(Kirjoitus on julkaistu Yleisradion Radio- ja televisioinstituutin julkaisemassa Mediavirtuoosi-lehdessä 14.12.1998) 

Tallinnassa ja sen lähiympäristössä voi halutessaan harjoittaa todellista kanavapujottelua. Kuultavissa on 17 radioasemaa, siis seitsemäntoista, ainakin tätä kirjoittaessani lokakuun lopulla. Huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, ensi vuonna tilanne voi olla jo toisennäköinen, sillä niin nopeasti mediamaailma täällä vieläkin muuttuu. 

Ero Viron menneeseen, esimerkiksi 80-lukuun, jonka muistan ja tunnen hyvin, on valtava. Se oli aikaa, jolloin ainoa eetteriin päässyt asema, Viron radio kuulutti, vitsin mukaan: "Siin Tallinn, kell on kolmteist, kapitalistlikus Soomes ainult kaksteist." 

Virossa on nykyisin radioasemia kaikkiaan viitisenkymmentä, älytön määrä, sillä siitä tulee suurinpiirtein yksi 29 000 asukasta kohti. Siksi niitä myös syntyy ja kuolee kaiken aikaa. Kaksi uusinta aloitti syys-lokakuussa, toinen niistä kunnianhimoisesti Uutisradion nimellä. 

Viron radiolla on tällä haavaa neljä kanavaa:  

1. Vikerradio 
2. Radio 2 
3. Klassinen radio 
4. venäjänkielinen kanava. 

Kaupallisten radioiden määrä on siis valtaisa, mutta siitä huolimatta todellisia vaihtoehtoja on hyvin vähän. Jo tutkimustenkin eikä vain minun subjektiivisten havaintojeni mukaan useimmat on suunnattu pelkästään nuorelle tai nuorehkolle kuulijakunnalle. Antikin on sen mukaista: parin virolaisen uutistoimiston välittämiä uutisia ja enimmäkseen angloamerikkalaisen rockin jyminää. 

Tämän  täkäläisittäin ns. tympsy-musiikin ylivalta herätti erään radioryppään johdon hieromaan idealokeroitaan, ja niin syntyi nerokkaan yksinkertainen ajatus: luodaan radioasema, joka soittaa lähes kokonaan kotimaista musiikkia, myös vanhempaa virolaista musiikkia, jonka uudet kaupalliset radioasemat  olivat yleensä unohtaneet kokonaan.  

Näin lähti liikkeelle radio Elmar, joka on reilussa vuodessa noussut kuuntelijatilastojen kakkoseksi Vikerradion jälkeen. Elmar sai syksyllä sisaren, Eevan, joka on Tallinnassa kuultavissa osan päivästä Elmarin vanhalla aaltopituudella. Se tuntuu ainakin alkuvaiheessa olevan hiukan isoaveljeään kansainvälisempi musiikkivalinnoissaan. 

Kaikki todennäköisesti muistavat tai ainakin ovat kuulleet jutut Virosta ja Väiskin lihatiskistä. Se oli samaa aikaa kun kello Suomessa oli vähemmän kuin Virossa ja Väiskin lihatiski Maikkarissa kapitalistien kavalaa mainosta kuten kaksi virolaisveijaria toteaa Juha Vainion laulussa  rantautuessaan Porkkalaan ja nähdessään kyläkaupan kiinninaulatut ikkunat. 

Se oli myös aikaa, jolloin Virossa tai oikeastaan vain Pohjois-Virossa katsottiin suomalaisia televisiokanavia, etenkin silloin, kun maailmalla tapahtui jotakin, joka ei oikein miellyttänyt Moskovaa. Silloinhan myös Yleisradiota syytettiin ihan tosissaan siitä, että Pasilan uusi tv-torni rakennettiin vain siksi, että Suomen tv-ohjelmat näkyisivät kauemmaksi keski-ja etelä-Viroon. 

Noiden aikojen myötä katosi myös mielenkiinto Suomen TV:tä kohtaan. Äskeisen katsojatutkimuksen mukaan Suomen kanavia katsoi enää 1,9 prosenttia maan vironkielisestä väestöstä. 

Samaisen tutkimuksen mukaan suosituin tv-kanava on ETV-Viron valtiollisen tv-yhtiön kanava. Sen osuus katsojista oli vähän yli kolmannes.  Kakkosena, jo selvästi jäljessä seurasi TV-3, Viron ensimmäisen yksityisen televisiokanavan jälkeläinen. Kolmosena taas edellisestä selvästi perässä TV-2 ja hännänhuippuna  uusin tulokas TV-1. 

