Tobinin vero Pittsburghista Lissaboniin

Tobinin vero Pittsburghista Lissaboniin

Ohessa Mikael Böökin ja Pentti Kaurasen sähköpostiviestit 19.-28.9.2009, joista useimmat lähetettiin Suomen Attacin postituslistalle. Kirjoittajista: VTM Mikael Böök on toiminut mm. aikuiskasvattajana, kääntäjänä ja vapaana kirjoittajana. Pentti Kauranen on toiminut useissa radiokemian alan projekteissa 1972 hänet nimitettiin vastaperustetun Kuopion yliopiston kemian prefessoriksi. Jäätyään eläkkeelle 1993 professori Kauranen toimi vielä viisi vuotta Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteerinä. Attac-listan voi tilata osoitteessa http://sympa.kaapeli.fi/

19.9.2009
Tervehdys Suomen Attacin jäsen tai kannattaja,
Euroopan Attac-yhdistykset eivät ole ottaneet selkeää, yhteistä kantaa Euroopan Unionin puolesta tai Unionia vastaan. Henkilökohtaisesti kannatan demokraattisen eurooppalaisen liittovaltion perustamista. Lissabonin sopimusta kuitenkin vastustan; yhdyn myös alla olevaan vetoomukseen.
Tosin vaatimus "uudesta alusta" on tulkinnanvarainen. Minulle hyvä lähtökohta Euroopan Unionin rakentamiselle ovat edelleen "Ventotenen manifesti" (1941) sekä "Luonnos Euroopan Unionin perussopimukseksi" (1984). Kumpikaan näistä asiakirjoista ei tosin ole vieläkään ylittänyt Alppeja. Niitä ei ole edes suomennettu.
Vetoomuksen allekirjoittajat pyytävät irlantilaisia äänestämään EI Lissabonin sopimukselle 2.10.2009. Minä puolestani vetoan Sinuun: allekirjoita vetoomus (www.no-means-no.eu)
Ystävällisin terveisin,
Mikael Böök, Suomen Attacin perustava jäsen

20.9.2009
Tobinin vero jälleen muodissa
Euroopan hallitukset ovat viime päivinä neuvotelleet Tobinin veron tapaisen finanssitransaktioveron esittämisestä USA:n Pittsburghissa pidettävässä G20-kokouksessa 24.-25. syyskuuta.
1970-luvulla James Tobin itse ajatteli, että valuutanvaihtovero pelastaisi rahoitusmarkkinat kriisistä. Nyt, kun hallitukset palaavat Tobinin ideaan, kriisi on kuitenkin jo puhjennut. Nyt onkin kysymys "kriisin aiheuttamien kustannusten peittämisestä", kuten entinen Lehman-pankkiiri Sony Kapoor ilmaisee asian Real News Networkin pitkässä ja kiehtovassa haastattelussa (www.trnn.com).
Virallisesti hallitukset etsivät innovatiivisiä keinoja kehityksen rahoittamiskesi. Finanssitransaktioveron tuomat tulot käytettäisiin siis kehitysmaiden hyväksi. Miten? Sitä emme vielä tiedä.
Ranskan ulkoministerin, Bernard Kouchnerin, täsmennyksen mukaan vero olisi 0,005 %, jolloin verotulo nousisi 20-30 miljardiin dollariin. Vero ei koskisi ainoastaan valuutanvaihtoa, vaan myös osakekauppoja ja johdannaiskauppaa. Eurooppalaisia ministereitä ja valtionpäämiehiä, m. Sarkozy, Merkel ja Barroso, ovat ilmoittaneet tukevansa tällaisen veron käyttöönottoa.
Ranskan Attacin johtajan Aurelie Trouvé ja Jean-Marie Harribey huomauttivat osaltaan viime perjantaina, että Tobinin aikoinaan kaavailema vero olisi ollut 0,5-1 %. Näin ollen Tobinin verokanta olisi 100-200 kertaa korkeampimpi kuin Kouchnerin. Kouchnerin vero olisi sitä paitsi vapaaehtoinen.
Euroopan hallitukset tietävät myös varsin hyvin, ettei USA tule hyväksymään esitystä. Kyse on siis Ranskan Attacin mukaan poliittisesta teatterista.
