PIKKUJOULUMATKA PIETARIIN 18.-20.11.2005

Suomi-Venäjän-Seuran jäsenet ja ystävät kävivät 17.-20.11.2005 pikkujoulumatkalla Pietarissa 271 hengen voimalla. Seuran nuoret lähtivät matkaan päivää myöhemmin omatoimisesti junalla. Kaikki ehtivät junaan. Yhdentoista hengen porukalla junamatka kului rattoisasti Repinin ravintolavaunussa.

Pietariin iloinen joukko saapui illalla kymmenen jälkeen. Liftaten hotellille, jossa olikin jo käynnissä Seuran pikkujoulujuhlat. Ilta kului Siperian Huskyjen tahtiin tanssiessa. Laulukerhon aktiivit innostuivat myös laulamaan, mitäpä muuta kuin jo kuoron tunnusbiisiksi muodostunutta Goluboi Vagonia. Onneksi Kimmo oli ymmärtänyt ottaa mukaan laulukerhon vihon, joten illan mittaan repertuaari laajeni muihinkin lastenlauluihin ja ikivihreisiin iskelmiin.

Seuraavana aamuna nuoriso-osasto ei suoriutunut ohjelmaan kuuluvalle kaupunkikiertoajelulle. Lepovoimia keräiltiin hotellilla omatoimista Krestyn tutkintavankilan (http://www.kresty.ru) ekskursiota varten.

Käynnistysvaikeuksien jälkeen edelliseen päivään verrattuna jo hiljaisempi porukka ehti kuin ehtikin kahdeksitoista Krestyn vankilalle. Hetki palloilua portilla. Opaskierrosta etsittiin salissa, jossa omaiset toivat vangeille ruokaa ja rahaa. Viime hetkellä huomasimme hieman syrjemmällä olevan sisäänpääsyn, jossa pääsi ostamaan lippuja vankilakierrokselle.

Tutkintavankila n:o 1 on keskellä Pietaria Nevan rannalla, Suomen aseman vieressä. Rakennus on viisikerroksinen ja se muodostaa kaksi ristiä. Kresty on Euroopan suurin ja pahamaineisin vankila. Vankila on rakennettu 1860-luvulla ja silloin se oli modernein vankilalaitos, josta otettiin mallia muuallakin.

Opastettuja kierroksia vankilaan on tehty vuodesta -99. Vankila kiinnostaa uteliaita kaupunkilaisia ja vanhemmat käyttävät ekskursiota sokkihoitona lapsilleen, jotka uhkaavat joutua huonoille teille. Me olimme kierroksemme ainoat ulkomaalaiset. Oppaallamme oli tutkinto niin historiasta kuin psykologiasta. Kierroksen aikana hän kertoi mielenkiintoisella ja yllättävän kriittisellä tavalla Venäjän vankeinhoidon historiasta ja nykytilanteesta.

Vankilaan kuljetaan tietysti turvatarkastuksen kautta. Jokaisen vieraan on luovutettava henkilötodistuksensa, puhelimensa ja kameransa säilöön kierroksen aluksi. Henkilöllisyystodistus täytyy luovuttaa siksi, ettei sen avulla pääse kukaan vanki karkaamaan alueelta.
Krestyn 999 selliä ovat kaikki pinta-alaltaan 8 neliömetriä. Selleihin on pahimmillaan tungettu toistakymmentä vankia. Muutamia vuosia sitten vankilassa oli 10000 vankia, vaikka tilaa on vain 3000 vangille. Nyt vankien lukumäärä on pudonnut 3500 vankiin. Toinen risteistä on tarkoitettu vaarallisille rikoksen uusijoille. Heidän kanssaan samaan siipeen on sijoitettu nuorisovangit. Ratkaisu myönnetään huonoksi, mutta muutakaan paikkaa ei ole. Alueen laidalla on erillinen rakennus vaarallista hoidolle resistenssiä tuberkuloosia sairastaville vangeille.

