Suomi-Venäjä-Seura

Tiedote

Suomi ja Venäjä - hyvän naapuruuden tulevaisuus

Lokakuun 15. päivä tulee kuluneeksi 60 vuotta Suomi-Venäjä-Seuran perustamisesta. Osana juhlavuoden tapahtumia järjestettiin perjantaina Helsingissä eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa seminaari Suomi ja Venäjä - hyvän naapuruuden tulevaisuus. Tilaisuuden suomalaisia pääpuhujia olivat ulkoministeri Erkki Tuomioja, kansanedustaja Anni Sinnemäki sekä Turun kauppakorkeakoulun Pan Eurooppa -insituutin johtaja Kari Liuhto. Venäläisen pääpuheenvuoron esitti kansanedustaja Aleksandr Semjonovitsh Beljakov, Venäjän Duuman Luonnonvarain - ja maankäytönkomitean varapuheenjohtaja ja Suomi -ystävyysryhmän varapuheenjohtaja.

Erkki Tuomioja esitteli puheenvuorossa kattavasti Suomen ja Venäjän kahdenvälisen yhteistyön päämääriä ja toisaalta EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kehitystä:

Beslanin traaginen koulukaappaus oli julma ja raukkamainen teko, joka voi johtaa väkivallankierteen syvenemiseen entisestään. Otteiden koventaminen vastauksena terroritekoihin ei ole valitettavasti tuonut ratkaisua ongelmiin. Vaikka presidentti Putin on korostanut, että kaikki terrorisminvastaiset toimenpiteet tullaan tekemään perustuslain hyväksymällä tavalla, herättää voimistuva vallan keskittäminen huolta. Sota Tshetsheniassa on jatkunut pitkään eikä sen aiheuttamien kärsimysten loppua ole näköpiirissä. Samalla kun olemme tuominneet terrorismin kaikissa sen muodoissaan, olemme tukeneet ja tuemme edelleen poliittisen ratkaisun löytämistä Tshetshenian kriisiin. Voimapolitiikka ei sotaa lopeta.

Ihmisten liikkumisen helpottaminen EU:n ja Venäjän välillä on tärkeä väline strategisen kumppanuuden laaja-alaisessa toteuttamisessa. Pietarin huippukokouksessa sovittiin Schengen-järjestelmän sallimien joustojen paremmasta hyödyntämisestä. Roomassa vahvistettiin, että helpotuksiin pyritään vastavuoroisuuden pohjalla. Meille on tärkeää, että Venäjä kohtelee samalla tavalla kaikkien jäsenmaiden kansalaisia, ja että kaikki jäsenmaat kohtelevat Venäjän kansalaisia samalla tavalla, vastavuoroisuutta noudattaen. Tämän vuoksi olemme asettaneet EU:n ja Venäjän välisen sopimuksen etusijalle kahdenvälisiin sopimuksiin nähden.

Lähestyessämme vuotta 2006, jolloin Suomi seuraavan kerran ottaa vastaan EU:n puheenjohtajuuden, kontaktimme tulevat varmasti tiivistymään kaikilla hallinnonaloilla. Hyvä alku oli kesäkuussa ulkoministeriössä järjestetty suomalais-venäläinen EU-asioita käsitellyt virkamiesseminaari, jossa käydyn avoimen keskustelun voi vain toivoa saavan jatkoa sektoriviranomaisten välisissä tapaamisissa. On selvää, että EU:n ja Venäjän suhteet tulevat olemaan keskeisellä sijalla Suomen puheenjohtajuus-ohjelmassa.

Viime vuosina kansalaisyhteiskunnan kehittäminen on noussut keskeiseksi painopisteeksi. Kansalaisjärjestöt ovat lähialueyhteistyön aktiivisia toimijoita. Suomen lähialuevaroista tuetaan niiden hankkeita vuosittain yli miljoonalla eurolla. Etusijalla ovat kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tähtäävät hankkeet sekä sosiaali- ja terveysalan ja ympäristösektorin hankkeet. Katson, että siihen nähden, mitkä ovat lähialueyhteistyön tarpeet ja mahdollisuudet ja miten keskeisesti sitä kautta saavutettavat tulokset ovat Suomen keskeisessä intressissä, ei lähialueyhteistyölle varattua, reaalisesti supistuvaa määrärahakehystä voida pitää riittävänä.

Suomi-Venäjä-Seura on vuosikymmenten mittaan kiitettävällä tavalla tehnyt tunnetuksi venäläistä taidetta ja taiteilijoita Suomessa ja edistänyt mm. Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumi-toiminnan kautta yhteistyöhankkeiden syntyä. Ystävyysseuran rooli ja tehtävät ovat maailman muuttuessa uudistuneet, ja monipuolistuneet, minkä voi havaita Suomi-Venäjä-seurankin toimintaa tarkasteltaessa. Seurasta on tullut merkittävä palvelun- ja tiedontarjoaja Venäjään liittyvissä asioissa. Suomi-Venäjä-seura on pystynyt hyvin vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteeseen ja muuttamaan vuosikymmenten varrella kertyneen asiantuntemuksensa toiminnaksi.

