Presidentti Jasser Arafat on poissa
11.marraskuuta 2004 maailmalle kiiri suruviesti Palestiinalaisten Presidentin ja huomattavan kansainvälisen vapaustaistelijan Jasser Arafatin poismenosta. Tämän suruviestin johdosta vapauden ja Palestiinan kansan ystävät ympäri maailmaa osoittavat solidaarisuuden tukensa palestiinalaisille, jotka presidenttinsä johdolla ovat taistelleet itsenäisyytensä puolesta jo yli puolen vuosisadan ajan.
Presidentti Jasser Arafat syntyi vuonna 1929 Jerusalemissa ja aloitti jo varhain taistelun kansansa puolesta kansainvälistä imperialismia ja sionismia vastaan. Hän oli mukana perustamassa kansalaisjärjestö Fatahia ja nousi pian sen johtoon. 1968 Arafat valittiin Palestiinalaisten vapautusjärjestö PLO:n johtajaksi ja tästä alkoi hänen lähes neljäkymmentä vuotta kestänyt työnsä Palestiinalaisten edustajana koko maailmalle. 1974 Arafat puhui YK:n yleiskokouksessa ensimmäisenä ei-valtiollisena edustajana ja teki siellä laajan selostuksen Palestiinan kansan historiasta ja tarpeesta heidän itsenäisyyteensä.
1970-luvulla maailman edistykselliset kansat kävivät imperialisminvastaista taistelua ja Palestiinalaisten asia sai suurta huomiota erityisesti sosialististen maiden ja kolmannen maailman keskuudessa: varsinkin Neuvostoliitto, Kuuba, Korean Demokraattinen kansantasavalta, DDR, Romania ja sitoutumattomien maiden liike osoittivat vahvan tukensa Palestiinan itsenäisyyden puolesta.
Samaan aikaan Israel ja USA liittolaisineen tekivät parhaansa tukahduttaakseen heidän asiansa tässä kuitenkaan onnistumatta. 1980-luvulla Palestiinalaisten ensimmäinen intifada sai laajaa kansainvälistä huomiota ja yhä useammat maat tunnustivat Palestiinalaisten oikeuden omaan valtioonsa. Arafatista tuli kansainvälisesti tunnustettu valtionpäämies, jonka edustamaa hallintoa ei enää voitu sivuuttaa neuvottelupöydistä. Presidentti Arafat vieraili mm. Suomessa useita kertoja ja pohjoismaat olivat niitä ensimmäisiä länsimaita, jotka tukivat Arafatin työtä kansansa hyväksi.
90-luvun alussa Israel ei enää voinut kieltäytyä toimimasta Arafatin kanssa ja Israelin ja PLO:n rauhansopimus allekirjoitettiin Oslossa. Tämä sopimus takasi Gazan ja Jerikon alueen itsehallinnon ja antoi suuntaviivat Palestiinalaisten itsenäistymiselle. Seuraavana vuonna Arafat ja PLO saapuivat sankareina takaisin Palestiinalaisalueelle ja samana vuonna Arafatille yhdessä Israelin Rabinin ja Pereshin kanssa myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. 1996 Arafat valittiin suorilla kansanvaaleilla Palestiinalaisten presidentiksi.
Oslon rauhanprosessi sai vakavan takaiskun, kun jyrkän linjan sionisti ja USA:n ystävät Ariel Sharon nostettiin Israelin pääministeriksi. Hän aloitti välittömästi provokaatiot PLO:a vastaan ja ilmoitti haluavansa Arafatin kuolemaa. Palestiinalaiset aloittivat syksyllä 2000 toisen intifadansa ja Israel ryhtyi raakoihin sortotoimiin heitä vastaan. Israel eristi Arafatin päämajaansa Ramallahiin ja yritti syrjäyttää hänet. Palestiinalaiset nousivat kuitenkin yhtenä rintamana puolustamaan häntä.Vastakkain olivat palestiinalaisten kivilingot ja sionistien ohjukset. Eristyksestä huolimatta Arafat ei luovuttanut vaan puolusti päämajaa oman henkensäkin uhalla.
Syksyllä 2004 Arafat sairastui vakavasti ja sairaalahoidosta huolimatta hänen työnsä oli tullut päätökseen. Arafat itse toivoi saavansa tulla haudatuksi Jerusalemiin Kalliomoskeijan juurelle, mutta Israelin viimeisen nöyryytyksen takia hänen maalliset jäännöksensä lepäävät tänään Ramallahissa PLO:n päämaja-alueella.
Monet tahot ovat syyttäneet Arafatia terroristiksi, joka vähät välitti kansansa eduista. Näitä väitteitä olemme myös Suomessa saaneet kuulla. Mutta Palestiinan kansa ja Palestiinan ystävät ympäri maailmaa tietävät, ettei Arafat ollut terroristi, vaan huomatta vapaustaistelija ja kansanjohtaja, joka toi pienen kansan taistelun koko maailman tietoisuuteen. Koko elämänsä ajan hän toimi kansansa puolesta ja matkusti ympäri maailmaa kertomassa Palestiinan kansan asiasta. Päivääkään hän ei levännyt, vaan taisteli huolimatta niistä lukemattomista murhayrityksistä ja provokaatioista, joita Israel ja USA häntä vastaan masinoivat.
Presidentti Jasser Arafatin henkilökohtainen historia on myös Palestiinalaisten historiaa. Arafatin poismenon johdosta olennainen osa Palestiinan kansan historiaakin on kadonnut. Kuitenkin, Palestiinalaiset tulevat aina muistamaan Arafatin toiveen kansan itsenäisyydestä. Arafatin viitoittamalla tiellä taistelu itsenäisyyden puolesta tulee jatkumaan ja saavuttamaan vielä voittonsa.
Antti Siika-aho