Saksan Attacin kotisivulla vaaditaan taas liittokansleri Merkeliä ja oppositiojohtaja Steinbrückiä ajamaan ankarasti finanssitransaktioveroa Pittsburghissa. Finanssitransaktiovero voi toki olla vain ensimmäinen askel kohti rahoitusmarkkinoiden säätelyä. Riskialttiiden arvopaperien kauppa pitää myös kieltää, veroparatiisit lakkauttaa eikä minkään pankin tule sallia kasvamaan niin suureksi ettei se saisi kaatua. Vast'edes tulee olla mahdotonta tehdä suuria voittoja rahoitusmarkkinoilla ja sysätä tappiot valtion maksettaviksi, Saksan Attacin sivulla tähdennetään.
Se poliittisesti tarkoin harkittu malli kansainväliseksi valuutanvaihtosopimukseksi, jonka prof. Heikki Patomäki ja belgialainen juristi Lieven Denys esittivät Mailman sosiaalifoorumilla v. 2002 on edelleen olemassa ja luettavissa mm. suomeksi (vrt http://www.nigd.org/ctt). Harmi vain ettei kukaan -- ei edes Attacissa -- näytä haluavan muistaa sitä juuri nyt kun sitä eniten tarvittaisiin.
Patomäen ja Denysin sopimusluonnoksen mukaan esim. EU, yhdessä joidenkin muiden maiden kanssa, voisi USA:sta riippumattakin perustaa erillisen, uuden valuutanvaihto-organisaation (Currency Transactions Tax Organisation; CTTO) demokraattisine päätöksentekoelimineen. CTTO:ssa voitaisiin päättää verokannasta, ottaa finanssitransaktiovero käyttöön, sekä sopia verotulojen käytöstä.

23.9.2009
Hei
Olen Attacin jäsen, melkein alusta lähtien. Kuulun kuitenkin eri sukupolveen kuin jäsenistön valtaosa, joten en ole ollut aktiivinen. Seuraan kuitenkin tilannetta ja saan sähköpostia, joka usein ilahduttaa, mutta joskus murehduttaa. Nyt tekee mieli vastata.
Ilahduin Tobinin veroa koskevasta viestistäsi (20.9.). Olen aina pitänyt tuota valuutanvaihtoveroa hyvänä, joskin vaikeasti toteutettavana ideana. Katsoin linkin Heikki Patomäen ja Lieven Denysin kirjoittamaan toteuttamisehdotukseen. Asiaa on siinä ajateltu perusteellisesti ja pitkälle. Toivoisin ehdotukselle mahdollisimman laajaa julkisuutta. Sattui muuten korvaan tänä aamuna radion ykkösaamussa Piia-Noora Kaupin haastattelu. Häneltä kysyttiin mm., mitä mieltä hän on Tobinin verosta. Vastaus oli, että se on hänestä teoriassa hyvä idea, mutta ei se käytännössä toimi. Hän väitti, että sitä on jossain kokeiltukin, huonoin tuloksin. Olisi mielenkiintoista tietää, missä ja miten tuollainen koe on tehty.
Irlannin kansanäänestystä koskeva sähköposti (19.9.) teki surulliseksi. Irlantilaisilla äänestäjillä on nyt paljon valtaa käsissään. Jos he toisen kerran äänestävät EI, se merkitsee erään kehitysvaiheen loppua. Mahdollista "uuden alkua" saamme odottaa monia vuosia. On turha kuvitella, että kauan rakennetun ja sitten pienen ryhmän kaataman hallinnollisen järjestelmän raunioille noin vain voidaan rakentaa uusi (ja nykyistä "demokraattisempi").
Samat intressiristiriidat nousevat taas esiin, pienten ryhmien erityisedut kontra kokonaisuuden etu. Sanot itse kannattavasi demokraattisen eurooppalaisen liittovaltion perustamista. Minulla ei olisi mitään sellaista vastaan. Ajatus on kuitenkin hyvin kiistanalainen, eikä sillä ole nykyoloissa mitään toteutumisen mahdollisuuksia. Jos ei muuten, niin jossain EU-maassa se kansanäänestyksellä viimeistään kaadettaisiin.
