AAMULEHTI 21.2.2004

Teknologia on Toisenlaista päivällä kuin yöllä

Teatteri

Arkadi ja Boris Strugatski / Mikko Viljanen : Stalker

ohjaus: Mikko Kanninen

koreografia: Kati Kallio

lavastus ja puvut: J-P Kiljunen

valot: Tomi Suovankoski

ääni: Nuutti Vapaavuori

esitykset: Tampereen ensi-ilta 19.2 TTT:n Kosti Elo –salissa. Viimeinen esitys 28.2.

”Ihminen ei enää voi hyvin ilman teknologiaa. Maan matonenkin on osa ylevää ja ääretöntä, kun se saa kehittää ajattelevan kännykän tai älykkään toppatakin, tavoitellessaan mahdottoman rajaa. Circus Maximuksen Stalker yrittää puhkaista tätä kuplaa ja raastaa ihmispolon teknologisen hurmion hetkeksi rikki.

Tosiasiassahan tässä ei pitäisi puhua mistään simppeleistä käsipuhelimista vaan ufotavarasta kuten täysistä tyhjiöistä ja ihmiselle vaarallisesta hyytelöstä. Alun perin Stalkerin maailman loivat Arkadi ja Boris Strugatski scifi-romaanissaan Huviretki tienpientareelle.

Outojen olioiden käynti maapallolla jättää jälkeensä ihmiselle käsittämättömiä, mutta kiehtovia ilmiöitä. Ne rajataan vyöhykkeiden sisälle. Tiede tutustuu vyöhykkeeseen päivällä, stalkerit yöllä.

Stalkeria ei ole esityksenä ihan helppo käsittää, vai sanoisinko käsitellä. Lähtökohtakin on kaukana avaruudessa.

Eikä ole ison teatteritalon sisuksissa totuttu vastaanottamaan scifiä tai videoflashia. Mutta hyvältä se tuntuu, kun teatteriakin saa kerran kehaista innovatiiviseksi. Mikko Kanninen on johtanut työryhmänsä rohkealle poikkitaiteelliselle tutkimusmatkalle.

Vyöhykkeen läsnäolosta syntyy hypnoottinen video, taistelulajeista lainaava liikekieli, katsojan pään sisälle suristeleva äänimaailma ja silmille humahtavat valot.

Väleihin sopii ripaukset tavallisempaakin teatterityötä. Piitu Uskin napakka monologi toimii kuin armahtavana inhimillisyyden keitaana ja lankulla polkaistut kännit on hyvän idean ihastuttava toteutus.

Esityksen pelottavin ilmiö on ehdottomasti Aino Uskin näyttelemä Marakatti: Vyöhykkeen varjossa syntynyt mykkä lapsi, jota mikään teknologia ei voi auttaa.”

Marika Vanhatalo