lippu: kolme vaakasuoraa kenttää, ylhäältä
alas: valkoinen, sininen, punainen. Lipun leveyden suhde pituuteen on 2:3.
Venäjän Federaatio on liittovaltio, joka muodostuu 21 tasavallasta (respublika), 1 autonomisesta alueesta (avtonomnaja oblastj), 10 autonomisesta piirikunnasta (avtonomnyj okrug), 6 aluepiiristä (kraj) 49 alueesta (oblastj) ja 2 kaupungista, jotka kuuluvat suoraan federaatioon - niitä kaikkia sanotaan Venäjän Federaation subjekteiksi.
Tasavallalla on oma kansallinen alkuperäisväestönsä, vaikka se nykyisin on usein kansallisena vähemmistönä. Tasavalta voi hyväksyä oman kansallisen alkuperäiskielensä toiseksi viralliseksi kieleksi venäjän kielen rinnalle. Sillä on oma perustuslakinsa, hallintojärjestelmänsä ja oikeuslaitoksensa. Se voi harjoittaa autonomista valtiovaltaa Venäjän Federaation perustuslain puitteissa ja sillä on laajat oikeudet valtiollisella, taloudellisella ja kulttuurielämän alalla. Sillä voi olla myös omia kansainvälisiä yhteistyösopimuksia, mutta ulko- ja puolustuspolitiikan alalla se alistuu federaation hallintoelimille.
Autonominen piirikunta ja autonominen alue on hallinnollinen alue, jolla on oma kansallinen kantaväestönsä. Piirikunnat kuuluvat aina johonkin muuhun alueeseen ja ne harjoittavat autonomista hallintoa kansallista väestöään koskevissa asioissa.
Alueet ja aluepiirit ovat paikallishallintoyksikköjä, jotka eroavat toisistaan vain siten, että aluepiirit sijaitsevat harvaan asutuilla seuduilla ja ovat pinta-alaltaan valtavan laajoja. Alueet ja aluepiirit ovat Venäjän paikallishallinnon perusyksiköitä, joita usein verrataan suomalaisiin lääneihin.
Venäjän Federaation subjekteina on myös kaksi kaupunkia: Moskova ja Pietari, jotka ovat yleisvaltakunnallisen merkityksen omaavia kaupunkeja eivätkä kuulu mihinkään alueeseen (oblastiin).
pinta-ala: 17.075.400 km2
asukasluku:
145.200.000 (2002). Venäjän Federaatiossa asuu 160 kansallisuutta ja kansallista ryhmää. Suurimmat kansallisuudet ovat: venäläiset (n. 116 milj.), tataarit (yli 5 milj.), ukrainalaiset (n. 4 milj.), tshuvassit (n. 1,7 milj.), bashkiirit (n. 1,3 milj.), tshetsheenit (n. 1 milj.) ja armenialaiset (n. 1 milj.)
asukastiheys: 8,7 as/km2
pääkaupunki: Moskova (10,4 miljoonaa as/2002)
muita miljoonan asukkaan kaupunkeja:
Pietari (ent. Leningrad, 4.7 milj.),Novosibirsk (1.398.800), Nizhni Novgorod (ent. Gorki, 1.357.000), Jekaterinburg (1.266.300), Samara (1.156.100), Omsk (1.148.900), Kazan (1.101.000), Ufa (1.091.200), Tsheljabinsk (1.083.200), Donin Rostov (1.012.700), Perm (1.009.700), Volgograd (993.400)
uskonnot:
kristityistä pääosa ortodokseja
aika:
Pietarissa ja Moskovassa +1 h, Novosibirskissä +5 h, Vladivostokissa +8 h, ja Anadyrissa Beringinmeren rannalla +11 h Suomen aikaan verrattuna
keskilämpö:
tammikuu: Moskova -11, Pietari, -7, Arkangeli -13, Verhojansk -50 ja Vladivostok -14 astetta Celciusta;
heinäkuu: Moskova +18, Pietari +18, Arkangeli, +15, Verhojansk +15
ja Vladivostok (elokuu) +21 astetta Celciusta.
kansallisuustunnus: RU, RUS
kansallispäivä: 12.6. - riippumattomuusjulistuksen hyväksymispäivä
rahayksikkö: 1 rupla (Rbl, SUR)= 100 kopeekkaa
Venäjän nykyisin käytössä olevia setelirahoja voit katsella tästä!
lippu: kolme vaakasuoraa kenttää, ylhäältä
alas: valkoinen, sininen, punainen. Lipun leveyden suhde pituuteen on 2:3.
vaakuna: kaksipäisen kotkan hahmo, kotkan yllä kolme kruunua (päiden yllä kaksi pientä ja niiden yllä yksi suurempi). Kotka pitelee jaloillaan valtakunnan omenaa ja valtikkaa. Kotkan rinnassa punaisella kilvellä on kuvattu ratsastaja joka surmaa keihäällään lohikäärmettä.
