EU- vaaleissa äänestämme uusoikeistolaista politiikkaa vastaan

Ensi kesänä käydään EU:n parlamentin jäsenten vaalit. Monelle EU:n vastustajalle tämä muodostaa vaikean “palan”. Näyttäähän siltä, että siinä vaaleihin osallistumalla ikään kuin hyväksytään se laiton organisaatio, jota vastaan taistellaan.

Kysymys on vaikea meille kaikille, jotka korostamme Suomen itsenäisyyden merkitystä. Ongelma se on myös monelle kommunistille, jotka näkevät miten EU- kehitys vahvistaa imperialismia, latistaa demokraattisia oikeuksia ja vie mahdollisuuden taistella kansallisella tasolla työväen oikeuden puolesta perinteiseen tapaan. KTP:n puheenjohtaja Hannu Harju kirjoitti Työkansan Sanomissa laajan artikkelin “EU-vaalilla hyväksytään kansanvastainen politiikka”. Siinä hän kertaa sen kielteisen kehityksen, mitä EU- suuntaus on työväenluokalle tuonut ja päättelee seuraavasti: “Työväenluokkaa edustavalle KTP:lle EU- vaaliin osallistuminen merkitsee, että olisimme mukauttamassa työväenluokkaa ja kansaa hyväksymään EU”.
Näyttää, että tien ollessa kuoppaista on vaikea pysyä kärryillä.

Boikotti ei ole meidän linja

Vaaliboikotista kommunistisessa - ja työväenliikkeessä on keskusteltu aiemminkin. Edustaahan myös kansallisvaltion parlamentti ennen kaikkea kapitalistien luokkavaltaa ja tämän vuoksi on aina löytynyt kommunisteja, joiden mielestä myös kansallisvaltion parlamenttien vaaleja tulee boikotoida. Tällaisen toimintaperiaatteen Lenin torjui kirjassaan “Penikkatauti”. Bolshevikit käyttivät kerran vaaliboikottia Venäjän duuman ensimmäisissä vaaleissa, mutta tätäkin Lenin kritisoi ankarasti. Vaalien boikotoinnista mm. Lenin totesi: “Boikotti ei ole taktiikan linja, vaan erikoinen taistelukeino, joka on kelvollinen erikoisissa oloissa” ja “Aktiivinen boikotti ilman laajaa vallankumouksellista nousua on merkityksetön”. Joka lukee Leninin kirjan “Boikotista” ja “Boikottia vastaan” voi vakuuttua näistä asioista. Tämä sama asia on todettu monissa yhteyksissä marxilaisessa kirjallisuudessa.

Vaalit ovat osa taktiikkaa

Lenin vertaa kysymystä vaalien boikotoinnista historian suoran tien, (vallankumouksellisen tien) ja toisaalta historian mutkikkaan tien eli kompromissipolitiikan tien välillä. Edellinen toimii tilanteessa, jossa ihmiset ovat halukkaita välittömään konkreettiseen työhön kyseisen asian puolesta. Jälkimmäinen toimii silloin, kun ihmisillä ei ole halukkuutta suoraan toimintaan. Silloin meidän tulee käyttää ns. kompromissipolitiikkaa eli yhteiskunnallisia laitoksia, organisaatioita, liittolaispolitiikkaa yms. Lenin toteaa: “Marxilaisuus ei kieltäydy kompromisseista, marxilaisuus katsoo niiden käyttämisen välttämättömäksi, mutta tämä ei lainkaan sulje pois sitä, etteikö elävänä ja toimivana historiallisena voimana marxilaisuus taistelisi koko tarmollaan kompromisseja vastaan. Ken ei kykene selvittämään itselleen tätä näennäistä ristiriitaa, hän ei tunne marxilaisuuden aakkosia”.

Tietämättömyys ei ole joukkoliikettä

On muistettava, että EU:ssa olennaisin kysymys on uusoikeistolaisen yhteiskunta- ja talouspolitiikan toteuttaminen, joka tarvitsee “raameikseen” organisaation, jota sanomme EU:ksi. Tosiasiassa meillä Suomessakaan ei ole laajaa EU:n vastaista liikettä, joka taistelisi tätä talouspolitiikkaa vastaan. Vaaliboikotilla voimme saada joitain ihmisiä pois uurnilta, mutta se ei merkitse minkäänlaista liikettä nykyisen kansanvastaisen talouspolitiikan kumoamiseksi ja boikotti ilman laajaa joukkoliikettä on merkityksetön. On sanottu, että alhainen äänestysprosentti vuoden 1999 EU:n parlamenttivaaleissa (31,4) olisi osoitus siitä, miten kansa vastusti EU- suuntausta. Tähän viittaa mm. Hannu Harju artikkelissaan. Tämä on täysin tuulesta temmattu arvio, sillä huolimatta alhaisesta äänestysprosentista hallitsevat kapitalistit koko EU:n alueella täysin suvereenisti ilman merkittävää vastavoimaa. Pikemminkin meidän tulee ajatella niin, että äänestämättömyys on osoitus epävarmuudesta ja passiivisuudesta ja vaihtoehdon äänestäminen olisi osoitus ihmisten aktiivisesta yrityksestä vaikuttaa EU- asioihin ja se olisi ensimmäinen askel kohti liikettä, joka torjuu EU:n uusoikeistolaisen talouspolitiikan.

