PALESTIINALAISET - 55 VUOTTA SITTEN
KOTIMAASTAAN KARKOTETTU KANSA!

Matkustin Libanoniin huhtikuussa 2003. Kahden viikon oleskeluni aikana kävin usealla pakolaisleirillä, joissa Palestiinan kansa on elänyt pakolaisuudessa jo 55 vuotta, siis noin kolmen sukupolven ajan. On todella järkyttävää, että kaikkia ihmisoikeuksia ja lakeja rikkova karkotus on yleensä voinut tapahtua, puhumattakaan asian kestosta!

Palestiinalaisilla on aikanaan ollut normaalit asunnot koteina, koulut ja työpaikat, viljelmät satoineen sekä oma kotimaa, kuin vaikka suomalaisilla nyt. Ajatellaanpa, että suomalaisille joku taho tulisi aseistettuna ilmoittamaan ottavansa maamme, omaisuutemme ja oikeutemme pois, tappaisi vielä karkottaessaan omaisiamme. Ajatus ei ole mahdoton. Jos näin on voinut tapahtua palestiinalaisille 1948, jatkuen järjestelmällisen kansanmurhan muodossa tähän päivään asti, miksei se voisi toistua uudestaan jossain?

Vuodesta 1948 kestäneen kärsimyksen jälkeenkin palestiinalaiset ovat säilyttäneet vieraanvaraisuutensa ja ystävällisyytensä. Matkani aikana kokemani hyvyys Palestiinan pakolaiskansan taholta syvensi entisestään suruani heidän tilanteensa vuoksi.

Elinolosuhteet ovat todella kauheat

Tiheimmillään pakolaisleirien asukasmäärä yhdellä neliökilometrillä on 75.000. Asumukset eivät parhaimmillaankaan ole tarkoitettu jatkuvaan asumiseen. Telttojen tilalle vuosikymmeniä sitten kyhätyt rakennukset ovat sitä paitsi Israelin pommitusten rikkomia tai täysin tuhoamia. Useissa asunnoissa on jopa muutaman sentin kerros vettä lattialla. Kaikissa kylmä ja kosteus vaarantavat terveyden. Lähi-idässäkin, varsinkin korkeimmilla paikoilla pakkasta saattaa talvikaudella olla jopa -30 astetta. Libanonin pohjoisosassa, Tripolin lähellä sijaitsevat Nahrel EI- Baredin ja Beddawin leirit ovat hyvä esimerkki tästä. Myös Etelä-Libanonin alueella, sekä muissa maissa olevilla leireillä, runsaan lapsikuolleisuuden syynä kylmyys on vakavan suuri. Koko väestö on hengenvaarassa elinolosuhteiden huonouden vuoksi. Tilannetta pahentavat elintarvike-, lääke-, vaatepula, sekä varojen puutteesta johtuva terveydenhoidon riittämättömyys. Leikkaushoidot ovat miltei mahdottomia suorittaa, kun varoja ei riitä tavallisiin perustutkimuksiin tai -hoitoihin. Lasten lisäksi vanhuksia ja mm. raskaana olevia naisia menehtyy edellä mainittujen syiden vuoksi.

Paljon pahoja palovammoja saaneita lapsia

Pienissä asumuksissa on pieni kaasuliekkikeitin, johon lapset leikkiessään helposti törmäävät ja heidän kasvonsa sekä kätensä palavat pahoin. Jos olisi enemmän edes avustuksia sairaanhoitoon, palovammojen elinikäiset haitat pystyttäisiin edes lieventämään. Monilla pienenä palanut iho on arpeutunut niin pahasti, että lapsen kasvaessa se ei kasvakaan muun kudoksen mukaisesti. On varmasti tuskallista, kun esim. kasvojen luitten ja lihaskudoksen laajetessa iho kiristää kivuliaasti ja vääristää kasvojen piirteet.

Keitin on välttämätön noissa “pakolaisleirien yksiöissä”. Esim. Shatilan leirillä n. 20 suurperhettä käyttää yhteistä alkeellista keittiötä. Heillä on myös vain muutama yhteinen käymälä. Vesiletkusta tulevaa kylmää vettä käytetään paitsi peseytymiseen, myös juoma- ja ruoanvalmistusvetenä. Se on juomiseen kelpaamatonta, mutta senkään saaminen ei ole itsestään selvä asia. En koskaan unohda 70-luvulla tapahtunutta Tel AI-Zaatarin murhenäytelmää. Se on vain yksi esimerkki kansanmurhan julmimmista toteutuskeinoista. Israel piiritti leiriä, ja tulitti kuoliaaksi asukkaita, jos nämä rohkenivat hakea leirin ulkopuolella sijaitsevasta kaivosta vettä. Siinä oli ihmisille annettu valinnan mahdollisuus: kuollako janoon, vai yrittääkö hakea edes jonkinlaista vettä ja joutua todennäköisesti ammutuksi!

Vuoden 2002 esimerkki, mallia Jenin

Haavoittuneet ja kuolleet palestiinalaiset lojuivat kaduilla ja kujilla. Omaiset rakennusten raunioiden suojassa saivat valinnan mahdollisuuden - antaako uhrien lojua pitkin kujia ja vielä elossa olevien haavoittuneiden menehtyä verenhukkaan ja hoidon puutteeseen - vai mennä noutamaan heidät sillä seurauksella, että kuolee heidän viereensä ammuttuna rikottuaan näyttäytyessään ulkonaliikkumiskieltoa. Ja todella monet kuolivat nälkään, kun ei voinut lähteä hakemaan edes ravintoa moniin päiviin.

