HOK-Elanto vaaleissa itsenäisen Elannon lopettajat voittivat

HOK-Elanto-vaalissa itsenäisen Elannon lopettamisen kannalla 3.6.2003 olleet SDP ja Vasemmistoliitto saivat edellinen 19 paikkaa ja jälkimmäinen 6 paikkaa HOK-Elannon edustajistoon. Edistysmielisen osuustoiminnan puolesta - listalla olivat kaikki kolme itsenäisen Elannon kannalla olleet: Yrjö Hakanen, joka tuli valituksi HOK-Elanto-edustajistoon, Pekka Tiainen ja Olli Salin. Varaedustaksi nousi tältä listalta Seppo Harjunpää. Työväen osuustoiminnan puolesta KTP – lista jäi äänimäärällään kauas paikasta.

Vasemmistolle tuli siten yhteensä 26 paikkaa 60:stä eli vähemmistö, kun aikaisemmin Elannossa oli selkeä vasemmistoenemmistö. Yhteiseksi hyväksi vaaliliitto sai 4 paikkaa kärjessä Ilkka Hakalehto.
Itsenäisen Elannon lopettamisen kannalla olleet Vihreät saivat 6 paikkaa, Keskusta 5, Kokoomus 14, Kristillisdemokraatit yhden, RKP 3 ja Asiakas-Kuluttajat –niminen lista yhden paikan.
Edistyksellisen osuustoiminnan puolesta –lista ja Työväen osuustoiminnan puolesta KTP saivat yhteensä 4114 ääntä. Edellisissä Elannon vaaleissa vuonna 1999 SKP:n ja sitoutumattomien ja KTP:n ja demokraattien listat saivat yhteensä 2303 ääntä. Yhteinen ääniosuus silti laski 4,9 %:sta 2,7 %:iin, koska äänestäjien määrä oli Elannon vaaleissa 46451 ja näissä 150 774.

KTP:n osuus äänistä romahti 0,9 %:iin, kun edellisissä Elannon vaaleissa Kansalaisten Elanto, kommunistit ja demokraatit sai 2,2 %. Siten äänimäärän kasvu ei ollut vaalivoitto, vaan johtui siitä, että vaaleissa annettuja ääniä oli yli kolminkertaisesti.

Ääniosuuden voimakkaan pudotuksen ohella KTP kärsi tappion siinä, että se ensimmäisen kerran jäi ilman paikkoja. KTP:n Sauvossa alkusyksystä tekemä päätös torjua vaaliliitto aiheutti, että valituksi ei tullut 12 vuotta Elannon edustajiston aktiivisena jäsenenä toiminut Pekka Tiainen, joka on tuonut edustajistotyöhön myös ktp-läisten näkemykset ja pitänyt periaatteenaan tasapuolisuutta ja kaikenlaisen syrjinnän poistamista ja on saman aikaisesti rakentanut tärkeitä yhteistyösiltoja kaikissa niissä kysymyksissä, joissa yhteisiä tavoitteita myös muiden kanssa on ollut. Hänen kirjoittamiaan olivat tekstit jäsenäänestyksestä HOK-Elanto-asiasta sekä palautus- ja hylkäysesitykset. Sauvossa vaaliyhteistyön torjumista tarkoittanutta päätöstä oli enemmistönä tekemässä Elantoon kuulumattomia, jotka eivät tunteneet asiaa. Sensijaan Elannon jäseniä oli Sauvossakin yhteistyön kannalla.

Yhteistyösuuntauksen vahvistuminen KTP:ssä on tärkeä edellytys työväen ja demokraattisen liikkeen vahvistumiselle, sillä yhteistyötä torjuvat asenteet estävät myös EU:n perustuslain ja Suomen sotilaallista liittoutumista vastustavan toiminnan menestymisen. Rehellisten työväen ja demokraattista linjaa edistävien tovereiden poispelaaminen tai peräti erottaminen ei ole voitto vaan tappio työväenliikkeelle, jäsenvaltaiselle osuustoiminnalle ja Suomen kansalle, se on voitto vastustajille – pallon potkaisemista omaan maaliin. Tärkeää on korjata tällaiset virheet.

