Mikä ihmeen Geneven sopimus?

Geneven sopimukset syntyivät Punaisen Ristin kansainvälisen komitean aloitteesta. Ensimmäinen sopimus sotilaiden suojelemiseksi taistelukentällä tehtiin 1864. Tätä sopimusta laajenettiin v. 1899, 1906 ja 1929. Yleissopimus vuodelta 1949 kattaa myös siviilit, sotavangit ja pakolaiset. Lisäpöytäkirjoissa 1977 otettiin mukaan myös kansainvälisten ja valtioiden sisäisten selkkausten uhrien suojelu.

Sveitsiläinen Henri Dunant (1828–1910) joutui liikematkallaan Pohjois-Italiassa Solferinon taistelun keskelle. Hän ehdotti Solferinon muisto-kirjassaan kansainvälistä järjestöä, joka auttaa haavoittuneita sodan aikana ja kansainvälistä sopimusta haavoittuneiden suojelemiseksi. Konferenssi pidettiin Genevessä 1863 ja siihen osallistui 39 edustajaa 16 valtiosta. Kokouksen tuloksena päätettiin perustaa “Kansainvälinen komitea haavoittuneiden avustamiseksi”.
Komitean “Geneven sopimus maavoimien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta” hyväksyttiin toisessa konferenssissa 1864. Sen allekirjoitti 12 konferenssiin osallistuneista 16 maasta. Merkiksi otettiin punainen risti valkoisella pohjalla, ns. Geneven risti.

Geneven yleissopimus

Genevessä pidettiin 1864 uusi kokous, jossa 13 valtion edustajat allekirjoittivat ensimmäisen Geneven yleissopimuksen eli konventin (Geneva Convention). Siinä taattiin puolueettomuus ambulansseille ja sotasairaaloille, sotaa käymättömien asema minkä tahansa kansakunnan haavoittuneita ja sairaita sotilaita auttaville sekä palvelukseen kykenemättömien sotavankien palauttaminen omiin maihinsa. Samalla hyväksyttiin sairaaloiden, ambulanssien ja evakuointikeskusten puolueettomuuden osoittamista varten punaisella ristillä varustettu valkoinen lippu. Sen seurauksena eri valtioissa perustettuja yhdistyksiä alettiin yleisesti nimittää Punaisen Ristin yhdistyksiksi ja vuodesta 1876 alkaen “Kansainvälisestä komiteasta haavoittuneiden avustamiseksi” tuli “Punaisen Ristin kansainvälinen komitea” ICRC.

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisessä maailmansodassa käytettiin yli 125 000 tonnia myrkyllisiä kemikaaleja, lähinnä kaasuja tai pikemminkin nesteitä, jotka haihtuivat välittömästi ilmaan: kloriinia, fosgeenia ja sinappikaasua. Niistä kärsi 1,3 miljoonaa sotilasta, joista noin 100 000 kuoli tuskallisesti kouristuksiin, oksenteluun sekä ihon ja silmien palamiseen. Myrkyllisten kemikaalien käyttö aiheutti niin voimakasta suuttumusta, että valtiot ryhtyivät toimenpiteisiin sekä kemiallisten että biologisten aseiden lopulliseksi kieltämiseksi. Tuloksena oli Geneven sopimus 1925, joka kielsi kemiallisten ja bakteriologisten menetelmien käyttämisen sodankäynnissä. Se ei kieltänyt kuitenkaan ennaltaehkäisevää tutkimusta ja varastointia.

Toinen maailmansota

Japaniin pudotettiin kaksi atomipommia. Nürnbergissä käytiin oikeutta ja saksalaisia syytettiin muun muassa siitä, että he olivat yksipuolisesti päättäneet, ettei Geneven sopimus koske neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Suomalaisen sotavangin kuulustelupöytäkirjasta: “Tammikuun 1944 retki… Jos vangilla on sukset, hänet otetaan mukaan, muussa tapauksessa kuulusteltava ja teloitettava”. Samanlaisia mainintoja löytyy muutamista suomalaisten sotilaiden muistelmista. Petroskoin arkistossa on paljon Karjalan rintaman erikoiskomission keräämiä asiakirjoja venäläisten sotavankien nöyryyttämisestä, kidutuksista ja teloituksista.

Juutalaisväestön epäinhimillinen kohtelu toisessa maailmansodassa johti siviilien sodanaikaista kohtelua ja suojelua koskevan sopimuksen laatimiseen. Neljäs Geneven sopimus allekirjoitettiin 1949. Samassa yhteydessä myös aiempien sopimusten sisältöjä tarkistettiin toisen maailmansodan tapahtumien valossa. Tästä johtuen neljään yleissopimukseen viitataan yleensä nimellä Geneven vuoden 1949 sopimukset.

