Lucas da Costa, 2001
Perinteisesti itätimorilaista yhteisöä ovat määrittäneet lujat arvot, normit ja odotukset, jotka muodostavat timorilaisen identiteetin maan fyysisistä rajoista ja ihmisten alkuperästä huolimatta.
Vieraat arvot ja tavat ovat kuitenkin tuoneet merkittäviä muutoksia – usein tuhoisia – sosiaaliseen rakenteeseen. Lähinnä Portugalin ja Indonesian vallankaappaukset aggressiivisine käytäntöineen ovat edesauttaneet näitä muutoksia. Perinteinen johtajuus on lähestulkoon hävitetty ja laiminlyöty yhteisöistä, perhesiteitä on ravisteltu ja nuoriso on jätetty yksin vailla toivoa. 1999 järjestetyn kansanäänestyksen jälkiseurauksena maata pyyhki väkivallan aalto. Väkivalta loi väkivaltaa timorilaisten nuorisoryhmien keskuuteen.
Nuori sukupolvi osoittaa aggressiivisuutta kaikkialla: kotona, kaduilla ja koulussa. Voidaan väittää, että aggressiivinen käytös on looginen seuraus sille väkivallan kulttuurille, jonka vastarintaliike kehitti Indonesian hallintoa vastaan, mutta joka tapauksessa tämä väkivalta oli kohdistettu vihollista, eikä omaan ryhmään kuuluvia vastaan. Siksi on oikeutettua etsiä muita selityksiä sille sekasorrolle, joka vallitsee tänä päivänä kaikkialla. Kasvava työttömyys, poliittinen epävakaus, kaikenlainen syrjintä, mahdollisuuksien puute palkata nuoria koulutettuja ihmisiä paikallishallinnon palvelukseen ja maaseutu- ja kaupunkielämän loputon yhteensovittamattomuus ovat eräitä niistä lukuisista syistä, jotka aiheuttavat sekasortoa.
Työttömyydestä on mahdotonta saada tietoa, joka luotettavasti paljastaisi koko tilanteen. On yleisesti hyväksytty, että tämän ilmiön takana on Indonesian suvereniteetin purkaminen, joka on aiheuttanut kaikkien järjestelmien repeämisen Itä-Timorilla.
Väliaikaisen hallinnon saapuminen alueelle ei ole helpottanut tilannetta ollenkaan. Julkisten virkojen täyttämiseen edellytetään taitoja joita timorilaisilla ei ole – kuten englanninkielen suullinen ja kirjallinen taito sekä tietokoneen käyttö. Nykyisen hallinnon kehittämät järjestelmät, joiden tehtävänä on korvata vanhat mekanismit, eivät ole mukautettavissa kaikkien timorilaisten ulottuviin. Suuri joukko entisiä virkamiehiä odottaa edelleen sijoittamistaan vanhoihin toimiinsa tai uusiin vastaaviin toimiin saadakseen perheidensä taakkaa kevennettyä. Lukuisat nuoret ihmiset, jotka ovat saattaneet opintonsa loppuun tai joutuneet keskeyttämään ne itsestään riippumattomista syistä, kasvattavat parempia päiviä odottavien työttömien sankkaa joukkoa.
Nuoria vastavalmistuneita, varsinkin niitä jotka eivät osaa englantia tai portugalia, kohtaavat ongelmat hallinnon rakenteissa ovat epäilemättä vakava ongelma. Nämä nuoret voivat olla se koneisto, joka käynnistää rakentamisen tai tuhoamisen. Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa itätimorilaisista akateemisesti koulutetuista henkilöistä on opiskellut Indonesiassa. Ainoa kieli, jonka he siksi hallitsevat, on tietenkin Bahasa indonesia, jota ei ainakaan toistaiseksi käytetä kansainvälisissä järjestöissä tai väliaikaisessa hallinnossa työkielenä.
