Arvoisa rouva Tasavallan Presidentti,
Arvoisa herra Eduskunnan puhemies!
Arvoisat rouvat ja herrat,
Hyvät ystävät!
Kiitän mahdollisuudesta esiintyä tänään Suomi-Venäjä-Seuran 60-vuotisjuhlassa. Tällä tapahtumalla meille on erityinen merkitys. Tämä on sellaisen järjestön vuosijuhla, joka on tuonut ainutlaatuisen panoksen nykyisten venäläis-suomalaisten suhteiden pystyttämiseen ja kehittämiseen. Järjestön, joka on yhdistänyt ihmisiä vilpittömästi ja pyyteettömästi kiinnostuneita siitä, että nämä suhteet olisivat todellakin ystävällisiä ja hyviä naapuruussuhteita.
Venäjän ja Suomen suhteiden erikoispiirteitä tänä päivänä, poliitikkojen kieltä puhuen, ovat - aktiivinen poliittinen vuoropuhelu, konkreettisten tuloksien saavuttamiseen tähtäävä molemmille puolille edullinen yhteistyö, pysyvästi kasvava kaupankäynti, alueiden välitön mukaantulo yhteistoimintaan.
Tällä yhteistoiminnallamme on luja perusta, se on tavallisten kansalaistemme, liikemiestemme, kulttuuritoimitsijoidemme ja tiedemiestemme välille kehittynyt suhteidemme elävä verkosto.
Seuran toiminta on yhtenä akselina, jonka ympärille on punottu maittemme välisten keskinäisten suhteiden historia viime vuosikymmenien ajalta. Omassa toiminnassaan Seura on taidokkaasti käyttänyt sitä rikasta kokemustaan, jonka kansamme ovat kartuttaneet eläessä vieri vieren monia vuosisatoja. Meidän esi-isämme ovat aloittaneet yhteydenpidon jo Novgorodin valtion aikoina. Mainintoja Suomen asukkaista löytää muinaisvenäläisistä aikakirjoista.
Suomen nykyisen pääkaupungin Helsingin keskustan ulkonäkö kertoo myös yhteisestä historiasta Venäjän kanssa. Minä matkustan paljon Venäjällä. Uskokaa pois, ettei maassamme löydy kovin montaa kaupunkia, joiden pääaukiolle olisi pystytetty patsas Aleksanteri Toiselle. Sanottakoon, että juuri sille samalle Aleksanteri Toiselle, joka antoi virallisen elämän suomen kielelle. Muistamme, että Venäjän armeijan upseeri Karl Gustav Mannerheim ensimmäisenä eurooppalaisista tutkijoista teki retken Sisä-Mongoliaan ja Pohjois-Kiinaan, mikä ei ollut helppoa. Muistamme myös sen, että 1800- ja 1900-lukujen taiteessa Pietari oli suomalaisväestöltään maailman toiseksi suurin kaupunki Helsingin jälkeen.
Suhteidemme historiankirjoissa oli katkeriakin sivuja. Sodan vuodet olivat tragediana molemmille kansoille. Ne toivat ihmisille murheita ja kärsimyksiä. Ystävyysseuralla on suuri ansio siinä, että me pystyimme yhteisvoimin kääntämään sen historiamme sivun, löytämään voimia historiallisissa ja henkisissä juurissamme, jotka yhdistävät kansojamme ja uudelleen luoda luottamuksen ja keskinäisten sympatioiden voimavaran.
Siitä on kulunut aikaa ja tapahtunut valtavia muutoksia sekä maittemme ulkokuvassa, että niiden politiikassakin. Suomesta on tullut Euroopan Unionin jäsenmaa. Neuvostoliiton tilalle jatkajavaltiona muodostunut Venäjän Federaatio rakentaa uutta demokraattista yhteiskuntaa. Mutta tässäkään tapahtumien rajussa pyörteessä Suomi-Venäjä-Seuran merkitys ihmisten välisen kanssakäymisen ja kahden naapurikansan lähestymiskanavana ei ole ollenkaan vähentynyt.
Me korkeasti arvostamme Suomi-Venäjä-Seuran määrätietoista työtä venäjän kielen ja Venäjän kulttuurin tunnetuksi tekemisessä Suomessa. Samanaikaisesti Seuran toiminta on tärkeänä lähteenä Suomesta kertovan tiedon levittämisessä maassamme. Erityisesti tekisi mieli mainita Seuran panoksesta Pietarin 300-vuotisjuhlan järjestämiseen. Seuran järjestämä runsas kymmenkunta juhlatapahtumia jää pitkäksi aikaa venäläisten mieleen hyvän kunnon naapurin eleenä. Ja hyvä naapuri, niin kuin Suomessa on tapana sanoa, on jo puolet varakkuutta.
