Ystävyyskuntamatkat Vepsään

VENÄJÄ-SEURAN MATKA LIPERIN YSTÄVYYSKUNTAAN VEPSÄÄN HEINÄKUUSSA 2004

Liperin Venäjä-seura järjesti heinäkuussa 2004 matkan Liperin venäläiseen ystävyyskuntaan Vepsään. Vepsän kunta sijaitsee Äänisjärven lounaisrannalla,  70 km Petroskoista etelään päin. Vepsän kunnassa on kolme isompaa kylää ja muutamia pienempiä. Kuntakeskus sijaitsee Soutjärven kylässä. Asukkaita Vepsässä on n. 3500.Vepsän lisäksi tutustuimme  myös muutamiin kohteisiin Petroskoissa ja Pietarissa.
 

Sunnuntai 18.7.2004

Matkalle lähti yhteensä 29 henkeä Viinijärveltä, Ylämyllyltä ja Joensuusta. Lähes kaikki johtokuntamme jäsenet olivat mukana matkalla; Eeva-Liisa Karttunen toimi matkanjohtajana, Raija Vuortola hoiti ruplanippuja, Ulla Jolkkonen kertoi matkan varrella  matkustajille jatkosodan tapahtumista, Karjalan historiasta ja ympäröivästä luonnosta, Jukka Ikonen ja Erkki Pietarinen  laulattivat bussiväkeä ja Marina Leinonen toimi tulkkinamme.
 
Ensimmäinen majoituspaikkamme oli Petroskoissa, juuri remontoidussa, siistissä hotellissa. Matka Petroskoihin sujui rattoisasti pitkin Karjalan teitä, joskus hyvinkin kuoppaisia tosin. Bussimme kaasuvaijeri rikkoontui Kolatselän tienoilla, mutta onneksi eräs matkustajista hallitsi autonkorjauksen taidot. Vielä kerran kiitokset Jarmolle avusta siellä korpitiellä.
 

Maanantai 19.7.2004

Vepsä 1         Vepsä 2 

Lähdimme heti aamulla kohti Vepsän kuntaa, jonne Marina oli järjestänyt tutustumiskierroksen. Paikallisena oppaana meillä oli mukana Petroskoin suomenkielisen toimituksen toimittaja. Matkalla Vepsään hän  kertoi meille paljon karjalaisesta ja vepsäläisestä kulttuurista.
 
Aloitimme Vepsään tutustumisen Kvartsinin kylän terveysasemalta. Vepsän terveydenhoitoa meille esitteli Vepsän kunnan ylilääkäri Isabella Kraskova. Kvartsiniin  on juuri valmistunut Tacis-rahoituksen avulla uusi terveysasema, jonka perustamista on ollut Suomen puolelta konsultoimassa Rääkkylän kunnan terveyskeskuslääkäri Tapio Hämäläinen. Terveysasemalta siirryimme kylän koululle, jossa meille esiintyi pieni vepsäläiskuoro. He lauloivat vepsän kielellä ja laulujen sanoista saattoi tunnistaa yllättävän monta tuttua suomen kielen sanaa, koska kielemme ovat sukulaiskieliä. Seuraavaksi siirryimme Soutjärven kylälle, jossa sijaitsee Vepsän kaunis kotiseutumuseo. Siellä meille esiintyi kuuluisa Vepsän kansankuoro. He esittivät meille muutamia kauniita lauluja ja kansantansseja. Upea kulttuurielämys autenttisessa museoympäristössä!

Vepsä 3      Vepsä 4 Vepsä 6        Vepsä 7         

Museokierroksen jälkeen nautimme herkullisen lounaan paikallisessa ruokapaikassa ja sen jälkeen lähdimme tutustumaan paikallisiin yrityksiin. Nousu Kalajoen kylässä sijaitsevan kivilouhoksen huipulle oli elämys. Kuuntelimme louhoksen työnjohtajan selostusta louhoksen toiminnasta samalla ihaillen  alapuolellamme avautuvaa rannatonta, sinisenkirkasta  Äänisen ulappaa. Viimeinen vierailukohteemme oli kalanviljelylaitos, joka oli aloittanut toimintansa muutama vuosi sitten Äänisen rannalla.
 
