Tutkivan journalismin yhdistyksen uudet sivut löytyvät osoitteesta http://www.tutkiva.fi/ navigointikuvaTakaisin etusivulleYhdistyksen toimintaperiaatteistaJohtokunnan jäsenetajankohtaisia tapahtumia ym.Jäsenkirjelumilapiopalkittuja, esitelmiä, juttuja, ohjeita yms.feedbackia, liity jäseneksiTutkimisen arvoisia linkkejä

Internetin tieto yhä sirpaleista

Jukka Heinonen 

Toimituspäällikkö haluaa jutun keskiraskaan sarjan yhteiskunnallisesta vaikuttajasta. Kaikki olennaiset henkilötiedot on selvitettävä, ja 
persoonastakin pitää kertoa jotain. Aikaa on vähän. Mitä toimittajan ei pidä tehdä? 

Ainakin loppuvuodesta 1998 vastaus kuuluu: älä juutu verkkoon. Jos henkilö ei ole kovin tunnettu, netistä löytyvä tieto on usein sirpaleista. Henkilön luonteenpiirteistä ja harrastuksista internet ei kerro välttämättä 
mitään. Helpotusta tuovat kaupalliset juttuarkistot, mutta niihin ei ole kaikilla 
pääsyä.  
  
Internetin heikkoudet paljastuivat Tutkivan journalismin yhdistyksen ja Sanoma Oy:n toimittajakoulun nelituntisessa kokeessa joulukuussa 1998. 

Yhdeksän työparia sai tehtäväkseen kirjoittaa lyhyen henkilöjutun heille osoitetusta vaikuttajasta. Työpareilla oli vain yksi keino hankkia tietoa: 

puhelin, arkistot tai internet. 

Taloustoimittajakurssin yllätykseksi kaikki kolme tutkittavaa vaikuttajaa oli kutsuttu kokeen päätöstilaisuuteen arvioimaan heistä eri tavoilla tehtyjä selvityksiä. 

"Puhelin voitti selvästi", KHO:n hallintoneuvos Lauri Tarasti sanoi. 

Keravan mahtimies Eero Lehti sai huomata, että puhelimella voi kerätä lyhyessä ajassa paitsi paljon tietoa, myös herkullisia luonnehdintoja. Puhelinryhmä kuvasi jutussaan Keski-Uusimaa -konsernin ja taloustutkimuksen omistajaa mm. "yksinäiseksi sudeksi", "jääräpääksi" ja "pitkävihaiseksi". 
  
"Headhunterit soittelee mulle viikoittain, koska mä muistan monia ihmisiä vuosikymmenten ajoilta. Mä en ole pitkävihainen vaan hyvämuistinen", 
lehti tarkensi. 
  
Keravan Erkoksi mainittu Eero Lehti oli tutkittavista vaikuttajista ainoa, jonka persoonasta löytyi vaivattomasti luonnehdintoja kaikilla eri tiedonhankinnan keinoilla. 
  
Lehteä vähemmän tunnetun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Martin Meinanderin henkilöä ei juuri verkossa ruodittu. Mielenkiintoisimmat anekdootit hyönteistutkijana aloittaneesta Meinanderista selvisivät puhelimella ja Hufvudstadsbladetin arkistosta, jonne kurssilaisille oli järjestetty pääsy kokeen ajaksi. 
  
Lauri Tarastista löytyivät perustiedot myös internetin avulla, mutta vain puhelinryhmä selvitti, että 57-vuotiaana ensi kertaa avioitunut pitkän linjan virkamies harrastaa myös musiikkia ja on hauska seuramies. Lukemattomia luottamustehtäviä haalinut Tarasti on vaikuttanut myös itse siihen, että hänen persoonastaan on niukasti painettua tietoa. 
  
"Se maksaa 190 markkaa, että pääsee sille STT:n listalle, jossa ilmoitetaan niiden henkilöiden nimet, jotka haluavat välttää syntymäpäivähaastattelut." 
   
  
Koe osoitti odotetusti, että puhelimen asema tiedonhankinnassa vahvistuu, 
kun ihmisen tunnettuuus heikkenee. Yllättävää oli kuitenkin se, että internetistä löytyy niukasti täydentävää tietoa silloinkin, kun tutkimuksen kohteena ovat pääkaupungin apulaiskaupungin- johtaja ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsen. 
  
Sähköpostinkaan käyttö ei ratkaissut internet-ryhmien ongelmia: 
osoitteita oli vaikea löytää eivätkä kaikki tavoitetut henkilöt vastanneet tiedusteluihin lyhyessä ajassa. Oikeus tehdä hakuja Asiakastiedon tietokannoista toi internet-ryhmille yhden edun: ne pystyivät nopeasti selvittämään kolmen vaikuttajan luottotiedot ja jäsenyydet eri yritysten 
hallintoelimissä. 

Arkistoista oli kohtuullisen hyvin apua keskiraskaan sarjan vaikuttajien tietojen penkomisessa. Niiden valtiksi osoittautui pitkä aikajänne: 
esimerkiksi muuan keravalainen kaupunginvaltuutettu osoittautui 
markkinatalouden varhaiseksi kannattajaksi. Kellastunut leike kertoi, että vasemmiston kannattama nuorisosihteeri joutui lähtemään virastaan epäpätevänä vuonna 1969 - kiitos Eero Lehden. 
  
  
Tarkistamisen tärkeys  

Tapa, jolla tiedot hankittiin, heijastui myös jutun sisältöön.  
Puhelimella soittaneiden jutuissa oli runsaasti haaastateltavilta tarttuneita puhekielisiä ilmaisuja, ja pelkästään arkistoihin turvautuneet saattoivat toistaa vuosien takaisia vääriä tietoja. Internetiä käyttäneillä ei aina ollut mahdollisuutta tarkistaa, ovatko tiedot yhä ajan tasalla. 
  
Paikalle kutsutut vaikuttajat muistuttivat toimittajia useista asiavirheistä ja vanhentune