VENÄJÄN FEDERAATIO

Yleistä

Valtion virallinen nimi on Venäjän federaatio.

Valtion lippu on suorakulmainen kangas, joka jakaantuu kolmeen samansuuruiseen vaakasuoraan raitaan. Niistä ylimmäinen on väriltään valkoinen, keskimmäinen sininen ja alimmainen punainen. Valtion vaakunaan on kuvattu kaksipäinen, kullanvärinen kotka. Kansallishymninä on Aleksandr Aleksandrovin säveltämä vanha Neuvostoliiton hymni, johon uudet sanat on kirjoittanut Sergei Mihalkov.

Pinta-ala on 17 075 400 km2. Pääkaupunki on Moskova ja sen asukasluku 10 400 000. Koko maan asukasluku on 145 200 000. Väestöstä 73 % asuu kaupungeissa. Noin 80 % väestöstä on venäläisiä, 20 % edustaa muita kansallisuuksia, joita on 160. Työelämässä asukkaista on 71 miljoonaa, ja heistä 58 miljoonaa on talouselämän palveluksessa. 23,7 % työskentelee teollisuudessa, 8,5 % rakennusalalla, 14,2 % maa- ja metsätaloudessa, 7,8 % liikenteen ja tietoliikenteen palveluksessa, 10,6 % kauppa- ja ravitsemusalalla sekä kuljetus- ja materiaalitalouden, myynnin ja hankintojen piirissä, 5,2 % kunnallistaloudessa ja julkisten palvelujen piirissä, 7,0 % terveydenhuollon, kuntoutuksen ja sosiaalihuollon, 11,3 % opetuksen, kulttuurin ja taiteen ja 2,2 % tutkimuksen piirissä, 1,2 % rahoitus- ja vakuutusalalla, 4,3 % hallinnossa ja 4,0 % muilla aloilla.

Hallinnollinen jako: Venäjän federaatio koostuu 89 tasavertaisesta liittovaltion jäsenestän (subjektista), joista 21 on tasavaltoja, 6 aluepiirejä, 49 alueita, 1 autonominen alue, 10 autonomista piirikuntaa ja 2 kaupunkia, joilla on merkitystä koko liittovaltion tasolla.

Hallitusmuoto: Venäjä on demokraattinen federatiivinen oikeusvaltio, jolla on tasavaltainen hallitusmuoto. Valtionpäämies on presidentti. Liittokokous (parlamentti) koostuu kahdesta kamarista: ylähuoneesta eli liittoneuvostosta ja alahuoneesta eli valtakunnanduumasta. Liittoneuvostossa on 178 edustajaa (jokaisesta Venäjän federaation jäsenestä 1 toimeenpano- ja 1 lainsäädäntövallan edustaja). Valtakunnanduumaan valitaan 4 vuodeksi 450 kansanedustajaa (puolet valtakunnallisilta ehdokaslistoilta ja toinen puoli alueellisista yhden edustajan vaalipiireistä).

Luonnonvarat: Venäjällä on rikkaat kaivannaisvarat. Niiden arvoksi on arvioitu maailmanmarkkinahinnoissa laskettuna 28 600 miljardia dollaria. Mineraali- ja raaka-ainesesiintymissä on noin 70 eri lajia, joilla on kysyntää kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Venäjänmaan uumenista nousee maailman kaivannaistuotannon kokonaismäärään nähden 17 % maaöljystä, 25–30 % maakaasusta, 6 % kivihiilestä, 17 % myyntiin menevästä rautamalmista sekä 10–20 % väri-, jalo- ja harvinaisista metalleista.

Teollisuus: Bruttokansantuotteesta eli BKT:stä 39,9 % tulee tavaratuotannosta ja 48,9 % palvelujen tuotannosta verojen osuuden ollessa 11,2 %.

Tärkeimpiä teollisuudenaloja ovat sähköntuotanto, polttoaineteollisuus, rauta- ja värimetallurgia, kemian ja petrokemian teollisuus, kone- ja metalliteollisuus, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä sellu- ja paperiteollisuus, rakennusmateriaalien tuotanto, tekstiili- ja jalkineteollisuus, elintarvike- ja myllyteollisuus sekä rehuseostuotanto.

Venäjä eilen ja tänään

Vuosituhansien kuluessa nykyisen Venäjän aluetta ovat asuttaneet monet eri kansat. 800-luvun loppupuolella syntyi muinaisvenäläinen valtio Kiovan Venäjä, jonka keskus oli Kiovan kaupunki. Tuossa valtiossa muovautui yhtenäinen muinaisvenäläinen kansanryhmä, josta myöhemmin kehittyivät Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän kansat.

