Anthony Froggatt on Euroopan vihreiden EU:n laajenemistarkkailuryhmän projektikoordinaattori. Hän on tutkija ja julkaisee säännöllisesti kirjoituksia ydinvoima-asioista.

• Euroopan unioni
• Pohjois-Amerikka
• Keski- ja Itä-Eurooppa, entinen Neuvostoliitto
• Aasia
• Hallitusten taloudellinen tuki ydinvoimateollisuudelle
• Eurooppalaisen ydinvoimateollisuuden tulevaisuus
• Perusteita ydinvoimasta luopumiselle
  • Taloudelliset perusteet
  • Ympäristösuojelulliset perusteet
  • Olemassaolevat vaihtoehdot
  • Korvaavan energiamuodon välitön saatavuus
• Ydinvoima ja ilmastonmuutos
• Uusituvat energialähteet tie eteenpäin
• Yhteenveto

Ydinvoimateollisuus on Euroopassa ja maailmanlaajuisesti peruuttamattomassa laskusuuntauksessa. Tämä laskusuuntaus on tulosta Pohjois-Amerikan ja Länsi-Euroopan, kaupallisen ydinenergiateollisuuden syntypaikkojen, viimeaikaisista kehityskuluista. Uusia reaktoreita ei enää tilata, jonka seurauksena jo olemassa olevia yksiköitä käytetään yhä pitempään, yli niiden alkuperäisten suunnitelmien mukaisen käyttöiän. Kuitenkaan ei edes tällainen epätoivoinen ja vaarallinen politiikka kykene pelastamaan ydinvoimateollisuutta, teollisuutta jonka myöhemmät sukupolvet tulevat muistamaan 1900-luvun hulluutena. Tämän raportin tarkoitus on selvitellä tätä kehitystä.

Euroopan unionin (EU) alueella on viimeisten kymmenen vuoden aikana valmistunut vain muutama reaktori. Ranskan Civaux:in voimalaitoksen suunnitellun kakkosyksikön loppuunsaattaminen 1999 oli viimeinen länsi-eurooppalainen ydinvoiman rakennuskohde, kuten alla oleva kaavio osoittaa.

Ilman lisätilauksia Euroopan unionin ydinvoimateollisuus on laskusuuntauksessa. Yhteisön 15 jäsenmaasta seitsemän ei käytä ydinvoimaa: joko siksi että ne ovat sulkeneet ydinvoimalansa, kuten Italia, lopettaneet rakennusohjelmansa, kuten Itävalta, Kreikka ja Portugali, tai eivät koskaan ole edes rakentaneet reaktoreita, kuten Irlanti, Luxemburg ja Tanska.

Ei ydinvoimaa

Ei koskaan ollutkaan: Irlanti, Tanska, Luxemburg Keskeytetty rakennusohjelma: Itävalta, Kreikka, Portugali Lopetettu käyttö: Italia

Ydinvoiman käytöstä luopumassa tai ydinohjelman pysäyttäminen

Päätös uuden ydinvoiman rakentamisen lykkäämisestä: Ruotsi, Saksa, Suomi (1993), Belgia, Alankomaat, Iso-Britannia, Espanja

Ranska: Superphenix:in sulkeminen, viimeinen reaktori valmistunut 1999

Toiseen ryhmään kuuluvat maat, jotka ovat suostuneet lakkauttamaan ydinohjelmansa. Ruotsissa järjestettiin kansanäänestys kaikkien ydinvoimaloiden sulkemisesta 1980; ensimmäinen reaktori Barsebäckin voimalassa suljettiin marraskuussa 1999. Alankomaissa Dodewaardin reaktori suljettiin 1997 ja maan viimeisen reaktorin pitäisi lopettaa toimintansa vuoden 2004 loppuun mennessä. Saksassa entisen Itä-Saksan alueella sijatsevat ydinvoimalat (Greifswald ja Stendal) on suljettu ja uusi hallitus tulee päättämään muiden reaktoreiden sulkemisaikataulusta.

