Sailaksen paketti, oikeistolaisen politiikan vastaveto

Lipponen veti Sailaksen paperin esiin heti vaalien jälkeen. Miksi? Ilmeisesti siksi, että Lipponen halusi viimeisenä keinonaan pelastaa sillä sinipu-nahallituksen jatkamisen vaalien tuloksesta huolimatta. Lipposen yritys kuitenkin kaatui mahdottomuuteensa. Samalla kaatui Sailaksen paperi esitetyssä muodossaan, mutta keskustelu siitä jatkui myös Jäättenmäen hallituksen ohjelmaa laadittaessa.

Mikä oli Sailas-paketin ydin? Sailaksen paketti sisälsi ristiriitaisia aineksia, huononnuksia ja joitakin parannuksiakin. Perussuuntana siinä oli jäljellä olevien hyvinvointivaltion rakenteiden purkaminen perusteluna hatarat lupaukset työllisyyden lisäämisestä. Epäilemättä Sailaksen paketista olisi tullut Lipposen 3. hallituksen ohjelma, jos Lipponen ja sinipunahallitus olisivat saaneet vaalien jälkeen jatkaa. Sailaksen pakettia ei hallitusneuvotteluissa kokonaan kaadettu, vaan siitä jäi edelleen osia elämään. Vaikka siis pääministeriksi valittiinkin Jäätteenmäki, Lipponen sai silti vahvan puumerkkinsä hallituksen ohjelmaan.

Sailaksen paketin huononnukset

Sailaksen työryhmän esitys sai opiskelijat liikkeelle vastustamaan esitystä opintorahan muuttamisesta lainoiksi. Epäonnistunutta esitystä perusteltiin opiskelun nopeuttamisella. Sehän päinvastoin pakottaa opiskelijat työhön. Jos halutaan nopeuttaa opiskelua, opintorahoja on päinvastoin tarpeen nostaa. Esitys tässä muodossa kaatui, mutta ei haudattu, koska opintorahan poisperiminen lukukausimaksuilla voi olla seuraava yritys.

Ammattiyhdistysliike tyrmäsi Sailaksen paketin siihen sisältyvän työttömyysturvan heikennysten vuoksi. Sailas esitti työttömyysturvan porrastamista tällä kertaa työhistorian mukaan. Hieno sana porrastus tarkoittaa ansiopäivärahan lakkauttamista osalta työttömiä. Nykyisellään ansiopäiväraha juoksee 500 päivää. Tässä esityksessä ansiopäiväraha otettaisiin pois 200 päivän jälkeen, jos on ollut työelämässä (työhistoriaa) alle viisi vuotta eli paljolti nuorilta. Jos työhistoriaa on 5-10 vuotta, ansiopäiväraha lakkautettaisiin 300 päivän jälkeen ja, jos työhistoriaa on 10-15 vuotta, se lakkautettaisiin 400 päivän jälkeen.
Kun ansiopäiväraha otetaan osalta kokonaan pois, se on leikkaamista vielä suuremmassa määrin kuin tason alennus. Työmarkkinatuen kesto rajoitettaisiin 500 päivään. Työttömyysturvan lakkauttaminen osalta työttömiä perustuu väittämään, että työttömyysturva aiheuttaa työttömyyttä eli vapaaehtoista jättäytymistä työttömäksi. Työttömyyden ensisijainen syy on, ettei työpaikkoja ole kaikille. Väitettä työttömyyden vapaaehtoisuudesta viljellään siksi, että työttömät halutaan syyllistää työttömyydestään. Tällaiset perustelut eivät ole uusia, vaan ne nostetaan esiin vähän väliä.

Kolmas tällainen huononnusesitys oli esitys nostaa arvonlisävero 8 %:sta 14 %:iin bussi-, juna- ja metrolipuissa, elokuva-, jääkiekko-ottelu- ja muiden kulttuuri- ja urheilutilaisuuksien lipuissa ja tv-luvissa.

Parannukset - suuntana karsittuun ja riisuttuun hyvinvointimalliin?

Esitetyillä arvonlisäveron korotuksilla Sailaksen paketti esittää rahoitettavaksi ruoan ALV:n alentamisen 17 %:sta 14 %:iin. Parannus siis rahoitettaisiin huononnuksilla.

