Geenimuuntelu kaventaa luomutuotannon mahdollisuuksia

Geneettisesti muunnelluista tuotteista (ns. gm-tuotteet) ja niiden sallimisesta Euroopan unionissa keskustellaan kiivaasti. Kriittisesti geenimuunteluun ovat suhtautuneet eräät kansalaisjärjestöt kun taas geenimuuntelua kannattavat lähinnä elintarviketeollisuusyritykset ja muut geenimuuntelun parissa toimivat tahot. Käytännössä gm-viljelyn yleistyminen vaikeuttaa kuitenkin kohtuuttomasti luomutuottajan mahdollisuuksia harjoittaa omaa tuotan

Mitä on geenimuuntelu?
Geenimuuntelun ja tavanomaisen jalostuksen ero on siinä, että jalostus on saman lajin tai lähisukuisten lajien eri muunnoksien risteyttämistä. Siinä vaihdellaan samojen geenien luonnossa esiintyviä muutoksia.
Geenimuuntelussa taas irrotetaan geenejä yhdestä eliöstä (esim. eläimestä, kasvista, hyönteisestä, bakteerista, viruksesta) ja istutetaan niitä keinotekoisesti toiseen, täysin erilaiseen eliöön (esim. ravintokasviin). Tämä siirretty perimä toistuu isäntäeliön jokaisessa solussa.

Geenimuuntelun tavoitteena on parantaa viljeltäviä kasveja siten, että ne ovat satoisampia, kestävät esim. torjunta-aineita, jolloin ruiskutuksia voidaan kohdentaa milloin tahansa tai että lopputuotteen ominaisuudet ovat jollain tavalla parempia, esim. paremmin säilyvä tomaatti.
Tällä hetkellä USA:ssa tuotettavasta maissista on tuotettu gmo-lajikkeilla 30-50 % ja Argentiinassa 60 %. Vastaavat luvut ovat soijan osalta USA:ssa 70 % ja Argentiinassa 90 %.

Onko geenimuuntelusta haittaa?
Geenimuuntelua on vastustettu lähinnä sillä perusteella, että geenimuuntelun mahdollisia haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle ei ole selvitetty. Ainakin teoriassa on tietenkin mahdollista, että geenimuunneltu kasvi pääsisi lisääntymään luonnonvaraisen sukulaisensa kanssa ja näin geenejä voisi levitä ympäristöön. Kehitysmaiden näkökulmasta gm-viljely on yleistynyt liian nopeasti, jolloin lainsäädäntö ja lainsäätäjät ole pysyneet mukana. Monet kehitysmaat toimivat ikään kuin suuryritysten koekenttinä gm-viljelyn suhteen.
Ympäristövaikutuksia suurempi kysymys on kuitenkin geenimuuntelun aiheuttamat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Gm ja luomutuotanto
Luonnonmukaisen tuotannon säännöt kieltävät geenimuunneltujen tuotteiden käytön luomuviljelyssä. Luomutuotannossa ei näin ollen saa käyttää geenimuunneltuja kasvilajikkeita yms.
Geenimuunneltujen ja luomutuotteiden erilläänpito on mahdollista kuitenkin vain siihen saakka, kunnes gm tuotanto yleistyy. Siinä vaiheessa, kun gm-lajikkeet saavat myyntiluvan ja niiden käyttö yleistyy, saattaa luomutuotanto tulla mahdottomaksi niillä alueilla, joissa viljellään gm-lajikeita.

Otetaan esimerkiksi rypsi. Luomuviljelijä viljelee tilallaan luomurypsiä ja vastaavasti hänen tavanomaista tuotantoa harjoittava naapurinsa aloittaa geenimuunnellun rypsin viljelyn. Tämä aiheuttaa sen, että luomuviljelijän pitää järjestää tuotantonsa siten, että luomurypsi ei pölyty (saa siitepölyä) naapurin gm-viljelmältä. Jos ristiinpölyttymistä tapahtuu, erilläänpito ei ole ollut riittävä ja luomuviljelijä ei voi markkinoida tuotettaan luomuna.

Riittävä erilläänpito vaihtelee kasvilajeittain, käytännössä esimerkiksi rypsillä etäisyyden pitää olla ainakin 500 metriä ja rukiilla 1 kilometri. Käytännössä gm-viljelyn yleistyminen saattaa kaventaa merkittävästi mahdollisuuksia harjoittaa samalla alueella luomuviljelyä. Lisäksi erilläänpidon kustannukset ja riskit kaventavat luomuviljelyn kannattavuutta.

Gm-viljelyn muita vaikutuksia
Gm-lajikkeiden viljelyn on sanottu vähentävän torjunta-aineiden käyttötarvetta ja toisaalta parantavan satoja ja sitä kautta parantavan maailman ruokaongelmaa.

Torjunta-aineiden käyttötarpeen vähentyminen perustuisi siihen, että geeninsiirron avulla kasvista voidaan tehdä kestävä valikoimattomille torjunta-aineille (aineille, jotka tappavat muuten kaikki kasvit), erityisesti glyfosaatille. Tällaisen torjunta-aineen käyttö sitten korvaisi liudan muita haitallisempia torjunta-aineita. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, etteivät käyttömäärät pitkällä aikavälillä ainakaan laske, ja lisäksi glyfosaatti on osoittautunut ennakoitua pysyvämmäksi suomalaisessa maaperässä, jossa hajoaminen on ison osan vuotta pysähdyksissä kylmien olosuhteiden vuoksi.

Maailman ruokaongelmaakaan gm-viljely tuskin helpottaa. Gm-lajikkeet ovat tiukasti monikansallisten yritysten hallinnassa ja niitä viljelevät viljelijät joutuvat sitoutumaan myymään satonsa yritykselle, joilta ovat siemenet hankkineet. samoin siemeniä ei yleensä saa lisätä itse, vaan joka vuosi on hankittava uudet siemenet. Tämä sitoo viljelijän hyvin tiukasti suuryhtiöiden talutusnuoraan. Kehitysmaiden viljelijöille uudet satoisammat lajikkeet eivät tuo autuutta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei heillä ole varaa ostaa näiden lajikkeiden siemeniä eikä näiden lajikkeiden viljelyn edellyttämiä lannoitteita tai torjunta-aineita.

Lisäksi on muistettava, että maailmassa ei tuoteta liian vähän ruokaa – se vain jakautuu epätasaisesti. Ruuan tasaisempi jakautuminen ei ole mahdollista niin kauan kun on olemassa suuryrityksiä joiden intresseihin ei kuulu demokraattiset oikeudet ja tasa-arvo.

KÄ/Juha Kieksi