JUNA

Jos Venäjällä ei voi mihinkään muuhun reissuillansa luottaa, niin venäläiseen teräslehmään voi aina! Venäjän asutetut alueet ovat erinomaisesti rautatieverkotetut ja junat kulkevat aikataulujen mukaisesti. Juna-asemat ovat hyvien kulkuyhteyksien keskeisillä paikoilla kaupunkia toisin kuin lentokentät useimmiten. Lisäksi juna-asemat ovat erittäin hyvin varusteltuja ja niistä löytyy päiväseltään seikkailevan unelma eli lähes 24 tuntia päivässä avoinna olevat vartioidut tavaroiden säilytyspaikat! Näihin ei kuitenkaan kannata jättää lukitsematta arvoesineitään ja aukioloajat kannattaa varmistaa henkilökunnalta ennen tavaroiden luovuttamista. Asemilla on ravintoloita, kahviloita, kioskeja sekä ainakin isommilta asemilta löytyy yleensä myös rahanvaihtopiste. Etelän turistikohteissa (mm. Sochi) juna-asemilla voi pongata huoneita vuokraavia mummoja "komnati"-kylttien (=huoneita vuokrataan) kanssa.

Sputnik suosittelee lämpimästi omaa taktiikkaansa, eli reppuilijat hengaavat päivät kaupungeissa ja nukkuvat yönsä halvalla junissa kiitäen paikasta toiseen. Junissa on varaa valita ja kalliimmat kahden hengen hytit ovatkin varsin erilainen kokemus kuin kaksi astetta alemmat "platzkart"-luokat. Junalippuja koko Venäjän ja entisen Neuvostoliiton alueelle voi ostaa useilta juna-asemilta. Varmimmin kuitenkin pietarilaisten ja moskovalaisten asemien lisäksi niiltä, joilta on yhteys haluamaasi kohteeseen. Suurissa kaupungeissa on useita juna-asemia, joista junat lähtevät yleensä ilmansuuntien mukaan (pohjoisilta asemilta lähtevät pohjoiset junat jne.). Jos taitaa Venäjää niin kannattaa jonottaa muiden venäläisten tavoin jonossa. Voi kuitenkin olla, että sinun pyydetään siirtymään ulkomaalaisille tarkoitetulle luukulle, minkä sinänsä ei nykyään enää pitäisi haitata, sillä uusien lakien mukaan ulkomaalaisilta matkustajilta tulisi rahastaa sama maksu kuin venäläisiltä. Ainut ongelma tässä yhtälössä on tietenkin se, että ulkomaalaiselle myydään mielellään paremman (ja monesti myös tylsemmän) osaston lippu, joka paremman tason vuoksi kovertaa tietysti isomman loven matkailijan lompakkoon.

Nykyään netin aikakaudella kaikki on tehty helpoksi, joten aikataulut voi katsella etukäteen valmiiksi osoitteessa http://www.poezda.net. Ohjelmasta voi ostaakin liput, mutta liput toimitetaan ilmeisesti vain Moskovaan joten siellä täytyisi olla jonkun auttelemassa…. Lippuja voi toki halutessaan ostaa jo Suomesta VR:ltä tai Venäjään erikoistuneista matkatoimistoista. Jotkut yritykset pyytävät Suomesta ostetuista lipuista moninkertaisen hinnan. Halvimmat Sputnikin tietämät liput Suomessa saa Rent Linen kautta (os. Kolmas Linja 17, HKI, puh 09-8701543). He myyvät Venäjän lippuja samaan hintaan kuin Venäjän lippukassat. Välityspalkkio on 10e/lippu. Jos ostaa monta lippua voi neuvotella ryhmäalennuksesta. Kokemuksemme mukaan palvelu pelaa hyvin ja liput saa nopeasti.

Venäläinen opiskelijakortti on sekä Venäjän liikenteessä että myös Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä kullan arvoinen, kun taas suomalaisella/kansainvälisellä opiskelijakortilla alennusta ei tipu.

Platzkart-luokka

Näissä halvimmissa ja siisteissä, mutta askeettissa vaunuissa käytävän varrella sijaitsee avonaiset neljänhengen makuualkovit eikä ulkomaalaisia tapaa juuri koskaan. Tämä on halvin ja useimmiten mielenkiintoisin tapa matkustaa. Ajatus avonaisista hyteistä voi tuntua äkkiseltään oudolta ja turvattomalta, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee niin juuri tämä on se turvallinen tapa matkustaa. Koko vaunullinen tuskin hyökkää kimppuusi ja mikäli joku sen keksii tehdä niin muut tulevat takuulla hätiin, kun taas suljetussa hytissä ei kukaan tapahtumaa näkisi.

Kuva: Platzkart. Ulan Ude - Irkutsk, syyskuu 2001.