Monet muut maat ovat päättäneet ydinvoiman lisärakentamisen lykkäämisestä. Iso-Britannia perui lisärakennusaikeensa vuonna 1995. Suomen eduskunta äänesti kumoon hallituksen ehdotuksen viidennen reaktorin rakentamisesta syyskuussa 1993. Espanjassa päätös lykkäyksestä tehtiin1991, koskien myös jo olemassaolevia viittä ydinvoimalaa. Belgiassa eduskunta päätti olemassaolevien voimaloiden sulkemisesta ja olla rakentamatta uusia voimaloita. Belgian uuden kolmen puolueen (liberaalit, sosialistit ja vihreät) koalitiohallituksen johtajat tulevat esittelemään ydinvoimasta luopumisohjelman, asettaen maan seitsemälle reaktorille maksimikäyttöiän 40 vuotta. Tämän ohjelman mukaan kaikki voimalat olisi suljettu vuoteen 2025 mennessä.

Lopulta Ranskassa, jota on usein pidetty ydinvoiman vankimpana kannattajana, viimeinen reaktori tule valmistumaan vuoden 1999 kuluessa ja uusia reaktoritilauksia ei ole tehty. Ydinvoimateollisuuden ylpeys, Superphenix reaktori, on suljettu ja sen käytöstäpoisto aloitettu, alkaen näin Euroopan viimeisestä hyötyreaktoriohjelmasta luopumisen.

Ydinvoiman laskusuuntaus ei rajoitu Euroopan Unionin maihin. Monessa suhteessa ydinvoimasta luopuminen alkoi Pohjoi-Amerikasta. Yhdysvalloissa ei ole yli 25 vuoteen saatettu loppuun uutta ydinreaktoria. Vaikka Yhdysvalloissa on eniten toimivia ydinreaktoreita (107), siellä on myös suuri määrä peruutettuja ja hylättyjä reaktoreita (70), suljettuja reaktoreita (17) ja sulkemista odottavia reaktoreita (10). Viimeisten viiden vuoden aikana reaktorien sulkeminen on Yhdysvalloissa alkanut tosissaan kuuden reaktorin lopettaessa toimintansa. Lisäksi Washington International Energy Group:in analyysi ennustaa kolmanneksen Pohjois-Amerikassa olevista reaktoreista lopettavan toimintansa energiamarkkinoiden vapautumisen myötä.

Kanadassa Candu-reaktoreita vaivaavat jatkuvasti "keski-iän kriisit", ikääntymisen pakottaessa niiden sulkemiseen ja laajamittaisten kunnossapito-ohjelmien käynnistämiseen. Kahdeksan maan 22:sta reaktorista ei ole enää toiminnassa teknisten ja hallinnollisten ongelmien vuoksi. Epäselvää on, saadaanko reaktoreita enää uudelleen käyttöön. 1998 kanadalaisista reaktoreista oli käytössä noin 50 %, tehden niistä huonoiten toimivia reaktoreita OECD-maissa.

Huolimatta monien läntisten toimittajien toiveista entisten itäblokin maiden muodostumisesta merkittäväksi markkina-alueeksi, viimeisten kymmenen vuoden aikana monta reaktorihanketta on peruutettu tai olemassaolevien reaktorien toiminta keskeytetty. Maakohtaiset luvut ovat seuraavat: Bulgaria: yksi, Tshekin tasavalta: kaksi, Liettua: kaksi, Puola: neljä, Romania: kolme ja Slovakia: kaksi. Valmistumassa olevia reaktorihankkeita ovat vaivanneet viivytykset ja budjetin ylitykset, jotka ovat omalta osaltaan syöneet ydinvoiman taloudellista kannattavuutta.