X X X

Kansanedustaja Anni Sinnemäki käsitteli puheessaan Suomen ja Venäjän välistä kulttuurivaihtoa, kansalaisyhteiskunnan toimintaa sekä ihmisen oikeutta omaan kieleen:

Suomalaisten ja venäläisten järjestöjen yhteistyössä, ja kaikessa kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa, korostuvat usein erot kansanluonteessa. Siksikin on hyvin kiinnostava ajatella, että itse asiassa Venäjän kansalaisista 20 prosenttia kuuluu johonkin vähemmistöön. Suuria, yli neljänsadantuhannen ihmisen vähemmistöryhmiä on niitäkin kaksikymmentäkaksi. Kuusi vähemmistöryhmää on niinkin suuria, että niihin kuuluu yli miljoona ihmistä, eli saman verran kuin on ihmisiä Suomessa pääkaupunkiseudulla. Mielestäni tulee kantaa suurta huolta siitä, että erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat voivat ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Esimerkiksi äidinkielellä annettavan alkuopetuksen evääminen lapselta typistää hänen koko loppuelämänsä mahdollisuuksia. Venäjän tulisi ratifioida Euroopan neuvoston alueellisten ja vähemmistökielten sopimus, ja taata vähemmistöjen oikeus äidinkieliseen koulutukseen, oikeus äidinkielen käyttöön viranomaisessa ja kansallisten liikkeiden vapaa toiminta. Nämä ovat juuri niitä samoja asioita, joita Venäjä on korostanut, kun se on vaatinut Baltian venäläisvähemmistön aseman parantamista.

X X X

Johtaja Kari Liuhton mielestä investointivirrat Venäjälle voimistuvat nopeammin, mikäli Venäjästä tulee Maailmantalousjärjestön jäsen. Venäjän WTO-jäsenyyden toteutumisen kohdalla on tosin muistettava, että Venäjän tulee sekä saada hyväksyntää nykyisiltä jäseniltä että ennen kaikkea haluttava jäsenyyttä itse. Liuhto on huolissaan siitä, että prosessin venyessä epätodennäköisyys Venäjän jäsenyydestä lisääntyy. Tämän takia hän toivoo, että jo nykyinen duuma marssittaa Venäjän järjestön jäseneksi.

Liuhto toteaa lisäksi, että suunnitelmatalouden hajoamisesta huolimatta Moskova on säilyttänyt ylivertaisen asemansa maan taloudessa. Suurimpien pankkien ja yritysten pääkonttorit sijaitsevat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pääkaupungissa. Moskova-keskeisyys ei ole yllätys, sillä kaupungissa kohtaavat maan poliittinen ja taloudellinen valta.

Liuhto ei myöskään usko, että Moskova-asema olisi uhattuna tulevaisuudessa, mutta haluaisi kiinnittää suomalaisyritysten huomion Venäjän muihin kasvukeskuksiin. Tähän saakka Pietari lähiseutuineen on ollut suomalaisten pääkohde. Pietarin talousalueelle on päätynyt noin 60% Venäjälle rekisteröityneistä suomalaisyrityksistä. Sijaintipäätöksiä pohdittaessa ei tule kuitenkaan unohtaa, että Moskovan valojen ja Pietarin siltojen ulkopuolella on yli 10 muuta miljoonakaupunkia, joiden talous kasvaa ripeästi.

Pohdittaessa Venäjän talouden tulevaa kasvua, on selvää, että kasvu ei voi loputtomasti nojata energian ja raaka-aineiden vientiin. Kilpailukykynsä parantamiseksi Venäjän tulee panostaa nykyistä voimakkaammin muun muassa pieneen ja keskisuureen yritystoimintaan, tietoyhteiskunnan rakentamiseen ja innovaatioiden kehittämiseen.

Perinteisen kaupan ohella investoinnit tulevat todennäköisesti piritymään sekä Suomesta Venäjälle että päinvastoin. Jo pitkään esillä ollut investointien suojasopimus lisäisi suomalaisinvestointien määrää huomattavasti. Itse asiassa suomalaisten investointien määrä Venäjälle voi kaksin- tai kolminkertaistua muutamassa vuodessa.

Mikäli Venäjän talouskasvu jatkuu, kasvaa idänkauppamme kohisten. Mikäli nykykehitys Saksan-, Ruotsin-, ja Venäjän -kauppamme osalta, tullee Venäjästä suurin kauppakumppanimme viimeistään ensi vuoden aikana. Sitä, miten suureksi Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupassa tulee lopulta nousemaan, on jo vaikeampi ennustaa.

X X X

Seminaaria koskevia lisätietoja antaa pääsihteeri Merja Hannus, puh. 0400 416 353.