Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkisti hiljattain Venäjä 2017: kolme skenaariota (kehityksen vaihtoehtoa) -raporttinsa ja tuotti samalla myös muutamia varteenotettavia esityksiä Suomen Venäjän politiikkaan. Julkistamistilaisuudessa oltiin yllättävänkin yksimielisiä siitä, että Suomella on todellakin oltava omaa Venäjä-politiikkaa. Samalla todettiin, ettei tämä suinkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että Suomi osana Euroopan Unionia on sekä suunnittelemassa että toteuttamassa EU:n Venäjä-politiikkaa. Nämä eri tasot täydentävät toisiaan ja varmistavat Suomen kansallisten intressien toteutumisen parhaalla tavalla Venäjä-yhteistyössä.
Raportissa siis esitetään reippaasti, että Suomi tarvitsee seuraavalle hallituskaudelle oman Venäjä politiikkaohjelman. Toivottavasti puolueet ottavat esityksen vakavasti!
Venäjä-yhteistyön kehittämiseen kannattaa uhrata voimavaroja ja aikaa. Venäjästä on tullut lyhyessä ajassa merkittävä markkina-alue sen lisäksi, että se on tärkeä raaka-aineiden, erityisesti energian tuottaja Euroopalle. Maanosamme on hyvinkin riippuvainen taloudellisesti vahvistuvasta Venäjästä. Asia on tietysti myös toisinpäin - Venäjäkin tarvitsee Eurooppaa. Keskinäisen riippuvuuden kasvu on yhteistyöhalukkuuden tae puolin ja toisin. Venäjän talous kasvaa tällä hetkellä lähes 7 % vuosivauhtia ja venäläisten oma pääoma on alkanut palata ulkomailta takaisin kotimaahan. Tätä pidetään hyvänä merkkinä.
Hyvinvointi lisääntyy
Venäläisväestön reaaliansiot ovat kasvaneet ja kansa keskiluokkaistuu. Kulutuskysyntä kasvaa ja kansan hyvinvointiinkin panostetaan nyt energiasta saaduilla varoilla. Venäjä toteuttaa paraikaa asumisen, terveydenhuollon, opetuksen ja maatalouden kansallisia ohjelmia, joilla pyritään nostamaan kansalaisten tulevaisuudenuskoa ja kehittämään heidän elinolojaan. Tämä on enemmän kuin tarpeen, koska samanaikaisesti maan alueiden välinen ja kansalaisten välinen elintasokuilu on pysynyt korkeana. Taloudellisen kasvun mukanaan tuoma hyvinvointi ei vielä ulotu kaikkialle.
Suomen ja Venäjän välinen kauppa kasvaa kohisten ja Venäjä on jo ykköskumppanimme. Venäjän-kaupan kasvu on vuosittain peräti 25 - 30%. Myös matkailu Suomeen lisääntyy ja venäjää puhuva turisti onkin tuttu näky Kaakkois-Suomen ja Helsingin lisäksi monissa hiihtokeskuksissa ja lomakylissä. Matkailun kasvulle ei ole näkyvissä rajaa. Keskiluokkaistuminen Venäjällä tuottaa meille kasvavia turistimääriä, mikä luo mahdollisuuksia matkailuelinkeinolle eri puolilla Suomea, ei ainoastaan ruuhka-Suomessa.
Kielitaito on tarpeen
Edellytykset myönteiselle kanssakäymiselle ovat siis hyvät. Meidän on nyt kuitenkin panostettava vahvasti venäjän kieleen ja positiivisten asenteiden luomiseen. Vain siten voimme hyödyntää Venäjää monipuolisena yhteistyökumppanina. Myös kansalaistoiminta kaipaa venäjää puhuvia ja maasta kiinnostuneita toimijoita. Kielen opetuksen lisääminen kouluissa toisi tällekin sektorille varmasti uutta nuorta voimaa.
Viime vuonna 39 suomalaista kirjoitti pitkän venäjän ylioppilaskirjoituksissa. Tämä on sokeeraavan vähän. Venäjä-seura onkin jo pitkään esittänyt, että niille kunnille, jotka antavat venäjän opiskelulle kouluissa mahdollisuuden, tulee valtion antaa erityisrahoitusta. Ainoastaan erityistoimenpiteillä päästään venäjän kielen opetuksessa eteenpäin. Tekoja tässä asiassa olisi tultava mahdollisimman nopeasti tai menetämme muutaman sukupolven Venäjä-osaajia.
Merja Hannus
PS. Seuran jäsenhankintakampanja käy nyt kuumimmillaan. Olemme saaneet jo alkuvuodesta paljon uusia jäseniä, mutta lisää tarvitaan. Tavoite tälle vuodelle on 1500 uutta jäsentä. Näin vahvistamme järjestöämme merkittävänä suomalaisena kansalaisjärjestönä.
Tervetuloa myös jäsentapaamiseemme, joka tällä kertaa toteutuu jokiristeilyllä matkalla Pietari - Laatokka - Syväri 7.-10.6. Tapaamisiin laivalla!
Huittisissa ei ole huolta, jos vaikka kutsu tulisi linnan itsenäisyyspäiväjuhliin! Natalia Järnfors pystyy ateljeessaan luomaan pukukilpailussa taatusti pärjäävän luomuksen.
Huittisten Venäjä-seuralaisille Natalia kertoi elävästi kaupunginkirjastossa marraskuussa esille asettamistaan puvuista. Näyttelyn helmeksi erottui kiinalaisesta silkistä valmistettu hääpuku. Ihailtavina oli juhlapukuja ja taustalla suunnitteluvaiheen piirroksia, jotka ovat olennainen osa luomisprosessia.
Keskusteltuaan asiakkaan kanssa Natalia piirtää ja värittää suunnitelmansa. Keskusteluissa käy ilmi asiakkaan mieltymykset ja toiveet: joku pitää romanttisesta ja joku taas enemmän klassisesta linjasta. Tavoitteena on yksilöllisyys. Yhteistyö asiakkaan kanssa kestää parisen kuukautta ja yksityiskohdat kuten helmikirjailu ja muu koristelu vaikuttavat itse valmistumisaikaan. Natalia hankkii itse materiaalit, hän tuntee maahantuojat ja tukkuliikkeet, käy messuilla ja alan muissa tapahtumissa.
Natalia tekee juhlapukuja korkean tason akateemisiin juhliin sekä erityisen paljon koulujen vanhojentansseihin, mutta myös arkivaatteita yksilöllisyyttä haluaville asiakkaille.
Koulutuksen kautta yrittäjäksi
Venäläissyntyisellä Natalialla on monipuolinen koulutus. Hän valmistui rakennustekniikan opettajaksi Pietarissa ja toimikin siellä opettajana kaksi vuotta. Kymmenisen vuotta sitten hän muutti Huittisiin avioliiton vuoksi ja havaitsi mieltymyksensä kulttuuriopiskeluun ja luovaan työhön. Natalia alkoi harrastaa piirtämistä Huittisten kansalaisopiston kuvataidepiirissä, ja piirtäminen on edelleenkin olennainen osa hänen elämäänsä. Vuosina 2001-2003 hän opiskeli Loimaan ammatti-instituutissa kulttuurialan yksikössä ja valmistui artesaaniksi. Oman yrityksen perustaminen edellytti yrittäjäkoulutusta ja sen hän hankki Raumalla. Helsingissä hän suoritti puolivuotisen Muotikauppa-liiton pukeutumisneuvojatutkinnon ja Hämeenlinnassa etäopiskeluna värikonsulttikurssin.
Eloisassa kertomuksessaan Natalia kävi läpi vuosisatojen pukeutumishistoriaa. Barokin, rokokoon ja empiren linjat ovat hänelle tuttuja, eikä hän unohtanut korsettien historiaakaan. Tilaisuuden miespuolisille kuulijoille hän kuitenkin paljasti, ettei Ateljee Nataliassa tehdä miesten pukuja. Se on hänen mielestään ihan oma, vaativa ammattialansa.
Teksti: Airi Viitanen
Kuvateksti: Natalia Järnfors näyttelyssään Huittisten kaupunginkirjastossa marraskuussa.
Venäjän merkitys yhteistyökumppanina on kasvava niin Suomen kuin Euroopan Unioninkin näkökulmasta. Venäjä on EU:lle tärkeä strateginen yhteistyökumppani. Kauppa ja muu taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa on ollut jo jonkin aikaa hyvässä kasvussa. Myös Suomen ja Venäjän välisen kaupallisen yhteistyön käyrät ovat olleet nousussa jo vuosia. Ympäristöyhteistyön kehittäminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Tähän meitä velvoittaa suuri huoli Itämerestä ja vääjäämättä etenevä ilmastonmuutos.
Venäjän merkitys kulttuuriyhteistyön kumppanina kasvaa ja Venäjä koetaan kulttuurisektorilla myös antavana osapuolena. Suomi järjestää EU-puheenjohtajuuskaudellaan erityisen EU-maiden ja Venäjän kulttuuriasiaintuntijoiden kokouksen vauhdittamaan paljon mahdollisuuksia sisältävää kulttuuriyhteistyötä. Kansalaistasolla Suomi-Venäjä-Seura järjestää syyskuun puolivälissä Kajaanissa Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin, joka kokoaa n. 300 kulttuuritoimijaa yhteen rajan molemmilta puolilta.
Kansalaisjärjestöjen ja -toimijoiden yhteistyöstä on kannettu huolta niin Suomessa kuin EU:n puitteissakin. Oma seuramme on Suomen ja Venäjän välillä kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä sekä kulttuuri-, ympäristö- ja taloudellisia suhteita rakentava järjestö. Seura toimii asiantuntevana ja kuunneltuna vaikuttajana suomalais-venäläisten suhteiden rakentamisessa paikalliselta tasolta aina Euroopan Unionin tasolle saakka. Seura järjestääkin marraskuun puolessa välissä Lahdessa EU - Venäjä-kansalaisfoorumin pohtimaan rajat ylittävän kansalaisyhteistyön tulevaisuuden haasteita.
Jokainen Venäjä-yhteistyötä tekevä organisaatio ansaitsee oman paikkansa ja myös kohtuulliset resurssit käyttöönsä. Suomalais-venäläisellä kauppakamarilla on oma tehtäväkenttänsä, niin myös Aleksanteri-instituutilla ja toimintaansa kehittämään pyrkivällä Venäjän ja Itä-Euroopan instituutilla. Instituutin kehittämistä pohtii selvitysmies ja tuloksia saadaan ensi vuoden alkupuolella. On kohtuutonta viedä instituutilta varat tilanteessa, jossa sen tehtäväkenttää mm. Suomen venäjänkielisten kulttuurisena ja sivistyksellisenä keskuksena juuri pohditaan.
Suomi-Venäjä-Seuralla on oma paikkansa Suomen ja Venäjän välillä kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja kulttuuriyhteistyötä rakentavana järjestönä. Seura tarjoaa monipuolisen toimintakanavan Venäjästä kiinnostuneille kansalaisille ja yhteisöille sekä toimii hyvänä yhteistyökumppanina Venäjältä Suomeen suuntautuvassa kansalaistoiminnassa. Myös seura ansaitsee kunnon resurssit ja toimintaedellytykset.
Nyt ei ole aika vähentää Venäjä -organisaatioita eikä monipuolista kansalaistoimintaa Venäjälle vaan päinvastoin lisätä ja kehittää niiden toimintaa!
Suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen koulutushanke vuosille 2006-2008 on käynnistynyt. Kolmivuotinen hanke rahoitetaan Suomen ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöyhteistyön määrärahoista. Toteuttajana on Suomi-Venäjä-Seuran Länsi-Suomen piiri ry ja projektipäällikkönä toiminnanjohtaja Seija Laalo-Ristilä. Yhteistyökumppani Venäjällä on Venäjän federaation suomalais-ugrilaisten kansojen liitto, ja liiton varapuheenjohtaja Aleksei Konjuhov työskentelee projektin koordinaattorina. Hankkeen venäjänkieliset kotisivut: www.komivoityr.ru./1/index.htm.
Koulutushankkeen tavoitteena on lisätä suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä ja yhteiskunnallista vaikuttamista sekä keskinäistä ja kansainvälistä verkostoitumista. Tärkeänä tavoitteena on myös oppiminen projektimaiseen työskentelyyn ja rahoituksen järjestämiseen.
Kolmen vuoden aikana koulutetaan noin 200 suomalais-ugrilaista kansalaisjärjestötoimijaa. Etusijalla ovat nuoret sekä naiset. Koulutustilaisuudet järjestetään keväisin ja syksyisin ja lisäksi koulutukseen osallistuvat tekevät kotitehtäviä ja harjoituksia.
Syktyvkarin tilaisuuteen 27.6.-1.7. osallistui yhteensä 66 suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestön edustajaa Komin, Karjalan, Mordvan, Marin ja Udmurtian tasavalloista, Komi-Permjakin, Nenetsian, Jamalo-Nenetsian ja Hanti-Mansian autonomisilta alueilta, Permin, Penzan ja Tverin alueilta sekä Pietarin kaupungista.
Ensimmäisen koulutuspäivän aikana tutustuttiin mm. seuraaviin teemoihin: kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt ja niiden rooli yhteiskunnassa, lainsäädäntö, järjestötalous ja sponsorointi, tiedotusvälineet ja internet. Seuraavana päivänä käsiteltiin projektikoulutusasioita, mm. mikä on projektitoiminnan rooli, miten laaditaan projektisuunnitelma ja budjetti, projektin hallinta ja ohjaus sekä projektiorganisaatio.
Olennainen osa koulutusta on oman projektin työstäminen, joka on osa oppimisprosessia. Ensimmäiset miniprojektit on jo toimitettu hankkeen ohjausryhmälle ja niistä valitaan kahdeksan parasta erillisiksi pienhankkeiksi, joiden toteuttamiseksi haetaan lisärahoitusta ulkoasiainministeriöltä. Seuraava koulutustilaisuus järjestetään Saranskissa Mordvan tasavallassa 30.10.-5.11.
Seija Laalo-Ristilä
Suomi-Venäjä-Seuran toimintaa sävyttää ensi syksynä kaksi suurta tilaisuutta, joita seura on järjestämässä. Molemmissa näkyy myös laajempi eurooppalainen ulottuvuus Suomen EU -puheenjohtajuuden myötä.
Kulttuurifoorumitoiminnan tarkoituksena on edesauttaa suomalais-venäläistä kulttuuriyhteistyötä niin ruohonjuuritason toimijoiden kuin kulttuurihallintojen tasolla. Foorumin teemana on Euroopan Unionin ja Venäjän välinen kulttuuriyhteistyö. Ohjelma on osin yhteinen samaan aikaan järjestettävän EU-Venäjä -kulttuuriasiantuntijakokouksen kanssa.
Foorumitoiminnan keskeisenä tavoitteena on löytää halukkaille kulttuuritoimijoille sopiva yhteistyökumppani naapurimaasta ja avustaa yhteistyön rakentamisessa. Tarjolla on mahdollisuus neuvotella hankkeesta foorumitapahtumassa tulkkien avustamana. Tänä vuonna suomalaisilta toimijoilta on tullut jo 90 ehdotusta, joista toivottavasti mahdollisimman moni tapaa venäläisen kumppaninsa Kajaanissa. Mukana ovat kulttuurin eri alat: neuvotteluihin osallistuu rock-bändien, nuorisojärjestöjen, eri museoiden, taiteilija- ja teatteriryhmien, yliopistojen, sotahistoriajärjestöjen edustajia jne.