Vaalityö on osa yhteiskunnallista työtä

Monet EU:n vastustajat ymmärtävät osallistumisen kansallisen parlamenttimme vaaleihin, mutta eivät EU:n parlamentin vaaleihin. Molemmat parlamentit edustavat kuitenkin samaa suurten pääomapiirien valtaa. Tällä hetkellä esim. Suomen parlamentti on luovuttanut valtansa EU:n elimille niin, että eduskuntamme päätöksenteosta valtaosa (n. 80 %) ohjataan EU:n kautta. Osallistumista kapitalistisen yhteiskunnan vaaleihin emme perustele valittavan parlamentin vallan määrällä tms. vaan sillä, että se on meille “puhujalava. Sen ajatus piilee siinä, että kapitalistisessa yhteiskunnassa vaalit ovat instituutio, joiden kautta tapahtuu merkittävä osa yhteiskunnallista toimintaa. Vaalityön kautta luodaan yhteyttä kansaan ja löydetään liittolaisia. Kansallisen parlamentin välityksellä voidaan myös joukkojen painostuksen tuella saada aikaan uudistuksia. EU-parlamentti on tässä suhteessa paljon vaikeampi.

Realiteetit on huomioitava

Monilla positiivinen suhtautuminen kansalliseen parlamenttiin on selitettävissä sillä, että sodanjälkeisinä vuosina, kun työväenliike oli voimakas ja tukenamme olivat sosialistiset valtiot kyettiin toteuttamaan sääntelyyn perustuvaa yhteiskuntapolitiikkaa, joka antoi kansallisille parlamenteille mahdollisuuden tehdä oikeita päätöksiä. Siitä on jouduttu ottamaan askel taaksepäin ja kapitalistit ovat realisoineet saavuttamansa väliaikaisen voiton mitätöimällä huomattavan osan aiemmista työväenliikkeen saavutuksista. Siksi joudumme toteuttamaan pitkän “mutkittelevan tien” politiikkaa ja siksi tulee käyttää myös vaaleja joukkotyön välineenä.
Tämä on hyvin helppo ymmärtää. Meidän on irrottauduttava EU:sta, mutta emme voi irrottautua siitä irrottautumalla ensin siitä poliittisesta ympäristöstä, jossa me nyt joudumme elämään. On kehitettävä toinen taktiikka.

Ei laiteta päätämme pensaaseen

EU:n torjumiseksi meidän on kyettävä kumoamaan nykyinen uusoikeistolainen talouspolitiikka, se suuren pääoman politiikka, jota toteutetaan koko EU:n alueella. Jotkut toivovat EU:n kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Tällainen tilanne voi olla vaarallinen, koska hallitsemattomana ilman demokraattisen liikkeen ohjausta se voisi johtaa nykyistäkin oikeistolaisempaan vaihtoehtoon. Siksi tulee tehdä kaikki mahdollinen yhteisrintaman rakentamiseksi nykyistä uusoikeistolaista talouspolitiikkaa vastaan. Ja sitä työtä voidaan tehdä myös EU-organisaation tasolla.

EU:n parlamentin vaaliin tulee osallistua, mutta sellaisilla tavoitteilla, jotka antavat vaihtoehdon suuren rahan politiikalle. Jotkut pelkäävät osallistumista siksi, että se mukauttaa meitä hyväksymään EU. Koko EU- suuntaus on jo tätä ennen mukauttanut huomattavan osan aktiivia väkeä passiiviseksi porvariston politiikalle. Meidän tehtävänä on luoda liike tätä vastaan. Siksi me emme saa pelätä vaan meidän tulee luottaa itseemme. Kehotamme kaikkia osallistumaan EU:n parlamentin vaaliin ja äänestämään niitä ehdokkaita, jotka esittävät vaihtoehdon nykyiselle kansanvastaiselle politiikalle.

Ehdokkaamme EU-vaaleissa

Muutosvoimat Suomi rp ei puolueena osallistu EU-vaaleihin. MuSun puitteissa on kuitenkin annettu puolueen järjestöjäsenille vapaat kädet toimia vaalien suhteen haluamallaan tavalla.

Kansan äänen järjestöt menevät mukaan EU-parlamentin vaaleihin SKP:n ympärille syntyneessä vaaliliitossa, jossa on SKP:n lisäksi useita muita kansalaisjärjestöjä, myös EU:n Vastainen Kansanrintama. Saamme liittoutumassa 4 ehdokasta, joista kolme olemme jo nimenneet. Ehdokkaitamme ovat Pekka Tiainen Helsingistä, Kalevi Wahrman Porvoosta ja Antti Siika-aho Haapajärveltä. Neljännen ehdokkaan nimen julkistamme seuraavassa lehdessämme.