Ei nykyinen EU mikään ideaali ole. Olen työurani aikana törmännyt EU-byrokratian ongelmiin. Monet direktiivit ajavat erityisintressejä tai ovat muuten järjettömiä. EU on ihmisten luomus, mutta se on osoittautunut kehityskykyiseksi. Se on mielestäni parasta, mitä Euroopassa on sotien jälkeen saatu aikaan. Meillähän on mahdollisuus vaikuttaa EU:n rakenteisiin sisältäpäin, demokratian sääntöjen mukaan. Sen sijaan yritys ulkoapäin vaikuttaa irlantilaisten äänestyskäyttäytymiseen on mielestäni demokratian kannalta erittäin kyseenalainen. Siinähän kannustetaan pientä ryhmää toimimaan enemmistön jo hyväksymää menettelyä vastaan. Irlantilaiset äänestäkööt oman harkintansa mukaan, mutta muiden taktikointia heidän äänillään en voi hyväksyä.
Kuulun sukupolveen, joka on itse kokenut toisen maailmansodan tuhot ja järjettömyyden. Sen vuoksi kannatan kaikkea käytännön tason yhteistyötä Euroopassa, vaikka siinä olisikin teoreettisia puutteita. En halua, että lapseni ja lastenlapseni joutuisivat kokemaan sitä, minkä minun sukupolveni joutui kokemaan, kun Euroopan kansat rupesivat tappamaan toisiaan. Tämä vaara ei ole ihan teoreettinen, se nähtiin Balkanilla vain vähän aikaa sitten.
Irlantilaisia koskeva vetoomuksesi on henkilökohtainen. Hyvä niin. Mikäli Attac järjestönä asettuu tällaisen vetoomuksen taakse, niin eronpyyntöni saapuu välittömästi. Perusteluja olen kuvaillut yllä.
Ystävällisin terveisin
Pentti Kauranen
eläkeläinen

23.9.2009
Tervehdys Pentti,
viestisi ilahduttaa minua monestakin syystä, muun muassa koska arvostat Heikki Patomäen ja Lieven Denysin ehdotusta globaaliseksi valuutanvaihtoveroksi (www.nigd.org/ctt). Koko kansainvälinen Attac-liike voisi ja sen pitäisi perustaa kantansa juuri tuohon "Luonnokseen sopimukseksi globaalista valuutanvaihtoverosta". Asia on myös ajankohtainen, sillä jonkinlainen finanssitransaktiovero lienee huomisen G20-kokouksen asialistalla Pittsburghissa.
Mitä Euroopan Unioniin tulee, Attac ei ehkä ole kykeneväinen omaan kannanottoon - mutta keskusteluun ja debattiin se ainakin kyennee.
Vuonna 2005 Ranskan Attac, joka vielä tuolloin oli selvästi suurin ja vaikutusvaltaisin Euroopan Attac-yhdistyksistä, asettui (jäsenäänestyksen jälkeen) tukemaan NON-vaihtoehtoa, kun ranskalaiset äänestivät Giscardin ja konventin perusopimusksesta. Ranskan Attacin valistustyö ja organisatorinen panos NON-voimien keskuudessa oli hyvin näkyvää ja tuloksellista.
Näin Ranskan Attac ja sen kauttaa muunkin Euroopan Attacit tulivat ottaneeksi osavastuun konventin perussopimuksen kaatamisesta.
Itse kannatin myös Giscardin perustuslain (todellisuudessa kysymys on nimenomaan perustuslaista) hautaamista, kolmesta pääasiallisesta syystä:

Giscardin perustuslaki ei olisi ollut poliittisesti neutraali; se on uusliberalistinen asiakirja. Vrt. esim. sen pykälät pääomien vapaasta, sääntelemättömästä liikkuvuudesta sekä sopimuksen seikkaperinen, satoja sivuja käsittävän kolmas osa, joka sisältää kokonaisen uusliberalistisen programmin!
Giscardin perustuslaki on samalla ulkopoliittinen ja sotilaspoliittinen sopimus, koska se sitoisi EU:n Pohjois-Atlantin Liittoon. Perustuslaissa ei kuitenkaan pidä solmia mitään sotilasliittoja.
Giscardin sopimus on kirjalliselta muodoltaan kovin mutkikas ja sitä paitsi aivan liian pitkä sivumäärältään. Perustuslain tule olla lyhyt, selkeä ja kauniisti kirjoitettu, jotta tavallinen kansalainen osaisi ja tahtoisi tutustua sen tekstiin.
No, mitä tapahtuikaan sitten, Attacin tukeman NON-kannan voiton jälkeen?
Attac ilmoitti -- syksyllä 2005 -- aikovansa esittää oman ehdotuksensa Euroopan Unionin perustuslaiksi. Vaan eivät Euroopan Attacit täyttäneet lupaustaan.