II-luokka

Näissä vaunuissa on neljän hengen lukittavat hytit ja vaunut ovat luonnollisesti ylellisempiä kuin platzkart-vaunut. Seinillä on punaiset ruusutapetit, ikkunoita peittää pitsiset verhot ja hytin radiosta pauhaa venäläinen poppi. Hytit ovat siistit ja valmiiksi pedatut ja täältä on esteetön pääsy myös junan ravintolavaunuun.

Meininki on pitkälle sama kuin meidän suomalaisissa junissa ainoana erona, että voit saada hyttikaveriksesi vastakkaisen sukupuolen edustajia!

I-luokka

Nämä ykkösluokan vaunut eivät eroa keskimmäisen luokan vaunuista kuin siinä, että hytit ovat vain kahdelle hengelle ja hinta on tuntuvasti kalliimpi. Näissä vaunuissa on hyvä bongata ulkomaalaisia liikemiehiä. Yleensä lentokonetason aamiainen kuuluu hintaan.

Kuva: Ukrainan valloitus. Kiev - Simferopol, syyskuu 2000.

Punkat

Punkat itsessään ovat varsin mukavat, mutta niissä ei ole minkäänlaisia sivutukia, joten rauhattomasti yönsä nukkuvien kannattaakin pyrkiä alasänkyyn ("Nizhnaja polka"). Lisäksi alasängyn alla on näppärä säilytystila matkatavaroille joten rinkkaa on helppo vartioida nukkuessaankin. Lippua ostaessa kannattaa varmistaa jo lippuluukulla, että lipussasi on parillinen makuupaikkanumero, sillä parittomat numerot ilmoittavat yläpunkan haltijuudesta.

Platzkartilla matkustava voi ostaa lakanat "konduktööriltä" muutamalla kymmenellä ruplalla junan lähtiessä liikkeelle. Punkka on pedattava itse, ja käytetyt lakanat palautettava aamulla. Ylemmissä luokissa ne kuuluvat lipun hintaan ja löytyvät hytistä joko pedatulta sängyltä tai sen päältä paketista "tee-se-itse" petausta odottaen. Talvella kannattaa pyytää lisäpeite. Jos junan rutiinit jännittävät, niin kannattaa katsoa mallia junamatkailuun tottuneista kanssamatkustajista.

Ruoka

Platzkart-osastosta on turha pitää itsestään selvyytenä sitä, että pääsisi kaviaarille ja shamppanjalle ravintolavaunuun sillä joskus ovet ovat visusti lukossa. Yleensä kuitenkin venäläiset matkustajat kaivavat eväänsä esille jo ennen liikkeelle lähtöä ja tarjoavat sinulle takuuvarmasti sekä syötävää että juotavaa, useimmiten kotitekoista ja omasta maasta kaivettua. Tarjoajat ovat usein nuoria sotilaita, jotka syöttävät innoissaan ainakin matkustavan hameväen vatsat täyteen äitien kokkaamia läksiäislahjoja. "Junaystävyys" on helppo aloittaa vastalahjalla eli kannattaa ottaa mukaan jotain, mitä voi tarjota takaisin. Ravintolavaunu kannattaa käydä tutkimassa pitäen mielessä että ruoka saattaa olla pahaa ja suhteellisesti kallista se on varmasti.

Kuva: Piknik. Kiev - Simferopol, syyskuu 2000.

Jos et muistanut hankkia eväitä eikä kanssamatkustajasi ole avokätisiä niin ei syytä huoleen pitkälläkään matkalla, sillä junat pysähtelevät matkanvarrelta ja asemien ihmiset tulevat asemalaiturille myymään pientä evästä, lukemista ja juotavaa juniin. Matkanvarrella tapahtuvaa shoppailua varten kannattaa varata pientä rahaa, vaihtorahojen olemassaolosta kun ei koskaan ole takeita.

Kuva: Tauolla myynnissä etelän hedelmiä. Kiev - Simferopol, syyskuu 2000.	Kuva: Tauolla myynnissä olutta ja Baikalin omul-kalaa. Ulan Ude - Irkutsk, syyskuu 2001.

Jokaisessa vaunussa on samovaari, josta saa rajoittamatta kuumaa vettä. Matkalle kannattaa varata evääksi nuudeleita, valmispuuroa tai perunamuusia yms. "hetivalmiita ruokia" joiden kokkaamiseen riittää kiehuva vesi. Näitä myydään asemilla.

kuva: Junan samovaari.

Suomalaisista junista poiketen venäläisissä junissa "provodnik" tai kaksi (=konduktööri/junapalvelija) matkustaa matkalaisten kanssa samassa vaunussa. Heidän hyttinsä on vaunun siinä päässä missä on myös samovaari. He myyvät matkalaisille teetä ja useimmiten kahviakin pientä korvausta vastaan koko matkan ajan. Provodnikit eivät aina ole asiakaspalveluhenkisiä, mutta heillä on vaunussa kaikki valta ja tieto. Varsinkin pitemmillä matkoilla provodnikkia voi muistaa vaikka suklaarasialla. Näin saattaa helposti tehdä omasta matkastaan huomattavasti mielyttävämmän.