Yleisistunnossa pääpaino on Venäjän ja EU:n välisessä kulttuuriyhteistyössä. Lisäksi järjestetään kirjallisuuden, visuaalisen taiteen, musiikin, matkailun sekä lasten ja nuorten kulttuurin seminaarit ajankohtaisista kysymyksistä. Jokainen osallistuva organisaatio pääsee esittelemään omaa toimintaansa. Yhteistyökumppanit voivat keskustella myös oman hankkeensa rahoituskysymyksistä rahoitusasiantuntijoiden kanssa.
Toivottavasti mahdollisimman moni seuran kulttuuritoimija löytää tiensä Kajaaniin!
Yhteistyössä tulevaisuuteen - EU:n ja Venäjän kansalaisyhteistyön tulevaisuusfoorumi järjestetään 17.-18.11. Lahdessa ja jatko-ohjelma halukkaille 19.-20.11. Pietarissa. Tapahtuman kautta seura antaa panoksensa eurooppalaisen kansalaisyhteistyön edistämiseen ja Suomen EU -puheenjohtajuuskauteen.
Foorumi kokoaa EU-alueen Venäjä-toimijoita ja asiantuntijoita pohtimaan yhdessä tärkeimpien venäläisten kumppaniensa kanssa EU:n Venäjä-yhteistyön tulevia muotoja ja mahdollisuuksia kansalaistasolla. Foorumi tarjoaa tilaisuuden keskustella asioista, joita kansalaisjärjestöt haluavat nostaa esille toteutettaessa neljää yhteistyöaluetta ja niille hyväksyttyjä tiekarttoja. Parhaimmillaan foorumista muodostuu kansalaisten puheenvuoro EU:n ja Venäjän yhteistyöhön.
Euroopan Unioni lähtee siitä, että Venäjä on sen strateginen kumppani. Todellinen kumppanuus edellyttää myös toimivia kansalaistason kontakteja. Barents-yhteistyön ja Itämeren piirissä kansalaisjärjestöt ovat jo jossakin määrin verkostoituneet ja venäläiset järjestöt osallistuvat yhteistyöhön. Euroopan Unionin mittakaavassa ei aiemmin ole koottu kansalaistason Venäjä -toimijoita yhteen pohtimaan yhteistyössä Luoteis-Venäjän ja Federaatiotason kansalaisjärjestöjen verkostoitumista ja yhteistyön kehittämistä. Foorumi tarjoaa myös mahdollisuuden tarkastella pohjoisen ulottuvuuden toimintaa kansalaisnäkökulmasta.
Tapahtumaan odotetaan yhteensä 250-300 henkeä sekä EU:n että Venäjän kansalaisjärjestöjen edustajia, tutkijoita, poliitikkoja ja tiedotusvälineiden edustajia. Osanottajilla on mahdollisuus varsinaisen foorumin päätteeksi vierailla Pietarissa ja tutustua siellä venäläisten kansalaisjärjestöjen työhön.
Venäjän keskiluokka vaurastuu kohisten. Ruplan arvo on nousussa. Vuotuinen kasvuennuste on Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuspäällikkö, tohtori Pekka Sutelan mukaan Venäjällä parikymmentä prosenttia, kun muualla Euroopassa parhaimmillaan ylletään yhden tai korkeintaan kahden prosentin kasvuennusteisiin.
Tulevaisuudessa Suomella olisi tarjottavana hyvää asiantuntemusta Venäjälle EU -asioiden hoitajana ja välittäjänä.
Suomi-Venäjä-Seuran Pohjois-Suomen piirin Venäjäviikot huipentuivat la 23.4. Venäjän kaupan ja talousyhteistyön seminaariin ja illalla Ylivieskan kaupungin vastaanotolle, jota isännöivät kaupunginjohtaja Asko Ojamäki ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, päätoimittaja Jouko Hannula.
- Venäläinen tuntee Suomen Nokian kännyköistä ja suomalainen Venäjän energiaraaka-aineista arvioi Venäjän Suomen suurlähetystön lähetystösihteeri Jelena Burnajeva puheenvuorossaan kansalaisten tuntemuksia puolin ja toisin.
Hän lisäsi, että vuosittain venäläinen matkailija jättää Suomeen matkailutuloa 300-400 miljoonaa euroa, joka on yhtä paljon kuin Suomi nettomaksaa Euroopan unionille.
Veikko Isokoski Ylivieskasta muistutti maiden välisen yhteistyön historiasta, jossa kulttuurivaihto puolin ja toisin on näytellyt keskeistä osaa myös kauppasuhteita luotaessa.
Ylivieskan kaupunginjohtaja Asko Ojamäki oli puolestaan kiinnostunut ajankohtaisen maakaapelihankkeen toteutumisen mahdollisista vaikutuksista sähkön hintaan.
- Voi älkää kysykö minulta kaapelihankkeesta, näen jo siitä unta, nauratti lähetystösihteeri Burnajeva yleisöä. Hän muistutti, että kysymyksessä on tavallinen kaupallinen hanke, joka on hankkeessa mukana olevien tahojen välinen asia.
Raimo Juvonen Kemistä oli huolestunut raja-asemien pysyviin pitkiin jonoihin. Hänellä oli myös tarjota ehdotus jonojen lyhentämiseen.
Tohtori Pekka Sutela oli juuri palannut Odessasta. Hän vakuutti, että Venäjän keskiluokan ostovoima kasvaa kohisten muuallakin kuin Moskovassa ja Pietarissa. Esimerkkinä hän mainitsi, että keskivertovenäläinen voi hankkia vuosittain uuden kännykän, tehdä kylpyhuoneremontin ja hankkia vielä loma-asuntoon uudet ikkunat. Venäjän ruplan kurssi on nousussa ja maa on erinomainen sijoituskohde.
Tiivi-konsernin toimitusjohtaja Eero Niskasella on parinkymmenen vuoden kokemus yrittäjyydestä Venäjällä. Parhaat markkinat Tiivi-tuotteella on Siperiassa, mihin tuotetaan helppohoitoisia, sään kestäviä ja korkealaatuisia alumiiniprofiloituja ikkunoita.
Tiivillä on valmiina Suomessa koneet uutta tehdasta varten Venäjälle, kunhan tontti löytyy.
Sitran Venäjä-ohjelman ohjelmajohtaja Maaret Heiskari kertoi puolestaan, että Pietariin on nousemassa suomalaisten yritysten teollisuuskylähanke, jossa on mukana parikymmentä suomalaista pk-yritystä. Tonttitarve on yhteensä 100 hehtaaria. Lisäksi haetaan kiinteistöjä väliaikaista tuotannon sijoitusta varten yhteispinta-alaltaan noin 50 000 neliöä.
Johanna Hietala
 |
 |
| Ylivieskan kaupunginjohtaja Asko Ojamäki ja kauppakamarin asiamies, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja päätoimittaja Jouko Hannula vastaanottavat SVS:n viirin toiminnanjohtaja Matti Ukkolalta ja piirijärjestön puheenjohtaja Anneli Kiiskiseltä. | Talousseminaarissa Tiivi -konsernin hallituksen puheenjohtaja Eero Niskanen ja Aimo Kortteen Konepaja Oy:n toimitusjohtaja Aimo Korte saivat tilaisuuden keskustella lähetystösihteeri Jelena Burnajevan kanssa. |
Venäjä saa nykyisin osakseen Suomessa ja laajemminkin Euroopassa (erityisesti entisten sosialististen maiden ja entisten neuvostotasavaltojen taholta) rajua kritiikkiä monella sektorilla. Välillä tuntuu, että paukkupakkasetkin ovat Venäjän syytä. Venäjää arvostellaan mm. energia-aseen käytöstä, naapuriensa kovistelusta ja Georgiaan suunnatun kaasuputken räjäytyksestä. Suurta huolta on esitetty myös Venäjän kansalaisyhteiskunnan kohtalosta uuden kansalaisjärjestölainsäädännön tultua hyväksytyksi.
Venäjä on puolustautunut toteamalla, että energian viennissä venäläiset yhtiöt ovat siirtymässä markkinatalouteen ja yrityksillä on oikeus saada myymästään energiasta maailmanmarkkinahinta. Ongelmallista on tietysti se, että kiista kaasun hinnasta Ukrainan kanssa syntyi juuri kovilla talvipakkasilla, mikä aiheutti ylimääräistä jännitystä. Samoihin aikoihin sattui myös Venäjältä Georgiaan johtavan kaasuputken räjähdys. Venäjän ankara talvi lisäsi energian tarvetta, minkä vuoksi mm. Suomeen tulevaa sähköä leikattiin lähes kolmanneksella hyvin lyhyellä varoitusajalla.
Kaikki tämä on aiheuttanut huolestuneisuutta Euroopan ja myös Suomen riippuvuudesta Venäjän energiasta. Toisaalta kansalaiset ainakaan meillä eivät halua lisää ydinvoimaa. Vaihtoehtoja ei ole kovinkaan paljon. Eurooppa tarvitsee Venäjältä öljyä ja kaasua. Mekin tarvitsemme tulevaisuudessa sieltä sähköä. Venäjä on ollut 30 vuotta luotettava energiantoimittaja ja varmasti pyrkii samaan edelleenkin. Ei ole Venäjän etujen mukaista saada epäluotettavan mainetta. Yhtä paljon kuin Eurooppa tarvitsee Venäjän energiavaroja, tarvitsee Venäjä tuloja, joita se saa energiantoimituksistaan. Eurooppa ja Venäjä ovat keskinäisesti riippuvaisia toisistaan.
Euroopan Unionin ja Venäjän suhteissa pätee edelleen oikein hyvin vanha paasikiviläinen totuus: parempi pyrkiä hyviin suhteisiin ja toimivaan monipuoliseen yhteistyöhön kuin vastakkainasetteluun. Sama koskee myös Suomen ja Venäjän kahdenvälisiä suhteita. Joskus tuntuu, että suomalainen media kaivaa kaiken mahdollisen, myös entisten KGB:n agenttien katkerat vuodatukset, rakentaakseen vastakkainasettelua ja suorastaan pelotellakseen suomalaisia Venäjän karhulla.
Tosiasiassa Venäjän ja Suomen suhteet eivät ole olleet näin hyvällä tolalla koskaan aiemmin. Suomelle on todella arvokasta, että kauppa ja taloudellinen yhteistyö maidemme välillä kasvaa nopeasti. Yhteistyö hyödyttää jokaisen suomalaisen elämää. Venäjä-yhteistyölle on myös hyvät tulevaisuuden näkymät, joten myönteisen ilmapiirin luomiseen kannattaisi panostaa myös Suomessa.
Valitettavasti meillä edelleen mm. nuorten keskuudessa ryssitellään paljon. Asiaan kiinnitti aivan oikein huomiota myös Suomen venäjänkielisten yhdistysten järjestö Faro. Kouluissa on varmasti mahdollista tarttua tilaisuuteen ja tukea suvaitsevampaa ajattelua. Paljon on varmasti vielä tehtävissä, jos asiaan paneudutaan kunnolla. Venäjää äidinkielenään puhuvien määrä kasvaa Suomessa ja meidän on syytä oppia avarakatseisuutta. Tarvitsemme myös tuleville työmarkkinoille rajan takaa ihmisiä suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni asia.
Suomi-Venäjä-Seura kansalaisjärjestönä on sitoutunut edistämään suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. Näemme tämän rikkautena, emme uhkana.
Enossa vietettiin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran 60-vuotisjuhlia viime vuoden lopulla. Osaston sihteeri-rahastonhoitaja Kaija Sorsalle luovutettiin Seuran hopeinen ansiomerkki.
Musiikkiesitysten, runojen, tanhujen ja puheiden lisäksi enolaiset maahanmuuttajat esittivät oman ohjelmakokonaisuuden. Siihen sisältyi pieni kansansatu, musiikkia, perinne-esinenäyttely ja valokuvia nykyisestä Aunuksen Karjalasta. Lisäksi julkistettiin osaston historiikki numero 2 eli Pihkatalon remontti Kiimasjärvellä, Vienan Karjalassa. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1986.
Glasnostin aikoihin etenkin täällä Itä-Suomessa innostuttiin ystävyyskunnan hankkimisesta. Haluttiin suoria, henkilökohtaisia kontakteja. Enon kunta yhdessä Ilomantsin ja Tuupovaaran kanssa sai 1990 ystävyyskunnaksi Mujejärven piirin Vienan Karjalassa. Ensimmäiset pari vuotta yhteistoiminta oli kuntatasoista. Sitten kunnat totesivat, että yhteyksiä voivat ylläpitää kansalaisjärjestöt.
Enon Venäjä-Seuraa ei tarvinnut kahdesti käskeä. Otettiin vastaan kuorovierailuja ja käytiin itse Mujejärvellä ja aina oli hauskaa. Perhemajoituskäytännöstä seurasi henkilökohtaisia ystävyyssuhteita, joita viljellään vielä tänäänkin. Haluttiin myös ryhtyä konkreettiseen humanitaariseen työhön, kun kuultiin sikäläisistä arkipäivän vaikeuksista. Pidettiin myyjäisiä ja järjestettiin keräyksiä ja vietiin lahjaksi puutarhajyrsin. Mutta etenkin osaston miehet mielivät jotain suurempaa, rakentamista. Parin tiedustelumatkan jälkeen löytyikin pieni karjalainen kylä, Kiimasjärvi.
Vartiuksen raja-asemalta ajetaan suoraan noin 100 km ohi Kostamuksenkin ja käännytään oikealle. Sitten ajetaan kapeaa hiekkatietä 16 kilometriä. Jo näkyy järvi niityn takana oikealla ja edessä on Vasilin sininen talo poppelien ja sembramäntyjen katveessa. Kylä on tiiviisti hiekkaisella niemellä, kaikki naapurit näkevät toisensa. Sanotaan, että jos haluaa ajatella, on mentävä metsään, ettei naapuri näe. Kylässä on alle 40 asukasta, melkein kaikki puhuvat suomea. Yhä harvenevien karjalaisten mummojen lisäksi kylässä asuu muutama poikamies. Entinen postinhoitaja toimii tarvittaessa kotiavustajana. Ainoa viranhaltija on kirjastonhoitaja. Fermeri on tuonut tiistaisin ja perjantaisin kauppaan leipää, nyt sekin on loppunut. Kesäisin on vilkasta, kun sukulaisia tulee lomalle, kasvimaita hoitamaan ja marjaan Kostamuksesta ja Lietmasta, mutta myös Petroskoista, Pietarista ja Moskovasta.
