DocPoint Suomi-viikolla

Elokuvien esittelyt

Kai Nordberg: Matka kohti valoa (Journey into the Light)

Suomi/Finland 2001

35 mm, 79 min

Ohjaus/Director: Kai Nordberg

Käsikirjoitus/Script: Kai Nordberg, Jukka Nykänen

Kuvaus/Photography: Tahvo Hirvonen

Leikkaus/Editing: Jukka Nykänen

Ääni/Sound: Tuomas Järnefelt

Tuotantoyhtiö/Production: Making Movies Oy

Tuotanto/Producer: Kaarle Aho

Musiikki/Music: Timo Hietala

Rohkea dokumentti parisuhteen ongelmista. Elokuva käsittelee intiimisti, tuskallisenkin läheltä asioita, joita yleensä näkee vain fiktioissa.

Dokumenttielokuva Matka kohti valoa kertoo halusta löytää ratkaisuja avioliiton ongelmiin. Kesällä, jossain Itä-Suomessa, kaksi avioparia istuutuu samaan huoneeseen terapeuttipariskunnan kanssa löytääkseen tavan jatkaa avioliittojaan. Seitsemän päivän ajan he käyvät läpi menneisyyttään ja niitä meille kaikille niin tuttuja ongelmia, jotka kyseenalaistavat suhteen tulevaisuuden.

Jude (44) and Mia (36) are an ordinary modern couple living in a suburb of Helsinki. Their life has taken a path it is supposed to take nowadays: working hard to build up a career and pay the loans, once a year vacations in Italy, movies, restaurants, good vine and sports. Their crisis started three years ago, after being married for ten years: workaholism, betraying, lying, economical difficulties, sexual repression, anger and dissappointment.

Susanna Helke, Virpi Suutari: Joutilaat (The Idle Ones)

Suomi/Finland 2001

35 mm, 82 min

Ohjaajat/Directors: Susanna Helke, Virpi Suutari

Käsikirjoitus/Script: Susanna Helke, Virpi Suutari

Kuvaus/Photography: Harri Räty

Leikkaus/Editing: Kimmo Taavila

Ääni/Sound: Pekka Pesonen

Tuotantoyhtiö/Production: Kinotar Oy

Tuotanto/Producer: Ulla Simonen

Palkinnot/Awards:

Nordisk Panorama 2001: Paras dokumenttielokuva / Best Documentary Filma

Ehdolla parhaaksi eurooppalaiseksi dokumenttielokuvaksi 2001 / Nominee for European Documentary Award – Prix Arte 2001

Jussi-palkinto: Paras suomalainen dokumenttielokuva 2001 / Winner od the Jussi Award: Best Finnish Documentary Film 2001

Joutilaat saa ihokosketuksen kolmen pohjoissuomalaisen nuorukaisen elämään alueella, jossa työttömyys on konkreettinen uhka. Humoristinen ja koskettava elokuva kuvaa poikia elämänvaiheessa, jossa nuoruus ei ole ihan vielä ohi mutta jossa tapaillaan aikuisuuden ensi metrejä.

Kainuun Suomussalmella asuvien Hapan, Lötkön ja Bodin arkipäivän kuluvat lähinnä aikaa tappaen. Nuorukaiset elävät alueella, jossa työttömyysluvut ovat maan suurimmat ja maaltamuutto kasvukeskuksiin arkipäivää.

Heidän ja heidän kaltaisensa työttömyys on nykyajan joutilaisuutta, elämäntapa, jonka toimeentulotuki turvaa. Aika kuluu erilaisilla työllistämiskursseilla, ihan vaan varmuuden vuoksi. Välillä ajellaan korttelirallia, välillä käydään kalastelemassa. Välillä levätään, välillä mennään taas kovempaa.

Elokuva on ankaraa ajankuvaa, joka paljastaa monia kieroja asioita. Työvoimatoimistossa asioimisen tuloksena on uusien lappujen täyttäminen, ei työpaikkaa. Työttömyydestä kärsivät alueet ja niiden ihmiset hukutetaan tilastoihin. Maaseutu halutaan tosiaankin autioittaa.