Bulgariassa ydinvoimaloiden käyttöhenkilöstö ja maan hallitus ovat vastustaneet yksikköjen 1-4 (VVER 440-230) sulkemista. Bulgarian EU-jäsenyysneuvottelut ja vuoden 1993 NSA (Nuclear Safety Account) sopimukseen sisältyvät ydinvoiman korvaavien energiamuotojen toteuttamistavoitteet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että Bulgarian voimaloiden sulkeminen on kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Suunnitelmat Belenen reaktorin suhteen on jäädytetty. 1999 Tshekin tasvallan hallitus niukasti suostui Temelinin kahden reaktorin rakentamisen jatkamiseen. Hanke on vuodesta 1993 eteenpäin ollut noin viisi vuotta myöhässä ja ylittänyt budjettinsa noin miljardilla eurolla. Presidentti Havel kampanjoi Temelinin loppuunrakentamista vastaan ja ennen viimeisintä hallituksen päätöstä kirjoitti seuraavasti: "CEZ on pettänyt meidät yhdeksän kertaa. Yhdeksän kertaa he ovat ilmoittaneet meille hinnan ja käynnistyspäivämäärän jotka ovat osoittautuneet vääriksi."

Unkarissa hakemus useampien reaktoreiden rakentamiseksi Paksin voimalaitokseen hylättiin ja tilalle päätettiin rakentaa kaksi pienempää kaasuvoimalaa. Kaksi läntistä urakotsijaa, Westinghouse ja Atomic Energy Canada Ltd. (AECL) toivoivat pääsevänsä rakentamaan viimeisimmät reaktorinsa Keski-Eurooppaan, mutta hankkeet hylättiin rahoitus- ja ympäristöperustein. Liettuassa Ignalinan voimalan kahden RBMK 1500 reaktorin sulkeminen on ollut herpaantumattoman mielenkiinnon kohteena. Vuoden 1994 NSA sopimuksen ja siihen liittyvien tarkkailusopimusten mukaan Ignalinan reaktoreita ei saa "uudelleenkanavoida" (rechannel) (kallis ja likainen toimenpide, joka on suunniteltu huomattavasti lisäämään reaktorin toimintaikää) ja siten ne tullaan sulkemaan muutaman vuoden kuluessa. Romanian reaktoriohjelma on monien muiden tavoin liian kunnianhimoisten aikataulujen ja epävarman rahoituksen riivaama. Tällä hetkellä toiminnassa on yksi Candu-tyyppinen reaktori Cernavodan voimalassa. Sen piti valmistua jo 1985, mutta käyttöön se saatiin vasta 1996. Alun perin oli tarkoitus rakentaa viisi reaktoria, mutta nyt jopa kakkosyksikön rakentaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Syynä tähän ovat rahoitusvaikeudet, Romanian sähkömarkkinoiden uudelleenjärjestely on suorittamatta, mikä tekee ohjelman kansainvälisen rahoituksen vaikeaksi. Kakkosyksikön on raportoitu olevan 25-40% valmis, mutta tarvitsevan vähintään 750 miljoonan dollarin lisärahoituksen loppuunsaattamisekseen.

Slovakian talousministeri ilmoitti marraskuussa 1998, että Mohovcen voimalaitoksen kolmos- ja nelosyksikköjä ei tulla saattamaan loppuun. Ensimmäinen yksikkö valmistui 1998 ja kakkosyksikön pitäisi valmistua vuoden 1999 lopulla tai 2000 alkupuolella. 1994 Slovakian hallitus Ilmoitti että Bohunice suljetaan vuonna 2000. Kuitenkin huhtikuussa 1999 se ilmoitti, että sulkemispäivämäärää ei voida noudattaa ja saman vuoden syyskuussa Slovakian hallitus ilmoitti uuden sulkemispäivämäärän olevan elokuu 2006, jonka Euroopan komissio hyväksyi. Joukko EU:n jäsenmaita on kuitenkin ilmaissut varauksensa päätöksen suhteen ja toiveensa reaktorin sulkemisesta paljon aiemmin. Sloveniassa jatkuu pitkäaikainen kiista Westinghousen rakentaman Krskon voimalan entisen omistajan, Kroatian, kanssa. Slovenian hallitus on pitkään noudattanut ydinvoimasta luopumiseen tähtäävää politiikkaa, eikä uusia reaktoreita siten rakenneta.

Euroopan Unionin laajentumisella tulee olemaan merkittävä vaikutus Keski- ja Itä-Euroopan ydinvoimaloihin. Erityisesti ensimmäisen sukupolven reaktorit (VVER 440-230 ja RBMK) tullaan sulkemaan ennen aikojaan. Tämä koskee voimaloita Bulgariassa, Liettuassa ja Slovakiassa. Neuvostorakenteiset toisen sukupolven reaktorit voivat jatkaa toimintaansa, olettaen että ne käyvät läpi huomattavan suuret ja hintavat jälkiasennustyöt.