Enolaiset, kuuden miehen vakituinen porukka ja satunnaiset ammattimiehet, alkoivat 1993 kunnostaa kylässä olevaa entistä pihkakombinaatin rapistunutta päärakennusta. Tarkoituksena oli saada kyläläisille kokoontumispaikka, terveydenhoitotilat, posti ja huone vierailijoille. Nykyisin siinä on myös kirjasto. Työ kesti kolme vuotta. Matkakilometrejä kertyi kymmeniä tuhansia, samoin rakennustarvikekiloja sekä enolaisten lahjoittamia vaatteita ja huonekaluja. Melkein jokainen talous sai sähköhellan ja jääkaapin. Vastuksena olivat alati muuttuvat tullimääräykset, jotka rajoittivat rakennustarvikkeiden vientiä. Pihkatalon valmistumista juhlittiin suurella joukolla, mutta samalla oli mielessä jo seuraava vaihe. Kaivo puuttui, kyläläiset käyttivät järvivettä ja vierailijat kuljettivat kanistereita. Kaivo kaivettiin ja sitä vihittäessä päätettiin rakentaa rantasauna. Tosin kyläläiset kutsuivat rakentajia ja muita vierailijoita auliisti omiin toinen toistaan lempeämpiin savusaunoihinsa. Saunasta tehtiin esimerkillinen. Siinä on kivijalka betonista ja ensimmäinen ja toinen kerros, jossa on takkahuone, paikallisista hirsistä. On lattialämmitys ja punahonkaiset seinäpaneelit.
Rakennusprojektin, Karjalan kyläpalvelu - Carelian village service, rahoituksesta huolehti aluksi Enon Venäjä-Seura järjestämällä myyjäisiä ja keräyksiä. Sitten keksittiin ulkoministeriön lähialueyhteistyörahoitus. Sitä saatiinkin kolmena vuonna parikymmentätuhatta markkaa. Kaikki enolaisten työ tehtiin talkoilla. Kotona ollessakin aikaa ja kilometrejä kului edullisten rakennustarvikkeiden hankinnassa. Paikallisille ammattimiehille maksettiin joskus palkkaa.
Nyt rakennusprojekti on päättynyt. Se ei merkinnyt kylän elinvoimaisuuden kukoistusta. Elämä hiljenee, väki vähenee, kuten kaikkialla syrjäseuduilla siellä ja täällä. Joskus kylällä käy kuhmolainen saarnaaja pitämässä kokousta ja jakamassa leipää. Kun enolaiset tulevat, kyläläiset ovat iloisia, kun heitä kutsutaan yhteisen teepöydän äärelle muistelemaan menneitä ja kuulemaan uutisia, kuin elät Suomessa.
Vieraskirjasta voi lukea, että satunnaisia hiihtäjiä Helsingistä, Joensuun, Tukholman ja Petroskoin yliopiston perinnetieteen opiskelijoiden kenttäkurssi, Enon taideyhdistyksen maalausleiri, koulutoimi, käsityöpiiri, vapaaehtoistyökeskus Kasari, Luonnonystävät, Pirttivaaran pelimannit ja lukuisa joukko yksityisiä matkalaisia Suomesta ja Venäjältä on vieraillut talossa.
Pihkataloon voi mennä oleskelemaan, jos kaipaa hiljaisuutta ja tunnelmaa.
Helena Pyhäniemi
Suomi-Venäjä-Seuran ensi vuoden toimintaa sävyttävät järjestön oman kulttuuritoiminnan sekä Suomen ja Venäjän kansalaisyhteyksien kehittäminen. Uutena asiana vaikutamme myös EU -alueen sekä Venäjän kansalaisyhteyksien kehittämiseen. Toteutamme myös suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin. Toimintavuoden aikana seura huomioi J.W. Snellmanin 200-vuotisjuhlat sekä osallistuu suomalais-ugrilaiseen yhteistyöhön. Jatkamme tietysti normaalia järjestötoimintaa sekä tarjoamme jäsenillemme ja muille Venäjä-yhteistyön toimijoille palvelujamme: Venäjä-Info, kulttuuri- ja muut erikoismatkat, viisumipalvelu sekä kielikurssit Venäjällä.
Seuran kevätvaltuusto käsitteli kulttuuritoiminnan kehittämistä ja loi suuntaviivat vuosille 2005-2008. Verkostoituminen seuran sisällä sekä muiden kulttuuritoimijoiden kanssa nähtiin mahdollisuutena. Se tuo lisää voimavaroja monesti yksinäiseen puurtamiseen niin piiri- kuin osastotasollakin, mikä on erityisen tärkeää kulttuuritoiminnassa, jossa tavoitellaan elämyksiä ja asetetaan joskus myös määrällisiä osanottajatavoitteita. Kulttuurin kautta on hyvä suuntautua ulospäin ja saada myös uusia jäseniä mukaan toimintaan. Seura uudistaa myös kulttuuriareenansa toimintaa. Sen tehtävänä on toimia kokemusten vaihdon paikkana sekä suunnitella ja ideoida seuran tulevaa kulttuuritoimintaa. Myös piirijärjestöissä on syytä toiminnallistaa kulttuurijaostot piirin alueen kulttuuritoimintojen kehittäjäksi.
Seura panostaa myös kulttuurin alueella tiedottamiseen, markkinointiin ja koulutukseen. Osaamista on hyvä voimistaa, jotta pystymme lähestymään useampia kohderyhmiä ja suuntaamaan tarjontaa oikeille tahoille. Kehitämme myös sähköistä viestintää osana kulttuuritoimintojen markkinointia ja tiedottamista.
Kulttuuritoimintakaan ei kukoista ilman resursseja. Seuran kaikkien toimintatasojen, osastoista keskusjärjestöön, tulee huolehtia tarvittavista taloudellisista ja henkisistä voimavaroista. Kulttuuria ei pidä unohtaa silloin kun talousarvioita laaditaan. Meidän tulisi käyttää enemmän myös ulkopuolista rahoitusta, jonka hakeminen vaatii hyviä yhteistyökumppaneita ja pitempää suunnittelujännettä.
Seuraava Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi järjestetään 10.-13.9.06 Kajaanissa. Nyt on aika ryhtyä valmistelemaan hanke-ehdotuksia, joihin seura sitten yhdessä venäläisen yhteistyökumppanin kanssa hakee partnerit Venäjältä. Myös osastot ja piirijärjestöt voivat olla aktiivisesti kehittämässä ehdotuksia yhteistyöhankeeksi. Ne voivat olla pienimuotoisia toimintoja tai suurempia projekteja. Tärkeintä on, että ne liittyvät kulttuuriin ja tuottavat yhteistyötä, esim. kulttuurivaihtoa, yhdessä oppimista, kulttuuriproduktioiden tuottamista tai kulttuurimatkailua. Foorumitoimintaan voi tutustua nettisivuilla www.kultforum.org, josta pääsee myös venäjänkielisille kulttuurifoorumin sivuille.
Ensi vuoden toisella puoliskolla Suomi on Euroopan Unionin puheenjohtajamaa. Seuran toiminnassa tämä näkyy niin, että seura järjestää EU-alueen ja Venäjän kansalaisyhteistyön tulevaisuutta pohtivan foorumin, ensimmäisen laatuaan. Odotamme foorumiin Venäjä-yhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen ja niiden venäläisten yhteistyökumppanien edustajia sekä tietysti suomalaisten järjestöjen edustajia, yhteensä 150 - 200 henkilöä.
Seuralla on monipuolista ja kiinnostavaa toimintaa. Toivon, että se innostaa nykyisiä jäseniä ja vetää mukaan mahdollisimman paljon myös uusia. Tärkeintä on, että jokainen osallistuu omalla alueellaan Venäjä-yhteistyön edistämiseen ja myös tiedottaa toiminnasta ulospäin. Näin näymme ja kuulumme sekä saamme vietyä asiaamme eli Venäjä-yhteistyötä eteenpäin!
Se että Venäjä, sen kulttuuri, ihmiset, talous sekä matkailu naapurimaassa kiinnostavat edelleen suomalaisia, ei ollut yllätys viime keväisen jäsenkyselyn vastauksissa. Yllätys sen sijaan oli, ainakin tukimuksen käytännön työstä vastanneelle Julia Agavalle se, että pitkäänkin ystävyysseuratoiminnassa mukana olleet eivät osaa kieltä kuin korkeintaan alkeet. Opiskelunhalua tosin ilmeni yli puolella vastanneista.
Oulun osasto halusi kyselyn perusteella kuulla jäsentensä mielipiteitä tarjotuista palveluista, jotta niitä voidaan edelleen kehittää. Kysely lähetettiin 320 jäsenelle, vastauksia tuli sata.
Pohjois-Suomen piirin toiminnanjohtaja Matti Ukkola sanoo, että tutkimus oli jo aiemmin suunnitteilla, mutta tekijää ei ollut tiedossa. - Niinpä Julian puhelinsoitto tuli kuin tilauksesta.
Julia Agava puolestaan kertoo saaneensa vinkin markkinoinnin opettajaltaan Oulun seudun Ammattikorkeakoulun Raahen yksikössä, jonne tutkimus tuli opinnäytetyönä. Tulokset, eli palvelujen suuntaamista jäsenten näkökulmasta, hyödyntää tietenkin Oulun osasto. Alustavia suunnitelmia on jo kehitteillä, sanoo Ukkola.
Lähes kaikki vastanneista ovat Suomen kansalaisia, 2 % Venäjän kansalaisia, yksi on sveitsiläinen.
Valtaosa eli 76 % on iältään 50-64-vuotiaita. Yli 75-vuotiaita on 10 %, 25-34-vuotiaita on 7 % ja 35-40-vuotiaita 16 %. Alle 25-vuotiaita on vain pari prosenttia.
Vastanneista 23 % on käynyt kansa-, perus-, tai keskikoulun, 6 % on ylioppilaita.
Suurin osa eli 39 % on valmistunut ammattikouluista ja 32 % korkeakouluista tai yliopistoista.
Siviilisäädyistä suurimmaksi, 59 %, osoittautui naimisissa olevat, avoliitossa on 12 %, eronneita 9 % ja leskiä 7 prosenttia.
Kyselyyn osallistuneista lähes puolet on liittynyt seuran jäseniksi jo Neuvostoliiton aikana, ja pysyy yhä toiminnassa mukana. Vastaavasti vähän yli puolet on tullut mukaan vuosina 1991-2005.
Mistä sitten halu seuratoimintaan on alun perin itse kullekin virinnyt?
Kolmannes on saanut tietää asiasta ystäviltä, viidennes lukenut siitä lehdistä, 21 % on saanut tietää seuran työn kautta ja 11 % opiskelun kautta tai Venäjän-matkoilta.
Monia vastaajia kiinnostavat seuran tarjoamat viisumipalvelut sekä matkustaminen Venäjällä. Osalla asuu naapurimaassa sukulaisia tai ystäviä. Jotkut vastaajista työskentelevät venäläisten yritysten kanssa ja arvostavat sitä tietoa ja tukea, jota saavat seurasta.
Halu edistää yhteydenpitoa ja yhteistyötä venäläisten kanssa, osallistua humanitaariseen toimintaan sekä seuratoimintaan on useiden vastaajien kertomia syitä jäsenksi liittymiseen. Kiinnostusta etenkin nuoremmissa herättävät myös seuran tarjoamat opiskelumahdollisuudet Venäjällä. Osa haluaa yhteydenpitoa maahanmuuttajien kanssa. Eniten Oulun-osastolaisia kiinnostavat kuitenkin kulttuuripalvelut. Erilaisiin seuran järjestämiin kulttuuritapahtumiin osallistutaan innokkaasti.
Mitään ns. sisäänlämpiävää joukkoa emme ole, sillä vaikka suurin osa, 93 %, on tyytyväisiä tiedottamiseen, toivotaan lisää tietoa tulevista tapahtumista lehtiin, jotta myös ei-jäsenet pääsevät halutessaan mukaan. Informaation ajankohtaisuutta korostetaan, sillä joskus Kontakt-jäsenlehden ilmestyttyä on osa tapahtumista jo mennyt ohi. Lisäksi halutaan matkaesitteitteen lähettämistä jäsenille.
Kielikursseja toivotaan eniten järjestettäväksi Oulussa, joskin osa haluaisi opiskella kieltä Peteroskoissa, Murmankissa tai Argangelissa. Moni vastaaja ehdottaa huomion kiinnittämistä nuoriin toivoen, että seura tekisi tunnetuksi venäjän kieltä ja kulttuuria peruskouluissa ja lukioisssa yhteistyössä opettajien ja vanhempien kanssa.
Vaikka seuran samoin kuin Oulun osastonkin merkitys tiedon jakajana on tunnustettu, käyttää lähes puolet vastaajista tietolähteinään sanomalehtiä, radiota ja televisiota. Tietoa saadaan myös kirjallisuudesta, tutkimuksista, sukulaisilta, työkavereilta ja yhteistyökumppaneilta ja jossakin määrin myös internetistä. Venäjällä työskentee myös itse 7 % vastanneista. Vain yksi vastaaja oli käyttänyt nettikirjakauppaa.
Matkakohteista kiinnostavin oli Pietari, mutta myös Moskova, Vologda, Siperia, Komi, Etelä-Venäjä, Solovetsk ja Valamo kiinnostivat. Mutta enenevässä määrin Oulun osastoväki on alkanut innostua jäsentapaamisista. Halutaan nähdä vanhoja tuttuja, vaihtaa kuulumisia, kokemuksia ja näkemyksiä.
Matti Ukkola lupaakin, että hankkeita "pannaan jalalle" jo alkavan talven aikana. Lajissaan ainutlaatuinen tutkimus antoi siihen hyvän lähtökohdan.
Tutkimuksen tekijä itse sanoo olevansa myönteisesti yllättynyt siitä, että kiinnostus Venäjään on suomalaisten keskuudessa niin suurta, vaikka tiedotusvälineissä usein tahtovatkin korostua negatiiviset tekijät. Kymmenen vuotta sitten Suomeen muuttanut Julia Agava mainitsee, ettei tullessaan tiennyt seurasta mitään.
- Nyt tiedän, että seura on iältään jo kunnioitettavissa lukemissa ja tekee todella arvokasta työtä.
Terttu Levonperä
Onneksi meidän valtiojohtomme ymmärtää kahdenvälisten suhteiden merkityksen Venäjän suuntaan. On hyvä, että naapurien kanssa ollaan hyvissä väleissä ja voidaan keskustella aktiivisesta yhteistyöstä aiheutuvista ongelmistakin. Käytännön ongelmia syntyy, kun on kysymys moninkertaistuneesta kontaktien määrästä rajan ylitse. Presidentti Putinin vierailu osoitti, että Suomi ja Venäjä ovat edelleenkin ystävällismielisiä naapureita ja vaikeatkin asiat voidaan nostaa pöydälle. Vierailun aikana kävi selväksi, että naapurissa pyritään säilyttämään vakaus ja kehittämään Venäjää osana maailmanyhteisöä tiiviissä yhteistyössä Euroopan kanssa.
Suomen ja Venäjän suhteista käytyä keskustelua on ennen Putinin Suomen vierailua hallinnut keskustelu Suomenlahdella tapahtuneista venäläisten sotilaskoneiden rajarikkomuksista. Nyt rajan ylilennot on selvitetty ja asiassa on päästy normaaliin päiväjärjestykseen. Näissä kysymyksissä on tietysti oltava tarkkana ja silloin kun on aihetta puuttua, on ongelmat syytä ottaa kahdenvälisissä keskusteluissa esille. Suomi on asiassa näin tehnyt ja hyvä niin. Toivottavaa on, että tulevaisuudessa naapurissakin näissä asioissa noudatettaisiin suurempaa huolellisuutta.
