Reijo Katajaranta 60 vuotta

Työkansan Sanomien entinen pitkäaikainen päätoimittaja ja KTP:n Helsingin piirin puheenjohtaja Reijo “Reiska“ Katajaranta täytti 28.8.2002 60 vuotta. Kansan äänen edustajat jututtivat Reiskaa hänen merkkipäivänään ja samalla käytiin syvempääkin keskustelua erilaisista ajan ilmiöistä. Reijo Katajarannalla ei ole ollut mitään vanhemmilta suoraan periytyvää vahvaa linkkiä työväenliikkeeseen. Tosin äidin suvussa oli kommunisteja ja äidin isä oli vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä joutunut piileskelemään metsässä valkokaartilaisia paossa kuukausitolkulla. Reiskan isä toimi armeijan palveluksessa, mutta omasi kylläkin demokraattisia ajatuksia.

Reijo joutui jo heti nuoruudessaan vastakkain kouluissa väkisin syötetyn uskonnollisen propagandan sekä väärenneltyjen ja peiteltyjen historiaa koskevien väitteiden kanssa. Väkisinkin heräsi kysymään: Mikä oli totuus ns. “vapaussodasta“? Mikä oli totuus kansalaissodasta? Mikä oli totuus jatkosodasta? Mikä on totuus maailmasta yleensä? Tällaiset ajatukset mielessään hän astui Kansankulttuurin kirjakauppaan ensi kerran 31-vuotiaana vuonna 1973, mutta tutustuttuaan marxilaiseen kirjallisuuteen hän löysi heti omat ajatuksensa Marxin, Engelsin ja Leninin kirjoituksista. Tästä lähtien suunta oli selvä – perinpohjainen marxilaisuuteen tutustuminen, työskentely työväenluokan aseman parantamiseksi, suuntana sosialismi.

Reijon yhteiskunnallinen aktiivisuus suuntautui ensiksi ay-liikkeeseen. Hän toimi Alkon Liikeväen liitossa (ALV) aktiivisesti vuodesta 1974 lähtien ja alkoi kirjoittaa juttujaan Suomen Liikeväen Liiton lehteen. Vuonna 1983 hänet valittiin ALV:n sihteeriksi suurin varauksin, että “voidaankohan me ottaa noin vasemmistolainen kommunisti ollenkaan sihteeriksemme“. ALV:ssa oli paljon työtä. Vuoden 1985 Alkon lakon yhteydessä hän toimi ALV:n keskuslakkotoimikunnan jäsenenä osallistuen mm. sopimusneuvotteluihin. Vuoden 1986 syksyllä Reiska oli keskeisenä moottorina, kun Tikkurilan Alko pistettiin päiväksi kiinni. Syynä oli tolkuttoman huonot työskentelyolosuhteet pienessä myymälässä, jossa myynti sensijaan oli maan suurimpia. Vuonna 1988 Reijo teki ALV:n kentässä jäsentutkimuksen omaa mikrotietokonetta käyttäen. Tutkimus toi olennaista faktaa mm. osa-aikatyön seurauksista.

Vuonna 1974 Reiska tutustui kommunistien toimintaan ja tuli uusien tuttaviensa kautta tiedonantajaliikkeeseen. Kun kommunistinen liike 1980- luvun alussa yhä selkeämmin alkoi antaa periksi reformistisille vaatimuksille ja tiedonantajaliikkeessä kolmaslinjalaisuus otti etäisyyttä marxismi-leninismiin, alkoivat kommunistit Helsingissä avoimesti vaatia uuden kommunistisen puolueen perustamista.