Työttömyysluvut ovat vähintään kolminkertaistuneet vuodesta 1997 ja voidaan sanoa, että Itä-Timorilla vallitsee työllisyyskriisi. Myöskään yksityinen sektori ei ime itseensä kasvavaa työttömien määrää vallitsevan sosiaalisen ja poliittisen epätasapainon vuoksi. Puuttuvat investointisäännökset ja haitallinen verotussysteemi, eivät houkuttele sen enempää ulkomaisia kuin kotimaisiakaan suursijoittajia. Ulkomaalaisten toteuttamat liiketoiminnat eivät johda pitkän tähtäimen kehitykseen vaan pyrkivät lähinnä saamaan nopeita voittoja.
Maalta kaupunkiin suuntautuva jatkuva muuttoliike huonontaa tilannetta entisestään: Maatiloja hylätään ja maaseudulla vallitsee nälänhätä samaan aikaan kun kaupungit ovat liikakansoitettuja ja täyttyvät aivan uusista sosiaalisista ongelmista: rikoksista, prostituutiosta, väkivallasta ja yleisestä epäjärjestyksestä.
Kansalaisjärjestöjen toiminta tuo hiukan toivoa sosiaalisen elämän saattamiseksi normaaleihin uomiinsa. Jotkut paikalliset järjestöt ovat olleet hyvin aloitteellisia maaseudun kehittämisessä. Sosiaalista toipumista hidastaa kuitenkin paikallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen keskinäinen kilpailu, joka usein päättyy kansainvälisten järjestöjen eduksi.
Toimivan liikenneverkon puuttuminen – julkisen tai yksityisen – vaikeuttaa ihmisten ja tavaroiden liikkuvuutta syrjäisiltä alueilta. Tämä aiheuttaa välittömän esteen talouden elpymiselle.
Luotettavaa tilastotietoa Itä-Timorin taloudellisesta suoriutumisesta ei ole saatavana viimeisiltä kolmelta vuodelta. Militia tuhosi tai siirsi pois kaikki talouteen liittyvät dokumentit ja UNTAETin (YK:n väliaikainen hallinto) tilastoyksikkö ei ole vielä täydessä toiminnassa.
Toisen käden lähteiden mukaan bruttokansantuote 1997 oli 4,14 prosenttia korkeampi kuin edellisenä vuonna. Suurimman osan bruttokansantuotteesta muodostivat seuraavat sektorit: (1) maatalous 20,94%, (2) julkinen ja yksityinen palvelusektori 20,94%, (3) muut kuin maatalous tuotteet 19,58%, (4) rakentaminen ja kiinteistöt 18,10%, (5) kuljetus ja kommunikaatio 3,33%, (6) karja 2,63%, (7) pankki ja rahoituslaitokset 1,24% ja (8) kaivokset ja louhinta 1,03%.
Ylläkerrotusta voidaan päätellä, että Itä-Timorin talous on vielä kaukana modernista progressiivisesta taloudesta. Tämän voi huomata tarkkailemalla ihmisten jokapäiväistä elämää, jota määrittävät esimerkiksi seuraavat asiat: puute kaikesta, nälkä, sairaudet, työttömyys, inflaatio, lainan saannin vaikeus.
Samaan aikaan Itä-Timor on varustettu monilla mahdollisuuksilla, jotka oikein käytettynä saattaisivat sen osaksi Kaakkois-Aasian kasvavaa talousaluetta.
Maatalouden potentiaali, johon sisältyy viljelyä, karjanhoitoa, kalastusta ja metsänhoitoa on yksi talouskasvun luotettavimmista takaajista. Myös kaivostaloutta ja louhintaa ollaan parhaillaan kehittämässä tuottavampaan suuntaan, mutta toistaiseksi ilman näkyviä tuloksia.
Tämän hetkistä poliittista tilannetta voi luonnehtia kaaosmaiseksi (useita eri poliittisia päämääriä, jotkut poliittiset puolueet ovat edelleen työskentelemässä autonomian puolesta) ja ristiriitaiseksi (monia poliittisia kilpailijoita ajamassa samoja poliittisia vaihtoehtoja).