Geneven-49 yleissopimukset

1. Sopimus maavoimien haavoittuneiden ja sairaiden kohtelun parantamisesta (maasotasopimus):
- takaa sairaille ja haavoittuneille sotilaille tasapuolisen kohtelun ja oikeuden suojaan ja hoitoon
- takaa lääkintähuollolle ja -henkilökunnalle puolueettomuuden ja suojelun
- määrittelee punaisen ristin ja punaisen puolikuun kansainvälisiksi suojamerkeiksi, joita kantavat henkilöt, kulkuneuvot ja rakennukset eivät saa olla aseellisen toiminnan kohteina.
2. Sopimus merivoimien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten kohtelun parantamisesta (merisotasopimus):
3. Yleissopimus sotavankien kohtelusta (sotavankisopimus):
- suojaa sotavangit mielivallalta ja antaa heille oikeuden majoitukseen, ruokaan, terveydenhuoltoon ja yhteydenpitoon omaisten kanssa
- luettelee säädökset vankien vaihdosta ja kotiuttamisesta.
4. Sopimus siviilien suojelusta sodan aikana (siviilisopimus):
- kieltää siviileihin kohdistuvat joukkorangaistukset, pakkosiirrot ja orjatyön
- velvoittaa miehittäjän huolehtimaan väestön turvallisuudesta ja kieltää oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän muuttamisen
- suojaa siviiliväestölle suunnatun avustus- ja lääkintätoimen.

Kaksi lisäpöytäkirjaa hyväksyttiin 1977. Ne laajentavat, täydentävät ja kehittävät 1949 sopimuksia. Lähes kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet Geneven sopimukset. Suomi ratifioi yleissopimukset 1955 ja lisäpöytäkirjat 1980.

Sopimuksen yleisperiaatteet

1. Niitä henkilöitä, jotka eivät, tai jotka eivät enää, ota osaa vihollisuuksiin tulee kunnioittaa, suojella ja kohdella inhimillisesti. Heille tulee antaa asianmukaista hoitoa ilman syrjintää.
2. Vangiksi otettuja sotilaita ja muita henkilöitä, joiden liikkumista on rajoitettu, on kohdeltava inhimillisesti. Heitä tulee suojella kaikelta väkivallalta, erityisesti kidutukselta. Mikäli he joutuvat oikeuteen, heille tulee taata oikeudelliset perustakeet.
3. Sodan osapuolilla ei ole oikeutta taistella keinoilla millä hyvänsä. On kiellettyä käyttää sellaisia taistelumenetelmiä tai erityisen epäinhimillisiä aseita, jotka aiheuttavat kohtuuttomia kärsimyksiä.
4. Asevoimien tulee aina tehdä ero siviiliväestön ja siviilikohteiden sekä sotilaskohteiden välillä siviilien suojelemiseksi. Siviiliväestö ei myöskään saa olla sotilaallisten hyökkäysten kohteena.

Joukkotuhoaseet

Geneven sopimus kieltää joukkotuhoaseet, sillä ne eivät tee eroa sotilas- ja siviilihenkilöiden välillä, aiheuttavat tarpeetonta tai liiallista kärsimystä sekä laajaa, pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa ympäristölle. Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi 8.7.1996 tekemässään neuvoa-antavassa päätöksessä, että ydinaseet ovat joukkotuhoaseita, ja ydinaseen käyttö tai sillä uhkaaminen on yleisesti ottaen vastoin aseellisia konflikteja koskevaa lakia ja erityisesti vastoin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteita ja säännöksiä.

Pakolaiset

Geneven sopimuksen mukaan pakolainen on henkilö, jolla on perusteltu pelko tulla vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisen mielipiteen takia tai siksi, että kuuluu johonkin tiettyyn yhteiskuntaryhmään.
Sota ja ihmisoikeusrikkomukset ajavat miljoonat ihmiset pois kotiseudultaan. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR arvion mukaan pakolaisia on eri puolilla maailmaa 15 miljoonaa, ja jo maan sisäisiä pakolaisia on 20–25 miljoonaa yli 40 maassa. Amnesty Internationalin mukaan kummassakin ryhmässä noin puolet on lapsia.
Vain pienelle osalle turvapaikanhakijoista myönnetään Geneven sopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon.

Kansainvälinen yhteisö on suonut lapsille erityisaseman, jonka turvin he ansaitsevat koko yhteisön turvan ja suojelun. Kuitenkin kylmän sodan päättyminen ja sotien muuttuminen julkiseksi väkivallaksi on heikentänyt juuri lasten asemaa.

Sopimusten rikkomisia

Geneven sopimusten merkitystä joudutaan arvioimaan. Kansainvälinen Punainen Risti on ilmaissut jatkuvan huolestumisensa siitä, että humanitaarisille säännöille ei tunnuta juurikaan annettavan arvoa. Rikkomukset ovat yhä räikeämpiä.

Yhdysvallat on roistovaltio ja maailman mafiapomo, joka on useaan kertaan rikkonut Geneven sopimusta ja YK:n peruskirjan säädöksiä. Vaikuttaa siltä, että maailman poliisi USA näyttää muille valtioille esimerkkiä eri sopimusten rikkomisessa. Jenkkijohto on saatava kuriin ja järjestykseen. Tehokas keino on USA:n, sen tuotteiden ja palvelujen yleinen maailmanlaajuinen boikotti, kauppasaarto ja eristäminen sekä jenkkipatenttien jättäminen omaan arvoonsa.

Hannu Kautto