[Huumesota on rotusotaa] [Huumegulag ] ["Reefer Madness"] ]Operaatio Condor] [Tuomarit laillistamisen puolesta - kansalaiset liikkeellä] [Lääkekannabisliike] [Marihuana, USA:n kolmanneksi yleisin päihde] [ Lähteet]]

Huumesota on rotusotaa

Siitä saakka kun USA:ssa aloitettiin huumesota 1980-luvulla, Ronal Reaganin presidenttikaudella on tämän politiikan hyödyistä ja haitoista kiistelty ankarasti. Uusimmassa raportissaan ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch tuo esiin tietoja huumesodan rotusodan luonteesta: vankilaan tuomituista huumerikollisista 62.7% on mustia ja 36.7% valkoisia.

Tällä suhteella ei ole mitään tekemistä huumeiden käytön tai huumerikollisuuden kanssa: valkoisia huumeiden käyttäjiä on viisi kertaa enemmän kuin mustia ja suhteessa mustan väestön osuuteen koko väestöstä mustia tuomitaan huumeista vankilaan 13 kertaa enemmän kuin valkoisia. Joka 20. yli 18 vuotias musta mies on vankilassa, valkoisista joka 180:s. Mustia USA:n väestöstä on vain 12%.

Yksittäisissä osavaltioissa rotusorto on vielä räikeämpi: 7:ssä osavaltiossa mustia on vankiloissa jopa 80 - 90 % kaikista vankiloihin tuomituista huumerikollisista. Pahimpia ovat Illinois ja Maryland.

Human Rights Watchin toiminnanjohtaja Ken Roth sanoo, että "Mustat ja valkoiset huumerikolliset saavat erilaisen kohtelun amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä. Tämä ei ole vain epäoikeudenmukaista mustia kohtaan vaan syö pohjaa koko amerikkalaiselta yhdenvertaisen oikeuden ihanteelta."

USA:n huumesota on jo lähtökohdiltaan ollut rasistinen: marihuana termi otettiin käyttöön 1920-luvulla meksikolaisten siirtolaisten halventamiseksi ja muidenkin huumeiden vaikutuksia on perinteisesti liioiteltu käyttäjien rotupiirteitä korostamalla. ( Harry Anslinger, testifying to Congress, 1937) Oopiumin käyttö liitettiin kiinalaisten flegmaattisuuteen ja kokaiinin käyttö "neekereiden" yliseksuaalisuuteen.

Tämän hetkisiä lukuja nostaa edelleen 1980-luvulla koettu crack-epidemia, jonka seurauksena nyt on iso ryhmä yli 30 vuotiaita mustia kroonisia huumeiden käyttäjiä. Monet heistä joko kärsivät pitkiä tuomioita tai ovat jatkuvassa vankilakierteessä vailla hoitomahdollisuuksia.

Mustien asuttamilla alueilla vallitsee köyhyys ja suuri osa huumeiden käytöstä ja myynnistä tapahtuu kaduilla, josta käyttäjät ja myyjät on helppo havaita ja napata. Lain täytäntöönpano keskittyy mustien asuttamille alueille, kun valkoisten alueilla huumekauppa ja -käyttö tapahtuu neljän seinän sisällä. Mustilla ei myöskään ole varaa lakimiehiin saadakseen lievemmän kohtelun.

Afroamerikkalaisia tuomitaan vankilaan täysin epäsuhteessa siihen nähden, kuinka mustat ja valkoiset käyttävät ja myyvät huumeita. Vaikka valkoiset käyttävät myös crackia enemmän kuin mustat niin tiedotusvälineet ovat onnistuneet luomaan mielikuvan nimenomaan mustasta crack-narkomaanista. Human rights watchin tuoreessa raportissa arvostellaan huumesodan rodullista epätasa-arvoa : mustia tuomitaan vankilaan kaksi kertaa enemmän kuin valkoisia vaikka valkoisia huumeidenkäyttäjiä on viisi kertaa enemmän kuin mustia.

Human Rights Watchin raportissa ehdotetaan parannuskeinoiksi pakollisen minimirangaistuskäytännön lopettamista huumerikollisten kohdalla, hoitomahdollisuuksien lisäämistä sekä rotumääreiden käyttämisen lopettamista osana poliisitaktiikkaa.

