Näin pilkottiin ja sulautettiin Elanto

On tiistai 3.6. Kaikukatu 2:n edustalla Helsingin Kalliossa klo 17.30. Ovesta mennään sisään Elannon juhlasaliin, jossa klo 19 Elannon edustajisto käsittelee hallituksen ja hallintoneuvoston esityksen lopettaa Elannon itsenäinen toiminta. Esityksen mukaan Elanto pilkotaan ja myymältä jaetaan S-ryhmän HOK:n ja Tradekan kesken.

Oven edustalle on kokoontunut noin 30 henkilöä, Kristiina Haavisto, Senja Räsänen, Esko Auervuolle, Heikki Männikkö, Reijo Katajaranta, Inka ja Veikko Rautiainen, Lassi Tiittanen, Teuvo Kauhanen ja monet muut, jotka ymmärsivät, että vuosikymmenten aikana rakennetun Elannon menettäminen on suuri tappio työväenliikkeelle ja tavallisille ihmisille ja että työn jatkaminen loppuun asti on osoitus 150 000 Elannon jäsenelle ja kaikille muille, että on vielä niitä, joihin voi luottaa.
Tämä voi vaikuttaa lopputulokseen ja samalla rakennetaan perustaa tulevalle toiminnalle, vaikka tämä tappio kärsittäisiin. Kaiuttimesta selvitetään asiaa. Lähetystö lähtee kiertämään edustajistoryhmät ja toimittaa niille kirjeen, jossa esitetään jäsenäänestyksen järjestämistä ja fuusiosta luopumista. Porvarien ryhmä ei ottanut lähetystöä vastaan. Sdp:kään ei ottanut ryhmää sisälle, vaan yksi henkilö tuli kadulle ottamaan kirjeen vastaan. Vihreiden ja vasemmistoliiton ryhmät ottivat vastaan. Kommunistien ja sitoutumattomien edustajat tulivat yhdessä lähetystön luo ottamaan terveiset vastaan.

Teuvo Kauhanen toi MTV:n kameran edessä voimakkaalla ja lämpimällä tavallaan esille jäsenten näkemyksen Elannon puolesta ja kätteli edustajat Pekka Tiaisen, Yrjö Hakasen ja Olli Salinin toivottaen menestystä kokouksessa.
Esitys itsenäisen Elannon lopettamisesta esiteltiin 22.4.2003 edustajistolle täytenä yllätyksenä. Kokouksessa Pekka Tiainen,Olli Salin ja Kalevi Wahrman jättivät aloitteen jäsenäänestyksen järjestämisestä.

12.5. oli kommunistien ja sitoutumattomien edustajien koolle kutsuma yleisötilaisuus, johon osallistui Pitosalin täydeltä väkeä. Toimitusjohtaja Ihto ja varatoimitusjohtaja Kirsti Salminen olivat Elannon puolelta paikalla.

Nyt 3.6. ratkaiseva historiallinen kokous alkoi nimenhuudolla. Varsinaisista jäsenistä olivat poissa Elannon kohtalosta päätettäessä demareista kansanedustajat Erkki Tuomioja, Kimmo Kiljunen, Tuula Haatainen, Ulpu Iivari sekä Merja Kuusisto, Aila-Marja Leistén, Matti Louekoski ja Tuovi Allén, porvareista Jouni J.Särkijärvi sekä vasemmistoliitosta kansanedustaja Jaakko Laakso sekä Teija Asara-Laaksonen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Pentti Arajärvi.

Elannon sulauttamisesitystä käsiteltäessä Sdp:n, vihreiden, porvareiden ja vasemmistoliiton ryhmien edustajat ilmoittivat kannattavansa Elannon itsenäisen toiminnan lopettamista. Puheenvuorossaan Pekka Tiainen kertoi kommunistien ja sitoutumattomien kannan, että Elannon itsenäistä toimintaa tulee jatkaa. Hän esitti puheenvuorossaan yhteenvedon Elannon vaiheista ja toi esille tehdyt virheet, joista huolimatta jäsenistö on pitänyt Elannon pystyssä. Tiainen teki seuraavan esityksen fuusiohankkeen palauttamisesta uudelleen käsittelyyn:

"Edustajistoa valittaessa jäsenistöllä ei ollut mahdollisuutta ottaa kantaa Elannon fuusioimiseen Helsingin Osuuskauppaan ja S-ryhmään. Kun kyse on Elannon itsenäisen toiminnan lopettamisesta ja sen omaisuuden siirtämisestä kilpaileville kaupparyhmille, on syytä kysyä jäsenten kanta ennen päätöksentekoa. Esitämme jäsenäänestyksen järjestämistä Elanto-HOK-fuusiosta. Asia palautetaan tältä pohjalta uudelleen valmisteltavaksi."

Palautusesitystä kannatti Yrjö Hakanen, joka samalla teki seuraavan vastaesityksen Elannon hallituksen fuusioesitykseen: "Elannon edustajisto päättää jatkaa Elannon toimintaa itsenäisenä osuusliikkeenä, joka kehittää yhteistyötä muun osuustoiminnan, Tradekan ja S-ryhmän HOK:n kanssa sulautumatta kumpaankaan." Hän perusteli, että hallituksen esitys merkitsee työväen vuosikymmenien aikana rakentaman omaisuuden lahjoittamista toiselle kaupparyhmittymälle. Olli Salin kannatti vastaesitystä ja perusteli, että Elannon taloudellinenkin arvoa nostaa mm. se, että Elanto osti osakeyhtiöksi muutetun Valtakunnallisen Vuokratalo-osuuskunnan VVO:n osakkeita alhaiseen hintaan ja niiden todellinen arvo on aivan eri kertaluokkaa kuin kirjanpidossa. Palautus- ja vastaesitykset oli laadittu niin, että ne sisälsivät vastaavat asiat kuin jäsenten lähetystön kirjelmässä edustajistoryhmille.

Varsinaisessa äänestyksessä palautusesitys torjuttiin äänin 56-3 ja vastaesitys äänin 58-3. Palautuksen puolesta ja itsenäisen Elannon puolesta äänestivät Tiainen, Hakanen ja Salin ja palautusesityksessä oli lisäksi kaksi tyhjää.

Tämä jälkeen tehtiin hallintoneuvostovalinnat. Porvarit, sdp, vasemmistoliitto ja vihreät olivat jakaneet paikat keskenään. Yllättävää oli se, että vaikka monet edustajat, jotka ilmaisivat tyytymättömyyttään fuusioesitykseen viimeisen kuukauden aikana, kuitenkin äänestyksessä olivat fuusion kannalla. Olivatko syynä ryhmäpäätökset, tilapäisten hallintoneuvostopaikkojen saaminen, asioihin perehtymättömyys vai mikä? Tiedossa on mm. se, että vihreiden Pekka Sauri on hakemassa Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Saattoiko hänen ja vihreiden edustajien kannan ratkaista se, että Saurin apulaiskaupunginjohtajan paikkaa ei haluttu vaarantaa? Oliko muille samanlaisia syitä? Tämä herättää kysymyksiä. Samoin herättää kysymyksiä mm. se, että Elannolla on sairauskassa, HOK:lla ei eikä tästä ole sovittu mitään. Silti työväenliikkeestä valitut edustajat äänestivät Elannon itsenäisen toiminnan jatkamista vastaan.

Pekka Tiainen

Pekka Tiainen Elannon edustajistossa 3.6.2003

Elannon tulevaisuuden kaksi päävaihtoehtoa ovat hallituksen esitys sulauttaa se S-leiriin tai itsenäisen toiminnan jatkaminen ja yhteistyön kehittäminen muun osuustoiminnan kanssa vastauksena väitteeseen, että Elanto on liian pieni. Elanto on kuitenkin selvinnyt velkasaneerauksesta. Elannon arvo jäsenilleen on 700-1000 euroa (jäsensosuus 35 euroa) ja enemmänkin, kun ymmärretään Elannon nimen merkitys ja jäsenten sitoutuminen osuusliikkeeseen. Lisäksi esim. VVO:n osakkeet ovat arvokkaammat kuin kirjanpidossa.