Me tervehdimme sitä asiaa, että Seuran erityisen aktiivisuuden kohteiksi viime vuosina ovat tulemassa rajan yli tapahtuva yhteistyö lähialueilla Venäjän Luoteisosilla. On luonnollista että juuri näissä Venäjän osissa on suurinta kiinnostusta Suomea kohtaan. Tämä heijastuu myös kansalaisjärjestöinä toimivien Venäjän alueystävyysseurojen toiminnassa Pietarissa, Karjalassa, Murmanskin ja Arkangelin alueilla.
Haluaisin kertoa teille, miten me näemme kaksipuolisten suhteiden nykyisen tilan ja niiden tulevaisuuden. Jos puhutaan lyhyesti, niin me olemme tyytyväisiä siihen, miten nämä suhteet kehittyvät. Meidän maittemme välillä ei ole olennaisia poliittisia ongelmia, taloudessa ovat vakiintuneet molemmin puolin edulliset liikesuhteet. Pysyvästi kasvaa kaksipuolinen tavarankierto, vuonna 2003 se tiiviisti lähestyi 8 miljardin euron tasoa.
On aivan luonnollista, että venäläis-suomalaiset suhteet yhä enemmän saavat eurooppalaisen näkökulman. Suomi on tuonut suuren panoksen Venäjän ja EU:n välisten suhteiden lisäämiseen. Erityinen merkitys tässä suhteessa on yhteisten tilojen muodostaminen Venäjän ja EU:n välillä, jotka kattavat tärkeitä elämän aloja ja ovat suunnattuja poistamaan esteitä yhteistyön tieltä, kansalaisten, yhtiöiden, kansalais-, kulttuuri-, ja humanitaaristen järjestöjen kanssakäymisen edestä. Me odotamme Suomen rakentavaa roolia tässä prosessissa.
Uusien sukupolvien tehtäväksi jää rakentaa yhteisen Euroopan tulevaisuutta, Euroopan, joka on vapaa sitä jakavista rajaviivoista. Siinä rakennustyössä on oltava mukana meidänkin maittemme nuorison. Tekisi mieli, että he yhteisvoimin, sovussa, naapureina menisivät mukaan. Tätä varten on erittäin tärkeätä nimenomaan nyt herättää kiinnostus toisiinsa, toistensa kulttuuriin, perinteisiin ja rajanaapureiden kieleen niiden keskuudessa, jotka ovat astumassa aikuiseen elämään. Vain tällä tavoin me pystymme saavuttamaan jatkuvuutta kahdenvälisissä suhteissa, säilyttämään niissä niin tärkeän tulevillekin polville ilmapiirin, jota me sanomme hyviksi naapuruussuhteiksi, ja siinä on paljon sisältöä. Olemme kiitollisia Suomi-Venäjä-Seuralle siitä että se tarmokkaasti lisää toimintaansa tässä suhteessa.
Hyvät ystävät!Suomi-Venäjä-Seuran vaihtumaton menestys omassa toiminnassaan historian eri käänteissä johtuu Suomen monien poliittisten ja yhteiskunnallisten toimihenkilöiden kokemuksen ja viisauden ansiosta. Tämä arvokas Seuran aktiivijäsenistö on sen tukena nykypäivänäkin. Haluaisin osoittaa syvällistä sympatiaa ja vilpitöntä kunnioitusta Seuran Kunniapuheenjohtajalle Presidentti Mauno Koivistolle, hänen nimeen liittyy kokonainen aikakausi maittemme välisissä suhteissa. Tiedän, että Te, rouva Tasavallan Presidentti, monia vuosia olette aktiivisena ja kiinnostuneena Seuran jäsenenä. Me Venäjällä osoitamme kiitollisuuden tunnustusta Teille siitä, että Teidän valtiollinen toiminta käytännössä palvelee Seuran tehtävien ja päämäärien saavutusta - lujittaa yhteisymmärrystä meidän maittemme välillä.
Erityisen kiitollisuuden sanat kuuluvat Seuran veteraaneille. Sekä niille, jotka olivat Seuran perustamisen lähteillä, että myös niille, joiden voimin Seura elää ja kehittyy nykypäivänä.
Koko sydämestäni onnittelen teitä maineikkaan juhlan johdosta! Olen varma, että Suomi-Venäjä-Seura jatkossakin on tärkeänä rakentavana voimana hyvien naapuruussuhteiden kehittämisessä maittemme ja kansojemme välillä!
Kiitän teitä.