Kauppa ja muu taloudellinen yhteistyö kasvaa kohisten eikä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa ole yhtään heikompaa odotettavissa. Päinvastoin, monet talouselämän toimijat, jotka ovat odotelleet tilanteen vakiintumista Venäjällä, ovat lähteneet liikkeelle. Suomalaiset yritykset perustavat yrityksiä Venäjälle ja samoin tekevät venäläiset Suomessa. Tämänkaltainen toiminta tulee varmasti jatkossa kasvamaan. Tulevaisuudessa näemme myös enenevässä määrin yrityksiä, joissa on omistajia molemmista maista ja kun globaalia maailmantaloutta elämme, niin varmasti myös kolmansista maista. Suomalaisten on syytä edelleen aktivoida taloudellista toimintaansa Venäjällä ja jättää odottelu vähemmälle.
Presidentti Halonen nosti naapurimaan presidentin kanssa keskustellessaan esille suomalais-ugrilaisten aseman Venäjällä ja mainitsi saaneensa Marien maalta huolestuttavia viestejä. On tärkeää, että Venäjän federaatiotasolla kiinnitetään enemmän huomiota vähemmistöjen aseman turvaamiseen ja pohditaan yhdessä vähemmistöjen kanssa mahdollisuuksia parantaa niiden asemaa. Venäjän taloudellinen tilanne on parantunut ja myös vähemmistöjen aseman kohentamisen soisi nousevan valtakunnallisen tason huolenaiheeksi. Resursseja on nyt enemmän käytettävissä kuin vielä jokin vuosi sitten. Monet suomalais-ugrilaiset alueet ovat Venäjän mittakaavassakin hyvin köyhiä. Taloudellinen ahdinko aiheuttaa monesti myös epätoivoa ja tulevaisuus hämärtyy. Venäjä on Euroopan Neuvoston jäsenmaa ja jo tämä tosiasia velvoittaa huolehtimaan myös vähemmistöjen oikeuksista ja tulevaisuudesta.
Venäjältä on kuulunut viimepäivinä myös erittäin myönteisiä ja ilahduttavia uutisia. Venäjän monikertaviisumin hinta on laskenut ja viisumi maksaa suomalaiselle nyt saman kuin venäläiset maksavat omastaan tullessaan Suomeen. Hienoa! Vilkastuvan kanssakäymisen esteitä puretaan - suunta on ehdottomasti oikea.
Suomen ja Venäjän välinen oppilasvaihto on tosiasia! Kuuden vuoden ponnistelu on viimein kantanut hedelmää, kun elokuun 11. päivän ennätettyä jo puolipäivään, noin kaksi tuntia aikataulustaan jäljessä ratarikon vuoksi pikajuna Tolstoi toi sydän-Venäjältä, Arzamazin kaupungista ensimmäisen Suomi-Venäjä-Seuran vaihto-oppilaan, 15-vuotiaan Nikolai Kudakovin. Koljalle löytyi koti viideksi kuukaudeksi Kiimingin kunnasta, Jäälin kylästä. Hilkka ja Eero Nurron lapset ovat jo lentäneet pesästä ja he tarjosivat kotinsa vaihto-oppilaalle.
Kolja opiskelee Kiimingin lukion ensimmäisellä luokalla henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti mm. suomen ja englannin kieltä sekä matematiikkaa ja kuvataidetta. Kotonaan hän käy kielipanotteista peruskoulua. Sympaattinen Kolja on kiinnostunut urheilusta, moottoripyöristä ja haaveilee sotilaan urasta.
Hilkka ja Eero Nurro ovat Suomi-Venäjä-Seuran jäseniä ja matkustaneet useita kertoja Venäjällä. Hilkkaa kiinnostaa venäjän kieli, jota hän on opiskellut Kiimingissä kansalaisopistossa. Vaihto-ohjelman aikana tapahtuu varmasti, että niin Koljan suomen kielen kuin Hilkan venäjän kielen taito karttuvat huomattavasti. Kiinnostuneina seuraamme nuoren rohkean Koljan vaiheita Kiimingissä syksyn aikana.
Vaihto-oppilashanke käynnistyi vuoden vaihteessa ja tähän mennessä halulomakkeiden tilaajia on 70 . Isäntäperhetoiminnasta on kiinnostuksensa ilmaissut 41 perhettä ja tukihenkilötoiminnasta 39 henkilöä. Uskomme, että ensi lukuvuoden aikana saamme toteutettua myös ensimmäiset Suomesta Venäjälle suuntatuvat vaihto-ohjelmat. Tarjolla on opiskelua Pietarissa tai Nizhni Novgorodissa. Vaihto-ohjelma on tarkoitettu lukioikäisille nuorille ja niitä on kaksi: viiden ja kymmenen kuukauden vaihto-ohjelma.
Tiedustelut: Suomi-Venäjä-Seuran Tampereen toimisto, puh. (03) 3122 3500 ja www.venajaseura.com/lansisuomi/oppilasvaihto
Järkyttävä tosiasia tänä päivänä on, että suomalaisissa peruskouluissa ensimmäisenä vieraana kielenä venäjää lukee vain 0,1 % kolmasluokkalaisista eli alle 100 oppilasta. Keväällä 2004 koko maassa kirjoitti 125 kokelasta venäjän kielen pitkän (A) oppimäärän ylioppilaskokeen. Näistä 39 oli äidinkieleltään suomenkielisiä. Tiedot keräsi Suomi-Venäjä-Seuran työryhmä, joka selvitteli venäjänkielen opetuksen tilaa Suomessa. Työssä olivat mukana Suomen venäjänopettajat ry. ja Venäjän kielen opiskelun edistämisen säätiö.
Yhteinen näkemys oli, että toimenpiteisiin asian korjaamiseksi on ryhdyttävä pikaisesti tai menetämme merkittävän pääoman - venäjän kielen taidon - suomalaisessa yhteiskunnassa. Työryhmän esityksiä tilanteen parantamiseksi on luovutettu niin opetusministeri Tuula Haataiselle kuin kansanedustajillekin.
Konkreettisia esityksiäTyöryhmä esittää, että Suomeen luotaisiin venäjän opetusta painottavien koulujen verkosto, joka koskisi sekä perusopetusta että lukiokoulutusta. Mukaan lähteville perusopetuksen järjestäjille tulisi maksaa ylimääräistä valtionapua venäjän pitkän oppimäärän opetukseen osallistuvien oppilaiden määrän perusteella. Lukioille esitetään annettavaksi erityinen koulutustehtävä. Näissä lukioissa olisi kolmen kielen opiskelu sitovaa tälle linjalle hakeutuneelle opiskelijaryhmälle.
Lisäksi esitetään, että venäjäpainotteisten koulujen verkoston tueksi kehitetään resurssikeskustoimintaa, jota koordinoi Suomalais-venäläinen koulu. Työryhmä myös toivoo, että kunnille turvattaisiin sellaiset resurssit, että venäjän ja muiden vähemmän luettujen kielten opiskelu voitaisiin aloittaa nykyistä pienemmillä oppilasmäärillä. Kouluille pitäisi myös antaa takuut, että aloitettu kieliryhmä saa jatkaa, vaikka oppilasmäärä jossakin vaiheessa putoaisi alle säädetyn.
Ilman yllämainittuja erikoistoimenpiteitä venäjän opiskelua ei saada nousuun. Edes argumentointi kasvavalla taloudellisella ja kaupallisella yhteistyöllä Venäjän kanssa ei ole purrut. Venäjä-yhteistyö ja kauppa naapurin kanssa tarvitsevat hyviä ja kielitaitoisia osaajia tulevaisuudessa. Venäjän kaupan kasvu on ennätyksellistä ja suunta näyttää jatkuvan myönteisenä eteenkin päin.
Ministeri ja kansanedustajat suhtautuivat ymmärtämyksellä työryhmän esityksiin. Nyt odottelemmekin sitten käytännön toimia venäjän kielen opiskelun edistämiseksi.
Moskova 9.5.Yli 50 valtioiden ja hallitusten päämiestä kokoontuvat 9.5.2005 Moskovassa juhlistaakseen II Maailmansodan päättymistä ja fasismin kukistumista. Suomen presidentti Tarja Halonen matkaa myös Moskovaan osallistuakseen juhlaan ja päämiesten tapaamiseen. Hänellä on takanaan vankka kansan tuki matkalleen ja hyvä niin. Suomalaiset haluavat olla siinä rintamassa, joka edistää myönteistä kansainvälistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Molempia tarvitaan, jotta maailma ei joutuisi kohtaamaan maailmansodan kauheuksia uudelleen. Hienoa, että me suomalaiset olemme rauhanrintamassa ja haluamme rakentaa ihmiskunnan tulevaisuutta, emme rikkoa sitä.
JäsenmatkaOlemme aloittamassa uutta perinnettä - seuran jäsenmatkaa. Ensimmäinen matka suuntautuu Pietariin. Kaupunki näyttää kuitenkin olevan kesällä niin varattu, että on mahdotonta saada tarpeellista määrää hotellihuoneita samasta hotellista. Tämän vuoksi olemme valinneet matkamme uudeksi ajankohdaksi 17.-20.11. Pohdimme seuratoimintaa, nautimme hyvästä seurasta ja venäläisistä herkuista. Tietysti vietämme unohtumattomia hetkiä pikkujoulun ja Pietarin merkeissä.
Siilinjärven lukion ja Ahmon koulun seitsemän venäjän opiskelijaa, venäjänopettaja Kristiina Hakkarainen sekä Päivi Heikkinen Siilinjärven kunnan ja Siilinjärven Venäjä-Seura ry:n edustajana vierailivat Siilinjärven ystävyyskaupungissa Kamennogorskissa 17. - 21.4. Matkalle nuoret oli arvottu lukion ja yläasteen venäjän ryhmistä. Miltei kaikille nuorille tämä oli ensimmäinen matka ilman vanhempia ulkomaille ja erityisesti Venäjälle.
Idea ystävyyskuntien nuorisovierailuista syntyi muutama vuosi sitten Siilinjärven Venäjä-Seurassa, joka toimi aloitteentekijänä kuntaan päin. Nuorten matka oli vastavierailu Kamennogorskin keskikoulun oppilaiden ja opettajien vierailulle Siilinjärvelle marraskuussa 2004. Vierailun ohjelmassa oli Kamennogorskin keskikouluun tutustumisen lisäksi mm. tutustumiskäyntejä paikallisiin yrityksiin, Viipurin aluehallintoon ja oppilaitoksiin.
Viipurin kaupungintalossa ryhmämme tapasi Viipurin aluehallinnon varajohtajan Gennadi Orlovin, joka muutama vuosi sitten työskenteli Kamennogorskin kaupunginjohtajana ja vieraili Siilinjärvellä. Meille suomalaisvieraille oli kunnianosoitus, että näin merkittävässä asemassa työskentelevä ja kiireinen henkilö halusi tavata ryhmämme. Tapaaminen oli sikäläisittäinkin merkittävä, sillä se televisioitiin. Sekä Gennadi Orlovia, keskikoulun rehtoria että meitä vieraita haastateltiin illan ja seuraavan aamun uutislähetyksiin.
Matkan annista keskustellessamme kaikki nuoret olivat yksimielisiä kehuissaan ja hehkuttivat venäläisten ihmisten ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Vaikka ympäristö eroaa kotoisesta, äkkiä nuoret tutustuvat ja ystävystyvät keskenään. Myös venäjän taidon ja ylipäätänsä vieraiden kielten taidon merkitys tuntui nuorille tulleen selväksi. Kotimatkan alun ihastelut ja kehut vaihtuivat Suomen puolella hiljaisuudeksi, sillä vierailun tiivis ohjelma vaati veronsa. Nukkuen väsynyt mutta onnellinen ja monta kokemusta rikkaampi venäjän opiskelijoiden joukko huoltajineen palasi Siilinjärvelle - vuorostaan valmiina ottamaan vastaan viimeistään vuonna 2006 Kamennogorskista saapuvat nuoret.
Teksti: Päivi Heikkinen
Kuvat: Kristiina Hakkarainen
Meillä on takana erittäin onnistunut seuran 60 -vuotisen taipaleen juhlavuosi. Vuoden aikana järjestettiin paljon tapahtumia ja jäsenet sekä seuran ystävät olivat kiitettävästi mukana tilaisuuksissa. Tästä on hyvä jatkaa toiminnan kehittämistä.
Toimiva kansalaisjärjestö muodostuu ihmisistä. Kehittyäkseen ja voidakseen mahdollisimman hyvin toteuttaa perustarkoitustaan, monipuolisen yhteistyön kehittämistä Venäjän ja sen kansalaisten kanssa, seura tarvitsee joukkoonsa uusia jäseniä. Uusia jäseniä hankitaan vain tarjoamalla jäsenyyttä. Tässä työssä tarvitaan teitä - seuran nykyiset jäsenet - ja tätä varten toteutamme jäsenkampanjan 1.3.-31.5.2005. Toki muulloinkin liittyvät jäsenet ovat yhtä tervetulleita.
Suomi-Venäjä-Seura kokoaa monenlaisia ihmisiä: venäjän kielen opiskelijoita, maasta ja sen kulttuurista kiinnostuneita, työssään Venäjän kanssa tekemisissä olevia ja suomalais-ugrilaisuudesta kiinnostuneita. Seura haluaa edistää ihmisten välistä suoraa kanssakäymistä ja tehdä myös Suomea tunnetuksi Venäjällä.
Seuralla on monipuoliset toimintaamme tukevat palvelut. Kotisivuiltamme www.venajaseura.com löytyy tietoja niin Venäjästä, ajankohtaisista tapahtumista kuin uusista projekteistakin. Sieltä löytyvät myös venäläisten herkkujen reseptit ja viisuminhankintaohjeet, vain muutamia asioita mainitaksemme. Venäjä-Infomme taas vastaa mitä moninaisimpiin Venäjää koskeviin kysymyksiin periaatteella Kysy mitä vain!
Seura tuottaa kielikursseja ja matkatoimistomme VenäjänMatkat järjestää matkoja tuttuihin kohteisiin kuten Pietariin ja Moskovaan, risteilyjä Venäjän vesillä sekä erikoismatkoja harvinaisempiin kohteisiin, mm. Siperiaan ja Keski-Venäjälle. Monenlaiset tapahtumat kulttuurin, seminaarien, näyttelyiden ja foorumien merkeissä niin Venäjällä kuin Suomessakin ovat myös seuran toimintakenttää.
Voimme siis tarjota uusille jäsenille rikkaan ja monipuolisen toimintakentän. Seuran jäsenet ovat tietenkin etuoikeutettuja palveluihimme ja tarjoamme myös alennuksia jäsenille kielikursseista, matkoista ja viisumeista. Jäsenet saavat alennusta myös Venäjän Aika -lehden tilaushinnasta. Jokainen saa myös neljä kertaa ilmestyvän Kontakt- lehden.
