Teollisten työpaikkojen ulosliputus

Nokia-yhtiön työpaikkojen määrä nousi vuoden 1983 24 000:stä 53 000 työpaikkaan vuonna 2002. Suomessa työpaikoista oli vuonna 1983 19 500 työpaikkaa. Vuonna 2002 Suomessa olevien työpaikkojen määrä oli 22 600 eli lisäystä oli jonkin verran. Esimerkiksi Metsoon liitetyissä yhtiöissä työpaikkojen määrä nousi samana aikana 15 000:sta lähes kaksinkertaiseksi 29 000:een, mutta Suomessa olevien työpaikkojen määrä väheni 13 000:sta 11 000:een. Saman suuntainen on ollut kehitys koko teollisuudessa.

Teollisuuden työntekijöiden lukumäärä Suomessa oli vuonna 1981 puoli miljoonaa ja vuonna 2001 460 000 henkilöä. Ulkomailla olevien työntekijöiden lukumäärä kasvoi samalla aikavälillä 25 000:sta 312 000:een. Eli vuonna 1981 sataa Suomessa ollutta työntekijää kohden oli viisi ulkomailla. Vuonna 2001 sataa Suomessa ollutta työntekijää kohden oli 68 ulkomailla.

Valtion yritykset, kuten Kemira, Rautaruukki, Fortum ja Outokumpu, toimivat tässä samalla tavoin kuin yksityiset. Valtion yritysten yksityistämisen kautta on samoin harjoitettu ulosliputusta, kuten Metsoon sulautetun Valmetin sekä Stora Ensoon liitetyn Enso Gutzeitin kohdalla.

EU- ja EMU-jäsenyys kiihdytti työpaikkojen ulosliputusta

Suurteollisuus markkinoi EMUa sillä tavoin että 80 miljardia markkaa odottaa rajan takana ja tulee investoitavaksi Suomeen, jos mennään EMU:un. Työpaikkojen ulosliputuksessa ei kuitenkaan tapahtunut mitään käännettä. EU-jäsenyyden ensimmäisenä vuotena 1995 ulkomailla olevien työpaikkojen määrä väheni 4000:lla. EU-jäsenyyden vuosina 1995-2001 ulkomailla olevien työpaikkojen määrä on lisääntynyt 174 000:lla. Määrä on lisääntynyt yli kaksin kertaisella vauhdilla verrattuna laman jälkeen kotimaahan syntyneiden teollisten työpaikkojen määrään.

Omistuksen ulosliputus

Teollisten yritysten liikevaihto kasvoi lamavuosien jälkeen Suomessakin vauhdilla. Kumminkin ulkomailla tehdyn liikevaihdon määrä kasvoi vielä rajummin niin, että liikevaihtoa on ulkomailla viidennestä enemmän kuin kotimaassa kun ennen lamaa ulkomailla olevan liikevaihdon osuus oli vain kolmannes kotimaisesta.

Kaikkein rajuin muutos on kummin tapahtunut omistuksessa. Vuoden 1993 ETA eli Euroopan Talous Alue -sopimus purki ulkomaisen omistuksen rajoitukset. Ennen sitä ulkomaiset omistivat alle 10 % suomalaisista yrityksistä ja vuonna 2000 ne omistivat jo yli 70 %. Tästä osuus on teknologiakuplan puhkeamisen ja viennin laskusuhdanteen myötä hieman alentunut, mutta on noin 63 % kaikesta. Suomen kotitalouksien osuus pörssiyhtiöiden osakkeista oli 1960- ja 1970-luvuilla puolet, mutta nykyisen enää viidennes.

Kun ETA-sopimusta solmittiin, oli niitä, jotka sen hyväksyivät sanoen, että se on vaihtoehto EU:lle (silloin EY:lle). Se ei ollut vaihtoehto EU:lle vaan EU:n eteinen. Se vapautti ulkomaisen omistuksen jo ennen EU-sopimusta ja avasi näin pään omistuksen ulosliputukselle. Tämä avasi pään taloudellisen päätösvallan siirtymiselle ylikansalliselle pääomalle ja pois Suomesta.

