Pääjoukon lähtöpäivä on vihdoin koittanut. Olemme sopineet tapaamisen paria tuntia ennen junan lähtöä Helsingin asemalle. Matkaseuraksi Moskovaan asti saamme tuttuja Teknillisen korkeakoulun venäjäkerhosta Hebasta (www.heba.tky.fi). Viivi, Pirkko, Hemmo, Laiho ja Kuutti ovat lähdössä omalle Siperian matkalleen. Matkustamme yhdessä, sillä siten saamme VR:ltä ryhmäalennukset. Tavaraa on kaikilla paljon. Sääntönä näyttää olevan, että mitä pienempi matkaaja, sitä isompi rinkka. Roudaamme itsemme ja tavarat Kaisaniemen puistoon, jossa ehdimme nauttia muutaman lähtökaljan. Saattojoukkoina ovat Tanjan kihlattu Sandi ja Kaisan äiti. Puistossa opiskelemme Johanneksen diabeteslääkitystä hätätilanteen varalta. Onneksi näitä tietoja ei tarvita.
Juna lähtee 17.42. Eväitä syödään ja yhteiset viinitonkat tyhjenevät. Pian alkaa laulu. Yksitoista ihmistä mahtuu hyvin neljän hengen kupeen alasängyille laulamaan. Kadehdimme hebalaisia, joilla on mukana matkassa rokkikone ja maskottina sekä pehmoeläinankka että hylje. Jännitys vie hysteriaan. Mitä jos matkatoimisto tekee oharit eikä kukaan ole vastassa Kamtshatkalla? Mielessä vilistävät karhut, tulivuoret, lento-onnettomuudet ja kaikki mahdollinen. Jännitystä tulee tainnutettua runsaalla alkoholilla. Laulu on yhä äänekkäämpää ja saamme jo varoituksia. Ravintolavaunureissun jälkeen viisaimmat menevät nukkumaan. Tanja ja Kaisa jatkavat hebalaisten kanssa. Läheisyydestä saa turvaa. Sputnikin nettisivuille keksitään uusi osio, Sputnikin eroottiset tarinat. Tverissä meidät uhataan heittää ulos junasta. Yritämme vähentää möykkää. Lopulta kaikki menevät nukkumaan pariksi tunniksi.
Moskovaa lähestytään koomassa. Kaisa kyselee, ovatko muut saaneet passinsa takaisin junapalvelijalta. Kyllä ovat. Seuraa paniikkietsintää. Passia ei löydy omasta eikä Heban kupeesta. Johannes pelastaa, hän on ottanut Kaisan hylkäämän passin talteen.
Moskovassa eroamme hebalaisista. Tanja, Kaisa, Kimmo ja Johannes yrittävät päästä kaupunkikierrokselle. Tiina ja Salla lähtevät hankkimaan Tiinalle paluulentolippua Irkutskista Moskovaan. Kiertoajelun opassetä on realisti. Hän kertoo meidän myöhästyvän lennoltamme, jos lähdemme bussiajelulle. Päätämme lähteä Paveletskajan asemalle, jossa on mahdollista lähettää tavarat lentokentälle ja josta junamme Domodedovan lentokentälle lähtee. Olemme juuri luovuttamassa rinkkojamme, kun saamme Tiinalta viestin. Paluulentoa Irkutskista Moskovaan, jolle meillä on liput, ei ole. Meidät on siirretty seuraavalle päivälle. Se ei tietenkään käy, myöhästymme Moskova-Helsinki junasta ja töistä. Check-in palvelu keskustassa ennakkoon tehtynä maksaa 120 ruplaa matkustajalta. Tavarat luovutettuamme lähdemme SibirAirin toimistoon vaihtamaan lippuja takaisin haluamallemme päivälle. Sibirin toimistolla kukaan ei halua tehdä asialle mitään. Tanja tivaa, miksei hänelle ole ilmoitettu asiasta. Tyttö kohauttelee olkapäitään. Hän kehottaa meitä selvittämään asiaa Domodedovan lentokentällä.