Neljän perinteisen poliittisen puolueen lisäksi (Fretilin, UDT, Kota ja Trabalhista) poliittista kenttää ovat täydentäneet seitsemän uutta puoluetta (Partido Social Democratico -PSD, Partido Democratico Cristao -PDC, Uniao Democratica Crista -UDC, Partido Nacional Timorense -PNT, Partido Sicialista Timorense -PST, Partido Popular de Timor Loro Sa’e -PPTL ja Partido Democratico Maubere -PDM). Nämä poliittiset puolueet ovat edustavat useita eri näkemyksiä. Jotkut puolueet ovat hylänneet aikaisemmin kannattamansa suuntauksen puolustaa Indonesian hegemoniaa (Kota, Trabalhista), kun taas toiset puolustavat edelleen autonomia vaihtoehtoa (PNT, PPTL).
On väitetty, että osa uusista puolueista on vain vanhojen puolueiden "satelliitteja". Jos näin on, täytyy näiden uusien satelliittien asemaa harkita tarkkaan ennen syksyllä 2001 järjestettäviä vaaleja.
Itätimorilaisten poliittisten puolueiden esiintyminen on hyvin moninaista. Jotkut käyttäytyvät ja toimivat enimmäkseen puolustaen sitä, minkä ovat jo saavuttaneet, jotkut käyttävät hyväkseen lähiympäristön uusia mahdollisuuksia (yrittäjät), jotkut hyödyntävät olemassa olevia mahdollisuuksia koko yhteisössä (analysoijat) ja on myös poliittisia puolueita, jotka käyttävät hyväksi mitä tahansa eteen tulevia mahdollisuuksia (prospektorit/erikoistumattomat).
Puolustautujat ovat enimmäkseen tiettyjen ryhmien etuihin orientoituneita puolueita kuten Kota (pyrkimys perinteisen johtajuuden varmistamiseen), UDT (porvariston vanhojen etujen turvaaminen) ja Trabalhista (työnantajien etujen valvonta).
Yrittäjät kuten PST, PDC ja PPTL lasketaan ideologisiin puolueisiin, vaikkakin heikoin perustein, koska yleisesti ottaen ihmiset eivät juurikaan tunne eri ideologioita.
PSD:n voi luokitella analysoijapuolueeksi, koska se on hyvin heterogeeninen. Tämän puolueen johtajat ja militantit olivat Fretilinin, UDT:n ja Apodetin entisiä johtajia ja militantteja, jotka jättivät vanhat puolueensa eri syistä. Juuri tästä syystä PSD tuskin tulee olemaan suuri haastaja tulevissa vaaleissa.
Voidaan sanoa, että ainoa erikoistumaton puolue on Fretilin, joka pitää sisällään monia poliittisia pyrkimyksiä (intressit, ideologia ja pragmaattisuus). Seurauksena tästä Fretiliniä horjuttaa sisäinen pirstoutuminen, joka voi johtaa puolueen hajoamiseen, jos puolueen johtajista ja perustajista ei löydy riittävää poliittista tahtoa tai hyvää johtajuutta sopimaan erimielisyyksiään ja yhdistämään pyrkimyksiään.
Yksikään näistä poliittisista puolueista ei ole esittänyt selkeää puolueohjelmaa kansalaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että lopullinen kiinnittäytyminen tiettyyn puolueeseen saattaa olla vain tunteen tai vastalauseen ilmaus ja estää äänestäjän tarttumisen äänestyslippuun.