Edellisissä edustajiston vaaleissa vuonna 1999 sitouduimme toimimaan itsenäisen Elannon puolesta niin, ettei sitä sulauteta sen enempää Tradekaan kuin S-ryhmäänkään. Siksi ei ole mahdollista, että hyväksyisimme nyt itsenäisen Elannon lopettamisen etenkään, kun jäsenillä ei ole ollut mahdollisuutta sanoa kantaansa asiaan eikä sitä ole kunnolla jäsenille selostettu. Elanto on nyt selvinnyt kriisistään ja sillä on hyvät edellytykset jatkaa ja kehittää toimintaansa. Tätä vaihtoehtoa johto ei ole selvittänyt. Elannon toiminnassa on ollut erittäin vakavia virheitä, joita johto on tehnyt. Jäsenistön tuella Elanto on kuitenkin selvinnyt vaikeuksistaan.

Leipurit perustivat Elannon vuonna 1905 tarkoituksena tuottaa hyvää ja hinnaltaan edullista leipää. Elannon historiassa heijastuu Suomen työväenliikkeen historia. Se on ollut keskeinen työväenosuustoiminnalle koko maassa. Elannon toiminta oli laajimmillaan sodan jälkeen ja 1950-luvun alussa. Nykyisellään Elannon toiminnan tulisi olla viisi kertaa laajempaa, että sen osuus kaupan alasta olisi sama kuin silloin. 1930-luvun lama merkitsi Elannolle myynnin laskua, mutta silloin henkilöstöä ei vähennetty. 1990-luvun laman aikana henkilöstöä sen sijaan vähennettiin rajusti. Teollista toimintaa oli supistettu jo aiemmin mm. myymällä 1970-luvun alussa Valiolle kannattava meijeritoiminta perusteluna, että EEC-vapaakauppasopimus vaatii keskittämistä.

Elannon myynti suhteessa varoihin alkoi laskea 1980-luvun alkuvuosina. Tämä ajoittui tilanteeseen, jossa Eero Rantalan johtama OTK:sta muodostettu EKA tunkeutui Elannon toimialueelle Helsingin seudulle, koska itsenäisen Elannon puolesta-liike sai estettyä Elannon sulauttamisen muiden työväen osuuskauppojen tapaan EKA:aan. Rantalan operaation taustalla oli SDP:n vuoden 1981 puoluekokouksen päätös muodostaa yksi valtakunnallinen työväen osuusliike. Elannon johto teki kuitenkin historiansa pahimman virheen myymällä Backaksen kartanon maat Hakalle ja Polarille (vain kartanokeskus jäi). Tämä tehtiin varojen irroittamiseksi, mutta maat myytiin raakamaan hinnalla ja kun ne myöhemmin kaavoitettiin, niiden arvo nousu huikeasti, mutta Elanto ei tästä enää hyötynyt. Päinvastoin johto käytti rahat 1980-luvun lopun ylimitoitettuihin investointeihin, jotka aiheuttivat 1990-luvun laman aikaiset kustannukset ja vaikeudet. Kyse ei ollut mistään pikkuasiasta, vaan 2,5 km kertaa 3 km –kokoisen maa-alan myynnistä alihintaan Vantaan Veromiehen kylässä. Alennusmyyntiä vastaan äänestivät silloiset edustajat Anna-Liisa Kuittinen, Markus Kainulainen, Jaakko Laakso ja Tutteli Hammerman. Elanto menetti vielä 200 milj. mk sijoitustaan Hakassa sen konkurssissa.