Seuralla on tällä hetkellä noin 15 000 jäsentä. Jäsenhankintakampanjan (1.3.-31.5.) tavoitteena on saada 2 000 uutta jäsentä. Tavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa, mutta mahdollista. Piirijärjestöt ovat asettaneet omat tavoitteensa ja on tärkeää, että myös osastot asettavat itselleen selkeän tavoitteen. Jäseniä pitäisi saada jokaiseen osastoon vähintään 15 % vuoden alun jäsenmäärästä.
Jäsenhankinnan avuksi seura on uudistanut esitteensä ja muun jäsenmateriaalin. Seura siirtyy myös nykyaikaisen jäsenkortin käyttöön tänä vuonna.
Jäsenhankinta on hyvä liittää toimintaan ja se edellyttää myös henkilökohtaista yhteydenottoa ja jäsenyyden tarjoamista suoraan mahdollisille uusille jäsenille. Jäsenhankintaa kannattaa kohdistaa myös venäjänkieliseen väestöön.
Jäsenhankintakampanjaan menestyksekkäästi osallistuneet palkitaan hyvin.
Kaikki vanhat ja uudet jäsenet ovat tervetulleita seuran jäsenmatkalle Pietariin. Matkan aikana pohdimme seuratoiminnan kysymyksiä, mutta ennen kaikkea nautimme toistemme hyvästä seurasta, venäläisistä herkuista ja erikoisohjelmasta. Matka tehdään 27.-29.8.
Lisätietoja kampanjasta saat seuran kotisivulta www.venajaseura.com sekä omasta piiritoimistosta.
Toivomme, että otatte jäsenhankintakampanjan toteuttamisen osastossanne esille ja teette tavoitteellisen suunnitelman kampanjalle. Onnea ja menestystä jäsenhankintaan!
Ystävällisesti tervehtien
| Heikki Talvitie puheenjohtaja | Merja Hannus pääsihteeri |
Kuka olet ja millainen on perheesi?
- Seija Laalo-Ristilä, maalaistalon tytär Etelä-Suomesta. Asun Kangasalla, olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. Perheeseen kuuluu vielä lisäksi Moskovasta kadulta pelastettu Svetlana-koira, tuttujen kesken Sveta.
Sinut nimitettiin 11.1.2005 uuteen tehtävään. Millaiseen?
- Suomi-Venäjä-Seuran Länsi-Suomen piirin toiminnanjohtajaksi, haasteelliseen tehtävään.
Mikä on koulutuksesi?
- Valmistuin Tampereen kieli-instituutista diplomikielenkääntäjäksi vuonna 1984. Maisterin paperit ja venäjän kielen opettajan pätevyyden sain 2001.
Mitä olet tehnyt töiksesi?
- Olin liike-elämän palveluksessa 13 vuotta, jolloin minulla oli hyvä tilaisuus matkustella laajaa Venäjän maata ristiin rastiin aina Petroskoista Vladivostokiin. Tuosta ajasta työskentelin Moskovassa lähes viisi vuotta - venäläisen arjen surut ja riemut tulivat tutuiksi! Pari vuotta kului Tampereen yliopistossa hallintohommissa ja silloin minulla oli mahdollisuus tutustua venäläiseen korkeakoulumaailmaan. Nykyiseen työhöni siirryin maahanmuuttajalasten luokanopettajan virasta, joten myös maahanmuuttajien asiat Suomessa ovat tulleet hyvin tutuiksi.
Onko sinulla kokemusta järjestötyöstä?
- Olin pari vuotta Suomi-Venäjä-Seuran Länsi-Suomen piirin hallituksen jäsen eli sitä kautta tunnen jonkin verran piiriä ja sen toimintaa. Toimin myös seuran venäjän opettajana 3,5 vuoden ajan juuri täällä Pinninkadun toimistolla.
Miten seuran toimintaa pitäisi mielestäsi kehittää?
- Seuran jäsenten määrä vähenee ja väki vanhenee. Yksi suurimmista haasteista on siis uusien innokkaiden jäsenten hankkiminen. Jäsenhankintakampanjamme pyörähtääkin käyntiin toden todella 1.3.-31.5. Jokaisen nykyisen jäsenen kunnia-asiana on hankkia ainakin yksi uusi jäsen! Venäjän kielen aseman nostaminen pohjamudista on myös yksi päätavoitteista. Kun itse valmistuin 80-luvun puolivälissä, Suomessa oli huutava pula venäjää taitavista ihmisistä. Meidät "tuuttilaiset" vietiin suorastaan käsistä jo ennen diplomin saantia. Jotta saadaan lisää venäjän kielen lukijoita, on pystyttävä vakuuttamaan ensin vanhemmat ja sen jälkeen heidän lapsensa venäjän kielen osaamisen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä, esimerkiksi työelämää ajatellen. Ei Venäjä mihinkään katoa naapuristamme ja kauppakin kasvaa suurella volyymillä. Kolmantena tärkeänä asiana näkisin venäläisten maahanmuuttajien mukaan houkuttelemisen seuramme toimintaan: he ovat vielä suurelta osin käyttämätön voimavara ja rikkaus. Kehotankin osastolaisia rohkeasti kutsumaan eri paikkakunnilla asuvia maahanmuuttajia mukaan aktiviteetteihin - yhteisen toiminnan kautta syntyy todellista ystävyysseuratoimintaa!
Ja vielä viimeisenä kysymyksenä - mitä asioita harrastat vapaa-aikanasi?
- Vapaa-aikaa tuntuu nykyisin jäävän kovin vähän… Se kuluu perheen kanssa puuhastellessa kotona, mökillä ja matkoilla. Kuntoilen aina kun ehdin, nykyään se tarkoittaa lenkkeilyä Sveta-koiran kanssa. Lukeminen rentouttaa. Intohimona on venäläiset dekkarit, joita luen alkuperäiskielellä, luonnollisesti.
Kysymykset esitti Tuija Mäkinen
Suomi-Venäjä-Seura on löytänyt paikkansa suomalaisten Venäjä -toimijoiden kentässä kehittämällä osaamistaan kansalaistoimijana ja monipuolisena palveluorganisaationa. Seura tarjoaa toimintakanavan kansalaisille ja yhteisöille heidän toteuttaessaan ajatuksiaan rajat ylittävässä yhteistyössä Venäjälle. Toimimme myös Venäjä-osaajana kokoamalla eri alojen asiantuntijoita yhteen sekä tarjoamalla muille toimijoille korkeatasoisia palveluja.
Kansalainvälisessä yhteistyössä toimivana järjestönä seura pitää toimintansa tärkeänä perustana suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Olemme Venäjällä mukana myös suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä ja haluamme tehdä Suomessa yhteistyötä maassamme asuvan venäjänkielisen väestön kanssa.
Seura kansalaisjärjestönä on jäsentensä organisaatio ja haluaa edistää vapaaehtoista järjestötoimintaa sekä toimia läpinäkyvästi ja luotettavasti.
Venäjän merkitys yhteistyökumppanina on kasvava niin Suomen kuin Euroopan Unioninkin näkökulmasta. Venäjä on tärkeä poliittinen yhteistyökumppani, EU:n ulkosuhteista vastaavan komissaarin Javier Solanan mukaan suorastaan strateginen yhteistyökumppani EU:lle. Kauppa ja muu taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa on ollut jo jonkin aikaa kasvussa. Kulttuuriyhteistyö ja matkailu ovat nousevia alueita. Euroopan Unioni ja Venäjä rakentavat uutta Naapuruus-ohjelmaa, jonka puitteissa voidaan entistä paremmin kehittää raja-alueidenkin vuorovaikutusta.
Seuraa tarvitaan sekä eurooppalaisessa alueellisessa yhteistyössä Barentsin että Itämeren alueilla mutta seura voi toimia myös Euroopan Unionin alueen kansalaistason Venäjä-toimijoiden yhteistyön kehittäjänä.
Suomi-Venäjä-Seura pyrkii tulevina vuosina profiloitumaan entistä enemmän kulttuurijärjestönä, jonka toimikenttään kuuluvat myös kulttuuri- ja erikoismatkailu. Tarkoituksena on avata venäläisen kulttuurin aarrearkku, tarjota venäläistä kulttuuria laaja-alaisesti ja tuoda esille sen rikkaus ja moninaisuus. Valtakunnallisten tapahtumien lisäksi alueellisella kulttuuritoiminnalla suoraan rajan ylitse on tärkeä sijansa.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen nosti esille seuran 60-vuotisjuhlassa pitämässään puheessaan venäjän kielen opiskelun tärkeyden. Hän totesi, että meidän tulisi löytää keinoja lisätä mielenkiintoa myös venäjän kieltä kohtaan sekä nuorisoasteen koulutuksessa että erityisesti aikuiskoulutuksessa. Tässä on kyllä työsarkaa Suomi-Venäjä-Seurallekin. Kielen opiskelun ohella seuran pitää tarjota nuorille enemmän toimintamahdollisuuksia myös seuran piirissä. Seuran tulee olla toimintakanava myös nuorille ja nuorille aikuisille!
Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi kokoontuu vuorovuosin Venäjällä ja Suomessa. Foorumitoiminta siirtyy opetusministeriöltä seuralle ensi vuoden alusta ja tuo meille lisää mahdollisuuksia kulttuuritoimijana suomalais-venäläisessä yhteistyössä.
Seura tulee edelleenkin toimimaan vaikuttajajärjestönä suomalais-venäläisissä suhteissa. Seura kokoaa piiriinsä Venäjään liittyvää asiantuntemusta eri aloilta ja kehittää osaamistaan palvellakseen niin seuran jäseniä kuin muita Venäjä-toimijoita entistä paremmin.
Toimimme nyt uudessa Venäjä-yhteistyön ympäristössä, jossa toimijoita on paljon ja monilla organisaatioilla on omat suorat kontaktit venäläisiin kumppaneihinsa. Me voimme tarjota yhteistyön tekijöille palveluja ja hakeutua yhteistyöhön muiden Venäjä-toimijoiden kanssa. Seurankin pitää verkostoitua entistä enemmän ja hakea lisää pontta toimintaansa yhteistyössä muiden kanssa, ei yksin puurtaen.
Ensi kevään omistamme seurassa jäsenhankinnalle. Nyt juhlavuonna olemme huomanneet, että meillä on paljon ystäviä, jotka ovat "melkein" jäseniä. He ovat ihmisiä, jotka esim. työnsä tai harrastustensa vuoksi ovat tekemisissä Venäjän ja venäläisyyden kanssa, mutta eivät syystä tai toisesta ole tulleet liittyneeksi jäseneksi.
Kevään aikana toteutamme kaikissa piireissä jäsenhankintakampanjan, jonka aikana uskomme saavamme runsaasti uusia jäseniä osastoihimme ja heidän myötään uudenlaisia näkemyksiä ja ideoita toimintaamme.
Jäsenhankintatyössä kunnostautuneille jäsenille ja osastoille on luvassa hyviä palkintoja. Kampanjamateriaali, palkintoperusteet yms. julkistetaan helmikuussa ilmestyvässä Kontakt-lehdessä, mutta tiedot ovat saatavilla seuran kotisivuilta ja piiritoimistoista jo ennen sitä.
Varsinainen kampanja-aika on 1.3.-31.5.2005.
Kilpailu voi olla kovaa, joten jäsenhankintatekniikkaa kannattaa jo nyt ryhtyä hiomaan!
Järjestämme uudentyppisen jäsentapaamisen ensi elokuussa, kun teemme laivaristeilyn Hki-Pietari-Hki. Odotamme todella runsasta osanottoa ja siksi varasimme koko laivan käyttöömme!
Laivalla ohjelmassamme on mm. luentoja, hallintojen kokouksia ja temaattisista tapaamisia. Pidämme myös suuren yhteisen tilaisuuden, jossa jaetaan jäsenhankintakilpailun palkinnot, palkitaan vuoden osasto jne. Luonnollisesti myös laivan kaikki viihdepalvelut ovat käytettävissämme.
Pietarin päivää varten tuotetaan monipuolinen lisämaksullinen retkiohjelma, josta jokainen voi valita mieleisensä, tai tutustua omatoimisesti Pietariin nähtävyyksiin.
Risteilyaika: la-ma 27.-29.8.
Laiva: Tallink-varustamon MS/Fantaasia
Hintaan sisältyy: risteily valitussa hyttiluokassa, 2 x buffet-illallinen, 2 x meriaamiainen, viisumi ja matkavakuutus.
Hinta- ja muut risteilytiedot varmistuvat joulukuun aikana. Kysy omasta piiritoimistostasi tai Tarja Jääskeläiseltä, puh. (09) 693 8613, tarja.jaaskelainen@venajaseura.com
Kun Suomi-Neuvostoliitto seura perustettiin 60 vuotta sitten, oli seuran perustarkoitus luoda mahdollisuudet suomalaisten ja venäläisten keskinäiselle kanssakäymiselle sodan jälkeisissä olosuhteissa. Tehtävä ei ollut helppo. Kaksi sotaa oli aikaansaanut tilanteen, jossa luottamus toiseen osapuoleen oli voitettava käytännön toiminnan kautta. Mitään oikotietä ei ollut. Samoin se tosiasia, että Suomella ja Neuvostoliitolla oli erilaiset yhteiskunnalliset järjestelmät ja toisistaan huomattavasti eroavat poliittiset kulttuurit teki tehtävästä mitä suurimmassa määrin poliittisen.
Käytännössä järjestelmä toimi siten, että valtioiden väliset suhteet hoidettiin valtiollisen johdon toimesta. Seuran tehtäväksi jäi edistää kansalaistason yhteyksiä ensisijaisesti kulttuurin alueella, mutta myös luottamuksen rakentamisessa. Vaikka seuran keskusjohdossa oli edustettuina eri puolueet, vetivät seuran toimintaa käytännössä SKDL:n piiristä nousseet henkilöt. Tälläkin, näin jälkikäteen arvioiden, oli oma tarkoituksenmukaisuutensa. Valmiudet kanssakäymiseen venäläisten kanssa olivat siellä suuremmat kuin muissa puolueissa.
Vaikka kylmän sodan maailma jakoi Euroopan kahtia, niin Suomi kykeni toimimaan omissa intresseissään molempien leirien kanssa. Tämä oli valtioiden toimintaa. Olisi kuitenkin väärin olla huomioimatta sitä panosta, jonka Suomi-Neuvostoliitto-Seura antoi rauhanomaisen rinnakkaiselon politiikalle, joka sitten mahdollisti Suomen kansainvälisen aseman vahvistumisen ja Suomen roolin ETY-prosessissa.
Neuvostoliiton hajottua maailman poliittinen kartta koki huomattavan uudelleenjärjestelyn. Uusi Venäjä lähti hakemaan yhteistyön edellytyksiä ulkomaailmaan ilman ideologista ohjelmaa. Syntyi Suomi-Venäjä-Seura, joka lähti ennakkoluulottomasti kartoittamaan itselleen uutta ohjelmaa. Kun kaikki ideologinen paatos on suhteista poistettu, päädyimme siihen, että Suomi-Venäjä-Seura on aito kansalaisjärjestö, jonka perustehtävä on hyvän naapuruuden edistäminen Suomen ja Venäjän välillä. Suomi-Venäjä-Seura on vain yksi toimija muiden kansalaisjärjestöjen joukossa, mutta se omaa jo laajan yhteistyöverkoston näihin järjestöihin. Seura toteuttaa myös omilla resursseillaan opetusministeriön toimialaan kuuluvia tehtäviä, joista voisi mainita vetovastuut suomalais-ugrilaisissa suhteissa sekä Suomen ja Venäjän välisessä kulttuurifoorumissa.