Kuuluin itse niihin, jotka ottivat lupauksen vakavasti. Niinpä lähdin etsimään vaihtoehtoja Giscardin sopimukselle, ja sillä tiellä olen yhä; jouduin näet huomaamaan, että oma käsitykseni EU:sta, jonka olin muodostanut opiskeluvuosinani ja lähinnä suomalaisen poliittisen keskustelun perusteella, ei ollut kestävällä pohjalla. Antonio Gramscin kirjoituksia tutkiessani olin tosin hankkinut itselleni käsityksen Euroopan poliittisen ajattelun perinteistä. Mutta Gramsci kuoli ennen toista maailmansotaa (1937) eikä hän, poliittisena teoreetikkona, pyrkinyt ensisijaisesti ratkaisemaan Euroopan vaan Italian valtiollisen yhdentymisen ongelmia!
Toisaalta 1980-luvun eurooppalaisessa ydinaseriisuntaliikkeessä eli END-liikkeessä (johon osallisuin aktiivisesti) oli kuin olikin nimenomaan kysymys Euroopan yhdentymisestä, ts kylmän sodan aiheuttaman kahtiajaon lopettamisesta. END sisälsi niissä oloissa vielä täysin utopistisen vision "yhtenäisestä" Euroopasta, ts. Euroopasta kylmän sodan "tuolla puolen" (eräänlainen tuonpuoleinen Eurooppa, tosiaan!). END keskittyi kuitenkin asevarustelun pysäyttämiseen ja kylmän sodan hengen tappamiseen. END kapinoi kylmän sodan koko "kulttuuria" vastaan, mutta se ei vielä visioinut tulevan EU:n poliittisia rakenteita.
Viittasin edellisessä viestissäni siihen, mitä minä vaihtoehtoa etsiessäni löysin, ts. Ventotenen manifestiin (1941) ja Euroopan parlamentin perusopimusehdotuksen vuodelta 1984. Näitä ns. eurofederalismin perusasiakirjoja ei, kuten jo totesin, ole edes suomennettu. Suomi on totta puhuen eurooppalaisessa jälkijunassa; harva täällä tietää edes Euroopan Unionin idean alkuperän! EU-parlamentin rakennus Brysselissä kutsutaan "Spinelliksi" - Miksi? Koska Spinelli-niminen ukko pani tuon asian, siis "Euroopan Unionin", eurooppalaisen politiikan asialistalle. Mutta kysykää Kataiselta, Vanhaselta tai Urpilaiselta kuka se Spinelli oikein olikaan? Kysykää viime kesäkuussa valituilta MEPeiltä ovatko he koskaan tutustuneet Ventotenen Manifestiin tai "Spinelli-projektiin" (em. perustuslakiluonnos vuodelta 1984). Olisi nimittäin jo korkea aika tutustua. (Olen kysynyt yhdeltä ja toiselta poliitikolta ja valtiotieteilijältä ja joutunut toteamaan, että tiedot ovat tältä osin kovin hataralla pohjalla.)
EU ei alkanut vuonna Rooman sopimuksilla vuonna 1957. EU alkoi sodasta, se on rauhanpoliittinen projekti. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan ehdoton kansallinen suvereniteetti kuuluu menneisyyteen. Siksi de Gaulle yhtä vähän kuin rautarouva Thatcher eivät hyväksyneet "Spinellin projektia", ts. vuoden 1984 perustslakiluonnosta (luonnos on luettavissa englanniksi ja ranskaksi osoitteessa www.spinellisfootsteps.info ).
1980-luvulla, Reaganin ja Thatcherin vuosikymmenellä, hallitukset siis hautasivat "Spinelli-projektin" ja ohjasivat EU:n uusliberalistisille raiteille. Lissabonin sopimus on tuorein ilmaus tästä väärästä suunnanvalinnasta. Lissabonin sopimukseen pätevät näet edelleen samat edellä mainitsemani kolme kriittistä, Giscardin sopimusta koskevaa, näkokohtaa. Nykyinen meno pitää pysyttää ja Eurooppa palauttaa oikeille raiteilleen, kohti demokraattista liittovaltiota. Demokratian ensimmäinen edellytys on joukkotuhoaseiden riisunta. Vanhojen siirtomaa-imperiumien, Britannian ja Ranskan, kansallisten "pelotteiden" on oltava mennyttä kalua. USA:n sotilasmahdin on vetäydyttävä lopullisesti Euroopasta ja EU:n on itsenäistyttävä, mutta luovuttava joukkotuho- ja avaruusaseisiin perustuvasta supervalta-ambitioista. Niistä piirtyy joka tapauksessa ainoastaan dystopia, Euroopan sotaisan historian karmea jatkokertomus.