Kun nämäkin Backas-rahat hukkaantuivat 1980-luvun lopun kasinotalouden aikaisiin hukkainvestointeihin, Elanto alkoi kasvattaa säästökassavaroja. Koron nosto toi sinne talletuksia. STS:n mentyä konkurssiin, monet siirsivät talletuksia säästökassaan, jonka varat nousivat 1,1 miljardiin markkaan. Elannon johto säikähti näin suurta summaa ja pyrki sitä vähentämään, mikä oli paha virhe, koska näin Elanto ajautui riippuvaksi KOP:sta. KOP:n johtaja Voutilainen lupasi toukokuussa 1994 aamukahvikeskustelussa Elannon johdolle, että jos varat pakenevat säästökassasta, KOP rahoittaa. Tämän kertoi edesmennyt pääjohtaja Palmroos vastauksessa kysymykseeni. Mutta kun SYP sai haltuunsa KOP:n, tällaiset puheet eivät pitäneet. Kun maaliskuussa 1995 tuloksen heikentyminen tuli julki, alkoi varojen pako säästökassasta, mutta SYP ei tätä lainoittanut. Kriisissään Elannon johto asetti säästö- ja henkilöstökassaan nostorajoitukset. Tilanne oli kuin vuoden 2002 lopulla Argentiinassa, jossa pankkitilien nostokiellot aiheuttivat presidenttien kaatumiset, mutta silloin tileiltä omia rahojaan yrittivät nostaa elantolaiset Suomessa. Tallettajat saivat sitten varansa takaisin, joskin osaksi ostokortein ja ilman korkoja.

KOP:n niskalenkki Elannosta tuli kalliiksi. Lisämenetystä oli tullut siitä, että Elannon johto oli jo ostanut KOP-sopimukseen liittyen TUKO:n ja KOP:n osakkeita, jotka menettivät arvoaan. Velkasaneerauksen alettua Elanto alkoi myydä asuntojaan ja kiinteistöjään alihintaan menettäen 550 milj. markkaa verrattuna vuoden 2000 hintoihin. Elannon johto ei ole kiistänyt laskelmaa. Anna-Liisa Kuittisen kanssa äänestimme asuntojen myyntiä vastaan vuonna 1995. Perustelussa kyseenalaistettiin myynti ja varsinkin myynti alihintaan, kun oli nähtävissä, että kiinteistöjen hinnat ovat nousussa.

Vuonna 2000 jätimme (Tiainen ym., yhteensä 38 edustajaa eli selvä enemmistö) aloitteen Elannon nimen käyttöönotosta myymälöissä, että se saataisiin taas tunnetuksi. Sen ja lähimyymäläverokoston sijaan johto valitsi hypermarkettilinjan ja toteutti Leppävaaran ja Ison Omenan investoinnit rahoittamalla ne alihintaan myymistään kiinteistöistä saaduilla varoilla. Kuuroille korville meni kritiikki, että kaksi isoa investointia kerrallaan on liikaa varsinkin kun talouden laskusuhdanne on mahdollinen ja on vaara, että kauppa ajautuu yli-investointeihin 1980-luvun kasinotalousvuosien tapaan. Näin on käynyt ja tämä on taustalla kaupan keskittymisessä, joka johtaa myös henkilöstön vähentämiseen ja työolojen tiukentamiseen, kun kaupan liikaneliöitä karsitaan.

Muita virheitä ovat olleet Elannon sydämen, leipätehtaan, myyminen Cultorille (myöhemmin tanskalaisen Daniscon hallussa), kaiken toiminnan osakeyhtiöittäminen ja jäsentoimikuntien lakkauttaminen eli osuustoiminnallisuudesta luopuminen käytännön toiminnassa. Vantaan toimintaa on heikennetty. Puuttuu vain askel, jolla osakeyhtiöitettäisiin koko osuuskunta, vaikka fuusiota perustellaan osuustoiminnan turvaamisella. Elannolla olisi valittavana itsenäisen osuustoiminnan tie ja siltä pohjalta yhteistyön rakentaminen S-ryhmän ja Tradekan kanssa vastauksena kovenevaan kilpailuun.