Huumegulag

Mustien vangitseminen huumerikoksista on osa laajempaa USA:n vankilakriisiä. Vaikka vankilan tulisi olla viimeinen keino suojella yhteiskuntaa väkivaltaisilta tai muuten vaarallisilta yksilöiltä niin silti USA:ssa tuomitaan vankilaan huomattavasti enemmän ihmisiä väkivallattomista huumerikoksista kuin väkivaltarikoksista. 1990-luvulla joka vuosi yli satatuhatta huumerikollista tuomittiin vankilaan ja vuoden 1980 jälkeen huumesyytteistä on tuomittu 1.5 miljoonaa vankeustuomiota.

Huumevalvontapolitiikka kantaa pääsyyn siitä, että vankiväestö on nelinkertaistunut vuoden 1980 jälkeen ja vangitsemisaste on länsimaisten demokratioiden korkein. Valkoisen talon huumepäällikön, kenraali Barry McCaffreyn mukaan valtion käymä huumesota on synnyttänyt laajan "huumegulagin".

USA:n huumerikolliset saavat myös länsimaisten demokratioiden ankarimmat vankeustuomiot. Jopa pienten huumemäärien myynnistä tai hallussapidosta voi saada yhtä isot tai kovemmat tuomiot kuin aseellisesta ryöstöstä, raiskauksesta tai jopa murhasta. Vankeustuomioiden kannattajat väittävät, että sillä saadaan suuret salakuljettajat ja vaaralliset rikolliset pois yhteiskunnasta, pelotellaan mahdollisia lainrikkojia ja lisätään kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia.

Arvostelijat osoittavat tilastoja, joiden mukaan ainoastaan harvat vankilaan joutuvat ovat ylemmän tason kauppiaita tai salakuljettajia ja että monen vangitun huumelainrikkojan rikosrekisteri rajoittuu huumerikoksiin tai muihin väkivallattomiin rikoksiin. Vangitsemisen laaja käyttö ei ole vähentänyt huumeiden saatavuutta eikä korottanut niiden hintaa, eikä myöskään aikuisten huumeiden käyttö ole muuttunut huomattavasti 1980-luvun lopusta. Tarkkailijoiden mielestä vankilatuomioilla ei ole ollut vaikutusta katukaupusteluun.

"Reefer Madness"

Aikaisemmin crackia myyneet jengit ovat siirtyneet tuottoisille ja kasvaville marimarkkinoille. Seurauksena tästä on marihuanakauppaan ilmaantunut aiemmin kovien huumeiden ympärillä esiintynyt jengiväkivalta, "reefer madness" (marihuana hulluus, tämän nimistä liioittelevaa valistuselokuvaa esitettiin on 1930-luvulla Yhdysvalloissa, sittemmin elokuvasta on tullut camp-klassikko) on todellisuutta USA:ssa 2000-luvulla.

Garry McCarthy, New Yorkin poliisin edustaja sanoo:" Marihuana väkivalta on mennyt yli äyräiden. Olemme huomanneet tämän trendin jatkuneen jo kuukausia: aikaisemmin crackia myyneet väkivaltaiset kauppiaat ovat siirtyneet marikauppiaiksi."

New Yorkin huumepoliisin päällikkö Charles Kammerdener arvioi, että joka kolmas kaupungin tunnetuista huumeiden välityspaikoista on siirtynyt marikauppaan:" Alueilla, joilla ei ennen ollut maria, myydään crackia ja maria. Helposti unohdetaan, että huumeet ovat bisnes ja sillä tehdään paljon rahaa. Tämä johtaa erimielisyyksiin ja välien selvittelyyn.

Erityishuumesyyttäjä Bridget Brennan kertoo, että kokaiiniliigat ovat sekaantuneet marihuanan myyntiin isossa mittakaavassa. Hänen toimistonsa tutkijat selvittivät yhden jutun, jossa 4 veljestä myi kokaiinia ja hydroponisesti viljeltyä supermaria. Heillä oli 2 asuntoa marin viljelyyn, jota myytiin 8 000 $ paunalta (n. 80 000 mk/kilo).