Reijo Katajaranta oli mukana KTP:n perustavassa kokouksessa ja toimi myöhemmin KTP jokaisessa edustajakokouksessa sihteerinä aina viime vuoden edustajakokoukseen asti. Reijo on monipuolisesti perehtynyt marxilaiseen filosofiaan, kansantaloustieteeseen, historiaan, luonnontieteisiin, musiikkiin ja tietenkin tietokoneisiin. Reijo valittiin v. 1992 Työkansan Sanomien toimitusneuvostoon. Timo Lahdenmäen erottua päätoimittajan tehtävästä v. 1997 jatkoi Reiska Työkansan Sanomien päätoimittajana. Työkansan Sanomia hän ehti tehdä 73 numeroa, kunnes hänet - samoin kuin alusta asti KTP:n pääsihteerinä toiminut Heikki Männikkö - erotettiin puolueesta 23.3.2002.

Tämä asia on edelleen arvioinnin ja keskustelun kohteena. Reijo pitää erottamisia kommunistisen liikkeen pohjanoteerauksina. “Niissä toimittiin KTP:n omia hyväksyttyjä asiakirjoja vastaan. Kommunistisen liikkeen perustehtävä on etsiä kumppaneita asemaltaan työväenliikkeeseen kuuluvien kansankerrosten kanssa. Mm. KTP:n hyväksymä asiakirja “Työväenluokka 2000“ toteaa, että nykyisin n. 80% väestöstä kuuluu objektiivisesti asemaltaan työväenluokkaan. Kommunistien on käytettävä kaikkia mahdollisuuksia suurpääoman vastaisen yhteistyön kehittämiseksi työväenluokan keskuudessa riippumatta heidän mahdollisista tämänhetkisistä poliittisista mielipiteistään“.

Reijo katsoo, että tehdyillä ainutlaatuisilla erottamispäätöksillään KTP:n nykyinen johto eristää itsensä joukoista ja lopulta politiikasta. “Erottamisten taustalla olevista teoreettisista ja järjestöllisistä syistä ei KTP:n piirissä edes sallittu käydä avointa keskustelua vaan vedottiin vain ja ainoastaan enemmistön päätöksiin. Tässä juuri tulee esille syvällinen ristiriita. Puolueen johto ei saa piiloutua demokraattisen sentralismin järjestöperiaatteen taakse. Ei demokraattinen sentralismi pelasta yhtään mitään, jos puolueen johdon yhteiskunnalliset analyysit ovat metsässä. Nyt puolueen johdossa olevat “vaihdemiehet“ ja "kummisedät" veivät KTP: n “junan“ kokonaan väärälle vaihteelle, josta palaaminen takaisin oikealle radalle taitaa olla aika hankalaa.

Hyvin arvostettu KTP:n runoilija Veikko Ohinmaa tulkitsi erottamisten jälkeen tuntojaan, että “kiittämättömyys on maailman palkka“ ikäänkuin nämä KTP:sta erotetut toverit olisivat jollakin tavalla “pettäneet“ KTP:n jäsenet. Ohinmaan käsitys kuvautuu täysin käänteisenä todellisuudelle. Kukaan ei ole uhrannut enempää vapaa-aikaansa ja työpanostaan KTP:lle kuin juuri maaliskuussa KTP:sta erotetut toverit. Heille erottaminen oli kiittämättömyyttä ja maailman palkka“.

Reijo katsoo, että tällaiset tapahtumat ovat poliittisen ja ideologisen kehityksen käännepisteitä ja taistelu jatkuu. Näiden tapahtumien jälkeen tekivät kommunistiset - ja demokraattiset järjestöt päätöksen jatkaa ylikansallisen pääoman ja uusoikeistolaisen politiikan vastaisen kansanrintamapolitiikan kehittämistä siitä, mihin se KTP:n piirissä pysähtyi. Perustettiin Kansan ääni, jonka päätoimittajaksi Reijo valittiin. Tämän tehtävän lisäksi Reijolla on paljon muita tehtäviä EU:n Vastaisen kansanrintaman, KTP:n Helsingin piirijärjestön ja Muutosvoimat Suomen piirissä. Kaikki järjestötoverit ja ystävät onnittelevat Reijoa hänen merkkipäivänsä johdosta.