Keskittäminen ja suuret yksiköt ovat olleet valittu virheellinen toimintalinja. Lähimyymäläverkoston supistamisella on annettu kauppapaikat HOK:lle, joka on niiden avulla kasvanut Elantoa suuremmaksi. Jatkona tällä luovutetaan nyt melkein kaikki Siwat eli yli puolet myymälöistä Tradekalle, joka alkaa perustaa myös uusia Valintatalojaan, kun selviää velkasaneerauksesta. Näin luodaan uudelleen kilpailutilanne HOK-Elanto vastaan Tradeka vaikka vuoden 1995 ”linnarauhassa” sovittiin, että Elanto hoitaa pääkaupunkiseudun ja Tradekan muun maan. Elannon Valintatalot muuttuvat Alepoiksi ja Maxit Prismoiksi ja Siwat ja uudet Valintatalot ovat Tradekan. Näin Elannon jäsenet jaetaan. Sitoutumiselle omaan osuusliikkeeseen ei anneta arvoa, vaan ihmisiä tarkastellaan pelkkinä kuluttajina, jotka hakevat halvinta tuotetta. Edullisuus ja sitoutuminen voidaan yhdistää erikoistumalla joihinkin tuotteisiin (kuten leipä), joissa hinta on erittäin edullinen. Tästä teimme aloitteen jo 1990-luvun alussa, mutta näin ei ole toimittu.

Jätämme tässä kokouksessa myös aloitteen. Se on laadittu siten, että allekirjoittaja ei tarvitse ottaa kantaa HOK-Elanto-fuusioon, vaan osuustoiminnan kehittämiseen. Näin voisivat kaikki kehittämisen kannalla olevat sen allekirjoittaa (aloitteen allekirjoittivat Tiainen, Hakanen ja Salin, eivät muut).

Kommentti kokouksen jälkeen

Mikä on Tradekan kohtalo? Eräs mahdollisuus on senkin liittyminen S-liikkeeseen, mutta siten, että Tradekan osia myydään. Tätä on väläytelty mm. Keski-Suomalaisessa. Entä S-osuusliikkeen osakeyhtiöittäminen? Elannon sulauttamista HOK:iin on perusteltu sillä, että se turvaa osuustoiminnan jatkumisen pääkaupunkiseudulla. Toimitusjohtaja Ihto ei kuitenkaan tilaisuudessa 12.5. sulkenut pois osakeyhtiöittämismallia, joka tehtiin mm. Helsingin Puhelinosuuskunnalle, josta on tehty Elisa Oy. Osuustoiminnan purkamisessa on kuljettu samaa tietä kuin valtion toimintojen osakeyhtiöittämisessä. Kyseessä on kehitys, jossa kapitalistinen markkinatalous tunkeutuu kaikkeen julkisen toiminnan ja yhteistoiminnan, jota osuustoiminta edustaa, hoitamaan osaan taloutta. Se on osa yksityistämiskehitystä, jota tuetaan poliittisilla päätöksillä. Osuustoiminta on eräs vaihtoehto sille, etteivät keskeiset osat taloutta ajaudu osakeyhtiöittämisen kautta kansainvälisten monopolien käsiin.

Kamppailua Elannosta on väheksytty väittämällä, että se on jo menetetty tai että se on samanlaista toimintaa kuin mikä tahansa kaupallinen toiminta tai että se rajautuu vain pääkaupunkiseudulla. Tai sitten on asetettu esimerkiksi järjestöpoliittiset asiat tällaisen asian edelle. Tällöin ei ole ymmärretty, että kyse on ollut kamppailusta Elannon ja laajemmin osuustoiminnan suunnasta, joka on nimenomaan yhteistoimintaa. Kamppailua ei ole hävitty ennen kuin se on hävitty, mutta häviön mahdollisuutta lisää ymmärtämättömyys. Kiitän lämpimästi kaikkia, jotka olette antaneet tukenne toiminnalle tai ainakin olemalla sydämmessänne itsenäisen työväen osuustoiminnan puolesta, joka voi ulottaa toimintansa laajemminkin kansalaisiin. Toivon, että tämä työ on avannut silmiä ja toivon kaikki mukaan demokraattisen yhteisrintaman rakentamiseen. Elannon arvo jäsenilleen on monikymmen kertainen osuusmaksuun verrattuna. Tämä ja jäsenistön syrjäyttäminen päätöksenteossa herättää kysymyksen, voidaanko päätös vielä muuttaa. Vaikkei tähän kyettäisi, vaikuttaminen osuusliikkeen suuntaan on edelleen tärkeää ja siksi myös osallistuminen osuusliikkeen vaaleihin. Tämän rinnalla uusien osuuskuntien muodostaminen ja kehittäminen on keino rakentaa Suomeen jäsenvaltaista osuusliikettä.

Pekka Tiainen