Poliittisen sekasorron ja monimutkaisuuden vähentämiseksi Itä-Timorin kansallinen vastarintaliike (CNRT) on tehnyt parhaansa tullakseen kaikki tahot yhteen vetäväksi monipuoliseksi sateenvarjo-organisaatioksi. CNRT:tä on syytetty poliittisen ilmapiirin homogenisoimisesta. Homogeenisyys saattaa latistaa ideologisia pyrkimyksiä ja siksi jotkut puolueet eivät ole halunneet tämän sateenvarjon alle (CNRT:n jäseninä on vain seitsemän poliittista puoluetta). Seurauksena tästä on muodostunut tietty vastakkainasettelu CNRT:n ydinjoukon ja sen ulkopuolisten puolueiden välillä, joista erityisesti mainittakoon Fretilin. Xanana Gusmaon eroaminen Kansallisneuvoston (National Council) puheenjohtajan asemasta ja Ramos-Hortan epäonnistuminen hänen seuraajanaan olivat tämän poliittisen vastakkainasettelun tuloksia. Tosiasia kuitenkin on, että monet CNRT:n ydinjoukkoon kuuluvat henkilöt ovat tai ainakin ovat olleet Fretilinin näkyviä jäseniä.
Toinen elementti, joka saattaa kiihdyttää poliittista järjestystä on FALINTILin, Indonesian auktoriteetia vastustavan liikkeen aseistettu siiven, mandaatin poistaminen (Forcas Armadas de Libertacao Nacional de Timor-Leste). Fretilinin keskuskomitea muodosti FALINTILin 15. elokuuta 1975 vastatakseen valtiokaappaukseen, jonka pani käyntiin UDT, kansallinen aseistettu liike. FALINTILin ensimmäinen komentaja Kenraali Jose da Silva oli UDT:n jäsen.
Kyseinen muodonmuutosharjoitus on saanut aikaan melkoisesti erimielisyyksiä poliittisissa ympyröissä. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että tietyt poliittiset voimat väittävät FALINTILin syntyneen heidän omasta toimestaan ja että pienimpiäkin muutoksia sen toiminnassa pitäisi edeltää kaikkien ryhmien laaja konsultaatio. Toinen aspekti FALINTILin toiminnassa on noin 1700 sissiä, jotka on pakotettu eroamaan sen piiristä. Nämä tyytymättömät miehet saattavat aiheuttaa poliittista mellakointia ennen yleisvaaleja.
Poliittisen järjestyksen ohella myös poliittiset toimijat eroavat toisistaan: Ne poliitikot, jotka ovat varttuneet demokraattisissa ilmapiireissä kuten Portugalissa, Australiassa tai Isossa-Britanniassa toimivat yleisesti ottaen avoimesti, kun taas Indonesian vaikutuksen alla eläneet usein käyttäytyvät mielivaltaisesti johtuen 25 vuotta jatkuneesta salaisesta toiminnasta.
Tiettyjen UNTAET ja ETTA -osastojen tehtävien epäselvä toimeenpano on toinen elementti, joka vaarantaa poliittisen toiminnan sujuvuuden ennen yleisvaaleja. Timorilaiset eivät ole pitäneet edellä mainittujen tahojen toiminnasta ja paikallisten ja YK:n edustajien välille toivottu yhteistyö ei ole toteutunut.
Sosiaalinen ilme, taloudellinen suoritus ja poliittinen järjestys, joita edellä on kuvattu, ovat tietenkin kokoelma hajanaisia näkökulmia. Joka tapauksessa kuvauksessa on joitain sellaisia silmiinpistäviä elementtejä, että niistä voi tehdä joitakin johtopäätöksiä.
Mitä tahansa ne johtopäätökset ovatkin, jos yleisvaalit on pidettävä ensi elokuun 30. päivä, sosiaalinen elämä tulee kääntymään entistä huonompaan suuntaan ja poliittinen järjestelmä muuttunee yhä kaoottisemmaksi. Tästä on todennäköisesti seurauksena väliaikaisen hallinnon toiminnan pitkittyminen ja poliittinen status, joka ei paljon eroa neo-kolonialistisesta.
Lucas da Costa
Kirjoittaja on itätimorilainen ekonomi, UNDP:n ja UNTAET:n konsultti, Superior Institute of Economics and Managementin rehtori, CEGEPTIL:n johtaja ja RENETIL:n militantti.