60 vuotta Puna-Armeijan voitosta Stalingradissa

Miksi ajatukset kulkevat edelleenkin Venäjällä sijaitsevaan sankarikaupunkiin, jonka nimi enää ei ole Stalingrad? Ehkä juuri siksi, että siellä ensimmäisen kerran kansojen oikeutettu asia voitti Hitlerin rosvoarmeijan ja sokean alistumisen imperialistien ryöstämiselle ja tuhoamiselle. Myös tabu Saksan armeijan voittamattomuudesta murrettiin. Kansat pakottivat sivusta katsoneet länsivaltojen hallitukset avaamaan länsirintaman ja keventämään Saksan Neuvostoliittoon kohdistamia paineita. Enää eivät Churchill ja Roosevelt voineet salata ihmetystään Stalingradin voitosta. Franklin Roosevelt ojensi Stalinille kunniakirjan, jossa oli mm.: “USA:n kansan nimissä ojennan Stalingradin urheille puolustajille tämän kunniakirjan urheudesta ja uhrivalmiudesta.....“. Koko maailma juhli voittoa ja lukuisat kadut ja bulevardit saivat uudet nimet Stalingrad.

Stalingradissa oli 1939 446.000 asukasta. Lukuisissa korkeakouluissa opiskeli Volgan seudun nuorisoa. Kaupungissa sijaitsi valtava teräs- ja traktoritehdas. Kaupunki oli alueen talous- ja liikennekeskus ja tärkeä Kaukasuksen öljyn läpikulkupaikka. Natsikenraalit unelmoivat Moskovan valloituksesta, koska he halusivat elintilaa idästä ja murskata Neuvostoliiton sosialistisen järjestelmän.

Taistelu

Entinen fasistikirjailija, Wehrmachtin rintamakirjeenvaihtaja, länsisaksalainen H.G.Konsalik kuvaa tapahtumia kirjoituksessaan “Stalingrad - kuvia 6 armeijakunnan tuhosta” seuraavasti: “5 heinäkuuta eteläisen armeijakunnan pohjoissiipi eteni Voroneshiin Donilla ja 4:s panssariarmeija saavutti Ala-Donetsin 23 heinäkuuta. Silloin heinäkuussa Hitler käski 6. armeijan hyökätä Volgan mutkassa sijaitsevaan Stalingradiin. Arojen yli hyökkäsivät panssarit. Siinä jäivät alle juoksuhaudat, korsut, ihmiset ja eläimet. Panssareiden perässä tuli jalkaväki. 19 elokuuta kenraalieversti Paulus antoi 6:lle armeijalle käskyn hyökätä kaupunkiin. Tykistön, panssareiden ja iskujoukkojen lisäksi ilmavoimat kylvivät kuolemaa. Ilman taukoa syöksypommittajat kävivät tehtaiden, rautateiden, öljysäiliöiden ja talojen kimppuun. Kaupunki oli liekeissä. 23 elokuuta klo 18:35 panssarirykmentti 79 savutti Volgan. Stalingrad oli näköetäisyydellä. Talosta taloon käyvät hyökkäysaallot edestakaisin. Monipuolisia ovat neuvostoliittolaisten puolustuslinjat. Jokaisesta talosta ja kellarista on tullut linnoitus ja jokaisesta kadusta on tullut juoksuhauta ja raunioista panssarieste. Puolustajat kaivautuivat maan alle ja rakensivat käytäviä, jotka yhdistivät puolustajia. Hyvistä piilopaikoista he hyökkäsivät saksalaisten selustaan ja aiheuttivat sekasortoa”.

13. syyskuuta sanomalehti “Völkische Beobachter“ kertoi voitonvarmana: “Bolsevikkien linnoitus Stalingrad on langennut Führerin jalkojen juurelle”. “.
Pahl- Rugensteinin- kustantamon kirja 1981 “Sota idässä“ puolestaan kertoo: “Samoihin aikoihin kenraalit Shukov ja Vasilevski suunnittelivat vastahyökkäystä. Suunnitelma oli hyökätä sivustasta saksalaisten selustaan, mitätöidä Hitlerin valiojoukkojen päähyökkäyssuunta ja muodostaa jättiläismotti.

Puna-Armeijan aamunkoitteessa 19.marraskuuta 1942 alkanut vastahyökkäys yllätti täysin saksalaiset. 23. marraskuuta neuvostoliittolaisten pihtiliike puristi Stalingradin valtavaan saartorenkaaseen. Hitlerille ei tullut kysymykseenkään perääntyä Stalingradista, koska se oli lähtökuoppa öljylähteille. Päätösta tuki Göringin lupaus saarrettujen huoltamisesta ilmasta käsin.