Edellä olen yrittänyt selvittää hieman miksi en kannata Giscardin, konventin ja Lissabonin sopimuksen hyväksymistä vaikka minusta onkin -- Attacin kokemuksen myötä -- kehittynyt Euroopan Unionin kannattaja. Jos sinä, Pentti Kauranen, pidät Lissabonin sopimusta hyväksymisen arvoisena, en aio moittia sinua. Niin ovat ilmeisesti myös tehneet esim. vanhat ystäväni Heidi Hautala ja Claes Andersson. Yritän ymmärtää myös niitä, jotka Thomas Wallgrenin tavoin pitävät koko EU:ta ilmauksena joistain syvistä ja ratkaisemattomista kulttuurisista ongelmista. (Olen muuten koonnut mm. edellä mainittujen henkilöiden ja omat EU-kantani yhteen talukkoon, joka on luettavissa Spinellis Footsteps-blogissa.)
EU-kysymysten ei - vaikudestaan huolimatta - tulisi jakaa meitä antagonistisiin leiriin. Keskustelun tulisi siis jatkua, ja varmasti se jatkuukin.
Ystävällisin terveisin,
- Mikael
PS Osoitteessa www.cttcampaigns.info olen lisännyt pari näkökohtaa (englanniksi) "Tobinin veron" roolista ajankohtaisessa G20-kokouksessa.

25.9.2009
Tervehdys Mikael
Vastauksesi ilahdutti minua kovasti, kiitokset siitä! Valuutanvaihtoveron merkityksestä ja hyödyllisyydestä olemme hyvin samaa mieltä. Siitä lisää hiukan myöhemmin.
EU:n rakenteiden pitkää ja monipolvista historiaa en kovin hyvin tunne (työurani olen tehnyt luonnontieteiden parissa). Minulle oli nuoruudessani suuri kokemus, kun entiset vihollismaat Saksa ja Ranska kykenivät perustamaan hiili- ja teräsyhteisön vuonna 1951, jolloin keskeisenä vaikuttajana oli elsassilainen Robert Schuman. Tarkoituksenahan oli sitoa Ranska ja Saksa taloudellisesti niin vahvasti yhteen, etteivät ne enää voisi ruveta sotimaan keskenään. Tämä tavoite on toteutunut. Altiero Spinelli tuli mukaan myöhemmin, merkittävä "ukko" kyllä hänkin. Mitä viime aikojen vaiheisiin tulee, ymmärrän Giscardin perustuslain saaman kritiikin. Siinä vaiheessa oli myös näköpiirissä, että ehdotukseen voi saada parannuksia, kuten sitten tapahtuikin. Sen sijaan nyt, kun ollaan aivan maaliviivoilla, on nähdäkseni "ota tai jätä" -tilanne, ja silloin on mielestäni irlantilaisten äänillä keinotteleminen epädemokraattista. Toivon siis, että irlantilaiset äänestävät YES, jotta päästäisiin eteenpäin.
Sitten valuutanvaihtoverosta. Tulostin antamasi linkin ja sain paljon ajankohtaista ja mielenkiintoista tietoa. Pittsburghin G20 kokoushan kai on tänään, saa nähdä, liikeneekö valtioiden johtajilta aikaa valuutanvaihtoverolle. Toivottavasti jotain.
Saamiini teksteihin minulla olisi kommentteja. Kommentissasi "Excuse me, how many billions?" lasket valuutanvaihtoveron oletettuja tuottoja. Vaikka miten laskisin, päädyn olennaisesti pienempiin lukuihin. Sinun mukaasi veron vuotuinen tuotto olisi tähtitieteelliset 92,5 triljoonaa dollaria. Oma laskuni antaa 0,925 triljoonaa eli sadasosan siitä. (Muutoin vältän yleensä triljoona-sanan käyttöä, se kun merkitsee ihan eri asiaa Amerikassa ja Euroopassa. Koska kymmenen potenssien kirjoittaminen tietokoneella on hankalaa, niin käytetään nyt sitten amerikkalaista triljoonaa eli 10 potenssiin 12). Joka tapauksessa, Kouchnerin 20-30 biljoonaa on siinä mielessä OK, että 0,005 % vuoden 2007 valuutanvaihdosta laskettuna antaa noin 40 biljoonaa.
