Vapaamuurarit ja Neuvostoliitto

Heikki Männikkö kirjoitti otsikolla ”Tuotantovoimat yhteiskuntakehityksen perusta” vastineen Vapaa Suomi lehdessä 7/03 olleelle kirjoitukselleni ”Neuvostoliitto ei ollutkaan tie maailmanvaltaan”.

Männikön mielestä kirjoitukseni kärki oli suunnattu sosialismia vastaan, koska esitin että myös Lenin ja Neuvostoliitto olivat osa vapaamuurarien salajuonta. Koottujen teostensa 25.000:lla sivulla Lenin ei kuulemma mainitse mitään vapaamuurareista, mutta monessakin kohdassa tuomitsee kaikki salaseurat.

Mielestäni Lenin olisi hyvinkin voinut mainita jotain vapaamuurareista, ellei itse olisi kuulunut salaseuraan. Hyvin harva vapaamuurari kuuluttaa maailmalle olevansa vapaamuurari. Leninin asemassa olevalta vallankumousjohtajalta asian tunnustaminen ei olisi ollut kovin viisasta. Se, että Lenin ja muut neuvostojohtajat olivat vapaamuurareita, ei ollut oma keksintöni asiahan on yleisesti tunnettu. Vapaamuurarien ja sosialistien välinen yhteistyö kansainvälisessä mitassa oli peräisin jo 1800-luvun puolivälistä.

Yhdistämällä hakusanoja Lenin ja freemasons internetin hakukoneilla saadaan vaikka miten monta lähdettä, jotka sanovat samaa. Suomeksi siitä kerrotaan mm. Karl Steinhouserin kirjassa ”EU huomispäivän superneuvostoliitto” sekä Pekka Lahtisen kirjoissa. Neuvostoliiton arkistoista kuulemma myös löytyy tietoja Leninin ja Stalinin vapaamuurariudesta.

Historiasta tiedetään, että Rotschildit, Warburgit ja Jakob Schiffin upporikkaat pankkiirisuvut tukivat Venäjän vallankumousta. He olivat jopa sen käynnistäjiä, koska he halusivat kukistaa salaseurat kieltäneen tsaarivallan ja yhdistää maailman totalitaarisen hallinnon alaisuuteen maailmanvallankumouksen avulla. Neuvostojohtajista Trotski piti tämän päämäärän kirkkaasti mielessään ja oli se henkilö jonka vapaamuurarit mieluiten olisivat nähneet Neuvosto-Venäjän johdossa.

Männikön mielestä protestanttinen etiikka ei ollut kapitalismin perusta, vaan ”kapitalistit asettuivat tukemaan ja kehittämään protestanttisia arvoja, koska ne olivat heidän etujensa mukaisia taistelussa feodalismia vastaan”. Eli protestanttiset arvot olivat kapitalismin etujen mukaisia. Tässä emme ole eri mieltä. Kapitalismi ei kuitenkaan synnyttänyt protestanttisuutta. Sen tekivät roomalaiskatolisuuden Raamatun vastaiset väärinkäytökset, anekauppa ym.

Kapitalismin sääntely ja poliittinen demokratia olivat Männikön mukaan mahdollisia siksi, että ”Neuvostoliitto ja sosialistinen maailmanjärjestelmä” olivat vastavoimana, johon mm. kapitalististen maiden työväenliike tukeutui”. Nyt kun tuota vastavoimaa ei ole markkinatalous polkee maahan yksityisten ihmisten ja kokonaisten kansojen oikeudet.

En sanoisi Neuvostoliittoa vastavoimaksi muutoin kuin siinä mielessä, että sen ja kapitalismin ”vastakkaisuuden” avulla luotiin uhkakuva, joka ”oikeutti” kilpavarusteluun puolin ja toisin. Toki kommunistinen työväenliike lännessä tukeutui Neuvostoliittoon, mutta neuvostovallan edut eivät olleet vallankumouksen etuja, vaan sen omia valtiollisia etuja, joita kaikkien maailman kommunistien olisi pitänyt tukea.

Neuvostojärjestelmän yhtäkkinen romahtaminen oli vapaamuurarilooseissa todettu välttämättömäksi sen jälkeen, kun NSA:n tiedusteluelimet olivat nähneet nopeasti etenevän vastavallankumouksen vaaran maassa. Neuvostoliitto romahdutettiin tavalla, josta ei ollut vaaraa vapaamuurarien peruspyrkimykselle yhdistää maailma oman hallituksensa alaisuuteen. Venäjän ja läntisen maailman yhdistäminen terrorismin vastaisen taistelun merkeissä on nyt entistä helpompaa. Tässä ovat suureksi avuksi Männikönkin mainitsemat kauppaa ja taloutta ohjaavat kansainväliset organisaatiot sekä eri maiden hallitukset.

Kapitalistit ovat todella onnistuneet saamaan ylivallan ja kukistamaan demokratian niin kuin Männikkökin toteaa. Demokraattinen kehityslinja ei todellakaan ole kapitalismissa ole pysyvä. Mielestäni yhteiskunnan sääntelykään ei auta mitään, jos se on esim. Lipposen käsissä. Demokratia on mahdollista vain itsenäisessä maassa, jossa pääomaliikkeet ovat tiukasti rajoitetut ja demokraattiset instituutiot ovat jo olemassa tai ne pystytään luomaan.
Yhteiskunnalliset lainalaisuudet ovat toki tärkeitä, mutta niin ovat myös ihmiset niiden takana. Vapaamuurarit ovat harvinaisen vaikutusvaltaisia sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. He eivät todellakaan ole ”pieni tekijä tässä kuviossa” kuten Männikkö toteaa. He ovat sekä miljardöörejä että poliittisia ja mediavaikuttajia. USA ja EU ovat heidän johdossaan. Samoin ovat Nato, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ym. puhumattakaan heidän omista salaseuroistaan bilderbergiläisistä, Trilateraalisesta komissiosta ym. Rahan voimalla vaalitkin yleensä ratkaistaan.

Kari Alhonen
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti
Tampere