Seura on edelleen suuri kansalaisjärjestö, jonka jäsenistöstä kolme neljäsosaa on liittynyt toimintaan vuoden 1992 jälkeen. Seura arvostaa jäsenistössään poliittista kokemusta, mutta tehtäviä ei enää jaeta tällä perusteella. Seuran tarkoituksena on myös toimia yhteistyön lisäämiseksi niiden EU-maiden kansalaisjärjestöjen keskuudessa, joiden ohjelma keskittyy Venäjä-suhteisiin. Lopuksi voisi mainita, että vaikka seuran perustehtävä ei olekaan huolehtia Suomessa olevasta venäläisestä vähemmistöstä, niin on seuran ja Suomen etu, että tälle vähemmistölle luodaan kunnolliset elämän edellytykset Suomessa.
Turun piirijärjestön toiminnan johtotähti on jo vuosia ollut kulttuuripainotteisuus. Ylpeydellä voi sanoa, että jäsenistöstämme löytyy intomielisiä kulttuurin harrastajia, joilla riittää energiaa järjestää ja osallistua vaikka minkämoisiin tempauksiin.
Dostojevskin lukumaratonit ovat näistä ehkä hulluimmasta päästä ja kelpaavat hyvin esimerkiksi Turun piirin hengestä. Niissä kun luetaan tunnetusti monisatasivuisia romaaneja ääneen kannesta kanteen eläytyen ja Suuren Kirjailijan maailmaan täysillä uppoutuen. Ensimmäinen Dostojevski-maratoni luettiin kesäkuussa 2000, jolloin Rikoksen ja
Ihkaensimmäisen maratonin lähtökuopissa Turussa Brinkkalan pihalla kesällä 2000 Tarja Kiviniemi ja Helvi Porkola (Kuva: Päivi Gullichsen)
rangaistuksen lukemiseen kului yhteensä kaksi ja puoli vuorokautta. Seuraavana kesänä maratoniromaani oli Karamazovin veljekset, jonka lukeminen kesti reilut 43 tuntia. Kesän 2002 maratoniromaani oli Idiootti, jonka lukeminen kesti 30 tuntia. Viime vuonna päätettiin maratonia helpottaa valitsemalla lukukohteeksi "kevyempää" Dostojevskia, eli novellikokoelma Valkeat Yöt. Se luettiin ensimmäistä kertaa viestimaratonina, eli kolmessa osassa kesän, syksyn ja talven tapahtumissa. Tänä vuonna luemme maratonia niinikään viestinä: Riivaajien lukeminen aloitettiin Loimaalla toukokuussa, sitä jatkettiin elokuussa Kaarinassa ja Turun Taiteiden Yössä.
Maratonimaaliin aiotaan päästä Kirjamessuilla Turussa lokakuun alussa. Joka vuosi on maratonin lukemiseen osallistunut kymmenittäin ihmisiä, ja maratonit ovat saaneet myös hienosti julkisuutta. Ne ovat saaneet palstatilaa sanomalehdistä ja maratonihaastatteluja on soiteltu paikallisradioista ympäri Suomen. Kunniakas tavoitteemme on tietenkin lukea koko Dostojevskin tuotanto - niin monta vuotta kuin siihen tarvitaan on meillä käytössä.
Kirjallisuuden harrastus näkyy Turun piirissä myös kirjallisuuspiiri Gogolin Nenän jälleenheräämisenä tänä syksynä. Gogolin Nenä kerää yhteen venäläisen kirjallisuuden harrastajia ja tuntijoita teemailloissaan, joissa käsitellään niin klassikoita kuin moderneja venäläisiä kirjailijoita ja runoilijoita. Runon harrastajia löytyy myös Vysotskin Ystävien Runon Ystävät-toimintaryhmästä. Erikseen täytyy mainita seuraveteraani Veikko Koskinen. Hänen järjestämänsä loppukesän runoillat Paattisilla ovat keränneet pihan- ja tuvantäysiä yleisöä kuuntelemaan lausujia, jotka ovat rohkeasti esittäneet paitsi tunnettujen runoilijoiden kirjoittamia, myös omia runojaan. Tämän vuoden elokuussa Paattisilla esiintyivät Veikon lisäksi mm. Eero Soukka, Ritva Haapasaari, Tuula Walden, Helvi Porkola ja Helga Martikainen. Lämminhenkinen tilaisuus keräsi yli 40 hengen yleisön, joka sai nauttia paitsi hienosta sanataiteesta, myös Veikon vieraanvaraisuudesta. Paikalla olleena: vielä kerran kiitos Veikko!
Tulinen domra - Nina ja säihkyvä kitara - Juri (Kuva: Katri Oksanen)
Musiikki ja konsertit ovat myös Venäjäseuralaisten sydäntä lähellä Turussa. Tänä vuonna jo kolmannelle syyskiertueelle saapuvan pietarilaisen Classic Dueton keväinen visiitti Turun alueella koostui enimmäkseen osastojen järjestämistä konserteista omille jäsenilleen. Classic Dueton eli Nina Tskhen ja Juri Anin taitavaa soittoa on Turun piirin alueella järjestämissämme konserteissa kuullut yhteensä jo liki 3000 henkeä.
Monien musiikkitilaisuuksien väsymätön järjestäjä on piirijärjestömme osasto Vysotskin Ystävät, jonka konserteissa kaikuu Vladimir Vysotskin musiikki niin alkuperäiskielellä kuin käännöksinä. Osastomme tekevät mukavasti yhteistyötä myös erilaisten maahanmuuttajien musiikkiryhmien kanssa. Elokuisessa Itäisten osastojen kesäjuhlassa Kaarinassa esiintyi paikallinen lauluryhmä Rjabinushka, jota olemme kuulleet kahtena vuonna myös piirin toukokuisissa Pikku Pietarin Piha-tapahtumissa. Paljon yhteistyötä on tehty myös turkulaisten Raduga- ja Katjusha-esiintyjäryhmien kanssa.
Tällainen toiminta omien osastojemme ja maahanmuuttajatahojen kesken ilahduttaa kumpaakin osapuolta ja on ystävyysseuratoimintaa parhaimmillaan. Piirin osastot harrastavat muutenkin musiikkia - mm. Turun osasto on kutsunut jäseniään jo kahtena kesänä vapaamuotoisiin tapaamisiin pietarilaista huippujazzia kuuntelemaan - Leningrad Dixieland Jazz Band ja Aleksei Kanunnikov Jazz Band olivat tämän kesän tähdet Turun Vaakahuoneella, ja kyllä siellä viihdyttiinkin!
Piirijärjestön ylpeyden aihe ovat tietenkin sen teemaosastot: Vysotskin Ystävien lisäksi Elokuvaosasto Mahorkka ja siansorkka sekä Neukkumasinistit. Kaikki ne ovat aktiivisia ja vahvoja kulttuuritoimijoita.
"Mahorkkalaiset" Joonas, Tommi ja Hanne-Mari elokuvateatteri Rodinan edustalla (Kuva. Jarkko Silen)
Elokuvaosaston kantava voima ovat sen nuoret jäsenet, jotka vaalivat vanhojen neuvostoelokuvien perintöä esittämällä teemoittain kootut kevät- ja syyssarjansa innostuneelle yleisölle Turun Ystävyystalossa. Näiden lisäksi osastolla on riittänyt energiaa mm. oman pienoisfestivaalin järjestämiseen Turussa syksyllä 1999 sekä osallistumiseen Pietarissa kaupungin juhlavuoden 2003 elokuvafestivaaliin "Festivaalien festivaali". Sinne Mahorkkalaiset omatoimisesti kokosivat ja menestyksellisesti esittivät elokuvasarjan, jonka teemana oli "Venäjä suomalaisissa lyhyt- ja dokumenttielokuvissa".
Neukkumasinistit on teemaosastoista nuorin, mutta sen jäsenmäärä on kasvanut ja aktiivisuus voimistunut koko sen olemassaolon ajan syksystä 2001 lähtien.
Katri Oksanen
Turun piirin "kulttuuritoiminnanjohtaja"
| Masinistien masinistit Hannu Virtanen, Tommi Virtanen ja Teuvo Mikkonen (Kuva: Katri Oksanen) |
Vieraillessani hiljattain Moskovassa tapasin useiden erilaisten organisaatioiden edustajia sekä Moskovan kaupungin että Federaatiotason hallinnosta. Samalla tuli pohdittua myös Suomen ja Venäjän suhteiden asetelmaa uusien jäsenmaiden tultua mukaan Euroopan Unionin toimintaan.
Suhteita Venäjään on syytä edelleenkin hoitaa kahdella tasolla, EU:n kautta ja suoraan kahdenvälisten suhteiden kautta. Tärkeää on se, mitä teemme itse suoraan Venäjän kanssa. Tämän Suomen valtiojohto on ymmärtänyt ja vilkasta kahdenvälistä poliittista keskustelu onkin pidetty yllä. Tästä ei ole syytä luopua, vuoropuhelua voisi jopa tiivistää. Suorat puhevälit Helsingin ja Moskovan välillä eivät ole menneisyyttä eivätkä toivottavasti ole sitä tulevaisuudessakaan.
Olisi myös toivottavaa, että eri hallinnonalat pitäisivät parempia virkamiessuhteita yllä kollegoihin Moskovassa ja lähialueilla. Yhteisymmärryksen syntyminen vaatii pitkäaikaista vuoropuhelua ja se taas vaatii ihmisten välisiä tapaamisia.
Suomen on syytä olla mukana vaikuttamassa EU:n Venäjä-politiikkaan täydellä kapasiteetilla ja olla siten muovaamassa Unionin Venäjä-suhteita. Tässä tärkeää roolia näyttelee Naapuruus-politiikka. Suomella on paljon annettavaa laajentuneen Euroopan tulevaan Venäjä-yhteistyöhön. Sitä kannattaa käyttää reilusti hyväksi myös Brysselissä.
Joustava menettely rajalla niin ihmisten kuin tavaroiden kulussa, tiivis poliittinen vuoropuhelu ja havaittujen ongelmien ratkominen yhteistyössä sekä kulttuuri- ja kansalaisvuorovaikutuksen lisääminen ovat globalisoituvan maailman haasteita tulevalle yhteistyölle EU:n ja Venäjän välillä.
Suomen suhteet Neuvostoliiton jälkeiseen Venäjään ovat viimevuosina vilkastuneet 1990-luvun eräänlaisen laman jälkeen. Määrä on nyt moninkertainen aiempaan tilanteeseen verrattuna. Valtiojohto, viranomaiset, liike-elämä, politiikka, tutkimus ja kansalaistaso pitävät yllä omaa verkostoa. Tiedotusvälineet välittävät valtaisan määrän tietoa. Toki parantamisen varaa vielä on, sillä ennakkoluuloja yhteistyötä kohtaan on edelleenkin. On myös turhaa varovaisuutta, esimerkiksi kaupallis-taloudellisen yhteistyön saralla. Kulttuurin- ja kansalaistoiminnan kenttä on aika pitkälle vielä hyödyntämättä. Työtä suhteiden puolesta on siis tehtävä edelleenkin.
EU:n ja Venäjän sekä Suomen ja Venäjän suhteissa joudutaan tulevaisuudessa käsittelemään paljon asioita, jotka liittyvät maailman globaalien ongelmien ratkaisuun. Tässä asiassa istumme samassa veneessä. Kysymys ei asetu niin, että edistämmekö kahdenvälisiä suhteita vai ratkommeko globaaleja ongelmia. Kysymys kuuluu, kuinka hyvin me kahdenvälisissä suhteissa ja Euroopan Unionin yhteydessä kykenemme keskustelemaan Venäjän kanssa myös globaalien ongelmien ratkaisuista. Jotta näin voidaan tehdä, kahdenvälisten suhteiden on tietysti oltava hyvässä kunnossa.
Paikallislehteä kiinnostavat paikallistason uutiset. Lantelan kyläyhdistys on hankkinut käytetyn valokopiokoneen, Takkuperän sekakuoro on alkanut kokoontua keskiviikkoisin, Korpiloukon koulussa on luovuttu kahdenistuttavista pulpeteista.
Joka aamu paikallislehden sivuilta syöksyy silmiin niin valtaisa tapahtumien, ihmisten ja ojaan ajaneiden autojen virta, että lukija uskoo uutiskynnyksen olevan perin matala. On kuitenkin aiheita, joista paikallislehti kirjoittaa vain pitkin hampain ja pakon edessä. Venäjä-seura kuuluu näiden joukkoon.
Kaupungissamme vietettiin Venäjä-seuran osaston 60-vuotisjuhlia. Ensin pidettiin puheita, syötiin leivoksia, luovutettiin ansiomerkkejä ja ihailtiin näyttelyä. Sitten alkoi juhlakonsertti, jossa esiintyi Pietarista tuotu Romen, monihenkinen mustalaisyhtye.
Salin yli neljä sataa paikkaa oli myyty loppuun, tunnelma korkea ja into käsin kosketeltava. Viuluvirtuoosi lumosi naiset niin että nämä olivat syöksyä suoraan lavalle, miehet taputtivat tanssijattarille kämmenet rakoilla. Bravo, bravo, hop, hop, hop, yleisö karjui käheänä.
Tiedotus oli hoidettu viimeisen päälle. Paikallislehdessä julkaistiin kolme näyttävää ilmoitusta ja saman konsernin naapurilehdessä vielä kaksi muuta. Lehteen lähetetty puffijuttu oli pitkä, perusteellinen ja avoimen tyrkyttävä.
Juhlat järjestettiin lauantaina, mutta perjantainkaan lehdessä ei ollut vielä rivin riviä. Laiminlyöntiin puututtiin toisella, sävyltään hiukan kireällä puffilla. Vanha lähetettiin varmuuden vuoksi uudelleen.
Lauantain lehdessä juhlista oli todellakin pieni maininta ja mikä yllättävintä, myös elävä toimittaja ilmaantui muistilehtiön ja naisseuralaisen kanssa tilaisuuteen. Lippuja ei juuri ollut, mutta toimittajalle ja seuralaiselle revittiin puoliväkisin istumapaikat. Kummaltakaan ei peritty maksua.
Maanantaina, jolloin jutun olisi pitänyt kaiken järjen mukaan ilmestyä, paikallislehti kertoi tapahtumasivullaan, että Luonnonmukaiset ry ja Suomen Kansallinen Naturistiklubi ry ovat päättäneet lyödä hynttyyt yhteen ja toimia jatkossa naturismin julkisivuna, edistää naturismin tunnettavuutta ja olla yhdyssiteenä kansainvälisiin naturistijärjestöihin. Ilman housuja kirmaaville kaupunkilaisille uutinen oli tietysti tervetullut.
Vaikeneminen jatkui myös tiistaina, joten hätäisimmät alkoivat tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Salaliittoteoriat viuhuivat ilmassa, marttyyrikruunuja kiillotettiin, sormet tapailivat puhelimen kampea: mitäpä jos koko Venäjä-seura peruisi lehtitilauksen.