Hajanaisuuden takia menetettiin toinen edustajistopaikka, sillä tarvittava pieni lisä-äänimäärä olisi saatu helpostikin yhteisellä vaalityöllä. Ääniä on menetetty myös siksi, että kaikki johtavat toverit eivät ole kuuluneet Elantoon eivätkä siten ole ymmärtäneet sen merkitystä, että toimitaan edistyksellisen työväen osuustoiminnan puolesta vaikeissakin oloissa. Tästä syystä menetettiin paikka kaksissa edellisissä Elannon vaaleissa. Vuoden 1995 vaaleissa paikka jäi 11 äänen päähän. Vuoden1999 vaaleissa lisäpaikka olisi antanut hallintoneuvostopaikan. Se olisi mahdollistanut, että Elannon lopettamishanke olisi saatu tietoon aiemmin ja kampanja olisi voitu rakentaa tehokkaammin. Äänestäjät eivät selvästikään olleet selvillä, että itsenäisen Elannon puolesta edustajistossa äänestäneet olivat Edistyksellisen osuustoiminnan puolesta –listalla, koska nimi oli toinen kuin edustajistoryhmän nimi. Käytetyn nimen perustelu oli, että saataisiin laajasti itsenäisen Elannon puolesta olevien kannatus, mutta taas kerran monet äänestivät tuttua puoluetta, eikä asian perusteella. Vaalien suuri ehdokasmäärä myös aiheutti, että äänestettiin tuttuja nimiä, vaikka nämä eivät ole osallistuneet millään tavoin Elannon toimintaan vaikeina vuosina, vaikka ovat olleet edustajiston jäseniä.

Vuoden 1987 Elannon vaaleissa Deva ja SKPy-taustaiset kommunistit saivat 7,2 % äänistä. Sitten osa siirtyi Vasemmistoliittoon ja KTP ja demokraatit saivat vuonna 1991 4 %. Seuraavissa vuoden 1995 vaaleissa tämä lista sai 3,1 %, vuoden 1999 vaaleissa 2,2 % ja vuonna 2003 HOK-Elanto-vaaleissa 0,8 %. Näidenkin vaalien johtopäätös on, että ilman demokraattisen ja työväen yhteisrintaman rakentamista ei saavuteta tuloksia. Vuoden 1999 vaaleissa SKP asetti ensimmäisen kerran ehdokkaita sitten 1980-luvun. Hajanaisuus aiheutti, että näiden listojen yhteinen ääniosuus vasemmiston äänistä laski Elanto-vaalien 7,4 %:sta 6,2 %:iin.

Vasemmistoliiton ääniosuus putosi vuoden 1999 Elanto-vaalien 18,8 %:sta nyt 10,6 %:iin ja SDP:n ääniosuus laski 42,5 %:sta 30,5 %:iin. Vasemmistoliiton osuus vasemmiston yhteisistä äänistä laski vuoden 1995 32,2 %:sta nyt 24,2 %:iin. Osuus laski jo edellisissä vaalissa, mikä kertoo Vasemmistoliiton aiempien äänestäjien tyytymättömyydestä Lipposen hallituksen politiikkaan. Nyt osuuden lasku jatkui ja sitä lisäsi tyytymättömyys siihen, että Vasemmistoliiton edustajat kannattivat itsenäisen Elannon lopettamista.

Vuoden 1995 vaaleissa SDP:n kannatus putosi voimakkaasti, mikä kertoo elantolaisten tyytymättömyydestä siihen, että Elanto ajettiin konkurssin partaalle SDP:n ollessa johtava puolue Elannossa. Kokoomus ei noihin vaaleihin osallistunut ennakoiden konkurssia. Kokoomus palasi takaisin, kun jäsenistö oli nostanut Elannon taas jaloilleen, mutta antoi tukensa Elannon lopettamiselle.

Elannon lopettaminen jäseniä kuulematta tässä tilanteessa oli märällä rätillä kasvoille annettu kiitos tehdystä työstä. 3.6.2003 Tiainen ym. jättivät aloitteen siitä, miten itsenäinen Elanto olisi jatkanut toimintaansa edistyksellisen osuustoiminnan linjaa vahvistaen. Vaikka tilanne on aiempaa vaikeampi, työ edistyksellisen työväen osuustoiminnan puolesta jatkuu.

Menestys edellyttää myös, ettei työväen- ja demokraattista vaaliyhteistyötä voi rajata ehdokasasetteluun SKP:n listojen sisälle ja että SKP:n puolelta hyväksytään, ettei sillä ole nimen antamaa yksinoikeutta edustaa kommunisteja ja yhteistyötä rakennetaan tämä ymmärtäen. Tämä on tärkeää siksikin, että SKPy:n hajaannus lähti liikkeelle Dipolin kokouksesta 1986 käynnistetystä syrjinnästä, joka kohdistettiin liikkeen yhtenäisyyttä ajaviin. Sen taustalla oli SKPy:n enemmistön linjan muutos, joka heijastui siirtymisenä Vasemmistoliittoon kunnes uusi SKP jätettiin ulos Vasemmistoliitosta.

Näin tuli esille se, mikä tiedettiinkin, että Vasemmistoliitto ei pyrkinytkään olemaan SKDL:n kaltainen yhteistyöjärjestö, jollainen Suomessa olisi tarvittu ja laajemmin Suomen kansaa kokoavana, mihin SKDL parhaimmillaan pystyi.