Suuntaamme Paveletskin aseman edessä olevaan kaljatelttaan, josta saa saslikkeja. Tarjoilija on yhtä koomassa kuin me ja kaataa Johanneksen päälle tuopin. Saslikit ovat mikrossa lämmitettyjä ja muutoinkin epäilyttävä. Pyydämme laskun, johon on ilmestynyt 200 ruplaa ylimääräistä. Johannesta laskutetaan hänen päälleen kaadetusta kaljasta. Selvitämme asiaa tarjoilijan ja johtajattaren kanssa. Johtajatar saa meille mielettömän raivokohtauksen, sillä on jäänyt huijauksesta kiinni. Huudamme kuorossa, hinta putoaa ja täti heittää meidät kesken kaljojen pihalle.
Ehdimme tavata hetken Tanjan ystävää Dimkaa, joka on auttanut matkan järjestelyissä. Tanja huomaa luovuttavansa Dimkalle koko matkakassansa vastineeksi Heguzille ja Ritvalle hankituista junalipuista. Onneksi Venäjällä saa "seinästä" rahaa melkein missä vaan, vaikka kalliiksihan ne visa-nostot tulevat. Sitten onkin jo kiire ekspres-junalle, jolla pääsemme lentokentälle. Lentokentällä tappelemme paluulipuista erinäisillä luukuilla. Jokaisella luukulla tarina lennon peruuntumisesta tulee hieman sujuvammin venäjäksi. Neljännen luukun täti suostuu tekemään muutokset. Lentomme on taas haluamanamme päivänä, kaksi tuntia edellistä aikaisemmin. Ongelmaksi jää Ritvan lennon vaihtaminen. Sitä ei voida tehdä, sillä hän ei ole paikalla. Vaadimme Ritvalle varausta. Täti soittaa pomolle: "Meillä on ongelma. Babushka istuu Kamtshatkalla ja lippu pitäisi vaihtaa." Pitkän inttämisen jälkeen Ritvalle suostutaan tekemään varaus. Olemme tyhmiä, emmekä vaadi varausta kirjallisena. Emme myöskään kirjaa tädin nimeä ylös.
Tullitarkastus on tarkka. Johanneksen mahassa kiinni oleva insuliinipumppu herättää epäilyjä. Venäjällä diabetesta hoidetaan pistoshoidolla, eivätkä he ole kuulleetkaan pumpusta. Selityksistämme huolimatta Johannes joutuu skanneriin. Kaisa kurkkii takana ja näkee kaikki Johanneksen luut ja sisäelimet.
Lentokone on pieni ja vanha ja Tanjaan ja Kaisaan iskee lentopelko. Matkustajilla on kännykät päällä ja tekstiviestit piippailevat. Onneksi nousun jälkeen uni ottaa valtaansa. Lento kestää kolme ja puoli tuntia. Novosibirskissa vaihdetaan konetta. Odottelemme seuraavaa yhteyttä lentokentällä. Kentällä on todella miellyttävä odotussali akvaarioineen, televisioineen ja lasten leikkihuoneineen. Nautimme siisteistä veskeistä sekä "Sibirskaja Korona"-oluesta ja kuivatuista mustekaloista (160 ruplaa) pystybaarissa. Loppupätkä Kamtshatkalle on noin kuusi tuntia. Aikaero Moskovan ja Kamtshatkan välillä on 9 tuntia, joten saapuessamme on aamu. Laskun aikana alkaa näkyä tulivuoria! Tanjan naapurina istuvat äiti ja pikku-poika esittelevät niitä innoissaan.
Petropavlovskissa dokumentteja katsotaan pitkään. Venäläisiltäkin kysytään kulkuluvat. Meidän passit otetaan talteen. Passivirkailija lähtee katsomaan, että meitä varmasti ollaan vastassa. Ja ollaanhan meitä! Kohtelias passivirkailija toivottaa meille mukavaa lomaa ja luovuttaa meidät hyvää englantia puhuvalle Lenalle. Kertoessaan ohjelmasta, säästä ja käytännön järjestelyistä Lena vakuuttaa meidät asiantuntemuksellaan. Matkalla hotellille hän käy kanssamme läpi myös varustelistan. Helpotus on suuri, kun hommat näyttävät toimivan.