Pyöräilimme mieheni kanssa kesällä 2004 Viipurista Rakvereen. Reissu oli erittäin mielenkiintoinen, antoisa ja yhtä itse aiheutettua episodia lukuunottamatta hyvin onnistunut. Matkaa kertyi 1000 km kahdeksassa päivässä, josta viimeisen päivän pyörimme Rakveren ympäristössä, Tallinnan ja Rakveren välin kun olemme aiemminkin pyöräillet ja meillä oli kovin tiukka aikataulu.
Siirtymätaipaleet molemmissa päissä matkasimme junalla. Pyöräilemämme tiet olivat oikeinkin hyväkuntoisia asfalttiteitä. Mutta taso on toki kirjava. Tarkoituksemme oli seurata koko matka Suomenlahden rantaa, mutta yllätykseksemme rannikko Sosnovy Borin ympäristössä onkin "suljettua aluetta", eli sinne olisi tarvittu erillinen kulkulupa. Puomi ja tarkastuspiste olivat arviolta noin 40 km ennen Sosnovy Boria. No, lyhyehkön keskustelun jälkeen (en puhu enkä ymmärrä juurikaan venäjää) sotapojat (puhuivat vain venäjää) päästivät meidät alueelle kun lupasimme pyöräillä suoraan Narvaan. Mitään kieltotauluja tai ohjeita alueella liikkumisesta ja toimimisesta emme havainneet. Ja niinpä vaikka epäilinkin sen olevan kiellettyä nappasin Sosnovy Borissa pari turistikuvaa pokkarilla miehestäni ja ydinvoimalasta, tiekun menee ihan voimala-alueen läpi. Jäimme tietysti asiasta kiinni ja se päivä kului voimalan turvatarkastuksissa, miliisissä ja "probuska" asemalla. Joten kokonaan rantaa pitkin matkaa ei ymmärtääkseni voi tehdä, ellei alueelle sitten ole mahdollista saada etukäteen kulkulupaa. Sitähän minä en tiedä. Keskustelussa (kuulustelijat puhuivat venäjää, minä ja mieheni englantia ja suomea, onneksi meillä oli karttoja) kulkulupa-asemalla meille syntyi se käsitys, että rannikko on suljettua lähes Ivangoradiin saakka. Meidän kannaltamme rannikolta pois joutuminen oli kuitenkin ihan mukava asia. Rantatiehän ei tietenkään kulje ihan rantaviivaa, merta ei siis rantaan poikkeamatta näe, joten maisemat ovat vähän yksitoikkoisia metsiä. Sisämaassa sen sijaan on ihastuttavia vanhoja inkeriläis-venäläisiä kyliä ja isoja neukku- ja varmasti osin tsaarinaikaisia peltoaukeita, nyt kedottumassa.
Majoittumisesta voisi todeta sen verran, että teltta on syytä olla mukana ja varautua myös maastossa yöpymiseen. Ellei sitten majoituksia varaa tai ainakin selvitä vaihtoehtoja etukäteen Suomessa ja sehän taas sitoo kovasti aikataulua. Me vietimme kaksi rauhallista ja hyvää yötä teltassa meren rannalla (ilman makuualustoja, optimisteja kun olimme). Ensimmäisen koska karttaan merkittyä "gastinitsaa" ei pikkuruisella paikkakunnalla ollut lainkaan ja toisen Sosnovy Borissa, "gastinitsa" kun osoittautui tavallisessa neukkuaikaisessa kerrostalossa oleviksi huoneiksi ja alakerrassa päivystävä tätihenkilö totesi paikan olevan täynnä. Ihmiset muuten olivat suunnattoman avuliaita kun myöhään illalla yritin olemattomalla venäjän taidollani selvittää kyseisen hotellin sijaintia.
Muutoin yövyimme eritasoisissa ja -hintaisissa hotelleissa, leirintäalueita emme nähneet. Ensimmäisen yön olimme varanneet suomalaisen matkatoimiston kautta Viipurista, siellä myös maahantulomme rekisteröitiin. Muista majapaikoista meillä ei ollut mitään ennakkotietoja, ainoastaan kartassa olleet merkinnät olivat vinkkinä. Majapaikat eivät välttämättä ole halpoja ainakaan turistikeskuksissa tai isoissa kaupungeissa kuten Zelenogorskissa tai Pietarissa, mutta toisaalta vaatimaton hotellimajoitus Ivangoradissa oli tosi halpa. Ainakin joissakin paikoissa hotelleissa oli ns kaksihintajärjestelmä eli eri hinta oman maan kansalaisille ja ulkomaalaisille.
Ruoka on tietysti suomalaisille halpaa, tosin ruokapaikkoja on harvassa ja eväiden syöntiin saattaa joutua turvautumaan. Ruokakauppoja on kuitenkin tiheässä ja ainakin leipää, juustoa, makkaraa ja muuta vastaavaa on hyvin kyläkaupoissakin saatavissa. Ja marketeissa toki valikoima on melkein kuin meillä.
Aiomme suunnata pyörämatkamme ensi kesänä Pietarin ympäristöön maaseudulle. Tulisin kovin mielelläni kertomaan matkasta mutta valitettavasti se ei ole teknisesti mahdollista koska asun täällä Vaasassa. Vastaan kuitenkin mielelläni kysymyksiinne. Hyvä jos kokemuksistamme on apua muille ja vielä mukavampaa jos se innostaisi ihmisiä pyöräilemään. Se on nimittäin ehdoton matkustusmuoto, matka joutuu ja kuitenkin kaiken näkee, haistaa ja kuulee niin läheltä ja hyvin. Pyörällä voi piipahdella myös sellaisiin paikkoihin, joihin ei esim kävellen viitsisi mennä (en nyt tarkoita Sosnovyi Boria).
Lisätietoja: Eeva Japisson
e-mail: eeva.japisson@lslh.intermin.fi