Aihe on vakava, mutta Helke ja Suutari tuovat yhteiskuntamme ongelman esiin lämmöllä ja huumorilla. Heidän ihastuttavat päähenkilönsä ovat kuin suuresta suomalaisesta näytelmästä, jolla on toistaiseksi jatkumo, mutta jolle toivoisi onnellisen lopun. Jotain tapahtui toki kuvausjakson aikanakin…

(Teksti: Marita Nyrhinen)

In the far nort-eastern corner of Finland, close to the Russian border, there is not much work for young people. They have to move to the bigger cities or stay and wait for an opportunity to arise.The three idle guys portrayed in this film represent a new, quite disorientated generation in the Finnish north. They hang around drinking beer seeking fun, but that is not all they want. They want to work, too. But as they do not have any work experience, they have very little change of finding a job. Between childhood and adult life, the boys are still struggling to find their independence. The landscape shot in poetic images, seems to be an exessive backdrop to the boy’s lives. They do not fit into this splendour, but they do no go with the flow of everyday life either. And as it is said in the film, ‘They are living for tomorrow, but it never comes’.

Alexis Kouros, Kari Tervo: Without My Daughter

Great Britain/Iran 2002

Suomi/Finland 2003

35 mm, 90 min

Ohjaajat/Directors: Alexis Kouros, Kari Tervo

Kuvaus/Photography: Jari Pollari

Leikkaus/Editing: Riitta Poikselkä

Ääni/Sound: Toni Partti

Tuotantoyhtiö/Production: Dream Catcher Oy

Tuotanto/Producer: Alexis Kouros, Kari Tervo

Alexis Kourosin ja Kari Tervon dokumenttielokuva on Lastani ette saa -fiktioelokuvan dokumentaarinen vastakappale ja vastaväite: antakaa kärsivän isän jo vihdoin nähdä tyttärensä, joka häneltä riistettiin kuusitoista vuotta sitten. Iranilaisen tohtori Sayyed Borzogi Mahmoodyn ja Betty Mahmoodyn tragediaksi yhdelle ja elinkeinoksi toiselle päättyneen avioliiton tarina on tähän asti ollut tunnettu vain amerikkalaisena, vaimon ilmeisen kostonhimoisena ja rasistisesti koko iranilaisuutta mustamaalaavana versiona

Dokumentin juonellisena runkona on tohtori Mahmoodyn sinnikäs yritys päästä yhteyteen Yhdysvalloissa asuvan Mahtob-tyttärensä kanssa. Dokumentaristit koettavat toimia isän lähettiläinä ja tavoittaa tytärtä tämän opiskelupaikkakunnalta, ja siinä ohessa dokumentoivat paitsi ajattelevia, myös pöyristyttävän rasistisia amerikkalaisia.

Without My Daughter by Alexis Kouros and Kari Tervo is a counterpart and –argument to the fiction film Not Without My Daughter. It is also an attempt to restore a man’s honour and an appeal by the suffering father finally to see his daughter who was taken away sixteen years ago. Until now the tragic events which took place have only been known from the American version. The racist film, denigrating Iran, its culture and people, turned the marriage of Betty and Sayyed Borzogi Mahmoodyn into a financial success.

Without My Daughter follows professor Mahmood’s unyelding attempts to get in touch with his daughter, Mahtob. The film-makers are acting as intermediaries and trying to get in touch with Mahtob. In addition they are documenting Americans with critical opinions as well as people with appalingly racist views.

(Text: Matti Ripatti)

Veli Granö: Tähteläiset (Meet You In Finland Angel)

Suomi/Finland 2003

Video, 35 min

Ohjaus/Director: Veli Granö

Kuvaus/Photography: Veli Granö

Leikkaus/Editing: Veli Granö

Ääni/Sound: Veli Granö

Tuotantoyhtiö/Production: Filemo Ky

Tuotanto/Producer: Veli Granö

Olipa kerran nainen toiselta planeetalta? Mies toiselta aikakaudelta? Uskomattoman ja lähes hulvattoman absurdin kertomuksen pääosissa ovat mies ja nainen, joiden elämä on sanalla sanoen outoa.

Ansiotyökseen mies vuokraa satamassa kärryjä laivamatkustajien palattua ostoksineen Helsinkiin. Kotona hän maalaa antaumuksellisesti kopioita Vincent Van Goghin töistä ja tuntee samalla palaavansa niihin maisemiin, joissa taiteilija on aikanaan elänyt. Hän kokee olevansa mestarin reinkarnaatio.