WC

Vaunuissa on kaksi vessaa. Provodnikkien hytistä kauempana olevan vessan eteisessä on myös roskis, jota junahenkilökunta tyhjentää pysäkeillä. Omassa päässään sijaitsevan vessan provodnikit saattavat sulkea omaan käyttöönsä ja toista vessaa matkan aikana joko siivotaan tai ei siivota, joten vessat ovat vaihdellen siistejä.

Suihkua junissa ei ole, mutta käsienpesualtaan kraanasta tulee pienellä paineella vettä aina kun painaa kraanan alla sojottavaa tikkua kädellä ylöspäin. Peseytyminen on hankalaa muttei missään nimessä mahdotonta. Hampaat kannattanee pestä pullotetulla vedellä. Hiukset voi pestä leikkaamalla muovipullon, lorottamalla siihen kärsivällisesti vettä ja kaataamalla vedet päähänsä. Vessan lattiassa on reikä, josta "suihku"vesi valuu pois. Savetit ovat reissulla kova sana, mutta kroppaa saa huuhdeltua vedellä helposti kun pyyhkii itseään kraanan alla kastetulla pyyhkeellä. Suositeltavaa varsinkin kesähelteellä

Matkaohjelma

Jos junassa pääsee esteettömästi käveleskelemään kannattaa ottaa arvoesineet mukaan ja lähteä tutkimusmatkalle. Muista seikkaillessa oman vaunusi ja paikkasi numero, sillä provodnik kerää nahkaiseen kansioonsa lippusi matkasi alussa ja antaa sen sinulle takaisin vasta kun olet saapumassa määränpäähäsi.

Aika vaunussa kuluu mukavasti lueskellen, pelaten, nukkuen, olutta/teetä lipitellen, korvalappustereoita kuunnellen, haaveillen, syöden, maisemia katsellen ja ihmisten kanssa jutustellen. Kielitaidotonkin löytää pitkäksi aikaa "jutustelua" naapurin kanssa kun näyttää vaikkapa muutamaa valokuvaa/postikorttia koto-Suomesta. Venäläisille perhe on tärkeä ja senpä vuoksi he odottavat kovasti näkevän myös isäsi, äitisi, miehesi/vaimosi, tyttö/poikaystäväsi, lastesi, kissasi, koirasi jne kuvat.

Vaunuissa ei saa polttaa, mutta vaunujen päissä on erilliset tupakkapaikat, joissa tutustuu helposti mielenkiintoisiin ihmisiin. Platzkartilla matkustavien tulee muistaa, että avonaisissa hyteissä on erittäin tärkeää muistaa kunnioittaa kanssamatkustajien rauhaa. Hyvä nyrkkisääntö on sulkea silmänsä kun muutkin hiljenevät.

Aamutoimet on suunniteltava etukäteen sillä jonot ovat pitkät ja vessat suljetaan jostain käsittämättömästä syystä 40 minuuttia ennen perille saapumista ja sen jälkeen ei pöntölle enää pääse kuin asemalla.

Erityisesti ongelmatilanteissa kannattaa ottaa yhteyttä junan johtajaan jonka vaunu löytyy yleensä noin junan puolivälistä (kysy oman vaunusi provodnikilta neuvoa!). Sputnikille johtajan vaunussa järjestettiin poliisiraportin laadinta matkalla Kievistä Krimin niemimaalle Kievin rautatieasemalla tapahtuneen pienen ryöstön jälkeen. Ja junan johtajan assistentit olivat vapaana mukavalle jutustelulle siinä vaiheessa kun johtaja pistää pitkäkseen…

Kuva: Johtajan assistentit viihdyttävät turistia. Kiev - Simferopol, syyskuu 2000.

Juna pysähtyy pitkilläkin matkoilla vähintään 4-6 tunnin välein noin 20 minuutiksi. Asemamummot myyvät hyvää, halpaa kotiruokaa ja pysähdykset ovat helppo tapa käydä jalottelemassa ja haukkaamassa ulkoilmaa. Pysähdysten pituus kerrotaan vaunun seinässä olevassa aikataulussa ja myös "vaunupalvelijasi" provodnik tietää aikataulut. Juna saattaa lähteä liikkeelle ilman kuulutusta tai muuta ennakkovaroitusta, joten kannattaa pysytella junan vierellä ja provodnikkisi näköpiirissä. Passi (ja muutkin arvotavarat) kannattaa pitää mukana myös ulkoillessa, jos vaikka juna sattuu jättämään. Jos niin hullusti käy, niin aseman pääjärjestäjä (dezurnii) auttaa.