Keskiviikkona paukahti. Neljä päivää juhlien jälkeen lehti totesi hyvin pienin kirjaimin, että kaupungissa oli vieraillut tunnettu Romen-yhtye. Tunnettu. Siinä kaikki. Ei värikäs, ei vauhdikas, ei tanssiva, ei laulava, vaan ainoastaan tunnettu.
Jos Romen-yhtye olisi ajanut juopuneena ojaan, lehti olisi tehnyt heti kolmen, jopa neljän palstan uutisen, ja jos ihanan Radmilan röyhelöpuku olisi auennut edes pariksi sekunniksi, tapahtunutta ei olisi puitu vain paikallistasolla vaan molemmissa iltapäivälehdissä, Seiskassa ja Katsossa. Päälle päätteeksi Helsingin Sanomat olisi laatinut skandaalista analyysin ja haastatellut Matti Klingeä.
Muuten: kaupungissamme ilmestyy myös ilmaisjakelulehti. Sinnekin lähetettiin puffi, sieltäkin saapui toimittaja. Ja tulos? Ei tavun tavua.
Pirjo Hämäläinen
Suomi-Venäjä-Seura täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Seura on käynyt läpi monta kehitysvaihetta sodanjälkeisen yhteistyön esteiden raivaajasta Neuvostoliiton stagnaation ajan kautta nykyaikaiseksi kansalaisjärjestöksi.
Tänään voimme sanoa, että Seura on löytänyt hyvin paikkansa suomalais-venäläisessä yhteistyössä kansalaistason yhteyksien rakentajana ja kulttuuritoimijana.
Seuralla on paljon yhteistyökumppaneita niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Seura on verkostoitunut muiden Venäjä- toimijoiden kanssa ja haluaa rakentaa heidän kanssaan hyvää yhteistyötä. Neuvostoliiton hajottua Venäjä-toimijoiden määrä on nopeasti kasvanut - niin myös kontaktien määrä. Suuntaus on myönteinen. Tavoitteena on oltava elävä ja läpinäkyvä yhteistyön raja. Kanssakäymisen esteet on raivattava mahdollisimman mataliksi. Venäjä on laaja ja siellä on paljon kiinnostusta kehittää yhteistyötä Suomen kanssa eri aloilla eikä vähiten talouden ja kaupan yhteistyötä. Toki myös kulttuuri- ja kansalaistason kanssakäyminen on kasvussa.
Seura on viimevuosina rakentanut erityisen aktiivisesti kansalaistason yhteistyöverkostoja myös alueellisesti osallistumalla Pohjoisen ulottuvuuden toimintaan sekä Itämeren alueen kansalaisjärjestöyhteistyöhön. Olemme valmiita rakentamaan myös laajempaa EU-alueen kanssakäymistä kansalaistason Venäjä-toimijoiden kesken.
Laajentumiskehityksestä huolimatta ei Venäjä-yhteistyöhön ole tunkua - kaikkia halukkaita toimijoita tarvitaan ja kaikille löytyy toimintatilaa. Jo Venäjän valtaisat ulottuvuudet ja suuret keskukset, kuten meille läheinen Pietari, takaavat kyllä tilaa toimia kaikille halukkaille.
Myös venäläiset ovat halukkaampia yhteistyöhön. Venäjän orastava kansalaisyhteiskunta hakee kiihkeästi kansainvälisiä yhteyksiä. Tämä on suorastaan haaste eurooppalaisille. Asia onkin kiitettävästi esillä juhlapuheissa - tukea tarvitaan nyt käytännön työhön. Euroopan Unionin valmistellessa uutta Naapuruus-instrumenttia yhteistyöhön Venäjän kanssa olisi hyvä muistaa kansalaisjärjestöjen yhteistyön tukeminen. Seuralla on varmasti tässä paljon annettavaa, onhan meillä käytännön yhteistyökokemusta ja toimivia kontakteja Venäjälle.
Paras tapa juhlia on tietysti järjestää hyvää toimintaa. Tähän seuran osastot ja piirijärjestöt ovatkin suuntautuneet. Jäsenhankinta tulisi erityisesti muistaa juhlavuonna. Uudet jäsenet eivät kuitenkaan kävele ovista sisään itsestään. Jäsenhankinta on tänä päivänä kovin haasteellista työtä. Kiinnostava toiminta tuo ihmisiä joukkoomme, se on varmasti parasta jäsenhankintatyötä.
Seuran juhlavuonna tapahtuu paljon. Luvassa on kiintoisia seminaareja ja tasokasta kulttuuriohjelmaa. Kesäkuussa teemme ikimuistoisen Juhlaristeilyn Moskovasta Pietariin. Kaikesta juhlavuoden toiminnasta kerromme tässä ja tulevissa Kontaktin numeroissa. Tiedot löytyvät myös nettisivuiltamme.
Ensi vuonna tulee täyteen 60 vuotta suomalais-venäläistä ystävyysseuratoimintaa Pohjois-Suomessa piiritasolla sekä monissa osastoissa. Kun viime syksynä piirin ideapäivillä Rovaniemellä pohdittiin miten juhlistaa tätä merkkivuotta, nousivat esille monien seuran jäsenten vuosien kontaktit ja kokemukset Venäjä-yhteistyössä. Suomi-Venäjä- seuralaisilla on tietoa, taitoa ja myönteinen asennoituminen kehittää suhteita naapurimaahan. Pohdittaessa miten paikallisosastojen jäsenistön kokemukset saadaan esille, nousi hyväksi vaihtoehdoksi kerätä ne kirjan kansien väliin.
Pohjois-Suomen piirijärjestössä on käynnistetty hanke koota seuran osastojen ja jäsenistön keskuudesta Venäjän koukussa -kirja, joka on aiotaan saattaa kansan luettavaksi piirin juhlavuonna 2005. Tarkoituksena on kuvata Pohjois-Suomen paikallisosastojen (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu) ja jäsenistön Venäjä-toimintaa eri-ikäisten ja eri aikakausien toimijoiden kautta; heidän vuosien varrella kertynyttä Venäjä-osaamistaan ja asioita, jotka ovat olleet merkityksellisiä, käsittämättömiä, hämmennystä tai ihastusta aiheuttavia. Tarinan aihe voi olla ainutkertainen (esim. matka) tai se voi olla kuvaus pitemmästä prosessista (esim. miten suhteeni Venäjään on muuttunut vuosien varrella) tai kuvaus tämänhetkisestä suhteesta Venäjään ja pohdintaa tulevasta. Se voi olla myös asia, johon toimija on hyvin perehtynyt (esim. shakkikulttuuri Venäjällä). Monilla on humoristisiakin muisteluksia omasta tai osaston Venäjä-kokemuksista - ja kommelluksista.
Osastot voivat myös kuvata historiallisesta näkökulmasta oman toimintansa kehittymistä Venäjä-suhteissa ja liittää mukaan arviointia.
Venäjän koukussa -kirjan työstämiseen on piirihallitus asettanut työryhmän joka antaa mieluusti lisätietoja kirjahankkeesta sekä ottaa vastaan 2-3 liuskan mittaisia tarinoita ja kuvauksia ja mikä toivottavinta, juttuihin liittyviä kuvia vuosien varrelta.
Kainuussa yhteydenottoja odottaa työryhmän vetäjä Aarno v. Bell, puh. (08) 687 3184, Lapissa Kemin os. vpj. Eila Heikkinen, puh. 0400 695 908 ja Pohjois-Pohjanmaalla Oulun os. pj. Marja Halmetoja, puh. 040 775 6416.
Kansalaisjärjestöjen toiminta kuten moni muukin asia tässä yhteiskunnassa kokee mullistuksen aikoja. Entiset opit eivät enää päde eikä uusia ole välttämättä vielä löytynyt tai uudentyyppistä toimintaa vasta harjoitellaan. Kokoustaminen, pöytäkirjat ja byrokraattinen toimintatapa eivät kiinnosta ihmisiä, joille markkinat kohdistavat koko ajan lisää viihdykettä. Elämyskulttuurit nousevat ja ihmiset hakevat kokemuksellisuutta.
Osallistuin äskettäin seminaariin, jossa tulevaisuudentutkija ja järjestöelämän asiantuntija kertoivat näkemyksiään järjestötoiminnan tulevaisuudesta. Ihmisten ajasta ovat kilpailemassa mm. monilonkeroinen media, kulttuurin laaja tarjonta, kaupallistunut elämä eli "ostoskeskus on olohuoneeni"-asenne sekä monet harrastukset. Vielä pitäisi käydä työssä ja kasvattaa lapsiakin. Ei ihme, että moni miettii kaksi kertaa liittyäkö johonkin järjestöön ja käyttää osan vähenevästä vapaa-ajastaan järjestötoimintaan.
Juuri julkaistu uusi tutkimus, Järjestöluotain 2003, kertoo, että ihmisten mielestä hyvä syy liittyä johonkin järjestöön löytyy sen tavoitteista, mutta hyöty omassa työssä tai elämässä on myös peruste kiinnostua jäsenyydestä. Järjestöelämään osallistumisen motiiveiksi koettiin halu mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan, mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan ja oman lähiympäristön kehittämiseen sekä halu hyötyä jäsenyydestä. Ystäväpiirikin vaikuttaa tavalla tai toisella.
Ilahduttavaa on, että sisältö ratkaisee eikä aatteellisuus ole täysin kadonnut. Kun järjestön tavoitteet koetaan mielekkäiksi ja tärkeiksi sekä toimintamuodot kiinnostaviksi, halua liittyä järjestöihin löytyy. Näin on varmasti myös Suomi-Venäjä-Seuran kohdalla. Sen aatteellinen sisältö on perustehtävässämme Suomen ja Venäjän yhteistyön edistämisessä.
Toiminnan järjestämiseen vaikuttavia muutoksia ovat väestön vanheneminen ja alueellinen keskittyminen. Yhteiskunta monimutkaistuu ja erilaiset riskit sekä yllätyksellisyys ovat osa jokapäiväistä elämää. Toiminnaltakin vaaditaan vastaavaa joustavuutta ja muutoskykyä. Suomi-Venäjä-Seura aloittaa ensi vuoden alussa uuden toimintastrategian työstämisen. Se on hyvä hetki luodata tulevaisuutta. Meillä on kokemusta, mutta samalla myös halua pysyä ajassa mukana.
Järjestömme täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Juhlavuotta vietetään HYVÄ NAAPURUUS -teemalla koko maassa. Luvassa on monimuotoista ohjelmaa, jota järjestävät osastot, piirit ja keskusjärjestö. Tärkeintä on eri paikkakunnilla tapahtuva toiminta. Konserttikiertueet, paikalliset venäläiset illat ja suuremmilla paikkakunnilla järjestettävät venäläiset viikot sävyttävät vuoden toimintaa.
Valtakunnallisesti seura juhlii 16.10. klo 15 Kulttuuritalossa Helsingissä järjestettävässä pääjuhlassa. Syyskuun lopulla järjestämme suomalais-venäläisiä suhteita luotaavan korkean tason seminaarin ja joulukuussa pohditaan EU:n ja Venäjän välisiä kansalaistason suhteita ja niiden kehittämistä. Piirijärjestöt järjestävät myös omia alueellisia korkean tason seminaarejaan.
Nelisen vuotta sitten tamperelainen yrittäjä kääntyi puoleemme erikoisen ongelman kanssa. Hän oli vastaanottamassa Nizhni Novgorodista perheeseensä vaihto-oppilasta, jolle oli hankkinut Tampereen lyseon lukiosta oppilaspaikan. Hanke kaatui Ulkomaalaisvirastossa oleskeluluvan epäämiseen.
Kun asia tutkittiin perinpohjin, saimme ulkomaalaisvirastolta tiedon, että vain opetushallituksen oppilasvaihtoa koskevan suosituksen hyväksyneen, rekisteröidyn yhdistyksen kautta voi päästä Suomeen vaihto-oppilaaksi.
Käynnistimme projektin, jossa on nyt menossa toinen vaihe. Ensimmäisessä vaiheessa selvitimme oppilasvaihdon edellytyksiä Venäjän kanssa. Suomessa on tarkoin määritelty kuka ja miten oppilasvaihtoa voi harjoittaa; kyse on alaikäisten nuorten oleskelusta vieraassa maassa. Venäjällä ei ole vastaavia lainsäädännöllisiä ohjeistuksia. Asia tuntui muutenkin venäläisistä viranomaisista etäiseltä ja vieraalta. Olemme kuitenkin kääntäneet venäjäksi kaikki Suomen lainsäädännössä asetetut normistot ja kertoneet, miten Suomessa vastaanottavan organisaation tulee toimia oppilasvaihto-ohjelman toteutuksessa. Oivana työkaluna on ollut opetushallituksen Suositus oppilasvaihdon järjestämisestä. Motivointi Suomessa ja Venäjällä on ollut pitkäjänteistä työtä.
Nyt olemme vihdoin aloittamassa oppilasvaihdon Venäjän kanssa. Vihreää valoa on vilkuttanut Nizhni Novgorod, joka on valmis ottamaan vastaan suomalaisia lukiolaisia. Yhteyksien luominen Pietarin kanssa on yhä kesken, mutta olemme toiveikkaita sen suhteen.
Oppilasvaihdolla tarkoitetaan huolellisesti valmisteltua, vastavuoroisuuteen perustuvaa, lähinnä lukioikäisten oppilaiden vähintään yhden lukukauden kestävää täysipäiväistä opiskelua vieraassa maassa sekä asumista isäntäperheessä tasa-arvoisena perheenjäsenenä. Koulun ja isäntäperheen lisäksi oppilaalla on tukihenkilö. Kaikki tahot saavat ennen vaihtoa valmennusta, jolla heidät perehdytetään tulevaan vaihto-ohjelmaan.
Opintojen korvaavuus näyttää olevan yksi kynnyskysymyksistä: enää pelkkä kansainvälistyminen ja uuden kokemuksen saaminen ei tunnu riittävän perusteeksi oppilasvaihtovuoteen.
(Kuva: Matti Pilli-Sihvola on Suomen ja Venäjän välisen oppilasvaihdon uranuurtaja: vuosi petroskoilaisessa koulussa oli opettavainen kokemus monella tavalla.)
AFS Internationalin kautta viime lukuvuoden vaihto-oppilaana ollut Matti Pilli-Sihvola sai korvatuksi kolme A-venäjän kurssia, jota voidaan pitää lähtökohtana korvaavuuskysymyksessä.
Perusolettamus hanketta käynnistettäessä oli, että venäjän kielen opiskelun lisäksi matemaattisia ja luonnontieteellisiä sekä taideaineita syvällisesti harrastavat oppilaat voisivat myös kehittää taitojaan vaihtovuoden aikana. Matti Pilli-Sihvolan kokemus kuitenkin osittaa, että matematiikassa Suomi laahaa niin kaukana perässä, että mahtaako täältä lukioasteelta löytyä nuoria, jotka kykenevät seuraamaan oman ikäryhmänsä matematiikan opetusta, varsinkaan venäjän kielellä. Motiivi sekin, kuitenkin.