Nainen puolestaan on kokenut raskauden, ja käydessään jälleen kerran ultraäänitutkimuksessa hän sai kuulla, että sikiö on poissa. Avaruusolennot olivat poistaneet lapsen kohdusta ”omin keinoin” ja vieneet sen Sirius-planeetalle. Nainen on päässyt käymään siellä ja nähnyt tyttärensä Miran voivan hyvin.

Näiden häkellyttäviä tarinoita kertovien ihmisten eläämää on väritetty tyylikkäästi valokuvauksellisilla mustavalkoisilla fiktiivisillä jaksoilla.

Once upon a time there was a woman from another planet. And a man from another time. The main characters in this unbelievable and hilariously absurd tale are a man and a women, whose lives are, in a word, strange.

The man works in the harbour renting trolleys for passangers returning to Helsinki with their shopping. At home he paints devotedly copies of Vincent Van Gogh’s paintings and at the same time feels as if he is going back to the surroundings in wich the painter once lived. He thinks he is a reincarnation of the master.

The woman has been going through a pregnancy and after once again going to the ultrasonic examination, she learned that the foetus was gone. Aliens had removed the baby from her womb “by their own means” and taken her to the planet Sirius. The woman has had a chance to visit her and she has seen that her daughter Mira is doing well.

The lives of these people telling their fantastic stories are coloured in style with picturesque black and white fictive sequences.

(Text: Marita Nyrhinen)

Mika Taanila: Tulevaisuus ei ole entisensä (The future is not what it used to be)

Suomi/Finland 2002

Video, 52 min

Ohjaus/Director: Mika Taanila

Käsikirjoitus/Screenplay: Mika Taanila

Kuvaus/Photography: Jussi Eerola

Leikkaus/Editing: Mika Taanila

Ääni/Sound: Olli Huhtaniemi

Tuotantoyhtiö/Production: Kinotar Oy

Tuotanto/Producer: Ulla Simonen

Mika Taanila tunnetaan dokumenttielokuvistaan ja uraauurtavista musiikkivideoistaan. Dokumenttielokuvissaan hän on usein pohtinut teknologiaa ja monia tulevaisuuksia: niitä joiden piti tulla ja niitä joiden pitäisi tulla. Taanilan elokuvissa tulevaisuushistoriat asettuvat ilmiöitä itseään laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Tulevaisuus ei ole entisensä on varmoin käsin piirretty dokumenttielokuva Erkki Kurenniemestä, suomalaisen elektronisen musiikin pioneerista. Helsingin yliopiston Porthaniaan elektronisen musiikin studion rakentanut Kurenniemi muistetaan panoksestaan varhaisen kokeellisen musiikin historiaan Suomessa, mutta myös 1960-luvun lopun skandalöösistä Sperm-yhtyeestä, joka koetteli kansakunnan rajoja. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa elektronisen musiikin pioneerit olivat jo osa progressiivisen rockin maailmaa – tie populaarikulttuuriin oli auki.

Kurenniemen kohdalla pioneerityöt eivät jää musiikkiin. Kokeellinen elokuva, mediataide ja videotaide ovat saaneet osansa mielikuvituksekkaan taitajan maailmasta, jolle mikään ei ole vierasta. Mika Taanilan visuaalinen näkemys antaa tilaa Kurenniemen kertomukselle, mutta tuo siihen myös oivallisen lisänsä. Elokuvan monet näytteet Kurenniemen musiikillisesta ja visuaalisesta maailmasta toimivat myös kaikille tarpeellisena johdatuksena elektronisen musiikin ja videotaiteen maailmaan.

Mika Taanila in known for his documentary films and pioneering music videos. In his documentaries he has discussed technology and the upcoming – both what should have come and what should be ahead of us. In the films the past prospects integrate to a wider social context than the phenomena themselves.

The future is not what it used to be has been made determinately. It is a documentary about Erkki Kurenniemi, the pioneer of Finnish electronic music, who built a studio for electronic music in the University of Helsinki. He is remembered not only for what he did in the early days of experimental music in Finland but also for the scandalous band Sperm in the late 1960’s. When entering the next decade, the pioneers of electronic had already become a part of the world of progressive music. The road to the popular culture was open.

In Kurenniemi’s case the pioneering isn’t just in the music scene. Experimental movies, media art and video installations are also a part of his versatile work.

The director’s visual outlook gives room to Kurenniemi’s story but also adds something to it. The several extracs of Kurenniemi’s musical and visual world are also an introduction to that of electronic music and video art. This introduction is essential to everyone.

(Text: Jari Sedergren)