Laivojen ulosliputus

Matkustaja-alusten ulosliputusta on alettu torjua nettopalkaksi kutsutulla järjestelmällä. Sanakummajainen tarkoittaa, että varustamo saa pitää verotulot itsellään. Tätä voi verrata entisiin aikoihin, kun voudit laittoivat osan keräämistään verotulosta taskuunsa ja tilittivät kuninkaalle vain osan. Tällä kertaa varustamot laittavat verotulot taskuunsa laillisesti. Mistä on kyse?

Silloin kun EU:n määräyksestä tax free lopetettiin EU-maiden välisessä liikenteessä, Kreikka, Espanja ym. kokivat joutuneensa vaikeuksiin afrikkalaisten laivojen kilpailin edessä, kun niissä palkat ovat dollarin (tai euron) tunnilta. Maat keksivät vastineeksi olla perimättä veroja laivoilta. Vastatakseen kilpailuun Englanti ja sitten Tanska ynnä muut ottivat tämä nettopalkan käyttöön ja sitten myös Ruotsi.

Suomi oli selkä seinää vasten, että laivat eivät menisi Ruotsin lipun alle ja otti saman järjestelmän käyttöön osittaisena. Nyt ovat varustamot alkaneet vaatia verokevennysten käytön lisäämistä. Taustalla on se, että Eesti on tulossa EU:iin, jolloin koukkaus sinne ei enää tuo tax free etua. Pitää koukata Ahvenanmaan tai Pietarin vesille. Lisäksi alkoholin tuonnin vapautus aiheuttaisi, että alkoholi ostetaan Virosta eikä enää laivasta.

Varustamot ovat ennenkin uhanneet ulosliputuksella vetoamalla korkeisiin työvoimakustannuksiin. Merimiesunioni on vaatinut, että suomalaisen työvoiman työpaikat laivoilla turvataan ja on kompromissina hyväksynyt halvemmalle työvoimalle kiintiöt, joita varustamot ovat halunneet kasvattaa. Kompromissi on sitten tehty siltä pohjalta, että verotusta kevennetään ja pakonkin edessä kun muutkin niin tekevät.

Telakkatyöpaikkojen ulosliputus

Puhutaan jopa siitä, että Masa Yards lopettaisin telakat siksi, että Etelä-Korea kilpailee tukemalla telakoita. Tämä on osa työpaikkojen ulosliputusuhkaa. Telakoilla on suunnitelmana muuttaa tuotantoprosessi tuottavammaksi niin, että Turun seudun alihankkijat tekevät osat ja rungot vain kootaan telakalla. Laivat sitten uitetaan Helsinkiin sisustettavaksi, jonka alihankintaketjut olisivat pääkaupunkiseudulla. Helsingissä voitaisiin lisäksi rakentaa jään murtajia. Työpaikoista häviäisi kolmannes samalla kun kustannukset alenisivat kolmanneksella ja telakoiden tehokkuus nousisi Japanin ja Etelä-Korean tasolle. Nesteytetyn kaasun tankkereille EU hyväksyy tuet, joita haetaan prosessien uudistamisen ajaksi. Kaikki työpaikat eivät menisi mutta kolmannes kuitenkin.

Tuet ja verokilpailu keinoina torjua ulosliputusta euroaikana

Telakkatuen hakeminen on kuvaavaa sille, mitä on tapahtumassa. Ranskan valtion laittoi valtiolliselle teollisuusjätti Alstomille huikeat tuet konkurssin estämiseksi. Siinä ei lupaa EU:lta kysytä.

Nettopalkkajärjestelmäksi kutsuttu verokevennys on esimerkki verokilpailusta. Yritykset siirtävät toimintojaan sinne, missä on halvin verotus. Kun kilpailu on kovaa, toiset alemmasta verotuksesta nauttivat valtaavat markkinat. Seurauksena on ulosliputus.

Toinen tukien muoto on verokilpailu. Monet maat vetävät yhtiöveroja alaspäin. Viro on tässä kärjessä perimällä vain 26 %:n pääomaveron ja palkkaveron, joka on sama kaikille.

Verotuki ja suora tuki ovat periaatteessa sama asia. EMU ja euro lisäävät paineita tukiin, kun valuuttakursseja ei voida muuttaa. Euroopan keskuspankki suojelee valuutan vakautta ja inflaatiota eikä piittaa vaikutuksista työllisyyteen. Pienen maan kuten Suomen kannalta erityinen haitta on vielä se, että EKP määrää valuuttakursseihin vaikuttavan koron silmällä pitäen suuria EU-maita pyrkien niitäkin kurittamaan eikä Suomi tässä paljon paina.