Ukrainassa maan taloudelliset ongelmat ja ja sähkömarkkinoiden rakenne haittaavat yhä ydinvoimateollisuutta. Vuoden 1999 alussa ydinvoimalla tuotetun sähkön käteismaksut saavuttivat kaikkien aikojen matalaimman tasonsa, alle 3%. Kun Ukraina pystyi 1998 osoittamaan ainoastaan 3 miljoonaa dollaria voimalaitosten rutiiniylläpitoon, niin seurauksena ylläpitoa tehtiin joko hyvin vähän tai ei lainkaan. Sisäiset investoinnit voimantuotannossa vähenevät jatkuvasti ja kesäkuussa 1999 Maailmanpankki lopulta luopui Sähkömarkkinoiden Kehitysprojektistaan (Electricity Market Development Project), syynä uudistusten puute. Maailmanpankin lainan jatkuminen oli yksi ehdoista, joita eräät läntiset finanssilaitokset olivat asettaneet mukanaololleen Khmelnitsky 2 ja Rovno 4 (K2R4) reaktorien loppuunsaattamisessa. Seurauksena mahdollisuudet, että nämä reaktorit saadaan koskaan valmiiksi ovat edelleen heikentyneet.

Huolimatta lisääntyvistä turvallisuusongelmista Tshernobylin voimalan kolmosyksikkö on yhä nimellisesti toiminnassa, vaikka sitä ei käytetty talvina 1997/8 ja 1998/9. Ukrainan hallitus pitää yhä kiinni vaatimuksestaan, ettei Tshernobyliä suljettaisi kokonaan ennen kuin sopiva korvaava energiantuotantoyksikkö, nimittäin K2R4 on käytettävissä. Kuitenkan ei ole ollenkaan selvää, että K2R4 tulee koskaan valmistumaan. Lisäksi muuhun kuin ydinvoimaan perustuvia vaihtoehtoja Tshernobylille saatetaan tuoda esille.

Tshernobylin reaktorin ydin, samanlainen kuin se, joka räjähti vuonna 1986 aiheuttaen kaikkien aikojen suurimman vahingossa tapahtuneen säteilypäästön.

Yli puolet Venäjän 29 toiminnassa olevasta reaktorista on luokiteltu "korkean riskin reaktoreiksi" ja siten kansainvälisen yhteisön esittämien varhaisten sulkemisvaatimusten kohteina. Kaikki nämä 11 RBMK ("Tshernobyl-tyyppi") reaktoria ja neljä ensimmäisen sukupolven VVER-440 reaktoria ovat käytössä Euroopan puoleisella Venäjällä ja siten suunnaton uhka Venäjän asujaimistolle.

Virallisesti Venäjän Ydinvoimaministeriöllä on neljä uutta reaktoria rakenteilla. Kalinin 3 ja Kursk 5 ovat olleet rakenteilla vuodesta 1985 ja Rostov 1 ja 2 vuodesta 1978. Varojen ja sähkön kysynnän puute tekevät niiden valmistumisen erittäin epätodennäköiseksi. Venäjän sähköntuotannon ylikapasiteetista johtuen yli 20 % toimivien ydinvoimaloiden tuotantokapasiteetista ei ole käytössä.

Aasia pidetään usein alueena, jossa ydinvoiman tuotanto kasvaa voimakkaasti. 90-luvun alkupuolella monien maiden sanottiin harkitsevan ydinvoimaohjelmia, samalla kun toiset harkitsivat olemassaolevan ydinteollisuutensa laajentamista. Taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristösuojelullisista syistä johtuen monet näistä ohjelmista on kuitenkin hylätty tai niitä on huomattavasti rajoitettu.