Opas kertoi, että nykyään selliä kohden on "vain" 6 vankia. Tutkintavankeus saattaa kestää kaksikin vuotta. Vangit "ulkoilevat" tunnin päivässä niin ikään 8 neliön kopeissa. Suihkuun pääsee varttitunniksi kerran viikossa. Meille esitellyt kuulustelu- ja vankisellit (ilman vankeja) vetivät ankeudellaan, pimeydellään ja kylmyydellään kävijät hiljaiseksi. Vankilan lämmityssysteemiä uusitaan, oppaan mielestä uusimiselle on korkea aika. Tämä tarkoittaa, ettei vankilassa ole lämmitystä. Kierroksella käymme vankilan kirkossa, joka on toiminut pari vuotta ja jossa sinä aikana on ehditty vihkiä yhdeksän pariskuntaa. Neuvostoaikoina kirkon tilalla oli kulttuurisali. Kierrettyämme vankilassa päädyimme sen pieneen museoon. Opas kertoi vankilan historiaa. Krestyn kuuluisia vankeja ovat mm. Trotski, Kerenski, Päts ja Joseph Brodsky. Vankilassa on virunut monia suomalaisiakin, muun muassa vuoden 1912 yhdenvertaisuuslakia vastustaneita virkamiehiä. Aleksanteri II:n 1860-luvulla perustamasta vankilasta ei ennen vallankumousta paennut kukaan. Viime aikoina on pakoyrityksiä ollut keskimäärin yksi vuodessa. Muutama vuosi sitten vaaralliseen vankiin rakastunut naisasianajaja salakuljetti vangille pistoolin. Vanki yritti pakoa, mutta epäonnistui. Asianajaja sai pitkän tuomion. Kaksi psyykkisesti sairasta vankia onnistui pakenemaan lääkärivaatteissa. Taksissa he eivät malttaneet pysyä hiljaa seikkailustaan vaan ruotivat pakomatkaa. Kuski kävi soittamassa miliisit ja pakomatka päättyi.
Vankilan museossa oli esillä vangeilta takavarikoituja tikareita ja pistooleita. Vitriinissä on esillä leivästä taidolla valmistettuja shakkinappuloita ja tupakka-askeista tehtyjä huonekaluja. Näytillä on myös puhallusputkia, joilla vangit ampuvat leipäpainoisia paperitolloja sellin ikkunasta kadulla huuteleville omaisilleen. Tämä Krestyn internet on yhä yleinen kommunikaatiokeino, vaikka vangeilla onkin kaksi vuotta ollut oikeus lähettää postia (jonka sensuuri tosin ensin tarkistaa).
Museon seinillä oli näyttely venäläisistä vankilatatuoinneista. Sormitatuoinnit, joita olemme huomanneet asemilla ja junissa tapaamillamme kanssamatkustajilla, saivat selityksensä. Opimme uuden sanan shestjorkka (kuutonen), joka vankilakielessä tarkoittaa vankia, joka on toisten käskyläinen.

Krestyn jälkeen suuntasimme läheiseen pikkuravintolaan vahvistamaan itseämme lounaalla. Tarjoilijatyttö sai aluksi paniikin isosta ulkomaalaisryhmästä. Hän keksi näppärän ratkaisun tilanteeseen, toi meille kynän ja paperia ja käski kirjaamaan itse tilauksen ylös. Taktiikka toimi, kaikki saivat ruokansa eikä laskuista tullut epäselvyyksiä.

Lounaan jälkeen Tanja ja miehet (Kimmo ja Jarit) lähtivät nähtävyyskävelylle tyttöjen suunnatessa levykauppoihin.

Illalla osallistuimme SVS:n retkeen, joka suuntautui Fishfabrique-klubille (http://www.fishfabrique.spb.ru) Babsleyn keikalle. Paikalla oli paljon Pietarissa asuvia suomalaisia vaihto-oppilaita. Babsleyn keikka oli hyvä kuten aina. Keikan jälkeen aktiivisimmat jatkoivat kashmirilaisen ravintolan kautta hotellin karaoke-baariin.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Nevskillä sijaitsevaan Cafe Max -nimiseen kahvilaan, jossa meitä odotti Pietarin englanninkielisen kävelykierroksen opas (http://www.peterswalk.com). Tanja ja Piia olivat aikaisemmin osallistuneet saman puljun Dostojevskin Pietari kävely/baarikierrokseen ja molemmat olivat kehuneet elämystä. Tällä kertaa olimme toivoneet kiertelyä takapihoilla ja katoille. Meille oli valittu peruskierros Pietarin keskustassa. Kierros oli mielenkiintoinen ja opas mukava. Monta kertaa Pietarissa olleille se tarjosi kuitenkin aika vähän uutta tietoa.

Lounaalle menimme Jelki-Palkiin, minkä jälkeen oli hetki aikaa shoppailla ennen junan lähtöä. Suomalainen juna oli venäläistä tylsempi. Silti junamatka sujui jälleen mukavasti sosialisoidessa, eikä ketään juurikaan haitannut, että juna oli myöhässä veturin hajottua.