Bacardí-imperiumin sota Kuubaa vastaan

Lepakkorommia

Alkuperäinen Bacardín rommitislaamo Ron Bacardí S.A. toimi Santigo de Cubassa v. 1862-1959. Tislaamon perusti katalonialainen viinikauppias Don Facundo Bacardí y Maso. Rommin tavaramerkiksi otettiin onnentuottajaksi mielletty lepakko, jonka lukutaidotonkin kuubalainen tunnisti. Vuonna 1960 Fidel Castron vallankumoushallitus kansallisti Bacardín omistamat rommitislaamot, olutpanimot ja sokeriviljelykset. Bacardín omistajasuku siirsi viinatehtailunsa Bahamasaarille v. 1960

Nykyisin rommiyhtiö Bacardí – lepakkologoineen - on yksi maailman menestyksekkäimmistä ja tunnetuimmista tavaramerkeistä. Maailman suurimpana rommintuottajana se pullottaa vuosittain yli 240 miljoonaa pottua rommia, joita myydään 170 eri maassa. Bacardí-imperiumilla on kansallisia pääkonttoreita Kanadassa, USA:ssa, Meksikossa, Bahamalla, Panamassa ja Puerto Ricossa sekä useassa Euroopan maassa. Sen omistuksessa on 47 tehdasta, joista 24 on viinatislaamoita. Yhtiön palveluksessa on n. 6 000 työntekijää. Vuonna 1993 Bacardí osti Martini-Rossin ja rekisteröityi Bacardí-Martini –holdingyhtiönä verovapaalle Bermudalle. Firma tuotti v. 1999 voittoa 2,5 miljardia dollaria. Se kuluttaa vuosittain miljoonia markkinoidessaan itseään nuoruuden ja elinvoiman henkenä. Pirskeliemi –mielikuvan takana on kuitenkin hyvin toisenlainen todellisuus.

Rommirahoitteinen vastavallankumous

Bacardí-imperiumilla on ollut viimeisen 40 vuoden aikana merkittävä poliittinen ja taloudellinen rooli USA:n ja Kuuban välisessä vastakkainasettelussa. Viinasuvun perheyhtiö on kaivanut parhaansa mukaan maata Fidel Castron hallituksen jalkojen alta.

Monikansallinen Bacardí-imperiumi organisoi ja rahoittaa edelleen Kuubaan kohdistuvaa vastavallankumouksellista toimintaa. Ilman Bacardín imperiumia ei olisi olemassa myöskään äärioikeistolaista Amerikan kuubalaista kansallissäätiötä (CANF) ja Miamin kuubalaisia mafiosoja. CANF perustettiin v. 1981 presidentti Reaganin ja CIA:n toimesta. Bacardílla on merkittävä edustus säätiön johdossa. Rommisuku harjoittaa monipuolista yhteistoimintaa CIA:n kanssa. Sillä on ollut lisäksi vuosikymmeniä valtava poliittinen vaikutus Valkoiseen taloon. Sen suurimpia poliittisia voittoja ovat olleet Kuuban vastaiset, kauppasaartoa entisestään kiristäneet Torricelli-Graham- ja Helms-Burton –lait.

Raatorommin verinen historia

Bacardí-imperiumi on sponsoroinut Kuuban vastaista terroritoimintaa v. 1961 alkaen, jolloin yksi sen johtajista nimeltään Jose Pepin Bosch osallistui aktiivisesti Sikojenlahden maihinnousun valmisteluihin. Hän oli ideoimassa v. 1964 Miamiin kuubalaista pakolaisjärjestöä CRE:ta (Kuuban maanpakolaisten edustajat). Seuraavana vuonna Bacardí siirsi USA:n päämajansa New Yorkista Miamiin. CIA rahoitti CRE:n toimintaa ja sen päämäärinä olivat Castron veljesten ja Che Guevaran salamurhat. CRE tuki avoimesti vastavallankumouksellista toimintaa latinalaisessa Amerikassa. Se esitti ”Vapauden mitalin” myöntämistä kenraali Pinochetille v. 1973. Vuonna 1975 julkaistut CIA:n dokumentit paljastivat, että Bacardí oli silloinkin vahvasti mukana kuvassa. Tuohon aikaan Bacardí solmi myös vahvat siteet äärioikeistolaiseen republikaanisenaattori Jesse Helmsiin.