Vastineeksi työttömyysturvan huonontamiselle ehdotetaan, että työttömät työllistettäisiin 200 päivän jälkeen, nuoret 100 päivän jälkeen. Kuulostaa hyvältä. Mitä siitä, jos työttömyyspäivärahaa ei tule, jos on vastaavasti työssä. Kuitenkin jo nykysäädöksin saa työttömyysturvakarenssin, eli menettää päivärahan määräajaksi, jos ei ota vastaan työtä.
Miksi karenssin lisäksi tarvitaan työttömyysturvan lakkautus kokonaan tietyn ajan jälkeen. Syy tulee esiin siinä, että työllistäminen 200 päivän jälkeen halutaan hoitaa työmarkkinatuen tasoisella etuudella, joka on vain runsaat 500 euroa kuukaudessa eli puolet käytännön minimipalkasta. Tämä onnistuu, jos kyse on työvoimatuesta, joka on osa palkasta ja kunta tai yritys tai kolmannen sektorin yhteisö maksaa loput. Mutta on epärealistista ajatella, että 140 000 työtöntä (henkilömäärä, josta tässä on kyse) on mahdollista saada työelämään tällä tavoin. Eli työttömyysturvan heikentäminen yhdistyy pyrkimykseen palkkatason alentamiseen.

Kyseessä on ns. talousliberalismin ajattelutapa, että jos tavaraa (työvoimaa) on liikaa, sen hinta (palkka) laskee ja sitten tulee taas kysyntää. Jos siis on työttömyyttä, poistetaan esteet palkan alentumiselta. Tällaisia esteitä ovat teorian mukaan ammattiliitot, jotka ylläpitävät palkkatasoa ja työttömyysturva, joka mahdollistaa, että työttömän ei tarvitse ottaa vastaan työtä, jolla ei elä.

Hankkeen läpiviemiseksi ansiopäivärahaa ei otettaisi pois kaikilta. Tällainen heikennysten kohdistaminen yhteen ryhmään kerrallaan vähentää vastustuksen määrää. Ei mennä puhtaaseen talousliberalismiin, vaan hyvinvointimallista jätetään jotain piirteitä, mutta karsitussa muodossa. Riisumista perustellaan välttämättömyydellä turvata edes jotain, mutta kun riisuminen jatkuu, tuloksena on alaston talousliberalismi.

Esitetyt verokevennykset

Ongelmalliseksi Sailaksen raportin teki siihen sisältyvä ylimitoitettu verokevennysohjelma, joka ei ole painotettu työllisyyden kannalta parhaalla tavalla. Kevennyksiä tuloveroihin 2,7 miljardia euroa, työnantajan kansaneläkevakuutusmaksun poisto 1,3 miljardia, pääomaverokevennys 500 milj. euroa ja hieman muuta, yhteensä 4,5 miljardia euroa. Kun tähän lisätään menokehyksiin sisältyvä alkoholi- ja tupakkaveron alennus 1,4 miljardia, kyse on noin 6 miljardin euron verokevennysohjelmasta vuoteen 2007 mennessä. Se sisältää 4 %:n marginaaliverokevennyksen suurissa tuloissa. Vaalien edellä tällainen oli vain kokoomuksen esityksissä eli tältä osin paketti noudattaa kokoomuksen verolinjaa. Toisin sanoen se liikkumatila, joka on synnytetty menosäästöillä, käytettäisiin verokevennyksiin.

Menolisäysesitykset

Jatkossa valtion menojen sallittaisiin nousta 2 % vuodessa (2,5 miljardia euroa vuoteen 2007) eli niiden kansantuoteosuus supistuisi edelleen, joskin aiempaa vähemmän. Kumminkin noususta 2,2 milj. euroa menisi KELA:lle työantajan kansaneläkevakuutusmaksujen poistumisen vuoksi ja kuntasektorille kunnallisverotuksen ansiotulovähennysten hyvittämiseen. Puolustusmenojen lisäyksen jälkeen muuhun ei rahaa jäisi. Paitsi: velan supistuessa korkomenot laskevat ja se antaa tilaa. Plus: valtion lainojen keskikorko on 5,8 % vanhojen obligaatioiden ym. takia ja siinä on koron alentamiseen pelivaraa.