Se johtaa tukien ja verokilpailun ohella paineisiin panna palkat joustamaan. Tämä tapahtuu korvaamalla palkankorotuksia bonuksilla, joita ei makseta jos suhdanteet heikentyvät. Jousto tapahtuu myös kiertämällä irtisanomissuojaa. Sitä tapahtuu lisäämällä määräaikaisuutta, ulkoistamalla tuotantoa, jolloin irtisanomisia ei tarvita, kun tilauksia yksinkertaisesti vähennetään.

Tuet, verokilpailu, palkkajousto ja globalisaatio

Tuet, verokilpailu ja palkkajoustot liittyvät myös globalisaation aiheuttamaan rakennemuutokseen. Yhdysvalloissa on tehdasteollisuuden työpaikoista hävinnyt viiden vuoden aikana joka viides, yhteensä 3,5 miljoonaa. Monissa osissa tehdasteollisuutta tuotanto perustuu pitkiin sarjoihin ja sellaiseen käsillä tapahtuvaan (manuaaliseen) työhön, jossa ei tarvita pitkälle menevää ammatillista osaamista. Tällainen tuotanto siirtyy pois korkeamman palkkatason teollisuusmaista Mexikoon, Balttiaan, Itä-Eurooppaan ja lisääntyvästi Aasiaan, Kiinaan ja Intiaan. Kehitys syö tehdasteollisuuden työpaikkoja samaan tapaan kuin ennen maataloudesta. Erityisosaamista vaativaan työhön ja palveluihin syntyy uusia työpaikkoja, mutta ei riittävästi kattamaan työpaikkojen häviämistä ja palvelusektorissakin matalan palkkatason ovat yleisiä. Siksi niissä kierretään työehtoja, käytetään määräaikaisuuksia ja koetetaan alentaa työvoimakustannuksia käyttämällä ulkomaista työvoimaa. Ihmiset reagoivat paineisiin haluamalla eläkkeelle, mutta jos työpaikkoja on liian vähän, verotuloja tulee liian vähän ja lisäksi verokilpailu syö niitä. Siksi leikataan eläkkeitä ja estetään eläkkeelle pääsyä ja murennetaan muutakin sosiaaliturvaa ja yhteiskunnallisia palveluita.

Alkoholivero ja päätösvallan ulosliputus

Alkoholin ja tupakan tuontirajoitusten poistaminen EU:n sisäisessä kaupassa on esimerkki siitä, miten markkinat pakotetaan avaamaan halpatuonnille. Tuontirajoitukset ovat mahdollistaneet korkean alkoholi- ja tupakkaveron, jonka tuotoilla on rahoitettu muita menoja. Rajoitusten poisto siirtää tuotantoa Suomesta eli työpaikkojen ulosliputusta. Erityisen kummalliseksi asian tekee, että samalla rahalla voitaisiin alentaa välttämättömyyselintarvikkeiden arvonlisäveroa ja alentaa leivän ja maidon hintaa. Sitä ei tehdä, koska EU:n määräykset ajavat käyttämään rahan toisin.

Kun Suomi liitettiin EU:iin, tätä perusteltiin alhaisilla ruoan, alkoholin ja autojen hinnoilla. Saamme alennetut alkoholin, tupakan ja auton hinnat ja menetettyjen verotulojen seurauksena supistetaan julkisia palveluita ja sosiaaliturvaa. Sen sijaan emme ole saaneet alennettua ruoan hintaa ja massatyöttömyys jatkuu. Suomen pieni kansantalous on menettänyt omavaraisuutensa ja taloudellisen itsenäisyytensä ja joutunut ylikansallisen pääoman pelinappulaksi. Se on murentanut poliittisen demokratian, jota ollaan lakkauttamassa muodollisestikin siirtämällä eli ulosliputtamalla päätösvalta EU:lle.

Intiaaneja houkuteltiin vaihtamaan wiskiin ja lasihelmiin maansa ja vapautensa. Kuljemmeko samaa tietä? Luovutamme maamme ylikansalliselle pääomalle ja EU:n suurvaltojen hallintaan halvan viinan hinnalla? Tätä kysyimme jo 10 vuotta sitten.

Pekka Tiainen