Japanissa, joka usein esitetään eteenpäinkatsovan teollisuusmaan perikuvana, ydinvoima on torjuttu taloudellisin ja ympäristösuojelullisin perustein. Rokkashon uudelleenkäsittelylaitoksen rakentaminen on viivästynyt yli viisi vuotta ja sen kustannusarvio liikkuu nyt 17,8 miljardin dollarin tietämillä. Monet uskovatkin, ettei se tule koskaan valmistumaan. Vuonna 1996 Monjun hyötyreaktorissa sattui vakava onnettomuus, eikä sitä ole käytetty sen jälkeen. 30. syyskuuta Tokain ydinpolttoainelaitoksessa sattui onnettomuus, jonka seurauksena työntekijät altistuivat pahasti, ehkä jopa kuolettavasti, ydinsaasteelle ja tuhansien laitoksen ympäristössä asuvien ihmisten liikkumiselle jouduttiin asettamaan rajoituksia. Kansainvälinen Atomienergiakomissio (International Atomic Energy Agency) luokitteli onnettomuuden vakavimmaksi sitten Tshernobylin. Onnettomuuden pitkän tähtäimen vaikutuksia Japanin ydinohjelmaan on vaikea arvioida. Kuitenkin jo ennen Tokain onnettomuutta yleinen mielipide oli huolissaan ydinenergian turvallisuudesta. Vuonna 1997 Energia- ja informaatioteknologian tutkimusneuvoston (Research Council for Energy and Information Technology) tekemässä tutkimuksessa 57%:lla vastaajista oli vähän tai ei lainkaan luottamusta hallituksen ydinenergiasta antamiin lausuntoihin. Tulos oli heikoin koskaan.

Etelä-Koreassa vuoden 1998 valuuttakriisin lisäksi Korea Electric Power Corp:in (KEPCO) vireillä oleva yksityistäminen voi haitata yhtiön suunnitelmia kaksinkertaistaa maan ydinenergiakapasiteetti seuraavan 15 vuoden kulussa, varoittavat eräät korealaiset virkamiehet. Yksityistämisen jälkeen ydinenergian vaatimat kalliit alkuinvestoinnit saattavat estää uusien projektien aloittamisen. Tämä johtaisi korvaavien energiamuotojen, hiilen ja maakaasun käyttöön. Maailmanpankin Thaimaassa 1993 tekemän tutkimuksen mukaan ydinvoima ei ollut kilpailukykyinen vaihtoehto kaasuun, ruskohiileen, kivihiileen tai öljyyn verrattuna senkään jälkeen, kun näiden energiamuotojen tuottamaa saastetta vähentävien laitosten investointi ja käyttökustannukset oli otettu huomioon. Raportin seurauksena Thaimaan hallitus poisti ydinvoiman vuoden 1994 energiasuunnitelmastaan. Samoin Indonesian ydinenergiaa koskevat suunnitelmat on hyllytetty.

Myös Kiinassa, joka viime vuosina on tilannut reaktoreita sekä Kanadasta ja Ranskasta että Venäjältä, ydinenergian markkinat näyttävät kuivuvan.Toukokuussa 1999 varmistui, ettei Kiina aio tilata uusia ulkomaisia reaktoreita seuraavaan kolmeen vuoteen. Lisäksi teollisuudesta vastuussa olevat virkamiehet ovat sanoneet, että kaikkein optimistisempienkaan odotusten mukaan kymmenennen viisivuotiskauden, 2001-2005, tuloksena rakennettaisiin korkeintaan kaksi uutta reaktoria Shandongiin ja kaksi muuta Guandongiin.

Huolimatta ydinvoimateollisuuden maailmanlajuisesta laskusuuntauksesta, se saa edelleen hallituksilta ja kansainvälisiltä elimiltä huomattavaa taloudellista tukea tutkimus- ja kehittelytyöhön. Euroopan komission viimeisimpään, viidenteen, Framework-ohjelmaan vuosille 1998-2002 sisältyvä Euratomin budjetti, joka kattaa kaikki fissio- ja fuusioteknologiaan kuuluvat aiheet, on suurempi kuin kaikki muut energiatutkimusbudjetit yhteensä (1,4 miljardia euroa verrattuna 1,0 miljardiin euroon). IEA:n (International Energy Agency) antamat luvut paljastavat hallitusten ydinenergiateknologialle antaman todellisen tuen määrän, erityisesti uusiutuviin energialähteisiin ja energiasäästöön keskittyviin ohjelmiin verrattuna. Vuosien 1986 ja 1997 välisenä aikana OECD maiden hallitusten myöntämä rahoitus ydinteknologian (fissio-, "fast breeder"- ja fuusioteknologia) tutkimukseen ja kehittelyyn oli yli kolme kertaa suurempi kuin uusiutuvien energialähteiden ja energiasäästön tutkimukseen myönnetyt varat.