Ruhtinas Vladimir Svjatoslavitshin valtakaudella vuonna 988 valtionuskonnon aseman sai kristinusko. Kiovan ruhtinaat pyrkivät laajentamaan muinaisvenäläistä valtiota ja vahvistamaan sen rajoja. 1100–1400-luvuilla Kiovan Venäjän alueelle syntyi itsenäisiä tai verrattain itsenäisiä ruhtinaskuntia ja feodaalisia tasavaltoja, kuten Novgorod ja Pihkova. 1200-luvun keskivaiheilla Kiovan Venäjälle hyökkäsivät mongolit. Lähes 250 vuoden ajan, vuoteen 1480, Venäjä taisteli mongolivaltaa vastaan. Venäläisalueiden yhdistettyä voimansa valloittajat karkotettiin (voittoisat Kulikovon taistelu 1380 ja Ugrajoen puolustus 1480). 1300–1500-luvuilla Moskovan ympärille muodostui keskitetty venäläinen valtio, joka yhdisti koilliset ja luoteiset venäläisalueet. Isovenäläinen kansa alkoi muovautua.

1500–1600-luvuilla Venäjän valtiosta tuli monikansallinen, kun se laajeni Volgan rantojen, Uralin, Siperian sekä pohjoisimpien ja itäisimpien kansojen asuma-alueille. 1500- ja 1600-luvun taiteessa Venäjä koki syvän yhteiskunnallisen ja poliittisen kriisin, jota vielä pahensi ulkomainen interventio. Vuonna 1612 Mininin ja Pozharskin johtama nostoväki vapautti Moskovan maahantunkeutujista. Vuodesta 1613 Venäjällä alkoi Romanovien hallitsijasuvun valtakausi. 1600–1700-luvuilla Venäjä pyrki saamaan takaisin siltä vallatut alueet ja turvaamaan eteläiset rajansa. Vuonna 1654 tapahtui Ukrainan ja Venäjän jälleenyhdistyminen. Voitto suuressa Pohjan sodassa (1700–1721) toi Venäjälle pääsyn Itämerelle. Vuonna 1721 Venäjä julistettiin keisarikunnaksi. Isänmaallisessa sodassa Venäjä löi vuonna 1812 Napoleon I:n armeijan. 1600–1800-luvuilla Venäjällä oli talonpoikaissotia (päälliköinä mm. Ivan Bolotnikov, Stenka Razin ja Jemeljan Pugatshov) ja kumouksellisia liikkeitä (esim. dekabristikapina vuonna 1825), joilla oli valtaisa vaikutus politiikkaan ja yhteiskuntaelämään. Maaorjuuden päättyminen vuonna 1861 ja muut 1860–1890-lukujen uudistukset vauhdittivat kapitalismin kehitystä.

1700–1800-luvuilla Venäjän keisarikunta laajeni edelleen. Siihen liittyivät tai liitettiin Krim, Kaukasia, Transkaukasia, Baltia, suuri osa Puolaa, Suomi ja Keski-Aasia.

1900-luvun alkuvuosia leimasi vallankumouksellisen liikehdinnän lisääntyminen (vuosien 1905–1907 vallankumous). Seuraavalla vuosikymmenellä Venäjä osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Venäjä julistettiin syyskuussa 1917 tasavallaksi. Lokakuun vallankumous samana vuonna johti Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan (VSFNT) perustamiseen tammikuussa 1918 sekä Suomen, Puolan ja Baltian maiden itsenäistymiseen. Heinäkuussa 1918 pidetyssä 5. valtakunnallisessa neuvostojen edustajakokouksessa vahvistettiin VSFNT:n ensimmäinen perustuslaki.

Neuvostovallan vuosina VSFNT:n rajat muuttuivat useaan kertaan: siihen liitettiin uusia hallintoalueita, ja osa sen alueista siirrettiin muiden neuvostotasavaltojen hallintaan.

30.12.1922 VSFNT perusti yhdessä Ukrainan ja Valko-Venäjän sekä Transkaukasian tasavaltojen (Azerbaidzhanin, Armenian ja Gruusian) kanssa Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton (SNTL) eli Neuvostoliiton, johon myöhemmin liitettiin muitakin tasavaltoja: Uzbekistan, Turkmenia, Tadzhikistan, Kazahstan, Kirgisia, Moldavia, Latvia, Liettua ja Viro.

22.6.1941 Hitlerin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Alkoi Suuri isänmaallinen sota, jossa Neuvostoliiton kansat säilyttivät itsenäisyytensä, murskasivat saksalaisen fasismin ja antoivat ratkaisevan panoksen Euroopan vapauttamiseen natsimiehityksestä.

Vuonna 1990 VSFNT julistautui suvereeniksi valtioksi. Se ryhtyi toteuttamaan demokraattisia muutoksia ja perinpohjaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia. Vuonna 1991 perustettiin presidentin toimi, johon valittiin Boris Jeltsin.