Taustana tälle tilanteelle on se, että 1980-luvulla crack levisi epidemian tavoin varsinkin köyhien mustien asuttamille alueille ja George Bushin presidenttikaudella tähän vastattiin koventamalla erityisesti crackista (poltettavaa kokaiinia) langetettavia tuomioita ja tuotiin uudelleen käyttöön pakollinen minimirangaistuskäytäntö. Yhden crack-annoksen myynnistä saa minimituomion 1-3 vuotta vankeutta kun taas 10 maripaunan (n. 5 kiloa) myynnistä saa vain ehdonalaisen.

Presidentti Clintonin kaudella marihuanapidätykset ja -tuomiot ovat nousseet. Vaikka hän itse joutui vaivoin myöntämään kokeilleensa marihuanaa mutta kiisti vetäneensä sitä henkeen, ei häneltä ole löytynyt sympatiaa henkeen vetäneitä kohtaan. Valkoisen talon huumepäällikkö, neljän tähden kenraali ja Vietnamin ja Persian lahden sotaveteraani Barry McCaffrey on vain lisännyt valtion huumesotaan sijoitettuja varoja tuloksena sodan eskalaatio ennen näkemättömiin mittoihin.

Operaatio Condor

Tiukkaa kriminaalipolitiikkaa harrastava New Yorkin pormestari Rudy Giuliani aloitti tänä vuonna operaatio Condorin tarkoituksenaan kitkeä marihuanan julkinen polttelu ja myynti. Sen budjetti toi 200 miljoonaa markkaa pelkästään poliisien ylityötunteihin, joten he eivät ainakaan valita. Tänä vuonna New Yorkissa on pidätetty jo 40 000 etupäässä nuorta ensikertalaista liittyen marihuanaan ja etupäässä sen hallussapitoon (85% tapauksista). Pidätysten määrä on kymmenkertainen vuoden 1990 lukuihin verrattuna.

Samaan aikaan kannabiksen kuluttajien tuntemissa kadunkulmissa kauppa käy kuten aina ennenkin eivätkä sanomalehtien etusivuilla uutisoidut operaation suuret takavarikot ole vaikuttaneet marihuanan saantiin eivätkä hintatasoon. Sen sijaan marimarkkinoista kamppailevat jengit ovat tuoneet katuväkivallan mukaan kuvioihin.

Kukaan ei voi väittää, että marihuana aiheuttaa väkivaltaa. Sen aiheuttaa lainsäädäntö, joka on tehnyt marista laittoman. Ethan Nadelman, Princeton yliopiston entinen professori ja Lindesmith keskuksen johtaja sanoo:" Rudy Giuliani on onnistunut tekemään rauhanomaisesta päihteestä rikollisuutta ja väkivaltaa lietsovan huumeen. Tässä asiassa vallitsee selvä logiikka: kyseessä on laiton bisnes. Tuote on kallistunut vuosi vuodelta eikä ole minkäänlaista välitysmekanismia selvitellä kiistoja rauhanomaisesti. Ei löydy minkäänlaisia todisteita sille, että rangaistusten koventaminen marihuanan myynnistä vähentäisi siihen liittyvää väkivalta."

Tuomarit laillistamisen puolesta - kansalaiset liikkeellä

Kalifornian ylemmän oikeusasteen tuomarin James P. Grayn uusi kirja Why Our Drug Laws Have Failed And What We Can Do About It tuo esille USA:n tuomarikunnassa kytevän tyytymättömyyden nykyiseen tilanteeseen. Kirjassa yhdessä Grayn kanssa 20 muuta tuomaria kannattaa hänen ehdotuksiaan ja 60 tuomaria on sallinut itseään lainattavan nimeltä.

Gray ehdottaa kokaiinin, heroiinin ja kannabiksen valvottua myyntiä ainoana keinona katkaista tämän hetkinen väkivallan ja vankilatuomioiden kansainvälinen noidankehä. Hän on istunut korkeimmassa oikeudessa 16 vuotta ja toimi aikaisemmin syyttäjäviranomaisena. Korkeimman oikeuden kokemukset vakuuttivat hänet siitä, että huumelait luovat enemmän rikollisuutta kuin estävät ja että huumesota on epäonnistunut.