Uusien reaktoritilausten puute EU-maissa ja entisten itäblokin maiden reaktorihankkeiden peruuntuminen käytännössä merkitsevät vaiheittaista ydinvoimasta luopumista laajentuvan EU:n puitteissa. Kun uusia tilauksia ei ole näköpiirissä, oheinen taulukko osoittaa kuinka ydinvoimasta voidaan hiljalleen Euroopassa luopua. Taulukko perustuu seuraaviin oletuksiin: uusia reaktoreja ei rakenneta, reaktorin käyttöikä lasketaan noin 35 vuodeksi ja olemassaolevia reaktorien sulkemissopimuksia noudatetaan.

Kaavio: Ydinvoimasta luopumisohjelma laajentuvan EU:n puitteissa

Taloudelliset perusteet

Helmikuussa 1999 Euroopan Unionin sähkömarkkinoiden vapauttamista koskeva direktiivi tuli voimaan myös kansallisella tasolla. Tämä takaa sen, että seuraavien kymmenen vuoden kuluessa sähkömarkkinat muuttuvat yhä joustavammiksi ja kansainvälisemmiksi. Lyhyellä tähtäimellä kehitys johtaa tuottajien väliseen koventuvaan kilpailuun ja mahdollisesti halvempiin kuluttajahintoihin. Suuren ydinvoimayhtiön Nukem:in arvioiden mukaan eurooppalaisten sähkömarkkinoiden vapautuminen voi "olla suurempi uhka ydinvoimateollisuuden tulevaisuudelle kuin ydinvoiman vastaiset ideologiat". IEA:n tutkimustulokset todistavat, että markkinat suosivat kaasuvoimaloita enemmän kuin muita tavanomaisia energiamuotoja. Alla olevasta taulukosta voidaan nähdä miten ydinvoimalla tuotettu sähkö on useissa maissa kalliimpaa kuin hiilellä tai kaasulla tuotettu.

Kaavio: Eri sähköntuotantomuotojen kustannukset OECD-maissa

Ympäristösuojelulliset perusteet

Monia ydinvoimaan liittyviä ympäristöongelmia ei ole onnistuttu ratkaisemaan. Erityisen merkittävää on se, että yli 40 vuotta kaupallisessa toiminnassa ollut teollisuus ei ole kyennyt radiaoktiivisen jätteen aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen, tai edes yhtenäiseen lähestymiseen ratkaisun löytämiseksi. Käytetty ydinpolttoaine sisältää radioaktiivista ainetta, joka pitää eristää muusta ympäristöstä sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Ydinpolttoaineen uudelleenkäsittely, jota yhä tehdään Ranskassa, Venäjällä, Japanissa ja Isossa-Britanniassa, aiheuttaa sekin ympäristöongelmia. Monet maat lähettävät ydinjätteensä näihin maihin käsiteltäviksi, mikä johtaa satoihin radioaktiivisen materiaalin kuljetuksiin Euroopassa joka vuosi. Käsitellyn aineen palauttaminen alkuperäismaahan käsittelylaitoksista luonnollisesti kaksinkertaistaa tämän liikenteen. Käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyssä siitä erotetaan plutonium, ydinpommien valmistuksessa käytetty materiaali, jolle ei ole olemassa minkäänlaista järkeenkäypää kaupallista käyttöä, ja samalla lisätään huomattavasti radioaktiivisen jätteen määrää.