Venäjän Federaation alueella sijaitsee yli 200.000 järveä ja virtaa lähes 120.000 jokea. Suurimmat järvet ovat Kaspianmeri, Baikal, Laatokka ja Ääninen. Suurimmat joet Venäjällä ovat Lena, Irtysh, Jenisei, Ob, Volga ja Amur.
Kasvillisuus vaihtelee vyöhykkeittäin. Kaspian painanteen aavikkokasvillisuus vaihtuu pohjoisessa ja lännessä heinä- ja metsäaroksi. Keski- ja Länsi-Venäjällä on lehti- ja sekametsiä, ja pohjoisessa leviää laaja havumetsävyöhyke, taiga. Jäämeren rannikot ovat tundran peitossa.
Venäjän Federaatioon kuuluu myös 300 kilometrin pituudelta Mustanmeren rannikkoa, jossa vallitsee subtrooppinen ilmasto. Lunta sataa vain muutamana päivänä vuodessa. Lumi sulaa miltei välittömästi alueella kasvavien magnolia- ja mandariinpuiden sekä teepensaiden lehdiltä. Mustanmeren rannikko muodostaa valtavan kylpylä- ja lomakotivyöhykkeen, jonka keskuspaikkana on Sotshi.
Mustanmeren kylpylävyöhykettä reunustavat toiselta puolen Kaukasuksen pohjoisrinteet. Seutu ei ole varsinaista vuoristoa, vaan pikemminkin vuorille johtavia rinteitä ja aroa. Täällä Kubanin hedelmällisillä tasangoilla kukkivat keväisin hedelmätarhat. Kubanin vehnä on erittäin runsassatoista ja auringonkukka hyvin öljypitoista. Kubanissa viljellään myös riisiä ja sokerijuurikasta ja kukkuloiden rinteet ovat täynnä viiniviljelmiä.
Suurin osa Euroopan puoleista venäjää kuuluu laajaan Itä-Euroopan tasankoon, jolta kohoaa useita yli 200 m korkeita ylänköjä, mm. Keski-Venäjän ja Volgan ylängöt, Timanin selänne sekä laulussa ylistetyt Valdain kukkulat. Euroopan puoleista Venäjää peittävät paksut sedimenttikivikerrokset ja peruskallio on näkyvissä vain luoteessa Fennoskandiassa ja pohjoisessa Timanin selänteellä. Euroopan puoleisen Venäjän kaakkoisnurkassa sijaitsee 28 m merenpinnan alapuolelle ulottuva Kaspianmeren painanne. Pohjoisessa ja luoteessa on mannerjäätikön aiheuttamia pinnanmuotoja harjuineen ja moreeneineen. Kuolan niemimaalla korkeimmat tunturit kohoavat yli 1000 metriin (Hiipinä - 1.191 m).
Uralvuoria on jo vuosisatojen ajan kutsuttu kivivyöksi, joka erottaa
Euroopan Aasiasta. Ural on vanha vuoristo, jota vesi ja tuulet ovat muokanneet
lähes 300 miljoonan vuoden ajan. Siksi se muodostuu enimmäkseen
loivista harjanteista, joiden keskellä vain harvakseen on jyrkkiä
vuorenhuippuja. Ural on yli 2.000 kilometriä pitkä vuoristo,
joka ulottuu Pohjoiselta Jäämereltä etelän kuiville
aroille.
Uralvuoret sisältävät valtavasti hyötykaivannaisia.
Siellä esiintyy 50% ihmisen tuntemista mineraalilajeista. Uralilla
sulatettiin rautaa jo yli 350 vuotta sitten. Ural onkin Venäjän
vuoriteollisuuden alkukoti. Uralin tehtaat ja niiden tuotteet tunnettiin
kaikkialla Euroopassa. Uralilaiset mestarit ovat myös tehneet kautta
aikojen koruja ja koriste-esineitä paikallisista jalokivistä
ja puolijalokivistä Euroopan hoveille.
