Viimeistään saksalaisten Hans-Peter Martinin ja Harald Schumannin kirjan Globalisaatioloukku. Hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan ilmestymisen jälkeen keskustelu globalisaatiosta on syttynyt Suomessakin.

Keskustelu on avannut monen silmät huomaamaan vaaran, joka uhkaa kaikkea yhteiskunnallista uudistuspolitiikkaa, niin sosiaalisia kuin ekologisiakin reformeja. On kysymys "globalisaatioshokista". Se tarkoittaa, että on havahduttu huomaamaan, että suuret ylikansalliset yritykset ovat siirtyneet harjoittamaan toimintaa, joka täysin ylittää kansallisvaltioiden kontrollin ja verotuksen rajat. Ylikansalliset yritykset tuottavat tuotteensa ja palvelunsa siellä, missä työvoimakustannukset ja ekologiset standardit ovat alhaisimmat, ne käyttävät veroparatiiseja hyväkseen ja maksavat verot sinne, missä ne ovat alhaisimmat ja lopuksi vielä johtajat ja kaiken kukkuraksi toimihenkilöt asettuvat asumaan sinne, missä on mukavinta ja kauneinta.

Samanaikaisesti teknologinen murros tekee suuren osan suorittavasta työstä tarpeettomaksi, niin että on alettu puhua 20:80 -yhteiskunnasta, jossa oikeastaan ainoastaan viidesosaa väestöstä tarvitaan varsinaiseen tuottavaan toimintaan, ja suurin osa ihmisistä muuttuu suhteelliseksi liikaväestöksi. Tämä mullistus rikkoo vanhat luokkarajat ja ylittää kansakuntien rajat. Kun aikaisemmissa kansallisvaltioissa oli pakko pitää "meidän köyhämme" hyvinvointivaltion avulla tyytyväisinä, globalisaatiovoittajat eivät enää tarvitse köyhiä samassa merkityksessä. Köyhyys ja rikkaus jakautuvat uudestaan, kolmas maailma tulee ensimmäisen maailman sisään, ja samalla myös kolmanteen maailmaan syntyvät omat globalisaatiovoittajansa, jotka elävät maailmanlaajuista tapahtumarikasta elämää. Globalisaatiohäviäjät, suuri enemmistö taas ovat tuomittuja lokaaliin tapahtumattomaan elämään.

Filosofi ja matemaatikko Blaise Pascal sanoi avaruuden äärettömyydestä, että sen ajatteleminen täyttää hänen sydämensä pelolla ja kauhulla. Aivan samoin globalisaation vaarojen ajattelemisen tulisi täyttää jokaisen sosiaalisesti ja ekologisesti ajattelevan ihmisen sydämen pelolla ja kauhulla.

Asia ei kuitenkaan onneksi ole näin yksioikoinen. Globalisaatio on suuri, kaikkein suurin, vaara, mutta siihen sisältyy myös mahdollisuuksia. Näiden mahdollisuuksien hahmottaminen edellyttää historiallista ja yhteiskunnallista mielikuvitusta, globalisaation moniulotteisuuden selvittämistä. Viridiksen - vihreän verkkolehden - ensimmäinen numero keskittyykin siihen.

"Viridis" on latinaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti 'vihreää'. ViRiDiS - vihreä verkkolehti on Vihreän Sivistysliiton hanke, ja lehden yhtenä keskeisenä tarkoituksena on tuoda vihreään liikkeeseen koko sen laajuudessaan yhteiskunnallisen oppineisuuden teemoja. Emme silti hyljeksi human interest - teemojakaan: keskustelemme myös globaalista keittiöstä! Vihreä sivistysliitto kokeili verkkolehden muotoa jo aikaisemmin ekofilosofisella Eko.fi -verkkolehdellään, joka on oikeastaan ennemminkin verkkokirja laajoine taideosuuksineen ja graafisine animaatioineen. Jos Eko.fi oli Vihreä Sivistysliitto loistossaan ja iltapuvussaan, niin ViRiDiS -vihreä verkkolehti sonnustautuu pikemminkin maastoasuun, jossa se voi ripeämmin edetä tietä, jota se haluaa kulkea. Verkkolehteä tehdään alkuvaiheessa vuodenajoittain, mutta sen tulevaisuus riippuu kokeilumme onnistumisesta ja mahdollisten lukijoiden palautteesta. Tervetuloa, kaikki surffaajat, ottamaan osaa vihreään yhteiskunnalliseen keskusteluun verkkolehtemme kautta!

Tapani Hietaniemi
tapani.hietaniemi@helsinki.fi
päätoimittaja
Vihreän Sivistysliiton puheenjohtaja
toukokuussa 1998