Minua kyllä näissä laskelmissa kiusaa kaksi asiaa. Ensinnäkin näyttää siltä, että oletetaan transaktioiden määrän olevan verosta riippumaton tai että vero vaikuttaisi vain vähän. Käsitykseni on, että valuutta- ym. transaktioiden (tai ainakin verotuksen kohteeksi joutuvien) määrä tulisi pienenkin veron ansiosta jyrkästi laskemaan. Kuten tiedetään, valtaosa päivittäisistä valuuttatransaktioista on keinottelua, jossa diilerit yrittävät pienistä kurssimuutoksista pelata voittoa itselleen. Koko juttuhan perustuu siihen, että globaali yhteisö ylläpitää diilereille pelikenttää, jossa he voivat pelata pelejänsä lähes ilmaiseksi. Tältä osin siis eräänlaista loistoimintaa. Jos pelikentälle tulisi pienikin hinta, kyllä diilien määrä vähenisi nopeasti, eli lähenisi reaalisten valuuttatransaktioiden määrää, mikä kai olisi tarkoituskin.
Toinen seikka. En ole havainnut kenenkään pohtivan, mistä valuutanvaihtoveron tuotto lopulta tulisi. Sehän on reaalirahaa, joka kertyisi jollekin kansainväliselle tilille, ja sen täytyy myös tulla jostakin, eli joku sen maksaa. Kouchnerinkin 20-30 biljoonaa (eli suomeksi 20-30 miljardia) on suuruusluokaltaan kolmasosa Suomen valtion budjetista. Kansainvälinen valuutanvaihtotoiminta on ylipalkattua, mutta ei sieltä tällaisia rahoja noin vain heru. Viime kädessä maksumieheksi joutuisi kansainvälinen kauppa, jonka valuuttakustannukset nousisivat. En sano tätä sillä, etteikö se olisi ihan hyväksyttävää. Täytyy vain muistaa, ettei se valuutanvaihtoveron tuotto taivaasta sada, jostakin se on poissa. Täytyy myös ottaa huomioon, että jos valuuttaveron tuotto mitoitetaan hyvin suureksi, houkutus sen kiertämiseen vastaavasti kasvaa. Erityisesti Amerikassa ja muuallakin on nyt kokonainen armeija työtä etsiviä juristeja ja pankkiireja, joille siinä tarjoutuisi hyvin houkutteleva työmaa.
En ole juridiikan oppia saanut, mutta kyllä minusta Patomäen ja Denysin ehdotus globaaliksi valuutanvaihtoveroksi tuntuu vakuuttavalta ja realistiselta. Kun ehdin, perehdyn siihen vielä tarkemmin. Joka tapauksessa toivon sille julkisuutta ja menestystä.
Toivottavasti Pittsburghissa tapahtuu jotain myönteistä.
Ystävällisin terveisin
Pentti
25.9.2009
Hei taas Pentti,
ja kiitos myös toisesta vastauksestasi. Kirjoitamme täällä ajankohtaisista asioista, joista media ainakin meillä milteipä tyystin vaikenee. Viime päivien Helsingin Sanomista löysin tosin seuraavan 19.9. päivätyn pikku-uutisen:
"LYHYESTI
EU-komissaari: Tobinin vero on mainio idea
MADRID. Valuutanvaihdosta perittävä niin kutsuttu Tobinin vero on "erinomainen idea", joka kuitenkin kaipaa vielä kehittelyä ennen käyttöönottoa, sanoi perjantaina EU:n rahakomissaari Joaquin Almunia. Veroa ovat kannattaneet myös Britannian ulkoministeri David Miliband ja hänen ranskalainen kollegansa Bernard Kouchner, jonka laskelman mukaan 0,005 prosentin valuutanvaihtovero voisi tuoda 20-30 miljardia euroa vuodessa käytettäväksi kehitysapuun. REUTERS-HS "
Financial Times-lehden yleisönosastossa Saksan valtiovarainministeri Steinbrück kannatti eilen (24.9.) kovasti 0.05 prosentin finanssitransaktioveron käyttöönottamista.