Ennen paluumatkaa hotelliimme Petroskoihin johtokuntamme jäsenet ja matkalla ollut Kiihtelysvaaran Venäjä-seuran jäsen kävivät Vepsän kunnan ja paikallisen Venäjä-Suomi –seuran edustajien kanssa neuvotteluja tulevasta yhteistoiminnasta. Sovimme, että painotamme  yhteistyötä kulttuurin ja nuorisotoiminnan aloilla. Lapsille ja nuorille voisi järjestää yhteisiä taide- ja käsityöleirejä sekä aloittaa oppilasvaihto kunnan koulujen välillä.
 

Tiistai 20.7.2004

Matkalla Petroskoista Pietariin Ulla kertoi Äänisen itärannan maisemista ja maaston  muodostumisista. Ennen Pietaria poikkesimme kauniissa,  1200 vuotta sitten perustetussa ikivanhassa venäläisessä kaupungissa, Staraja Ladogassa ja sen laidalla sijaitsevassa ortodoksiluostarissa, jota on alettu kunnostaa viime aikoina. Saavuttuamme myöhään illalla Pietariin lähdimme  vielä kanavaristeilylle. Kuinka kauniilta Pietari näyttikään ilta- ja yövalaistuksessa Neva-joelta katsottuna! Illan viimeisellä risteilyllä olleet näkivät myös Nevan nostosillat toiminnassa, koska ne ovat vain myöhään yöllä ylhäällä yksi kerrallaan puolen tunnin ajan.
 

Keskiviikko 21.7.2004  

Päivä Pietarissa kului kaupunkikiertoajelun  ja kulttuurin parissa. Käynti Jusupovin ruhtinassuvun palatsissa oli mielenkiintoinen. Jusupovin suku oli tsaarin aikakaudella yksi venäjän rikkaimmista ja mahtavimmista suvuista. Palatsissa ruhtinassuvulla oli jopa  oma konserttisali ja teatteri. Palatsin kellarikerroksessa on huone, jossa vahanuket esittävät tapahtumaa, joka johti tsaarin perheen suosikin, Rasputinin surmaamiseen joulukuussa 1916. Illalla kävimme maailmankuulussa Marinski-teatterissa , jossa näimme Pjotr Tsaikovskin  baletin Pähkinänsärkijä. Oli todella mieleenpainuva kokemus istua aitiossa tsaarin aition alapuolella ja nauttia upeasti toteutetusta balettiesityksestä. Pienen Liperin asukasta Pietarin laajuus, palatsien loisto ja liikenteen kaaos hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen.
 
Kotimatkalle lähdimme seuraavana aamuna. Ajoimme Pietarista Liperiä kohti Laatokan länsirantaa pitkin. Söimme lounaan Käkisalmessa ja  pysähdyimme Jaakkimassa katsomaan valtavan suuren, sodalta säästyneen, mutta salaman polttaman suomalaisen tiilikirkon raunioita. Viimeisen kerran ennen rajaa pysähdyimme vielä Sortavalassa.
 
Viiden päivän matkamme oli pitkä, tie kuoppainen ja mukaan mahtui myös niitä reissaajan yllätyksiä. Mutta kaikesta huolimatta näimme paljon, koimme paljon ja  vietimme yhdessä monia iloisia, mieleenpainuvia hetkiä. Oli mukava tutustua moniin uusiin ihmisiin matkalla, sekä suomalaisiin että venäläisiin, olla mukana ystävyysseuratyössä molemmin puolin rajaa.


väliä

VENÄJÄ-SEURAN MATKA LIPERIN YSTÄVYYSKUNTAAN VEPSÄÄN KESÄKUUSSA 2005

Matkaesite PDF-muodossa

Juhannusaattoaamuna lähti Liperistä joukko Suomi-Venäjä –seuran Liperin osaston jäseniä  ystävyyskuntamatkalle Vepsään Venäjän Karjalaan Äänisen rannalle. Tiedossa oli  erilainen keskikesän juhla ilman kokkoa ja koivuja. Matkanjohtajana toimi Marina Leinonen Mattisenlahdesta. Marina tuntee hyvin Petroskoin ja Vepsän seudut ja matkaa oli suunniteltu ja valmisteltu huolellisesti.
   