Toivomme yhteydenottoja henkilöiltä, jotka haluavat osallistua vaihto-ohjelmaan oppilaina, tukihenkilöinä ja isäntäperheinä.
Tuija Mäkinen
Suomi-Venäjä-Seuran Länsi-Suomen piiri ry.
puh. (03) 214 1711,
tuija.makinen@venajaseura.com.
Venäjän Suomen uusi suurlähettiläs Vladimir Mihailovitsh Grinin on aloittanut työnsä. Hän osallistui elokuun lopulla järjestettyyn Suomi-Venäjä-Seuran ensi vuoden toimintaa suunnitelleeseen seminaariin. Puheenvuorossaan hän totesi tyytyväisenä, että Suomen ja Venäjän välillä ei ole poliittisia ongelmia - maidemme poliittisilla johdoilla on hyvät ja toimivat suhteet.
Muitakin ilon aiheita oli. Kaupallinen ja taloudellinen yhteistyö sujuu paremmin kuin pitkiin aikoihin. Tavaranvaihto on vuodessa noussut 6,2 miljardista eurosta 6,7 miljardiin euroon. Tämä kertoo paljon. Suomalaiset voivat olla tyytyväisiä. Venäjä on noussut toiselle sijalle Suomen ulkomaankaupassa. Ymmärrettävä on myös suurlähettilään huoli siitä, että pääosin Suomen tuonti Venäjältä on raaka-aineita. Jalostusasteen nostaminen ja teollisuuden modernisointi onkin Venäjän tulevaisuuden kannalta tärkeää. Tämä ei ole helppoa. On investoitava omaan maahan ja sen tuotantoon, on huolehdittava kansalaisten koulutuksesta ja saatettava lainsäädäntö ja ilmapiiri myönteiseksi yritystoiminnalle. Paljon tähän suuntaan on jo tehtykin. Ratkaisuaan odottavat vielä maalait, verolakien yksinkertaistaminen ja mm. ulkomaisille investoijille tarjottava suoja.
Jos Suomi pyrki aiemmin Euroopan Unionin ja Venäjän sillanrakentajaksi niin tänä päivänä Suomelta odotetaan EU:ssa asiantuntijuutta toimittaessa Venäjän kanssa. Myös viisumeista keskusteltiin. Viisumivapaa käytäntö Euroopan Unionin ja Venäjän välillä on hyvä tulevaisuuden visio. Nopealla aikataululla tämä visio ei kuitenkaan toteudu. Tiellä on paljon kysymyksiä ratkaistaviksi. Ehkäpä, jos työ aloitetaan nyt, joskus pääsemme tähän arvokkaaseen päämäärään.
Yhtä mieltä seminaarissa oltiin siitä, että taloudellisen yhteistyön lisäksi tarvitaan syvempää kansalaisten välistä yhteistyötä rajan ylitse. Ihmisten väliset kontaktit ovat arvokkaita. Erityisesti toivottavaa olisi nuorison välisen vuoropuhelun ja yhdessä tekemisen lisääntyminen. Tässä on seurankin tuleville vuosille haastetta kerrakseen.
Suomi-Venäjä-Seura täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Kunniakas ikä kansalaisjärjestölle. Syksyn aikana niin osastoissa kuin piirijärjestöissäkin pohditaan kuinka tulemme merkkipaalua juhlimaan. Tärkeintä on toiminta, Suomen ja Venäjän välisen rajan ylittävät yhteydet ja vuorovaikutus. Mitä enemmän saamme ihmisiä mukaan toimintaamme, myös jäseniksi, sen paremmin täytämme olemassaolomme tarkoituksen. Uusia yhteistyökumppaneita, sekä nuoria että vanhoja Venäjästä kiinnostuneita, on lähestyttävä rohkeasti ja pyydettävä mukaan toimintaan ja myös luomaan uutta toimintaa.
Elokuun viimeisenä päivänä Tampereella nähtiin ainoalaatuinen neukkuautojen kavalkadi, kun Suomen Moskvitsh-kerhon, Neukkumasinistien, Lada-kerhon ja MC Hehkun jäsenet toivat kaikkien nähtäville neuvostoliittolaisen auto- ja moottoripyöräteollisuuden helmet. Tapahtuma alkoi kokoontumisella Hämeenpuistossa, josta kulkupelit suuntasivat Suomen automuseo Mobiliaan Kangasalle. Tapahtuman noin 70 masiinaa olivat näytteillä museossa, ja rompetorilla myytiin asiaankuuluvia autotarvikkeita.
Suomen automuseo Mobilian johtaja Kimmo Levä kertoi neukkuautojen historiasta Suomen motorisoitumisen perustana. Ensimmäiset autot tuotiin Neuvostoliitosta vuonna 1948, jo vuotta myöhemmin Moskvitsh oli Suomen autorekisterissä ykkössijalla.
Yleisö Hämeenpuistossa kaipasi kuorma-autoja sekä Popeda-henkilöautoja. Kimmo Levän mukaan molemmat autotyypit ovat hävinneet lähes kokonaan, vaikka esimerkiksi 50-luvulla kaikista Suomen kuorma-autoista oli lähes 30 % Gorkin autotehtaan GAZ-merkkisiä kuormureita. Popeda koreili ykkössijalla muutamia vuosia ammattihenkilöautotilastoissa eli se oli suosituin taksi. Suomen teillä surrasikin 50-luvun loppupuolella Popedaa ja Volgaa kymmenkertainen määrä esim. Mersuihin verrattuna.
Kaikkien automerkkien kerhot suhtautuvat harrastukseensa vakavasti. Itäautojen harrastekerhojen tapahtumat ovat erityisen lämminhenkisiä ja leppoisia. Itse autoiluun ei suhtauduta liian vakavasti, Levä toteaa.
Kuvat: Jorma Lahti
Merja Hannus:
Euroopan pohjoisilla alueilla on pitkään tiivistetty yhteistyötä ja luotu uusia yhteistoiminnan rakenteita. Barents, Itämeri ja Pohjoinen ulottuvuus ovat nyt tuttuja käsitteitä meille suomalaisille.
Barentsin alueellinen ja Itämeren reunavaltioiden välinen yhteistyö Itämerenmaiden neuvoston puitteissa tarjoavat mahdollisuuden pohtia ratkaisuja moniin rajat ylittäviin ongelmiin kuten ympäristökysymykset, rikollisuuden vastainen toiminta ja tautien leviämisen ehkäisy ja ihmiskaupan ongelmat. Alueellinen yhteistyö tarjoaa samalla mahdollisuuksia edistää kaupallis-taloudellista yhteistyötä ja kansalaisten välistä vuorovaikutusta.
Molemmat alueet kattavat yhteiskunnalliselta ja taloudelliselta asemaltaan eri kehitysvaiheessa olevia maita. Osa niistä kuuluu Euroopan Unioniin, osa on tulossa jäseniksi ensi vuonna, esim. Baltian maat ja Puola. Sitten on tietysti Venäjä, jonka kanssa EU haluaa rakentaa pitkäjänteistä yhteistyötä, mikä on myös Suomen intressin mukaista. Mitä tiiviimpää kanssakäyminen niin Barentsin meren ympärysvaltioiden kuin Itämeren ympärysvaltioiden välillä on, sitä myönteisemmät olosuhteet rakentuvat taloudelliselle yhteistyölle, kulttuuriselle kanssakäymiselle ja ihmisten välisille kontakteille. Nämä kaikki ovat omiaan lisäämään turvallisuutta alueella.
Uusi hallitus lähtee ohjelmassaan myös hyvien suhteiden välttämättömyydestä lähialueillamme. Ohjelmassa korostetaan pohjoismaista ja Baltian maiden kanssa tehtävää yhteistyötä myös EU:ssa ja muissa eurooppalaisissa yhteistyöjärjestöissä. Hallitus ilmoittaa jatkavansa hyvien suhteiden kehittämistä Venäjän kanssa ja painottaa aktiivista vaikuttamista EU:n ja Venäjän välisten suhteiden sisältöön.
Hallitus ei myöskään ole unohtanut Pohjoista ulottuvuutta eikä alueellista yhteistyötä Euroopan Pohjolassa. Kaikki nämä asiat vaativat edistyäkseen hyvinkin konkreettisia toimenpiteitä ja resursseja. Toivottavasti myös niitä on tulossa.
Ohjelmasta jäi kuitenkin kaipaamaan kansalaisten ja heidän järjestöjensä aktiivista roolia lähialueyhteistyössä. Ilman sitä ei saavuteta elävää yhteistyötä. Kansalaisten monipuolinen osallistuminen tukee em. asioita.
Suomi-Venäjä-Seura on mukana alueellisessa yhteistyössä. Olimme järjestämässä yhdessä yli 30 suomalaisen kansalaisjärjestön kanssa 3. Itämerenmaiden kansalaisjärjestöfoorumia, joka pidettiin Turussa 8.-10.5. Foorumia suojeli presidentti Tarja Halonen ja sen pääteema oli Pohjoinen ulottuvuus - inhimillinen ulottuvuus? Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen Itämeren alueella.
Foorumi verkostoi kansalaisjärjestöjä Itämeren alueella ja sen tavoitteena on mm. lisätä yhteistyötä Baltian ja Venäjän välillä sekä näistä maista muihin Itämeren maiden rantavaltioihin. Tässä työssä Suomi-Venäjä-Seura haluaa olla mukana.
Helmikuussa lennähti Etelä-Suomesta Utsjoelle laululintu, todellinen satakieli Olga Spitsyna.
Hän valloitti Utsjoen niin laulullaan kuin viehättävällä olemuksellaan, aina päiväkodin pienimmistä kuulijoista terveyskeskuksen vuodeosaston vanhimpiin potilaisiin.
Olga Spitsyna on venäjän juutalainen laulutaiteilija ja - opettaja, joka kolmisen vuotta sitten tuli Venäjältä kahden poikansa kanssa Suomeen ja haki täältä turvapaikkaa.
Satunnainen tapaamisemme Olgan kanssa viime kesänä johti lopulta monien eri vaiheiden kautta tähän hänen debyyttiinsä Utsjoella.
Utsjoen Venäjä-Seura ry:n suunnitelmana oli järjestää aluksi vain kirkkokonsertti, mutta Olgan ohjelmiston laajuus ja kansainvälisyys synnyttivät pian ajatuksen toisestakin konsertista, teemanaan venäläiset romanssit. Eikä tähänkään vielä tyydytty, vaan Olgan ja hänen venäläisen säestäjänsä, pianisti Erna Lorechin kanssa sovimme vielä yhdestä koululaiskonsertista sekä vierailusta paikalliseen terveyskeskukseen.
Näin seuramme tuli järjestäneeksi kokonaisen venäläisen kulttuuriviikon Utsjoella!
Utsjoen vanhassa kivikirkossa tulvi talvi-iltana uskomattoman kauniita säveliä, jotka koostuivat kansainvälisistä kirkkomusiikin helmistä, riemukkaista juutalaisista ylistyslauluista, tutuista, venäläistä alkuperää olevista hengellisistä lauluista ja pohjoismaisista virsistä.
Tuskin koskaan aikaisemmin on Utsjoen kirkossa kuultu samana iltana lauluja seitsemällä eri kielellä. Olga Spitsyna esiintyi äidinkielensä ukrainan lisäksi venäjän-, hebrean-, ruotsin-, norjan-, italian- ja suomen kielellä.
Venäläisiä romansseja -konsertti ei jättänyt varmasti ketään salin täyteisestä kuulijakunnasta kylmäksi. Ylimääräisille kappaleille tuli järjestäjien toimesta asettaa jo raja - taputukset eivät muutoin olisi laantuneet, eikä kiitoskukkia olisi päästy ojentamaan.
Koululaiskonsertissa Utsjokisuun koulun juhlasali täyttyi koulun henkilökunnan ja 1-9-luokkalaisten lisäksi päiväkodin lapsista, naapurinkylän Nuorgamin (50 km Utsjoelta) koulun oppilaista sekä ulkopuolisista musiikin ystävistä. Konsertin päätteeksi suosionosoitukset olivat lajissaan ainutlaatuiset. Yläluokkien pojat säestivät muiden taputuksia bravo-huutojen sijasta erityistä ihastusta kertovilla terävillä vihellyksillä.
Vierailu vuodeosaston vanhusten luona oli omalla tavallaan puhutteleva. Kuulimme hoitajilta, että Olgan lauluilla oli ollut potilaisiin yleisesti ottaen rauhoittava vaikutus. Toisaalta omissa maailmoissaan oleva vanhus oli kuulemma virkistynyt hyräilemään mukana tai rummuttanut sormiaan esim. rytmikästä Kalinkaa laulettaessa.
Utsjoen Venäjä-Seura ry. on erittäin tyytyväinen siitä myönteisestä palautteesta, mitä tämän kulttuuriviikon järjestämisestä olemme eri tahoilta saaneet. Teimme tunnetuksi Venäjää, sen kulttuuria ja korkeatasoista ammattiosaamista näyttävästi ja kuuluvasti Suomen pohjoisimmassa saamelais-suomalaisessa kunnassa Utsjoella.
Teksti: Ursula Waltari
Kuva: Eero Kaartinen
Merja Hannus:
Suomi-Venäjä-Seuralle kansalaisjärjestönä kuuluu ihmisten välisten kontaktien rakentaminen Suomen ja Venäjän välisen rajan ylitse. Seura haluaa olla mukana myös rakentamassa kansalaisyhteiskuntien kohtaamista. Parhaimmillaan se on suuria elämyksiä ja moninaisia kokemuksia, mutta myös arkista käytännön työtä: kulttuuritilaisuuksien ja -matkojen järjestämistä, eri kansalaisjärjestöjen ja -ryhmien välisen yhteistyön kehittämistä, kontaktien välittämistä ja seuran osastojen yhteyksiä sisarosastoihin rajan takana, paikallishallinnon kontaktien edistämistä sekä yhteyksiä kansalaisjärjestöihin Venäjällä. Näin rakennetaan käytännössä rajat ylittäviä ihmisten välisiä suhteita.
Aina ei yhteistoiminnan luominen ole helppoa. Ennakkoluuloja on niin Suomen kuin Venäjänkin puolella. Monesti myös kasvoton byrokratia heittelee kapuloita rattaisiin. Viranomaiset eivät aina ymmärrä tai halua ymmärtää kansalaisjärjestöjen toiminnan merkitystä. Meillä on seuran piirissä paljon kokemusta ja tietoa yhteyksien rakentamisesta Venäjälle. Moni osasto pitää yllä yhteistyötä jonkin venäläisen partnerin, joko organisaation tai yksittäisen ryhmän kanssa. Mitä lähempänä rajaa ollaan, sitä enemmän käytännön yhteistyötä syntyy.
Yhteydet rajan taakse tuovat mielenkiintoa toimintaan ja tarjoavat elämyksiä. Ihmisten suorassa kohtaamisessa saadaan aina aikaan enemmän kuin muodollisissa kirjallisissa tai sähköisissä yhteyksissä, jotka nekin ovat tarpeen ja nykypäivää.
Miten voisimme vielä paremmin tehdä työtämme ja tarjota Venäjä-yhteistyötä kaipaaville mahdollisuuden ja toimintakanavan? Vastauksia tähän olisi