Neljä tv-kanavaa Viron kokoisessa maassa on vähintään saman verran liikaa kuin 50 radioasemaa. Joku kuolee kovassa kilpailussa, ja tällä hetkellä varmin veikkaus on TV-1, jonka osakkeet ovat kesästä lähtien olleet  Viron toiseksi suurimman pankin, Uhispankin omistuksessa yhtiön velkojen panttina.. 

Uhispankki ei tunnu olevan kovin kiinnostunut televisiokanavan omistamisesta ja siksi se etsii ostajaa osakkeilleen. Sellaiseksi on veikattu Suomen Mainos TV-3:a ja norjalaista Schibsted-mediajättiä, joka omistaa jo ennestään 80 prosenttia TV-2:sta. Molemmat ehdokkaat ovat kuitenkin torjuneet huhut ostoaikeistaan. 

TV-1:n entisistä omistajista Sonajalg-veljeksistä ja heidän kaksosvaimoistaan on kirjoitettu monen monta sadunhohtoista juttua ja ylistystarinaa. Yksi niistä,  Helsingin Sanomien naiivi juttu ilmestyi viime juhannusaattona, kun veljesten taloudelliset ongelmat tiedettiin Virossa jo varsin hyvin ja lauluja Sonajalg-perheistä lauloivat lähinnä velkojat.  

Viron TV-maailmassa tapahtui yksi varsin merkittävä muutos vuosi sitten. Silloin ETV ja yksityiset kanavat allekirjoittivat sopimuksen , jonka mukaan ETV luopuu mainoksista ainakin sopimuksen kestoajan eli elokuun 1999 loppuun. Korvauksena ETV saa yksityisiltä tietyn summan rahaa, jonka määrää ei ole virallisesti ilmoitettu, mutta se pyörii 35-40 miljoonan kruunun vaiheilla vuodessa.. 

Ruudussa mainosten katoamista ETV:n ohjelmista ei aina oikein huomaa. Sopimus ei nimittäin kieltänyt sponsorointia, ja niinpä yhden, jos toisenkin ohjelman loppuun pamahtaa sponsorin nimi tavalla, joka ei kovin paljon eroa mainoksesta. 

Virossa ei koskaan lähdetty katseluluvan tielle, ja nyt se on asiantuntijoiden arvioiden mukaan jo liian myöhäistä. Aika meni ohi. ETV saa päärahoituksensa suoraan valtion budjetista. Rahan määrä riippuu siis kansanedustajien päätöksestä vuosittain, sillä mitään määräprosenttia budjetista valtion televisio ja radio eivät saa, vaikka sitäkin on jo esitetty. 

ETV ja Viron radio ovat eri yhtiöitä. Viron radiossa saa mainostaa vain Radio 2, meikäläistä Mafiaa muistuttava radioasema. 

Kilpailu mainosrahoista on tiukka ja kovenee koko ajan. Siksi myös kansainvälinen raha on alkanut valloittaa virolaista mediamaailmaa. TV-2:ssa ja TV-3:ssa on ainakin suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista pääomaa. 

Selvästi suurempi on ulkomaalaisen rahan ryntäys ollut virolaiseen lehtimaailmaan. Virossa on kaksi suurta lehtikonsernia. Norjalainen Schibsted omistaa niistä nyt Postimees-konsernin lähes kokonaan. Sen merkkituote on Postimees, maan suurin ja minun mielestäni myös maan paras päivälehti. 

Uuden omistuksen myötä saman yhtiön  Sonumileht muutettiin tabloidiksi. Sen sivuja hallitsevat nyt värikuvat, rikokset, tyhjänpäiväiset skandaalit ja sen pääasiallisena tehtävänä on lyödä laudalta kilpailevan konsernin Ohtuleht. Raha ratkaisi, sillä uusi omistaja ei halunnut samaan yhtiöön kahta kilpailevaa päivälehteä; Postimees sai riittää, Sonumilehdestä tehtiin värikuvalehti ja sisällöltäänkin keltainen. 

Konserni julkaisee myös muutamaa aikakauslehteä ja maakunnallista sanomalehteä. Aikaukauslehdistä myyvin on julkkiksiin keskittyvä Kroonika ja lehtenä paras poliittinen aikakauslehti Luup. 

Ruotsalainen Marieberg International osti puolet toisesta suuresta virolaisesta lehtiyhtiöstä,  Meediacorp osakeyhtiöstä, joka julkaisee muun muassa Viron suurinta viikkolehteä Eesti Expressiä, toiseksi suurinta päivälehteä Eesti Päevälehteä ja Ohtulehteä, joka tosin suomalaiseen tapaan ilmestyy aamulla päivälehtien kanssa. 

