"Jonkun on aina oltava ensimmäinen"

Inka Svan on mikkeliläinen perushoitaja. Han on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on työtön, mutta saa tilapäisiä keikkoja Helsingin sairaaloista. Mikkelin sairaalasta ei hänelle työpaikkaa ole löytynyt. Hän oli perheenäitinä vuoteen 1993 asti ja on sen jälkeen saanut perushoitajan sijaisuuksia. Vapaa-aikanaan hän kirjoittelee. Tavoitteena on saada aikaiseksi terveydenhuollon opas. Toinen mieleinen harratus on uinti. Erityisesti hän on omistautunut yhdistykselleen Organisaation uhrit. Yhdistys toimii vapaaehtoistyöllä, mutta sehän sopii hänelle. Mihin muuhun hän voisi vapaa-aikaansa paremmin käyttää kuin tällaiseen tärkeään työhön. Lisäksi hän on ensi vuoden alusta Suomen Potilasliiton hallituksen varajäsen.

Hän on Organisaation uhrit järjestön puheenjohtaja. Järjestö perustettiin vuoden 2002 toukokuussa. Idea järjestöstä syntyi hänen omien kokemustensa pohjalta. Hän itse joutui sairaalassa hoitovirheiden uhriksi, vaikka onkin ammatiltaan perushoitaja. Inka mietti, mistä hoitovirheet johtuivat. Pääsyynä niihin on huolimattomuus ja välinpitämättömyys. Lääkärit eivät kuuntele potilaitaan eivätkä myönnä virheitään. Potilas joutuu melkein mahdottoman tehtävän eteen kun hänen täytyy osoittaa, että lääkäri on väärässä. Inka voi vain ihmetellä, kuinka tavallinen sairaaloista ja sairauksista tietämätön potilas onnistuu ajamaan oikeuksiaan hoitovirheissä, kun se hänellekin, alan ammattilaiselle, on enemmän kuin tarpeeksi raskasta. Inka on omassa tapauksessaan lähtenyt taisteluun ja on jo saanut aikaiseksi sen, että Lääninhallitus on lähettänyt kaksi huomautusta Mikkelin Keskussairaalan lääkäreille.

Hoitovirheitä tapahtuu paljon ja niiden takia potilaan elämä vähintäänkin vaikeutuu. Tällaisessa tilanteessa potilaalta vaaditaan tavatonta sinnikyyttä, että hän jaksaa taistella läpi koko pitkän prosessin omien oikeuksiensa puolesta, kun vastassa on lääkärien toisiaan varjeleva yhtenäinen veljeskunta. Järjestö syntyi siten, että hän törmäsi Turun ympäristössä toimivaan Veera Elorantaan, joka ajoi samoja asioita kuin hän. Veera arvosteli etenkin vakuutuslääkäreitä, Inka taas sairaaloiden toimintaa sinänsä. Veera ja Inka totesivat, että Veeralla oli järjestöllistä kokemusta enemmän, Inka taas tunsi perushoitajana sairaalat perin pohjin. Sitten porukkaan saatiin yksi lisää, helsinkiläinen Helena Tuomaala ja niin pohja yhdistyksen perustamiselle oli valmis. Helena Tuomaalan tehtäväksi tuli erilaisten potilaskertomusten kerääminen.

Nimen uusi yhdistys sai Veera Elorannan kirjan nimestä ”Suomen vakuutuslääkärit, organisaatio ja uhrit”.
Nyt yhdistys tekee itseään tunnetuksi ja kerää järjestöön lisää jäseniä. Yhdistys tuo itseään esille mm. Potilasliiton lehdessä. Hankalana pullonkaulana on toiminnan rahoitus. Järjestö on anonut tukea mm.Raha-automaattiyhdistykseltä. Erityisesti tarvittaisiin kannatusjäseniä, jotka olisivat valmiita tukemaan rahallisesti yhdistyksen toimintaa.