Grayn ehdotus sisältää nyt kiellettyjen aineiden valvotun myynnin täysi-ikäisille mutta ei sallisi minkäänlaista mainontaa, jotta huumeilta voitaisiin poistaa niiden taloudellista voittoa tuottava elementti. Hän hyväksyy myös neulojenvaihto-ohjelmat. Gray uskoo, että muutos syntyy, jos osavaltioille annetaan valta päättää, millainen huumepolitiikka kullekin sopii parhaiten. "Ensiksi meidän täytyy antaa oikeus vapaaseen keskusteluun", hän sanoo.

Kansalaisliikkeellä Common Sense for Drug Policy on meneillään lehti-ilmoituskampanja "Just Say Not Guilty". Ilmoitus tähdentää sitä, että juryn jäsenillä on oikeus vapauttaa syytetty ja tämän oikeuden käyttöä tärkeänä varokeinona epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Liikkeen puhemies Doug McVay kertoo kampanjan muistuttavan, ettei "oikeudenmukaisuus ole pelkkää lain soveltamista. Tämän hetken tilanne on vastoin maalaisjärkeä."

FBI teki vuonna 1998 1559 000 huumepidätystä ja 78% näistä hallussapidosta. Kampanjalla muistutetaan mahdollisia juryn jäseniä siitä, että he voivat vapauttaa ihmisen, jos he uskovat, että rangaistus ei sovi tähän rikokseen.

USA:ssa rakennetaan yksi uusi vankila viikossa, jotta huumeiden hallussapidosta pakollisen minimirangaistuksen saaneet ihmiset saataisiin mahtumaan. USA:n vankiluku on kasvanut vuoden 1966 alle 200 000:sta tämän vuoden 2 miljoonaan, mikä tekee 1/4 koko maailman vankimäärästä. Jos Suomessa olisi väkilukuun suhteutettuna sama määrä vankeja niitä olisi 45 000, kun vankeja on nyt noin 2 800.

Muutosta nykyiseen tilanteeseen vaatii myös vaikutusvaltainen Institute of Policy Studies. Se julkisti kansalaiskomitean mietinnön huumepolitiikasta otsikolla: The War on Drugs: Addicted to Failure. Sen alkusanoissa professori Greg Reinarman toteaa:" Huumeet ovat monipuolisia syntipukkeja. Suuri yleisö saa niistä mustavalkoisen viitekehyksen, jolla monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat syy- ja seuraussuhteineen voidaan pukea kemiallisen mörön ja yksinäisen poikkeavan hahmoiksi."

Kansalaiskomitean puheenjohtaja, näyttelijä, laulaja ja ihmisoikeusaktivisti Harry Belafonte sanoo:" Elettyäni Harlemissa suuren talouslaman aikaan tiedän, että huumeiden väärinkäytön ja riippuvuuden syyt ovat köyhyydessä, vieraantumisessa ja epätoivossa eivätkä pahansuovassa rikollisuudessa".

Hän tähdentää sitä, kuinka Kaliforniassa on 5 afroamerikkalaista vankilassa yhtä valtion yliopistossa opiskelevaa kohti. Komitea pitää kenraali McCaffreyn huumesotaa täydellisesti epäonnistuneena ja suosittelee pakollisten minimirangaistusten poistamista huumerikoksista.

Lääkekannabisliike

Lääkekannabiksen uranuurtajan Peter McWilliamsin kuolema 15.6.2000 toi tämän useissa osavaltioissa kansanäänestyksiä voittaneen liikkeen jälleen näyttävästi esille tiedotusvälineissä. Vuonna 1996 Kaliforniassa äänestäjät hyväksyivät suurella enemmistöllä kansalaisaloitteen, jonka mukaan lääkäreillä on oikeus suositella muutamista taudeista kärsiville potilaille marihuanaa lääkkeeksi. 50-vuotiaalla kirjailija ja kannabisaktivisti McWilliamsilla oli AIDS ja syöpä ja hän oli alkanut käyttää uudelleen marihuanaa vuonna 1996, jolloin hänellä diagnosoitiin syöpä.