"Based on calculations by the Austrian Institute for Economic Research, such a global tax at 0.05 per cent could yield up to $690bn a year, or about 1.4 per cent of world GDP. This tax would not unduly burden financial-market participants, yet it would raise a significant amount of money to finance the costs of the crisis", Steinbrück huomauttaa.
Summa eli 690 miljardia dollaria vuodessa muuten vastaa suuruusluokaltaan täysin Sinun omaa laskelmaasi, jolla korjasit minun virheellistä kalkyyliä (kiitos korjauksesta; olen nyttemmin myös korjannut virheen artikkelissani).
Se, että transaktiovero myös, kuten Tobin itse tarkoitti, heittäisi hiekkaa globaalin kasinon rattaisiin, ei lienee uusi pointti. Juuri siihenhän me Attacissa pyrimmekin! Loppukoon finanssispekulaatio ja kuihtukoon samalla siitä potentiaalisesti saatava verotulo!
Kriittiset huomautuksesi, jotka koskevat veromiljardien maksamista ovat minusta hyvinkin varteenotettavia. Ne vain paljastavat reaalitalouden ja kasinotalouden välisen valtavan kuilun. Siksi lopetan vastaukseni kysymykseen: kannattaako EU-johtajien ajankohtaisia finanssitransaktioveroa koskevia ehdotuksia lainkaan ottaa vakavasti? Vai ovatko ne pelkkää poliittista teatteria?
EU-asioihin voimme palata jossain muussa yhteydessä.
Ystävällisin terveisin,
- Mikael

26.9.2009
(Pernaja 26.9. klo 8 / MB) Kansainvälisen ATTAC-liikkeen (Association to Tax financial Transactions to Aid Citizens) perusvaatimus eli finanssitransaktiovero oli esillä G20-maiden eilen päättyneessä kokouksessa. Uutistoimisto Reutersin mukaan G20-johtajat antoivat Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) tehtäväksi tutkia tapoja, joilla rahoitusmarkkinat voisivat maksaa talouskriisin seurauksista.
- "Kaikkiin kansainvälisiin finanssitransaktioihin kohdistuva, niin sanottu 'Tobinin vero' ei tule saamaan erillistä mainintaa päätöslauselmassa, joskin siitä keskusteltiin. Tämän jälkeen IMF tulee tutkimaan asiaa ja raportoimaan siitä seuraavalle G20-kokoukselle", totesi Pittsburghin G20-huippukokoukseen osallistuva lähde Reutersille perjantaina.
Lauantaina 26.9. julkaistussa nettiartikkelissaan Ranskan Attac-yhdistys tekee yhteenvedon Pittsburghin G20-kokouksen annista.
- "Aiotaanko finanssitransaktioita todellakin verottaa?", kysyy artikkelin toimittaja.
- "Ei aiota", kuuluu vastaus, "mutta Tobinin veroa käytetään silmänkääntötemppuna eli jotkut hallitusäänet puhuvat siitä. He haluavat pitää Tobinin veroa optiona ja määrittelevät veroprosentin naurettavan alhaiseksi jotta rahoitusmarkkinat hyväksyisivät sen ja pankkiirit pysyisivät rauhallisina."

Lähteet:
"G20 tasks IMF to probe "Tobin tax": G20 source." - Reuters.
"G20 : trois fois zéro et gesticulations en vain - Ranskan Attacin analyysi Pittsburghin G20-kokouksen päätösasiakirjasta (ranskaksi)
Taustaa:
"Valuutanvaihtoverosta olisi ollut apua finanssikriisissä" - Mikko Saulin Vieraskynä-artikkeli Helingin Sanomissa 13.3.2009
"Currency Transactions Tax: The Draft Treaty" - Heikki Patomäen ja Lieven Denysin luonnos sopimukseksi globaalista valuutanvaihtoverosta englanniksi, japaniksi, ruotsiksi, suomeksi portugaliksi ja katalaaniksi.

28.9.2009
Kommentteja G20-kokousta koskevaan viestiin 26.9.
Tobinin vero ei saanut mainintaa Pittsburghin kokouksessa. Se on tietysti pettymys, mutta IMF:n saama tehtävä tutkia asiaa ja raportoida seuraavalle G20-kokoukselle ei ole vähäpätöinen asia.