CANF ja Bacardí

USA:n kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) auttoi v. 1981 Bacardí-imperiumia perustamaan CANF:in. Yksi Bacardín omistajista Clara Maria de Valle valittiin järjestön varapuheenjohtajaksi. Hänen läheisenä työkumppaninaan toimi v. 1974 vakoilusta Kuubassa pidätetty Luis Zuniga. Vuonna 1997 sama de Valle tuki julkisessa kirjeessä Kuubaan suuntautunutta pommikampanjaa. Bacardín vanhempi juristi ja CANF-pomo Ignacio Sánchez oli luotsaamassa v. 1996 Helms-Burton –lakien läpimenoa USA:n kongressissa. Järjestön yhteistyökumppaneina olivat aikoinaan CIA:ssa William Casey sekä NCS:ssa Richard Allen ja Robert McFarlane. Useat CANF:n johtajat kuten edesmennyt Jorge Mas Canosa ovat olleet entisiä CIA:n virkailijoita. CANF:n ja Bacardín johtoelimiin on valittu ristiin useita samoja henkilöitä. Järjestön muita toimintalohkoja ovat olleet mm. El Salvador sekä Nicaraguan contrien ja Angolassa riehuneen UNITA-sissijärjestön tukeminen.

Bacardí-CANF –akselin eliitti on katsonut koko olemassa olonsa ajan pyhäksi kutsumuksekseen astua keinoa kaihtamatta Kuuban valtiolliseen johtoon niin pian kuin se on suinkin mahdollista.

Rommisota

Cubaexport rekisteröi Havana Club –romminsa v. 1974. Oikeudet tavaramerkkiin myytiin v. 1994 ranskalaiselle Pernod-Ricard’lle, joka perusti Kuubaan samana vuonna yhteisyrityksen Havana Club –holdingin. Havana Club International S.A. toimii Cuba Ron Corporationin ja Pernod-Ricardin yhdessä omistamana markkinointiyhtiönä. Fuusion seurauksena Bacardín voitoista lohkesi pois 5 %. Tämän vuoksi Bacardí alkoi markkinoida v. 1996 laittomasti omaa kotikutoista ”Havana Clubiaan”. Asia vietiin oikeuteen. USA:n kongressissa 21.10.1998 Bacardín juristien nokkelan lobbailun ansiosta säädetyn asetuksen numero 211 ansiosta Bacardí voitti jutun. Asetuksen mukaan, mitkään Kuuban vallankumouksen jälkeisten hallitusten hakemat tavaramerkit eivät ole voimassa USA:ssa.

Entä nyt?

Avainhenkilönä Bacardí-CANF-CIA –verkostossa on toiminut vuosikausia Bacardín lobbarina mainetta niittänyt Otto Reich. Hänet on nimitetty poika-Bushin hallituksen latinalaisen Amerikan asioista vastaavaksi apulaisulkoministeriksi.
Elokuussa 2002 julkaistun ”Bacardí - The Hidden War” –kirjan laatinut kolumbialais-belgialainen tutkiva journalisti Hernando Calvo Ospina selvitti jo heinäkuussa 2001 Lontoossa antamassaan haastattelussa käsityksiään Otto Reichistä seuraavasti: ”Reich on Jebin (poika-Bushin veljen) henkilökohtainen ystävä ja hän on ollut myös CANF:n rahastonhoitaja. Hänen nimittämisensä on palkinto äärioikeistolaiselle amerikkalais-kuubalaiselle mafialle. Reich ei ole vaarallinen ainoastaan Kuuballe vaan myös Kolumbian, Venezuelan ja Ecuadorin kansoille.”

Älä juo Bacardía, sillä jokainen huikka Bacardía tukee vastavallankumousta Kuubassa!

Matti Laitinen