Vuonna 1998 poliisi pidätti hänet epäiltynä yli 4000 kannabiskasvin kasvattamisesta ja hän oli vapaalla takuita vastaan ja liittovaltion tuomioistuimen asettamalla ehdolla, ettei käytä enää marihuanaa. Tämä aiheutti hänen kuolemansa ja hänestä tuli heti kannabisliikkeen nykyaikainen marttyyri. Hänen tapauksessaan tiivistyi se ristiriita, mihin kansalaisliikkeiden osavaltioissa saavuttamat lakialoitteet ja toisaalta liittovaltion ja presidentin sitoutuminen huumesotaan on tavallisen kannabiksen käyttäjän johtanut.

Jopa kansallisen tiedeakatemian The Institute of Medicine (IOM) on todennut kannabiksen lääketieteellisen hyödyn viime vuonna ilmestyneessä raportissaan Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base (1999). Todettuaan sen auttavan moniin tauteihin sekä erilaisiin oireisiin raportti myös huomauttaa, että virallisesti hyväksytty pillerimuodossa nautittava synteettinen THC ei ole yhtä tehokas kuin kasvimuodossa poltettava kannabis. Raportti kumoaa myös turhat pelot marihuanan riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista sekä porttihuumemyytin. Johtopäätöksissä IOM:n raportti suosittelee poltettavan marihuanan käyttöä kunnes kehitetään jokin uusi savuton ja nopeasti vaikuttava menetelmä käyttää kannabista lääkkeeksi.

Lääkekannabisaloitteet onkin hyväksytty kansanäänestyksissä jo 8:ssa osavaltiossa ja lisäksi lääkekannabiksen myöntämisehtoja laajennetaan yhä uusiin sairauksiin ja oireisiin. Havaijin osavaltio oli ensimmäinen, jonka hallinto itse laati lain lääkekannabiksen sallimiseksi ja muiden osavaltioiden odotetaan seuraavan sen esimerkkiä. Alaskassa ollaan ajamassa läpi lakia, joka mahdollistaisi marihuanan kasvatuksen, jakelun, hallussapidon ja käytön yli 18 vuotiaille sekä armahtaisi tällä hetkellä kannabiksesta tuomitut.

Marihuana, USA:n kolmanneksi yleisin päihde

Yli 70 miljoonaa amerikkalaista on polttanut marihuanaa vähintään kerran, 11 miljoonaa käyttää sitä kuukausittain ja puolet heistä päivittäin. Tämä tarkoittaa, että n. 5% yli 12 vuotiaista amerikkalaisista voidaan määritellä kannabiksen kuluttajiksi ja 5-6 miljoonaa heistä on vannoutuneita marin käyttäjää.

Juuri tulleiden lukio-opiskelijoiden huumeiden käyttöä koskevien lukujen valossa marihuanan käyttö on selvästi noussut 1990-luvulla: 47% opiskelijoista kertoo käyttäneensä sitä ainakin kerran ja 27% kertoo käyttävänsä sitä säännöllisesti.

Ethan Nadelman kommentoi uusia tietoja:" Tällainen laittomuus on itse asiassa hyödyksi New Yorkin terveystilanteelle verrattuna mahdollisiin vaihtoehtoihin. Käynnissä on eräänlainen korvaava prosessi. On suuri ero siinä, onko jonkin yhteisön mielihuume crack vai marihuana. Toivottavasti tätä prosessia ei pilata. Rikollisuus on yleisesti laskenut New Yorkissa monista syistä, eräs on se, että tietyissä yhteisöissä marihuana on korvannut heroiinin ja kokaiinin."


Lähteet:

Human Rights Watchin raportti

Institute of Medicine (1999) Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base.

The Guardian 10.6.2000: US judges call for legalising of drugs.

Washington Post 8.6.2000: War on Drugs Sends More Blacks To Prison Than Whites

New York Newsday 9.6.2000 In City's Strategy, Priorities Go To Pot.

Washington Post 8.6.2000 Race Analysis Cites Disparity in Sentencing For Narcotics.

New York Daily News 7.6.2000: It’s reefer madness for real.

Statesman Journal 25.6.2000 Medical marijuana expands.

New York Times 15.6.2000 Hawaii becomes first state to allow medical marijuana via a bill.

Alaskan lakialoite

[etusivu]  [pääkirjoitus]  [artikkelit]  [kirjat]  [yleisönosasto]  [toimitus]  [rekisteröinti]