Nykyisinkin Ural on eräs Venäjän tärkeimmistä teollisuusvyöhykkeistä. Uralin tärkein kaupunki on Jekaterinburg (ent. Sverdlovsk), jossa valmistetaan vuoriteollisuuden sekä raskaan teollisuuden tarvitsemia koneita.
Täältä lennät Itä-Siperiaan
ja Irkutskiin
Siperian taloudesta, luonnonvaroista ja
suurimmista yhtiöistä
Siperialla käsitetään valtavaa lähes 10.000.000 km2 suuruista aluetta Venäjän Aasianpuoleisessa osassa, joka ulottuu etelästä Kazahstanin, Kiinan ja Mogolian rajoilta Pohjoiselle jäämerelle sekä Uralvuorilta Tyynenmeren ja Pohjoisen jäämeren väliselle vedenjakajalle eli Kolyman ylängölle saakka. Siperia jakaantuu kolmeen suuralueeseen: Länsi-Siperian tasanko, Keski-Siperian ylänkö sekä Koillis- ja Etelä-Siperian vuoristot.
Länsi-Siperian tasangolla, joka on yksi maailman suurimpia tasankoja, kohoaa vain paikoin horisontissa loivia mäkiä. Tasangon eteläosassa on satoja kilometrejä pitkä aro- ja metsäarovyöhyke. Maisemaan kuuluvat myös koivumetsiköt, viljellyt pellot ja suuret kylät. Arojen ja metsäarojen vyöhykkeen pohjoispuolella alkaa Länsi-Siperian havumetsäalue - taiga, joka vielä monin paikoin on koskematonta aarniometsää. Länsi-Siperian suurin joki on Ob, joka tulvii keväisin peittäen satoja neliökilometrejä soista tasankoa. Napapiiriä lähestyttäessä puusto harvenee ja taiga muuttuu tundraksi, joka ulottuu Jäämerelle saakka. Tundravyöhykkeen pohjoisosassa ei kasva edes pensastoa.
Luonto on varastoinut Länsi-Siperian maaperään valtavia raakaöljy- ja maakaasuvaroja. Vuonna 1961 täältä löydettiin ensimmäinen öljylähde ja nykyään alue tuottaa lähes miljoona tonnia raakaöljyä vuorokaudessa. Länsi-Siperian pohjoisilla alueilla Nadymin ja Novyi Urengoin kaupunkien ympärillä on valtaisat maakaasuesiintymät. Siperian maaperän rikkauksien hyödyntäminen on kuitenkin vaikeaa hankalien kulkuyhteyksien ja pohjoisen ikiroudan vuoksi.
Keski-Siperian ylänkö sijaitsee kahden suuren joen Jenisein ja Lenan välisellä alueella kohoten etelässä Etelä-Siperian vuoristoalueeksi ja laskeutuen pohjoisessa Taimyrin niemimaalle kohden Jäämeren rannikkoa. Keski-Siperian ylänkö muodostuu harjanteista ja kukkuloista, mutta siellä on myös laajoja soistuneita ylätasankoja. Hallitseva kasvillisuustyyppi on taigametsä, joka myös laajoilla alueilla vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi on täysin neitseellistä. Taimyrin niemimaa on pääasiassa tundraa.
Koillis- ja Itä-Siperian vuoristoista huomattavin on Kazahstaniin, Sinkiangiin ja Mongoliaan rajoittuva Altai (Beluha 4.506 m). Yli 1.000 metriä korkean Kolyman ylängön ja Jäämeren välissä ovat Verhojansk- ja Tsherkivuoret (Pobeda /voitto/ 3.147 m). Itä-Siperiassa Jana-joella Verhojanskin kaupungin lähistöllä sijaitsee maapallon kylmyysnapa, missä on mitattu pohjoisen pallonpuoliskon pakkasennätys -71 astetta Celsiusta. Tammikuun keskilämpötila Verhojanskissa on kunnioitettavat -50 astetta Celsiusta.
Venäjän Kauko-Idän alueet sijaitsevat pitkin Tyynenmeren rannikkoa. Kauko-Idän pohjoiskärjestä, jossa Beringin salmi erottaa Aasian Amerikasta, on sen eteläkärkeen - Vladivostokiin melkein neljä ja puoli tuhatta kilometriä linnuntietä. Tälle välille mahtuu mitä erilaisimpia maisemia ja luonnonolosuhteita.
Tshuktshien niemimaalla vaeltavat puuttomalla tundralla porotokat, rannikolla taas majailevat mursut. Tshuktshien niemimaalla sijaitsee Dezhnevin niemi, joka on koko Aasian mantereen itäisin piste. Siellä aurinko nousee ja uusi vuosikin koittaa kymmenen tuntia aikaisemmin kuin Moskovassa.