Pitkän tähtäimen ratkaisua ydinjätteelle ei ole löydetty. Tilanne pahenee sitä mukaa kun käyttöikänsä saavuttaneet reaktorit lopettavat toimintansa. Eurooppalaisten reaktorien sulkeminen tulee jättämään jälkeensä noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä matalan ja keskitason ydinjätettä. Käytöstä poistaminen tuottaa karkeasti ottaen kaksinkertaisen määrän ydinjätettä siihen määrään verrattuna, mitä ydinvoimala toiminta-aikanaan tuottaa. Vaihtoehtojen ja kokemuksen puute radioaktiivisen jätteen käsittelyssä tekee siitä taloudellisesti ja ympäristöllisesti epävarman.

Olemassaolevat vaihtoehdot

On selvää, että Euroopan unionin puitteissa kaasu on suositeltava energialähde. Käytännössä kaikki uudet rakennushankkeet ovat voimaloita, joiden yksinomainen tai osavoimanlähde on kaasu. Seurauksena kaasun kysyntä tullee kasvamaan räjähdysmäisesti tulevien vuosien aikana. Useiden ennusteiden mukaan kaasun käyttö EU-maissa vähintään kaksinkertaistuu vuosien 1990 ja 2020 välillä. Tämä nostaa esiin kysymyksiä kaasun saatavuudesta ja toimitusten luotettavuudesta.

Korvaavan energiamuodon välitön saatavuus

Kaasu on rajallinen luonnonvara ja tulee lopulta loppumaan. Lisäksi sen käyttö, poraaminen ja kuljetus kaikki lisäävät niiden saasteiden määrää jotka ovat vastuussa ilmastollisista muutoksista. Kaasun poraamisen ja käytön tahti määrää sen, millä nopeudella kaasuvarannot ehtyvät ja kuinka paljon ilmastoon vaikutetaan. Selvää kuitenkin on, että arviot olemassaolevien kaasuvarantojen määrästä kasvavat sitä mukaa, mitä enemmän asiaa tutkitaan (katso seuraava taulukko). Tämä ilmeinen saatavuus on omiaan rohkaisemaan maakaasun käyttöön sähköntuotannossa. Aiemmin on lisäksi esitetty epäilyksiä koskien kaasun saatavuuden yksipuolista rakennetta. Erityisesti on oltu huolissaan Venäjän suuresta osuudesta kaasusta, joka tulee "Ystävyys"-kaasuputkea pitkin. Pohjoiselta alueelta Manner-Eurooppaan rakennettavat kaasuputket ja Venäjältä ja Kaspian meren alueelta vedettävät lisäputket tulevat lisäämään huomattavasti kaasuntuotannon monipuolisuutta.

Ydinvoima ei itse sähköä tuottaessaan rasita ympäristöä hiilidioksidi (CO2) päästöillä. Ydinpolttoaineen louhinta, rikastaminen, kuljetus ja käsittely sen sijaan aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä. Elinikänsä aikana ydinvoimala tuottaa 10-100% vähemmän hiilidioksidia GWh:ta kohti kuin tavanomainen fossiilista polttoainetta käyttävä voimala. On tehty laskelmia, joiden mukaan ydinvoimaloiden korvaaminen kaasuvoimaloilla lisäisi hiilidioksidipäästöjä maailmanlaajuisesti noin 5%. Ydinvoima ei kuitenkaan ole ainoa sähköntuotantolähde, jonka hiildioksidipäästöt ovat rajoitetut. Seuraava UK Royal Institute for International Affairs:in tekemä taulukko osoittaa ydinvoiman tuottavan enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin uusiutuvat energialähteet.

Ei-fossiilisten energialähteiden tuottamat hiilidioksidipäästötHiilidioksiditonnia / GWH Ydinvoima, Elektrolyysi, Biomassa, Tuuli, Aurinkoenergia, Vesivoima