Kilpailu näiden lehtikonsernien välillä on niin kovaa, että se menee ainakin näin ulkopuolisin silmin katsottuna välillä suoranaisiin naurettavuuksiin. Etenkin johtavat lehdet Postimees ja Päevaleht piikittelevät ja nokittavat toisiaan jatkuvasti. Melko usein ne näyttävät kaivavan tikkua toisen silmästä huomaamatta malkaa omassaan. 

Hyvä esimerkki ilkeilyn tasosta oli  Luup-aikakauslehden lokakuinen suuri juttu vuiosisadan 25 merkittävintä virolaista, jotka lehden oma toimituskunta oli valinnut. Päevaleht arvosteli ja nälvi omassa jutussaan Luupin valintoja. Ja miksi? Siksi, että Päevaleht on yhtenä osapuolena mukana valitsemassa sataa merkittävintä virolaista tällä vuosisadalla. 

Viron lehdistö oli neuvostoaikana yhden puolueen käsikassara, jolla ei ollut journalismin kanssa paljoakaan tekemistä. Nyt se on perusteellisesti muuttunut, mutta poliittisista siteistä kaikki eivät ole päässeet eroon. Lainaan STT:n välityksellä tunnettua virolaista kriitikkoa, kulttuuriministeriön neuvosta Rein Veidemannia: 

 "Virossa lehdistö on avoimesti poliittista. Pääkirjoituksissa ilmaistaan omat mieltymykset ja antipatiat. Yleistä mielipidettä pyritään häikäilemättömästi johtamaan haluttuun suuntaan, tilataan mielipidetiedusteluja, joiden tulos on etukäteen selvillä niiden tendenssimäisen kysymyksenasettelun vuoksi.Tai jos näin ei ole, ne tulkitaan omaksi eduksi. 

Lehtien linja on selvästi lähenemässä keltaista lehdistöä. Niistä on tullut osa mediateollisuutta, jossa uutisten on oltava myyviä." 

Esimerkiksi Eesti Päevaleht on virallisesti sitoutumaton päivälehti, mutta kenellekään ei ole salaisuus, että se heijastelee hyvin pitkälle Reformipuolueen, suurimman oppositiopuolueen linjoja. 

Varsin monet toimittajat ovat siirtyneet puoluepolitiikkaan puolueiden pressisihteeereiksi, puoluejohdon neuvonantajiksi tai PR-henkilöiksi. Eräs maan tunnetuimmista lehtimiehistä lähti nykyisen pääministerin, kokoomuksen puoluejohtajan Mart Siimannin poliittiseksi neuvonantajaksi. 

Tämä ei Veidemannin mielestä kuitenkaan ole ongelma, koska jokaisella on luonnollisesti oikeus poliittisiin näkemyksiin. Ongelma on siinä, että virallisesti puolueettomissa tiedotusvälineissä nämä samaiset toimittajat ajavat kannattamiensa puolueiden etuja, mikä sitten näkyy tendenssimäisessä uutisoinnissa. 

Mielestäni Veidemann jonkin verran liioittelee toimittajien poliittisuuden vaaroja, ja sitä paitsi tendenssejä, mielipiteitä ja puolueitakin on tässä maassa nyt niin paljon, ettei pelkästään yhdensuuntaista uutitointia pysty syntymään. 

Virolaisten sieluista taistelee kaksi valtakunnallista sanomalehteä, kaksi bulevardilehteä, parikymmentä maakuntalehteä, lukemattomat aikakauslehdet,  neljä TV-kanavaa ja kymmeniä radioasemia, lisäksi vielä venäjänkieliset tiedotusvälineet.  

Muutos on todella valtava verrattuna siihen aikaan, jolloin ainoan virallisen totuuden kertoivat kommunistisen puolueen valvomat Viron radio, TV ja Rahva Hääl 

Rahva Häälen, Kansan Äänen, Viron kommunistisen puolueen vuonna 1940 perustetun äänenkannattajan oma kohtalo kuvaa hyvin muutosten tuulia. Se oli Viron jälleenitsenäistymisen jälkeen valtion lehti, yksityistettiin vuonna 1994 ja  sulautettiin seuraavana vuonna yhdessä Päevalehden ja Hommikulehden kanssa Eesti Päevalehdeksi. Kommunismista taloudellisen uusliberalismin tiukaksi kannattajaksi, Viron muutoksen koko kuvako? Ei aivan, mutta läheltä liippaa. päivitetty 18.12.1998