Taistelu Berliinistä

Alkuasetelmat
Taistelu Berliinistä alkoi, kun 12. tammikuuta 1945 neuvostojoukot mursivat saksalaisten puolustuksen Veikselillä ja Zhukovin 1. Valkovenäjän rintama eteni Oderille ottaen Kustrinissä sillanpääasemat. Samaan aikaan Konevin 1. Ukrainan rintama eteni Breslauhin, jonka se ensin saartoi ja sitten jatkoi etenemistään Neisselle. 2. ja 3. Valkovenäjän rintamat kohtasivat tiukkaa vastarintaa Pommerissa ja Itä-Preussissa jolloin 1. Valkovenäjän rintama joutui lähettämään osan joukoistaan auttamaan 2. ja 3. Valkovenäjän rintamaa.

Ennen neuvostoarmeijan huhtikuista murtautumista Berliiniin oli Itämeren saksalaisuhka kuitenkin onnistuttu tehokkaasti rajaamaan. Länsiliittoutuneet olivat vastaavasti aloittaneet oman hyökkäyksensä Saksaan maaliskuussa. Yhdysvaltain 9. armeijan saavuttua Elbelle, se otti huhtikuun puolivälissä sillanpääasemat Berliinin länsipuolelta valmistautuen osaltaan sulkemaan kaupungin tiukkaan saartorenkaaseen.

Neuvostojoukkojen sijoitus tuolloin oli Itämerestä etelään Oderia ja Neisseä pitkin. Pohjoisimpana Rokossovskin 2.Valkovenäjän Rintama vastassaan saksalaisten puolelta 3. Panssariarmeija (kummatkin toimivat vain Berliinin sivustasuojauksena), Zhukovin 1. Valkovenäjän rintama vastassaan Bussen 9. Armeija ja lopuksi Konevin 1. Ukrainan rintama vastassaan saksalaisten 4. Panssariarmeija

Berliinin saartaminen

16. huhtikuuta Zhukovin 1 Valkovenäjän rintaman joukot mursivat saksalaisten puolustuksen ensimmäiset linjat lähdettyään liikkeelle Oderin sillanpääasemistaan. Edettyään Seelow-kukkuloille 1 Valkovenäjän rintaman hyökkäys kuitenkin pysähtyi. Samana päivänä aloittivat myös Konevin 1 Ukrainan rintaman joukot ylittämään Neisseä. Edettyään Spreelle seuraavana päivänä ja senkin ylitettyään, otti Konev Staliniin yhteyttä ja sai luvan kääntää tankkiarmeijansa kohti Berliiniä.

22 huhtikuuta 1. Ukrainan rintaman 3 Kaartin tankkiarmeija saavutti Berliinin eteläisen kanavan (Teltow ) ja 4. kaartin tankkiarmeija eteni kohti Potsdamia. Ylitettyään Teltow-kanavan 3.. Kaartin tankkiarmeija eteni Berliinin etelä-läntisten kaupunginosien ja Grunewaldin läpi, saapuen 27. huhtikuuta Berliinin pohjois-läntiseen kaupunginosaan Charlottenburgiin, jonka jälkeen se vedettiin Berliinistä.

18-19. huhtikuuta taistelu Seelow-kukkuloista saavutti huipentumansa kun Zhukovin 1. Valkovenäjän rintaman painostuksesta saksalaisten 9. Armeija aloitti vetäytymisensä. Murtauduttuaan saksalaispuolustuksen läpi, osa 1. Valkovenäjän rintamasta eteni Berliinin luoteis- ja pohjoispuolelle sekä osa Berliinin itä- ja kaakkoispuolelle.
Kun saksalaisten Wenkin 12. Armeijan yritys murtautua Berliinin avuksi 21. huhtikuuta oli epäonnistunut, muisti Hitler SS:n III armeijakunnan, joka sijaitsi sopivasti 1. Valkovenäjän hyökkäysuran yläpuolella ja antoi tälle käskyt hyökätä Berliiniä kohti etenevän 1. Valkovenäjän rintaman kylkeen. Mutta, kun SS:n III armeijakunta oli jo aikaisemmin joutunut luovuttamaan joukkojaan tueksi horjuvalle Oderin puolustukselle, kieltäytyi SS:n III armeijakunnan komentaja hyökkäämästä. Tajutessaan tämän seuraavana päivänä, Hitler sai tietenkin raivokohtauksen ja Jodl ehdotti Elbellä amerikkalaisia vastassa olevan Wenkin 12. armeijan kääntämistä kohti Berliiniä. Niinpä Hitler antoi käskyt 12. ja 1 Valkovenäjan ja 1. Ukrainan rintamien saartamaksi joutuvalle Bussen 9. armeijalle käskyt murtautua Berliiniin. 24. huhtikuuta Wenkin 12. aloitti etenemisensä kohti Berliiniä, mutta joutui pysähtymään törmättyään kohti Potsdamia etenevään 4. Kaartin tankkiarmeijaan. Bussen 9. armeija puolestaan kieltäytyi ottamasta enää vastaan mitään Hitlerin esikunnan käskyjä ja yritti puolestaan 26. huhtikuuta murtautua 1. Ukrainan rintaman läpi länteen, kohti Wenkin 12. Armeijaa. Lopuksi vain pienet yksittäiset ryhmät 9. armeijasta onnistuivat saavuttamaan Wenkin armeijan.

