Takapalkin jutut

Saksan demarit oikeistolaistivat politiikkaansa

Saksan sosialidemokraattinen puolue piti touko-kesäkuun vaihteessa ylimääräisen kokouksen Berliinissä liittokansleri Gerhard Schröderin vaatimuksesta. Kokous käsitteli ohjelmaa Agenda 2010, jonka puolueen tuli Schröderin vaatimuksesta hyväksyä sillä uhkauksella evästettynä, että jos ohjelma kaatuu niin Schröder eroaa.

Mitä sitten Agenda 2010:ssä sanotaan? Ohjelma on saksalainen vastike Sailaksen paperille. Se vaatii mm. työttömyystukiin leikkauksia, irtisanomissuojan heikentämistä ja sosiaaliturvan ja terveydenhoidon kulujen leikkauksia. Kaikki nämä vaatimukset ovat siis suoraan kuin uusliberalistisen politiikan oppikirjasta. Schröderin perustelut ohjelmalle olivat, että ilman leikkauksia ei saksalaista hyvinvointiyhteiskuntaa voida pelastaa ja että jos demarit eivät näitä leikkauksia tee, niin sitten ne tekee seuraavien vaalien jälkeen oikeistohallitus.

Schröder sai paperinsa läpi kun noin 90% kokousedustajista äänesti sen puolesta. Puolueeseen jäi kuitenkin vielä olemaan vasemmistolainen siipi, joka arvosteli voimakkaasti paperia oikeistolaiseksi. Se rasittaa kohtuuttomasti heikossa asemassa olevia ihmisiä vie uskottavuuden demarien politiikalta.

Demareilla on siis täsmälleen samanlainen ongelma niin Suomessa kuin Saksassakin. Molemmat ovat integroituneet syvälle kapitalistisen yhteiskunnan valtarakenteisiin ja vallassa pysyminen on tullut tärkeämmäksi kuin yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta korostavan politiikan johdonmukainen ajaminen, sosialistisista tavoitteista puhumattakaan. Ei haluta kyseenalaistaa oikeistolaista politiikkaa, kun ei haluta astua kapitalistien varpaille.

USA varmistelee maailmanherruuttaan

Välittömästi sen jälkeen, kun USA oli miehittänyt Irakin, saimme uutisia USA:n jatkosuunnitelmista laajentaa tukikohtaverkostoaan idässä. Sotilaita tullaan viemään ja uusia tukikohtia perustamaan Itä-Euroopan maihin Puolaan, Bulgariaan ja Romaniaan.

Näin USA aikoo lyödä monta kärpästä samalla kertaa. USA haluaa hajottaa Eurooppaa jakaessaan Euroopan ”uuteen ja vanhaan Eurooppaan”. Se halua vahvistaa jalansijaansa Lähi-idän öljyvarojen hallinnassa ja voidakseen kaataa niiden maiden hallituksia, jotka tuolla alueella toimivat USA:n edun vastaisesti – jo nyt USA:n sotahaukat - varapuolustusministeri Paul Wolfowitz etunenässä - ovat ottaneet esille Iranin hallituksen kaatamisen ja korvaamisen USA:n nukkehallituksella. Uusien tukikohtien perustaminen palvelee myös pitemmälle meneviä päämääriä. USA haluaa ennen pitkää saada ainakin taloudellisesti hallintaansa myös Venäjän ja Kiinan.

USA:n uusista eurooppalaisista ystävistä, ns. Uuden Euroopan maista, on hyvänä esimerkkinä Puola, joka osallistui USA:n liittolaisena Irakin sotaan. Nyt Puola on valmis ottamaan osaa Irakin miehitykseen ja saa USA:lta tehtäväksi valvoa yhtä neljästä valvontalohkosta. EU-maita Saksaa ja Ranskaa Puolan touhu ei miellytä. Ne ihmettelevät, että mistä Puola ottaa rahat 10 miljoonaa dollaria kuukaudessa maksavaan Irakin miehitykseen, kun se aivan äskettäin vaati ankarasti EU:lta lisätukea maanviljelijöilleen.

Maailmanvaltaansa pönkittääkseen USA hyväksyi äskettäin budjettiraamit sotilasmenojensa osalta vuodelle 2004. Sotilasmenot ovat huikeat, yli 400 miljardia dollaria vuodessa plus mahdolliset sotatoimet päälle. USA:n varustelumenot ovat ylivoimaisesti suurimmat kaikkiin muihin maihin nähden ja melkein puolet koko maailman yhteenlasketuista varustelumenoista. EU ei pärjää tässä vertailussa USA:lle ollenkaan, esim. Ranskan sotilasmenot olivat vuonna 2001 33 miljardia dollaria ja Saksan 27 miljardia dollaria.

RK/ Kansan ääni