Hirviö nimeltä Sharon

Kun kävelin Shatilan pakolaisleirin keskellä kulkevaa katua, tuli tuskallinen suru siitä mitä siellä tapahtui 80-luvulla. Jo pelkästään tuolla kadulla oli n. 800 samana päivänä murhatun palestiinalaisen ruumiit, ja ihmisveri peitti kadun. Raskaana olevien naisten vatsoja oli viilletty auki, kaikenikäiset uhrit mitä hirveimmillä tavoin surmattuina ja häpäistyinä täyttivät paikan. Sharon-niminen hirviö laumoineen oli tyydyttänyt verenhimoaan. Ja tätä petoa ei vieläkään ole saatu kansainväliseen oikeuteen.

Nämä esimerkit ovat vain yksittäisiä vuosien varrelta poimittuja tapahtumia. Vuodesta 1948 asti Palestiinan kansaan ovat kohdistuneet lukemattomat tärkeät rikokset, Ja se jatkuu koko ajan! Joka päivä Israel harkitusti tappaa mm. Gazassa palestiinalaisia. Israelin sotilaat lähtevät liikkeelle Palestiinan kansalta ryöstämistään kodeista palestiinalaisten entisessä kotimaassa, syövät ensin puutarhan antimia jaksaakseen paremmin surmata ehkä juuri sen vanhuksen, joka istutti ja hoivasi oliivipuita ja muita kasvejaan aikoinaan. Ei riitä, että Israel on vienyt maan ja ihmisoikeudet, vielä pitää hyökätä pakolaisten kimppuun, tunkeutua raunioissa asuvien ihmisten koteihin, rikkoa jo ennestäänkin niukka omaisuus, hakata, raastaa perheenjäsenet pois, murhata osa heistä omaistensa nähden.

Israelin selitys: terrorismin vastustaminen

Häpäisemällä kaikki inhimillinen, teurastamalla palestiinalaisia Israel jatkaa röyhkeästi rikoksiaan, selityksenä “terrorismin vastustaminen”! Israel on osapuoli, jonka voi sanoa harjoittavan terrorismia, ei vastustavan, vieläpä ihan ilman yleisempää paheksuntaa! Minun oikeudentajuni ei kelpuuta Israelin selitystä, Mietin jatkuvasti, miksi on mahdollista, etteivät Israelia koske mitkään lait, eivätkä säännöt? Herää kysymys, sanovatko esim. YK: n jäsenmailleen antamat säännöt, tai yksityistä ihmistä koskevat lait seuraavasti: Kun joku ryöstää toisen maan, kodin, omaisuuden ja murhaa mitä moninaisimmin tavoin jatkuvasti, näiden kauheuksien suorittaja saa vain myötätuntoa ja maailman vaikenemisellaan osoittaman hyväksynnän osakseen? Ja uhreja nimitellään terroristeiksi! Onko maailma todella niin sokea, ettei ymmärretä, mitä palestiinalaisille tapahtuu? Vai onko ihmiskunta tosiaan niin rikollisen välinpitämätön, ettei välitetä siitä mitä yhdelle kansalle tapahtuu?

Panssarivaunut vastaan kivenheittäjät

Israelin armeija tulittaa nälkäisiä lapsia, jotka heittävät kiven kohti sitä, mikä tappoi rakkaita, joka rikkoi kodin ja esti lapsuuden ja normaalin elämän heiltä, ja jo heidän vanhemmiltaan, ja sukupolvelta sitä ennen. Valehtelun ennätykseen yltää panssarivaunusta tulittavan israelilaissotilaan selitys itsepuolustuksesta tai terrorisminpelosta murhattuaan kansaansa puolustaneen kivenheittäjän!

Palestiinalaiset on alistettu ilman ihmisoikeuksia eläväksi pakolaiskansaksi, jonka kärsimysten määrää ja pitkään jatkumisesta tuntuu tietävän yllättävän harva. Monikaan ei tiedä, että Libanonissa 75 ammattia on kielletty palestiinalaisilta, vaikka olisi miten ahkerasti lukenut ja saanut korkean akateemisen päästötodistuksen yliopistosta! Omaiset saattavat asua vain muutaman kilometrin päässä, mutta koskaan ei voi tavata, piikkilanka aita ja israelilaiset tarkastusasemat kylien välisillä teillä pitävät siitä huolen!

Nöyryytykset ja jatkuva murhatuksi tulemisen uh-ka – siinäkö kaikki, mitä maailmalla on tarjolla pa-lestiinalaisille?
Toivon, että ihmiset heräisivät tajuamaan, mitä todella tapahtuu. Lopettaisivat vain apaattisesti katsomasta median niin usein vääristelemää totuutta, nousisivat ääneen paheksumaan Israelin rikollisia tekoja.

Ei kukaan henkilö, järjestö, valtio tai muu taho tee väärin puolustaessaan oikeutta ja ihmiselämä, ja tuomitessaan murhat ja muut ihmisoikeusloukkaukset!

Jokainen on tärkeä toiminnassa Palestiinan kansan olemassaolon turvaamisessa. On vain hyvästä tahdosta kiinni, että avustuksin voitaisiin helpottaa pakolaisten elinoloja vaikkapa ruoka-, lääke-, koulutarvike- ja vaikka vaateavustuksin.
On jotain mitä Palestiinan kansalta ei koskaan saada vietyä; rohkeus, toistensa auttaminen, vieraanvaraisuus ja usko siihen, että jonain päivänä oikeus voittaa! Pyydän kaikkia auttamaan Palestiinan kansan pelastamiseksi. Todistetaan yhdessä, että maailmassa on vielä olemassa oikeudenmukaisuutta ja inhimillistä ajattelukykyä!

Tuija Hakkarainen
Helsinki