Uudelleen järjestetyn “Armeijakunta Donin“ oli määrä marsalkka von Mannsteinin komennossa vapauttaa Stalingrad saartorenkaasta. 12 joulukuuta alkoi saksalaisten vastahyökkäys kahdelta suunnalta suurin tappioin. Saksan vastahyökkäys jämähti paikoilleen neljän päivän kuluttua 40 kilometrin päähän Stalingradista. 6 Armeijan komentaja Pauluksen pyynnöt läpimurtoyritykseen Hitler torjui. Mannstein joutui perääntymään asemistaan joulukuun lopulla. Saarrettujen ilmahuolto vaikeutui rajusti ja tammikuun alussa tilanne oli toivoton.

8. tammikuuta 1943 Neuvostoliiton pääesikunta esitti Paulukselle sopimusta antautumisesta. Tarjous perustui saksalaisten joukkojen toivottomaan tilaan ja tavoitteeseen välttää tarpeetonta verenvuodatusta. Neuvostoliitto esitti Paulukselle ehtoina mm.: (1) Saksalaisten joukkojen tulee esikuntineen päättää sotatoimet. (2) Wehrmachtin yksiköt antautuvat osastoina. Kaikki aseet ja varusteet tulee luovuttaa vahingoittumina Puna-armeijalle. (3)Upseereille, aliupseereille ja miehistölle luvattiin sodan jälkeen paluu Saksaan, tai johonkin muuhun maahan. Kaikki saisivat pitää uniformunsa, sotilasarvonsa ja henkilökohtaisen omaisuutensa sekä upseerit miekkansa ja henkilökohtaiset aseensa. Antautuville luvattiin normaali muonitus, sekä haavoittuneille ja paleltuneille lääkärinhoito. Paulus torjui Hitlerin vaatimuksesta tarjouksen.
2. Helmikuuta saksalaiset antautuivat ja taistelu päättyi Puna-Armeijan täydelliseen voittoon. Kun marraskuussa Stalingradissa oli vielä 400.000 saksalaista, niin helmikuussa motista marssi ulos enää 90.000 sotilasta.

Stalingradin kaupungin jälleenrakentaminen aloitettiin välittömästi. Tuhotussa kaupungissa lapset aloittivat jälleen koulunkäyntinsä, vaikka luokkahuoneiden seinistä vain kaksi oli pystyssä. Himmlerin ohjelman toteutuminen olisi merkinnyt, että “idässä ei-saksalaiset olisivat saaneet käydä vain neliluokkaisen kansakoulun“. Eräässä kirjoituksessaan Himmler 1940 totesi: “Kansakoulun tarkoituksena on yksinkertainen laskennon opetus. Tulee osata laskea 500:aan, kirjoittaa oma nimi ja oppia että Jumalan käsky on totella saksalaisia. Lukutaito ei ole tarpeellinen“ (ote Sota idässä).

Miksi sotia käydään.

Hitlerin valmiiksi laatima puhe odotetun Stalingradin valtauksen johdosta osoittaa törkeällä tavalla, miten imperialistit selvittävät yleisölle käymiensä sotien syitä ja tarkoitusperiä. “Halusin päästä Volgalle erikoiseen- ja määrättyyn kaupunkiin. Sattumalta se kantaa Stalinin nimeä. Ei pidä luulla, että minä sen vuoksi olisin halunnut sinne marssia, vaan se on erittäin tärkeä paikka. Sitä kautta kulkevat koko Ukrainan vehnäkuljetukset, Kubanin alueen pohjoiseen suuntautuvat kuljetukset ja mm 9 miljoonaa tonnia öljyä. Alueella kaivetaan mangaanimalmia ja siellä on valtava uudelleenlastauspaikka. Sen minä halusin ottaa. Me olemme sen päättäneet ja meillä on se! Muutenhan siellä on vain pari pientä paikkaa. Jotkut kysyvät miksi ei taistella nopeammin? Koska minä en halua toista Verdunia.“(Verdunissa käytiin vuosia asemasotaa ensimmäisessä maailmansodassa. Kirjallinen lähde: “Kolmas valtakunta“, München 1985)

Sodassa Neuvostoliitto kantoi päävastuun saksalaisen imperialismin murskaamisessa kääntämällä toisen maailmansodan kulun Stalingradin taistelussa. Tänään voimme kysyä, mitä nuo 60 vuoden takaiset tapahtumat enää merkitsevät, ovathan kapitalistit päässeet päämääräänsä siinä, missä Hitler epäonnistui onnistuessaan kaatamaan Neuvostoliiton sisältäpäin. Maailma on kuitenkin monella tapaa samanlainen kuin 30- ja 40-luvuilla. Imperialismi yrittää nyt hallita George W. Bushin muodossa. Hänkin havittelee öljyä ja maailman yksivaltaista hallintaa itselleen. Stalingradin voiton seurauksena kansat kuitenkin tietävät nyt paremmin, mistä sodissa on kysymys ja että niitä tulee ja voidaan vastustaa. Ihmiset ovat tietoisia ja hereillä. Tätä osoittivat 15. 2. 03 eri puolilla maailmaa järjestetyt sodanvastaiset mielenosoitusmarssit.