Wrangelin saari sijaitsee Tshuktshien niemimaan pohjoispuolella ja on eräs napaseudun suojelualueista. Wrangelin saarella sijaitsee jääkarhujen suosima "synnytyslaitos". Karhuemot synnyttävät poikasensa lumiluolissa. Saarella on myös runsaasti mursuja ja saaren lähistöllä asustaa norppia ja sen kalliolla mekastavat erilaiset linnut. Saarelle on Alaskasta tuotu myskihärkiä, joita aikaisemmin oli monissa paikoissa napaseudulla.
Tshuktshien niemimaan eteläpuolella sijaitsee Kamtshatkan niemimaa, joka on sata kilometriä pitempi kuin Apenniinien niemimaa. Kamtshatkan ilmasto on kosteaa, maisema vuorista, siellä tuulee miltei jatkuvasti ja syvät lumikerrokset peittävät maan kahdeksan kuukautta vuodessa. Kamthsatkan niemimaalla on miltei 150 tulivuorta - eivätkä kaikki niistä suinkaan "nuku". Noin kolmekymmentä tulivuorta, mm. Aasian suurin tulivuori Kljutshevskaja sopka, purkaa aika ajoin tuhkaa ja sulaa laavaa ympäristöönsä. Kamtshatkan niemimaalla on myös kuumia lähteitä - geysirejä, joiden syöksemää kuumaa vettä käytetään mm. kasvilavojen lämmitykseen sekä energian tuottamiseen maalämpövoimaloissa.
Sahalin on saari, jota ympäröivät Ohotan- ja Japaninmeret. Se on kasvillisuudeltaan ainutlaatuinen alue. Esimerkiksi karhunputki kasvaa siellä kolmen metrin korkuiseksi ja hernekin venyttää vartensa kahden metrin pituiseksi. Sahalinin valkosipulit ovat nyrkin kokoisia. Kasvien koko selittyy ilmeisesti alueen maaperän koostumuksesta, auringonvalosta ja - lämmöstä sekä ilmaston kosteudesta. Sahalinin jättikasveja on yritetty kylvää muualle, mutta muilla alueilla niistä tulee aivan tavallisia kooltaan.
Sahalinin saarella avattiin ensimmäinen Uralin itäpuolella sijaitseva öljylähde, josta öljy kulkee putkea pitkin Tatariansalmen pohjalla Komsomolsk-na-Amuren kaupunkiin.
Venäjän Kauko-Idän lämpimin paikka on Primorjen alue, jossa aurinko paistaa miltei yhtä anteliaasti kuin Krimillä tai Uzbekistanissa. Japaninmereltä puhaltava kostea ja lämmin tuuli pehmentää ilmastoa. Monet lomalaiset pitävät tätä aluetta jopa parempana lomanviettopaikkana kuin Mustanmeren rannikkoa.
Primorjen alueen pääkaupunki on Vladivostok, joka on Venäjän Kauko-Idän suurin satamakaupunki. Tähän kaupunkiin päättyy myös Moskovasta lähtevä 9.280 kilometriä pitkä Siperian rautatie. Primorjen alueella kasvaa saarnen, tammen ja vaahteran lisäksi myös villiviini. Luonnontutkijat ovat löytäneet alueelta jopa muutamia trooppisten metsien ja vesien "asukkaita".
Kuuluisat Ussurin tiikerit asustavat myös Venäjän Kauko-idässä,
ns. Ussurin taigalla, jossa tiikerien lisäksi tavataan muitakin luonnonsuojelijoiden
uhanalaiseksi julistamia lajeja.
Täällä asustavat amurin antiloopit, täplikkäät peurat, villisiat, leopardit ja soopelit. Lintumaailmaa edustavat kullanväriset kuhankeittäjät ja siniset harakat.
Ussurin taigan koivu ei ole valkea- vaan mustarunkoinen. Se on niin kovaa, että sitä kutsutaankin "rautapuuksi". Setrit kasvavat 12-kerroksisen talon korkuisiksi ja niiden runkojen ympärillä kiertävät liaanit. Mantshurian pähkinäpuun vieressä kasvaa Amurin korkkipuu, laaksojen rinteillä humisevat vaahterat ja saarnet. Ussurin taigassa voi maistella setrin pähkinöitä, villipäärynöitä ja makeita viinirypäleitä.