Ranskan Attacin 26.9. julkaisemaa nettiartikkelia pidän Tobinin veron toteutumisen kannalta vahingollisena. Me emme tiedä, mitä "hallitusäänet" Tobinin verosta todella ajattelevat, onko se "silmänkääntöä" tai ei. Jos he kuitenkin asiasta puhuvat, se on hyvä ja asia on syytä ottaa mahdollisimman tosissaan, siihen voi sopivissa tilaisuuksissa vedota. Mielestäni tähän asti esitetyt veroprosentit eivät myöskään ole "naurettavan alhaisia". Tärkeintä on nyt saada periaate hyväksytyksi ja veron perimisorganisaatio toimivaksi. Jos veroprosentti asetetaan liian korkeaksi, tulee ensinnäkin vastustus koko Tobinin veroa vastaan kovenemaan, ja toiseksi, veron kiertäminen muodostuu niin tuottoisaksi, että koko hanke voi kaatua siihen. Juristit kyllä keksivät keinot, jos tuotto on tarpeeksi hyvä.
Pentti Kauranen

6.10.2009
Huomenta Pentti
kiitos G20-kokousta koskevasta viestistäsi 28.9. Vaikka en voi yhtyä mielipiteeseesi Ranskan Attacin Pittsburgh-arvion vahingollisuudesta olen samaa mieltä siitä, että on tärkeätä saada periaate hyväksytyksi, oli sitten kysymys edesmenneen taloustieteilijän James Tobinin kaavailemasta sääntelyverosta tai Ranskan nykyisen ulkoministeri Bernard Kouchnerin ehdottamasta "innovatiivisesta kehitysrahoituksesta". Eilen muuten Ranskan kehitysyhteistyöjärjestön tiedottaja Florent Sebban kertoi, että Ranskan hallitus tulee nimittämään työryhmän 22.10. Tämän "task force"'n tehtäväksi annetaan finanssitransaktiovero-aloitteen eteenpäinvieminen (vrt www.cttcampaigns.info ).
Minusta on hienoa kun sinun kaltaisesi vanhempi tiedemies näin osallistuu nuorehkoon Attac-liikkeeseen. Toivottavasti voimme pitää yhteyttä myös tulevaisuudessa.
PS Irlantilaisten äänestäjien enemmistöhän jo ehti vastata KYLLÄ Lissabonin sopimukselle. Kuten edellisestä on käynyt ilmi, minä olisin vastannut EI. Laitan tähän vielä kopion "Irish Times"-lehden juuri ennen kansanäänestystä julkaisemasta yleisönosastokirjoituksesta, jonka allekirjoittajiin itsekin kuulun.
Madam, - The European Union has great potential to be a force for good in this continent and this world. We can see some of this potential realised in the role it has played in preventing major wars on its territory since 1945, and more recently in the lead role it has played on matters environmental. But today, the EU is suffering from a legitimation crisis, a "democratic deficit" of huge proportions. Since the Enlightenment, the idea of self-rule by free and equal citizens has been the cornerstone of European democracy. Constitutions can give expression to this idea of shared freedom and thus serve as the basis for democratic institutions. They can, however, only do so if we have reason to believe that the constitutions are understandable and acceptable to the citizens. The Lisbon Treaty is effectively the constitutional treaty for the European Union. The major part of its content has been rejected in referendums in France and the Netherlands in 2005 and in Ireland in 2008. It needs to be thoroughly revised in a transparent and democratic manner before it is brought back to the citizens of Europe for approval. In that context, the referendum that your country is holding stands as a unique beacon of hope.
We would ask Irish people not to vote against the Lisbon Treaty out of petty nationalism. (The island of Ireland knows all too well of what excesses of fervour about national identity can lead to, in terms of human suffering.) Be internationalists: as intellectuals from different European countries outside your borders, we are asking you to speak for us. Hundreds of millions of European citizens have been denied a voice at the ballot box: exercise that power on our behalf.
Vote against the undemocratic project of Lisbon. Vote so that all of us will be given that same right that you, rightly, have been given.
- Yours, etc,
THOMAS WALLGREN, Department of Philosophy, University of Helsinki, Finland; SUSAN GEORGE (Paris, France), Board Chair of the Transnational Institute; RUPERT READ, Reader in Philosophy, University of East Anglia, England; Prof MLADEN DOLAR, University of Ljubljana, Slovenia; MIKAEL BÖÖK, Project Manager, Helsinki, Finland; and Dr STEEN BROCK, University of Aarhus, Denmark. (Irish Times, 1 October 2009)