Ranska äänesti myös Bolkenstein- direktiivistä.
Palvelujen vapaakauppa johtaa sosiaaliseen dumppaukseen.
Ranskan kansanäänestys perustuslaista oli myös
äänestys kaikenlaisten palvelujen EU:n laajuisesta
vapaakaupasta. Ranskalaiset pelkäsivät menettävänsä
työpaikkojaan, kun tapahtuu halvan vierastyövoiman
maihinnousua palveluiden vapauden nimikkeellä.
Pelättiin työmarkkinoiden kaikkinaista harmaantumista
ja pimeytymistä.
 Omista
työpaikoista vieraita palveluja
EU:n sisällä ei ole viimeisimmän laajentumisen
jälkeen tapahtunut runsasta maahanmuuttoa työn
perässä vanhoihin jäsenmaihin. Maahanmuutto on
kuitenkin eri asia kuin keikkapalvelut. Ongelmaksi ovat
tulleet reppufirmat ja niiden palvelutyövoima:
tilapäis- ja pätkätyöläiset. (Kuva
vasemmalla: Pariisin työttömiä jonottomassa
työvoimatoimiston ovella.)
Ranskan lehdissä kerrotaan lähes päivittäin
esimerkkejä vierasmaalaisten valtaamista palveluista.
Irlannin laivoilla Cherbourgissa vaihdettiin
irlantilaiset työntekijät (15 euroa/tunti)
puolalaisiin ja liettualaisiin (4,50 euroa tunti).
Ranskan Telecomin alihankkijan Constructelin
palvelukseen palkattiin 100 portugalilaista
työntekijää Portugalin työehdoilla, jotka ovat
huonommat kuin ranskalaiset. LU-tehtaan lähistölle
Ris-Orangisissa parkkeerattiin kaksi asuntovaunua,
joissa asui tusinan verran puolalaisia koneasentajia. He
pystyttivät tehtaalla puolalaisen palvelufirman
Transsystemin nimissä uutta konetta 22 euron
päiväpalkalla.
Ja niin edelleen. Vierasmaalaisten
palvelutyöntekijöiden palkat ovat usein vain
neljännes ranskalaisten työntekijöiden
kustannuksista, ja vieraan palvelutyövoiman käyttö
antaa käyttäjilleen merkittävän edun
urakkakilpailuissa.
Keskustelu soveltamisalasta
EU:n komission joulukuussa 2004 antama
direktiiviehdotus palvelujen vapaakaupasta on saanut
lempinimen Bolkenstein-direktiivi siitä vastuullisen
silloisen hollantilaiskomissaarin mukaan. Niissä
maissa, joissa ammattiyhdistysliike puolustaa oman maan
työpaikkoja, tunnetaan hyvin herra Bolkenstein ja
hänen direktiivinsä.
Direktiivi koskee taloudellisia palveluja, ja sillä
halutaan turvata palveluliiketoiminnan yhdenmukaiset
edellytykset kaikissajäsenmaissa. Palveluille halutaan
yhdet yhteiset markkinat eli yhteismarkkinat.
Direktiivi ei koske aloja, joilla kilpailu ”turvataan”
muilla direktiiveillä. Näitä aloja ovat esimerkiksi
pankit, vakuutusyhtiöt, sähköinen viestintä ja
pääosa erilaisista kuljetuspalveluista (mm.
taksit).
Kun monissa maissa sosiaali-, terveys- ja
koulutuspalvelut eivät ole liiketoimintaa, on
mahdollista, että direktiivin johdosta ei huononneta
kyseisiä julkisia palveluja eikä pakoteta niitä
yksityistämään ja kilpailuttamaan. Sellaiset paineet
eivät ole välttämättä peräisin
Bolkenstein-ideologiasta vaan uusliberalismin ja
globalisaation myrkyttämästä ajan hengestä, joka
haisee.
Pysyvä sijoittautuminen
Suomessa direktiivi merkitsisi sitä, että jos
palvelujen tarjoaja sijoittautuisi tänne pysyvästi,
sen olisi noudatettava Suomen lakeja ja vaatimuksia.
Siltä osin asia on yksiselitteinen Ongelmallisempi on
tilanne, jos palvelutarjoaja ei sijoittaudu Suomeen vaan
tarjoaa palveluja ”tilapäisesti”.
Jos virolainen yritys tarjoaa Suomeen tilapäisiä
palveluja, niihin ei sovelleta Suomen vaan Viron lakeja
ja määräyksiä. Yrityksen toimintaa valvovat Viron
viranomaiset, eivät Suomen. Ratkaisevaa halpatyövoiman
maihinnousussa on sana tilapäinen.
Tilapäiset palvelut
Tilapäiselle palvelujen tarjoamiselle on eri
säännöt kuin pysyvälle sijoittautumiselle. Niiden
osalta noudatetaan alkuperämaan periaatetta. mukaan
palveluntarjoajaa lähtömaan lait ja sopimukset. Se on
yksi niistä asioista, joiden takia ranskalaiset
sanoivat perustuslaille EI. Alkuperämaan lakien
soveltamista koskevia poikkeuksia, mukaan sovelletaan
aina työntekomaan määräyksiä, ovat muassa postin,
sähkön, kaasun veden jakelu sekä sosiaaliturva. Jos
palvelua tarjoava ulkomainen yritys lähettää Suomeen
tilapäistä palvelua suorittamaan työntekijöitä,
heihin sovelletaan EU:n lähetettyjen työntekijöiden
direktiiviä.
Perusongelma
EU:n palveludirektiivin ongelmana ovat siis
tilapäisten palvelujen tarjoajat, jotka saavat tarjota
palveluja osin alkuperämaan ja osin kohdemaan ehdoilla.
Näiden ehtojen valvontaa tehdään ketjun eri eri
lainsäädännön mukaan. Ranskassa äänestettiin EU:n
perustuslaille omien työpaikkojen, julkisten palvelujen
ja sosiaaliturvan puolesta. Ei ollut muuta keinoa
lähettää kansan viestiä päättäjille.
| 