VEPSÄÄN ON PITKÄ MATKA

Matkaa Liperistä Värtsilän, Kolatselän  ja Petroskoin kautta Vepsään on  500 km. Matkanteko kestää linja-autolla n. 10 tuntia, koska rajaylitys ja paikka paikoin huono tie hidastavat matkantekoa. -Meneehän se kerran  juhannusaatto näinkin – autossa istuessa, tuumaili joku osallistujista Värtsilän Öljymäen pysähdyksen jälkeen.
 
Vepsässä vierailusta vastasivat  Vepsän Venäjä-Suomi –seuran puheenjohtaja, liikunnanopettaja Sergei Safonov ja hänen vaimonsa, kunnan talouspäällikkö Ira Safonova. Sergei oli vastaanottamassa meitä illalla Vepsän kuntakeskuksessa, Soutjärven kylällä  ja jakoi meidät majoitusperheisiin. Osa meistä pääsikin tuttujen luokse, koska aiemminkin olimme olleet perheissä majoittuneina. Kotimajoituksessa ihmisistä saa helposti ystäviä, kun samanhenkiset ihmiset kieliongelmista välittämättä tulevat toimeen keskenään. Illan ohjelmaan kuului ruokailu ja saunominen; mitenkään erikoisemmin ei Vepsässä juhannusaattoa vietetä.
  

PETROSKOIN KESÄJUHLAT

Petroskoi

Seuraavana päivänä meillä oli sitten vuorossa kesäjuhlille lähtö Karjalan tasavallan pääkaupunkiin, Petroskoihin, jonne Soutjärveltä on matkaa 80 km. Petroskoissa on joka vuosi keskikesän juhlat eli ’Petroskoin kaupungin päivä’. Juhlat kestävät kaksi päivää ja ohjelmaa on joka puolella kaupunkia aamusta iltaan. Tänä vuonna ohjelmassa oli tavanomaiseen tapaan mm.  teatteriesityksiä, musiikkitapahtumia, erilaisia urheiluesityksiä, purjehdusregatta Äänisellä.  Kaupungin keskusta oli suljettu autoliikenteeltä ja kadut ja puistot oli kauniisti koristeltu. Juhlien yksi päätapahtumapaikoista on Rantabulevardi Äänisen rannalla. Sieltä mekin aloitimme juhlapäivän; katselimme  ensin kaupunkia Huvipuiston maailmanpyörästä, ihastelimme Äänisen aaltoja ja kuuntelimme katusoittajien haitarimusiikkia. Rokki soi myöskin ja kuvat kulkivat isoilla screeneillä. Kaikkialla oli ihmisiä, huomiota kiinnitti nuorten ihmisten  ja lapsiperheiden suuri määrä. Petroskoissa oli todellakin elämää ja sykettä. Illalla sitten taas takaisin Vepsään ja saunomaan.
 

ELÄMÄÄ VEPSÄSSÄ ENNEN JA NYT

Sunnuntaipäivä alkoi tutustumiskierroksella Vepsän kansantieteelliseen museoon. Museossa on n. 5000 esinettä hyvässä järjestyksessä. Entisaikojen vepsäläisten kädentaidot näkyvät hyvin näyttelyssä. Esillä on kauniita, kirjailtuja vaatteita ja muita naisten tekemiä käsitöitä, taidokkaasti veistettyjä maatalouden ja arkielämän esineitä. Tokihan tämän käsityötaidon näkee kylänraitilla kulkiessakin vielä nykypäivänäkin – vanhojen vepsäläisten talojen päädyt ovat kauniisti koristeltuja ja maalattuja.

Vepsä
 
Iltapäivällä seurasimme kahta  jalkapallo-ottelua, joissa pelasivat ensin nuoret pojat ja sitten aikuiset miehet Soutjärven ja Kalajoen kylistä. Pelaajien  innostus ja taso oli todella korkea, valmentajat olivat tehneet hyvää työtä. Kylissä aloitellaan myös tyttöjen jalkapallojoukkueiden kokoamista.