Yhdistyksellä riittää työmaata. Köyhät ja kipeät soittelevat. Hoitovirheitä tulee esiin tosi paljon. Sairaalat kiertävät potilaslainsäädäntöä ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan, esim. potilasasiakirjoja ei anneta potilaille luettavaksi, vaikka heillä on siihen oikeus. Potilas ei siis saa tietää omaan sairauteensa liittyvistä asioista.

Inkalla sirtyminen toimintaan kypsyi selkeästä tiedostamisesta, että jonkun täytyi asiaan puuttua. Kukaan ei ollut tehnyt potilaiden hyväksi mitään. Silloin Inka päätteli, että jonkunhan on aina oltava ensimmäinen – ja se joku siis oli hän itse. Hän lähti toimintaan ilman aikaisempaa järjestökokemusta. Hän alkoi kirjoitella aluksi lehtien yleisönosastoihin, siten hän myös löysi Veera Elorannan.

Nyt Inka on Muutosvoimat Suomen eduskuntavaaliehdokkaana Etelä-Savossa. Millä mielellä hän ehdokkaaksi asettuu? Inka ajattelee, että tällä tavalla hän voi parhaiten toimia yhdistyksen hyväksi ja tehdä sitä tunnetuksi ja uskottavaksi. Inka toteaa, ettei aivan kaikkea saa pistää sairaaloiden rahapulan piikkiin, terveydenhoitohenkilökunnan arvot ja asenteet merkitsevät hyvin paljon. Oikeastaan ne ovat ensisijaisia.

Suomen terveydenhoidon tilasta Inka toteaa sarkastisesti, että se on niin surkea kuin olla voi. Meidät on priorisoitu ja köyhää kansaa käsitellään kuin potilas ei olisi ihminen ollenkaan. Potilas joutuu itse vaatimaan hoitoja ja pitämään puoliaan itseään suojelevaa byrokratiaa vastaan. . Inka pelkistää: ”Sillä tavalla, miten minua kohdeltiin, niin sitä ei olisi tapahtunut Lipposen rouvalle”.

Nyt Inka on haastanut oikeuteen koko Mikkelin Keskussairaalan. Syytöksenä on potilaan heitteillejättö, joka johti hengenvaaraan ja toistuvat hoidon laiminlyönnit. Inka viljelee mustaa huumoria vihjaillessaan, että ”kuinkahan minun käy, kun seuraavan kerran joudun potilaana Mikkelin Keskussairaalaan? Tekevätköhän ne silloin hänelle ”lopullisen hoitovirheen” päästäkseen hankalasta kiusankappaleestaan eroon. Inkan tapauksessa sairaalan ylilääkäri oli kirjannut, että ”potilas vaatii anteeksipyyntöä, johon en katso olevan tarvetta”. Ylilääkäri ei myönnä, että hänen sairaalassaan voisi esiintyä hoitovirheitä.
Joka tapauksessa Inka on erittäin epäsuosittu henkilö Mikkelin Keskussairaalassa, toisin on Mikkelin torilla, jossa tuttuja ja tukijoita riittää.

Nyt Inka on hankkinut oikeudenkäyntiinsä kuopiolaisen asianajajan. Alun perin hänellä oli mikkeliläinen asianajaja, mutta kun tämä valittiin Mikkelin Keskussairaalan sairaalahallituksen jäseneksi hän samantien käänsi takkinsa Inkaa vastaan.

Inka toteaa, että terveydenhoitoalalla byrokratia vaikeuttaa potilaan oikeuksien valvontaa tarkoituksellisesti. Asioita kierrätetään ja vatvotaan niin kauan, että potilaat väsyisivät ja luovuttaisivat.

Mutta Inka ei väsy eikä luovuta. Alussa hänkin tunsi taistelunsa todella raskaaksi, mutta ei enää. Nyt se on olennainen osa hänen elämäänsä. ”Jatkan vaikka loppuelämäni, sillä nyt minua ei voida väsyttää”, toteaan Inka Svan Mikkelistä, Muutosvoimat Suomen eduskuntavaaliehdokas Etelä-Savosta.

RK/ Kä