Mutta työllisyyslaskelmassa työllisyysaste nousisi 6,4 %:lla. Tämä on kumminkin pääosin työvoiman määrän lisäämistä, ei työpaikkojen lisäämistä. Verokevennys tuo laskennallisen työllisyysvaikutuksen, joka on kolmannes tästä. Ongelma tulee vastaan verokevennyksen rahoituksessa. Lähtökohta, että verojen alentaminen lisää verotuloja on ns. Lafferin oppi, jonka käyttöönotto Reaganin kauden alussa aiheutti USA:n 20 vuotta kestäneen velkakierteen ja joka on lähtenyt Bush nuoremman aikana uudelleen liikkeelle.

Lafferin oppia perustellaan nyt dynaamisilla vaikutuksilla. Todellisuudessa verokevennyksestä tulee osa takaisin, muttei kaikki. Se aiheuttaa, että ohjelma lisää valtion velkaa, ei sitä alenna. Liitelaskelma pitää suuntaa-antavasti paikkansa, jos kasvu onkin vajaan 2,5 %:n sijaan keskimäärin 3,8 % ja tästä syntyvä lisäliikkumatila käytetään lainan lisälyhennyksiin. Kuitenkin veropaketista tuleva lasku puuttuu silloin summasta. Ja tämä on 25 miljardia euroa vuosille 2004-2010 yhteensä. Tämä pitäisi tulla dynaamisista vaikutuksista. Kun toimet ovat vain osaksi työllisyyttä lisääviä, se ei johda seitsemänvuotiseen 3,8 %:n kasvuun ja kattamistarve tulee vielä suuremmaksi eli kevennysten pitäisi tuoda enemmän rahaa kuin niihin käytetään.
Kun lafferismi ei toimi, talouskehitys jää hitaammaksi ja kun eteen tulevat myös EU:n laajentumisesta ja suurten ikäluokkien ikääntymisestä aiheutuvat menot, ollaan uusissa leikkauksissa, plus loppujen valtion yhtiöiden myynnin edessä. Kannattaa verrata summia myös siihen, miten kovan väännön tulosta on ollut saada työllisyyteen viimeisten kahden vuoden aikana lisäsumma, joka on reaalisesti 1/20 (yksi kahdeskymmenesosa) nyt puhutuista summista ja sillä sentään on estetty työttömyyden kääntymistä kasvuun merkittävästi.

Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta

Kun tarkastellaan juuri syntyneen Jäätteenmäen hallituksen ohjelmaa, tulos on seuraava. 1. Työhallinnon toimia lisätään ja niiden piirissä olevien määrä kasvaa 106 000:een. 2. Veromuutokset painottuvat pieniin ja keskituloisiin, ja vihdon pienten yritysten ALV-kevennys toteutetaan. Ruoan ALV-alennus siirtyi, mutta palvelujen ALV-alennukseen päätettiin mennä. 3. Investointeihin ja peruspalveluihin tuli rahoitusta. 4. Työaikaratkaisuista ei päätetty mitään. 5. Koulutukseen ja osaamiseen laitettiin lisäystä. 6. Eläkkeistä työllisyyden kannalta ei tullut selviä kirjauksia. 7. Ansiopäiväraha- ja opintotukiheikennyksiä ei tullut ja suurten tulojen suurista verokevennyksistä luovuttiin. Lisäksi päätettiin työllistävästä lisäbudjetista vuodelle 2003, mutta sen mitoitus jäi vielä auki.

Ongelmaksi jäi että työllisyyden elvytyksen mitoitus ei ole vielä tällaisenaan riittävän rohkea, vaikka monessa suhteessa liikahdus oikeaan suuntaan. Tästä seuraa, että tavoite lisätä työllisyyttä vuoteen 2007 mennessä 100 000:lla ei vielä tällä paketilla toteudu, ellei kansainvälinen talous anna yllättävää vetoapua. Eli toimien tehostamista ja lisäämistä tarvitaan. Työllisyyden saaminen paremmaksi tuo lisää verotuloja ja säästöjä työttömyyden kustannuksiin ja se tuo liikkumatilaa muuhun. Nyt tarvitaan kansalaistoimintaa, että pienet muutospuroset vahvistuvat muutosvirraksi ja huononnuksia ei aleta tuoda toteutukseen jossain uudessa muodossa.

Pekka Tiainen