19.-21.8.1991 eräät Neuvostoliiton johtoon kuuluneet henkilöt tekivät epäonnistuneen vallankaappausyrityksen, joka keskeytti Neuvostoliiton osatasavaltojen suhteiden kehittämisen uudelta pohjalta. 8.12.1991 Neuvostoliitto hajosi. Sen entisten osien yhteistoimintaa koordinoimaan perustettiin Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY), johon kuuluu 12 entistä neuvostotasavaltaa: Venäjä, Valko-Venäjä, Ukraina, Azerbaidzhan, Armenia, Kazahstan, Kirgisia, Moldova, Tadzhikistan, Turkmenia, Uzbekistan ja Georgia.

24.12.1991 alkaen Venäjän federaatio on Neuvostoliiton oikeuksien perijänä jatkanut sen jäsenyyttä YK:ssa (Neuvostoliitto oli ollut YK:n perustajajäsen vuodesta 1945) ja pysyvää jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa.

Syyskuussa 1993 Venäjän presidentin asetus lakkautti neuvostojärjestelmän, ja joulukuussa hyväksyttiin Venäjän federaation perustuslaki, joka loi uuden pohjan maan hallinnolle.

11.12.1993 Venäjän presidentin asetus vahvisti Venäjän uudeksi valtiolliseksi lipuksi keisari Pietari Suuren valtakaudella 300 vuotta aiemmin käyttöön otettua "Moskovan tsaarin lippua" muistuttavan valko-sini-punaisen lipun. Noina kaukaisina aikoina sen kankaaseen, joka oli erityistä "lipputyykiä", oli kirjottu kolmikruunuinen, kaksipäinen kotka valtikoineen ja valtakunnanomenineen. Kotkan rinnan päällä oli punainen kilpi, johon oli kuvattu pyhä Yrjänä keihästämässä vihreää lohikäärmettä. Myöhemmin samanlaista vaikka toisenlaisin symbolein varustettua kolmiväristä lippua käytti Venäjän lippuna muun muassa maan kauppalaivasto.

Joulukuussa 1993 valittiin vaaleilla valtakunnanduuman ensimmäinen kokoonpano, ja kahden vuoden kuluttua pidettiin uudet parlamenttivaalit. Vuonna 1996 Boris Jeltsin valittiin presidentiksi toiselle kaudelle.

Politiikassa tapahtui paljon vuoden 1999 joulukuussa. 19.12.1999 pidettiin duuman vaalit. Vaikka kommunistit säilyivätkin parlamentin suurimpana ryhmänä, vasemmisto menetti enemmistönsä parlamentin alahuoneessa, jossa painopiste siirtyi kohti keskustaa. Viiden prosentin äänikynnyksen ylittivät ja oman edustajaryhmänsä muodostivat Venäjän kommunistinen puolue (95 kansanedustajaa), hallitusmielinen Jedinstvo (Yhtenäisyys) -liike (81), Otetshestvo – Vsja Rossija (Isänmaa – koko Venäjä) –liittoutuma (43), Oikeistovoimien liitto (33), Jabloko (Omena) -liike (21) ja Zhirinovskin liittoutuma (17). On syntynyt myös kolme kansanedustajaryhmää: Narodnyi deputat (Kansanedustaja) (58), Venäjän alueiden ryhmä (40) ja agraariteollinen ryhmä (35). Muut kansanedustajat ovat päättäneet pysyä ns. riippumattomina.

31.12.1999 presidentti Jeltsin ilmoitti eroavansa vapaaehtoisesti puoli vuotta ennen presidentinvaaleja. Venäjän perustuslain mukaisesti virkaatekeväksi presidentiksi nimitettiin pääministeri Vladimir Putin. Presidentinvaalit pidettiin 26.3.2000 ja Putin valittiin ensimmäisellä kierroksella Venäjän uudeksi presidentiksi.

Kulttuuri ja urheilu Venäjällä

Venäjä on maa, jossa koulutuksella, kulttuurilla ja urheilulla on pitkät perinteet. Maassa toimii 590 korkeakoulua, joissa on kaikkiaan 3 miljoonaa opiskelijaa, ja 69 000 koulua, joissa oppilaita on 22 miljoonaa. Yleisölle avoimia kirjastoja on noin 50 000, kerhotaloja saman verran ja museoita 1900. Venäjällä toimii 500 ammattinäyttämöä, joista kuuluisin on Moskovan Bolshoi-teatteri.

Venäjän jokaisella paikkakunnalla on urheilu- ja liikuntapaikkoja. Niistä maineikkain on ansaitusti moskovalainen Luzhnikin keskusstadion.

Maassa järjestetään säännöllisesti merkittäviä kansainvälisiä kilpailuja, ja venäläiset urheilijat osallistuvat kaikkiin huomattaviin ulkomailla järjestettäviin kisoihin, kuten olympialaisiin, maailmanmestaruuskisoihin ja cup-otteluihin. Venäjä kuuluu maailman kärkimaihin yleisurheilussa, voimistelussa, uinnissa, painonnostossa, painissa, hiihdossa, jääkiekossa ja monissa muissa joukkuepeleissä, kuten lento-, käsi- ja koripallossa. Viime vuosina venäläiset ovat menestyneet myös tenniksen kaltaisessa eliittilajissa.