Neuvostojoukkojen eteneminen Berliinissä
1. Valkovenäjän rintaman 8. Kaartin armeijan ja 1. Kaartin tankkiarmeijan edettyä Berliinin eteläpuolella olevalle Tempelhofin lentokentälle jatkuivat taistelut siellä aina 27. huhtikuuta asti, jolloin saksalaisten puolustus aloitti vetäytymisensä kohti Berliinin hallintokaupunginosaa. Ylitettyään Berliinin keskellä kulkevan Landwehr-kanaalin, jakautui 8. Kaartin armeija siten että osa siitä eteni kohti Tiergadenia (Eläintarha) kohdatakseen pohjoisesta etenevät 2. Kaartin tankkiarmeijan ja 3. Iskuarmeijan ja osa kohti Potsdamin asemaa ja Hitlerin bunkkeria  (Reichkanzlei). Kuljettuaan läpi Berliinin pohjoisen kaupunginosan saapui 3. Iskuarmeija lopulta 28. huhtikuuta Moltken sillalle ja eteni seuraavana päivänä Sisäministeriön rakennukselle, josta Königsplatsin yli Valtiopäivätalolle (Reichstag). Reichstagin rynnäköiminen alkoi 30. huhtikuuta ja 22.50 oli Voitonlippu nostettuna Reichstagin kupolin ylle. Taistelut rakennuksessa jatkuivat aina 2. toukokuun aamuun saakka jolloin loputkin Reichstagin puolustajat antautuivat.

Kansallissosialistisen Valtion hajoaminen
28. huhtikuuta oli Hitler saanut tietää Himmlerin rauhanneuvotteluista länsiliittoutuneiden kanssa. Tästä raivostuneena, oli Hitler erottanut Himmlerin puolueesta, kokosi hän uuden hallituksen (jättäen vallan Dönitsille, Göbbelsille ja Bormannille) ja teki 30. huhtikuuta itsemurhan.  Estääkseen Himmleriä muodostamasta uutta hallitusta länteen, päätti Göbbels aloittaa rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa (ja samalla saada Neuvostoliiton tunnustamaan uuden Saksan kansallissosialistisen hallituksen). Krebsin ilmestyttyä 8. Kaartin armeijan esikuntaan neuvottelemaan aselevosta, otti 8. Kaartin armeijan komentaja Chuikov Zhukoviin yhteyttä, joka puolestaan otti yhteyden Staliniin. Neuvostoliiton ylimmän johdon antama käsky keskellä yötä ennen Vappua oli vain ja ainoastaan ehdoton antautuminen. Niinpä uudelle Saksan kansallissosialistiselle hallitukselle ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kun ulosmurtautuminen Berliinistä (tosin Göbbelsit valitsivat itsemurhan) ja 1. ja 2. toukokuun välisenä yönä hallituksen osat yrittivät sitä neljässä ryhmässä epäonnisten kaikissa. 2. toukokuun aamulla Weidling (LVI panssariarmeijakunnan, mutta myös Berliinin puolustuksen komentaja ) allekirjoitti vetoomuksen taisteluiden lopettamisesta Berliinissä.

Tämän jälkeen sotaa käytiin vielä viikon verran Tsekkoslovakiassa olevien saksalaisten kukistamiseksi. Lopullinen antautumissopimus saatettin kirjoittaa 9.5. Prahan vapauttamisen jälkeen.

Ville Rahikainen