Pelaajia
 
Iltaa vietimme syöden ja laulaen Äänisen rannalla. Emäntämme ja isäntämme grillasivat meille erilaisia herkkuja, kalakeittotarpeet olivat Äänisestä ja raikkaat salaatit emäntiemme omilta  kasvimailta. Jokaisen talon, sekä omakotitalojen että kerrostalojen pihassa oli erittäin hyvin hoidetut  kasvimaat. Perunaa viljeltiin hieman kauempana taloista isommilla pelloilla. Monessa talossa on lehmä tai kaksi omaa tarvetta varten.


Kävelyllä    Ruokailu

VEPSÄN ELINKEINOELÄMÄÄ 

Maanantaina tutustuimme Vepsän tuotantolaitoksiin. Vepsässä, lähinnä Kalajoen kylässä, toimii tällä hetkellä 20 kivilouhimoa, joissa louhitaan pääasiassa kabrodiabaasia. Työntekijöitä kussakin on n. 10-20 henkeä. Kävimme ’Kara-Tau’ –nimisellä louhimolla. Louhimon kiveä viedään kotimaan markkinoille, Baltian maihin ja myös muualle Eurooppaan. Kiveä  jatkojalostetaan sitten mm. rakennuskiveksi ja erilaisten  patsaiden  ja muistomerkkien  materiaaliksi.

Louhos
 
Kävimme myös kalajokelaisen maanviljelijän luona, jonka tilalla harjoitetaan  karjataloutta, viljelyä ja metsäurakointia. Työntekijöitä tilalla on lähes 30 ja tilalle oltiin  juuri rakentamassa sosiaali– ja henkilökuntatiloja työntekijöille, mm. työterveyslääkärin vastaanottotilaa ja kuntosalia. Tilan isäntä on syntyperäinen vepsäläinen, joka haluaa syntymäseutujensa pysyvän asuttuina ja elinvoimaisina.
   

SOKSAN JA KVARTSITNIN KYLÄT – TYÖTÄ JA PERINTEIDEN VAALIMISTA

Kalajoelta siirryimme sitten Soutjärven kautta Kvartsitnin  kylään, jossa vierailimme kylän terveysasemalla, jonka meille esitteli terveyskeskuslääkäri Izabella Kraskova. Terveysasema on remontoitu  ja erittäin hyväkuntoinen. Remontointiurakan vastuuhenkilönä muutama vuosi sitten toimi Rääkkylän terveyskeskuslääkäri Tapio Hämäläinen. Terveysasemalta siirryimme  sitten Soksan kylän koululle. Siellä meille esiintyi Markovien pariskunta. Rouva on eläkkeellä oleva opettaja, joka säveltää ja sanoittaa omat laulunsa. Hän esitti meille useita laulujaan miehensä säestäessä kitaralla. Markovien pariskunta toimii kylässä  aktiivisesti vepsäläisyyden hyväksi.  Pihalla olevaan vanhaan koulurakennukseen he ovat alkaneet kerätä vanhoja vepsäläisiä tavaroita ja pitävät siellä koululaisille vepsän kielen ja kulttuurin kerhoa kaksi kertaa viikossa. Katselimme kiinnostuneina vepsän kielen aakkosia, jotka olivat luokkahuoneen seinällä. Muutamaa venäjän kielestä tullutta uudissanaa lukuun ottamatta tunnistimme  vepsän kielen sanat. Esimerkiksi sorsa on sors ja orava orav, hevonen hebo.

Vepsän kieli

Päivän päätteeksi saunoimme taas vaihteeksi, tällä kertaa Izabella-lääkärin hirsisaunassa Äänisen rannalla. Nuotion ympärillä kertoilivat liperiläiset  veteraani-ikäiset  matkalaiset muistoja matkoiltaan tähän maahan kymmenien vuosien takaa. Tulkit tekivät parhaansa tunnelman siirtämiseksi nuoremmille vepsäläisille.

Paluumatka takaisin Liperiin kesti taas kymmenisen tuntia. Erilainen juhannus toteutui Vepsänmaalla onnistuneesti. Vain kokko puuttui. 

Takaisin Liperin osaston pääsivulle