Lisäksi ero ydinvoiman ja uusiutuvien energialähteiden tuottamien hiilidioksidipäästöjen välillä tulee todennäköisesti kasvamaan. Jotta ydinvoimaa voitaisiin pitää vakavana vaihtoehtona hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, pitäisi käynnistää massiivinen ydinvoiman rakennusohjelma. Tämä taas johtaisi korkeatasoisen uraanimalmin kiihtyvään kulutukseen, jonka seurauksena myös heikompitasoista uraania pitäisi ottaa käyttöön. Heikompitasoisen uraanin energiaa kuluttava rikastaminen taas lisäisi ydinvoiman käytön aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Suurisuuntaisen ydinvoiman rakennusprojektin pitäisi toteutua, jotta ydinvoiman käytöllä olisi merkittävää vaikutusta hiilidioksidipäästöjen määrään. Hallitustevälinen ilmastopaneeli (International Panel on Climate Change) on arvioinut, että Euroopan mantereella pitäisi olla toiminnassa 1000 reaktoria vuoteen 2100 mennessä, kuusi kertaa nykyinen määrä, kuten oheinen taulukko osoittaa. Tämä vaatisi ennaltanäkemättömän laajan rakennusohjelman. Noin 2000 reaktoria pitäisi rakentaa seuraavan sadan vuoden aikana, eli 20 vuodessa. Nykyisen taloudellisen tilanteen vallitessa tämä ei ole mahdollista.

Kaavio: Ilmaston muutoksen ehkäisemiseksi tarvittava ydinvoiman rakennusohjelmaLänsi- ja Itä-Euroopassa yhteensä

Siksi ei ole mahdollista kuvitella ydinvoiman ikinä kykenevän ottamaan merkittävää roolia pyrittäessä rajoitettamaan ihmiskunnan vaikutusta maapallon ilmastoon. Mitä nopeammin ydinvoima jätetään pois keskustelusta, sitä nopeammin voidaan harkita vakavia toimenpiteitä tämän maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi.

Tullessamme 2000-luvulle uusiutuvien energialähteiden vaatima teknologia on tulossa kaupallisesti kannattavaksi. Heinäkuussa 1999 IEA julkaisi raportin "The Evolving Renewable Energy Market", jossa korostettiin seuraavia asioita:
- aurinkoenergialla lämmittäminen: Euroopassa markkinat ovat kasvaneet 18% vuodessa koko 1990-luvun.
- Auringon elektrolyyttienergia: maailmanlaajuinen tuotanto kasvoi 24% vuonna 1998.
- Tuuliturbiinit: vuosien 1997 ja 1998 välillä asennettu kapasiteetti kasvoi 35% miltei 10 GW:iin.
- Biomassa: maailmanlaajuisesti biomassa vastaa 14% koko energiantuotannosta.
- Pienen mittakaavan vesivoima: Tämä energiamuoto on osoittautunut erittäin lupaavaksi ja vuosien 1993-6 välillä sen käyttö miltei kymmenkertaistui OECD-maissa.

Ydinvoima oli kylmän sodan synnyttämä teknologia. Pommien valmistamiseen ja sukellusveneiden voimanlähteiksi suunniteltuja laitteita sovellettiin sähköntuotantoon. Jättäessämme taaksemme 1900-luvun ydinvoima on hitaasti mutta varmasti kuolemassa pois. Ydinvoiman kyvyttömyys vastata markkinoiden tarpeisiin ja sen aiheuttamat sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset ovat johtaneet sen maailmanlaajuiseen hylkimiseen. Silti maailmassa löytyy alueita, joissa ydinvoimaloita edelleen rakennetaan, alueita joissa demokraattiset rakenteet ovat heikkoja ja ideologia ohittaa kansalaisten oikeudet ja markkinoiden tarpeet. Läntinen ydinvoimateollisuus yrittää epätoivoisesti myydä teknologiaansa näille alueille, kuten entisen itäblokin maihin, tietäen että nämä tilaukset saattavat tarjota pelastavan oljenkorjen muuten synkältä näyttävässä tulevaisuudessa. Kyseisten maiden poliitikot ja yleisö tekisivät viisaimmin ottamalla huomioon ydinteollisuuden epäonnistumiset sen kotimarkkinoilla ja hylkäämällä tämän kolmannen luokan teknologian keskittäen mieluummin huomionsa ja investointinsa uusiutuviin energialähteisiin.

Suomentanut Tero Karasjärvi

[etusivu]  [pääkirjoitus]  [yleisönosasto]  [toimitus]  [rekisteröinti]