Hollanti äänesti itsenäisesti Ranskan jälkeen
Hollantilaiset eivät halua lisää liittovaltiota
Hollanti torjui EU:n perustuslain heti Ranskan
jälkeen ja vielä selvemmin numeroin. Ei kuitenkaan
voida sanoa, että hollantilaiset olisivat peesanneet
ranskalaisia. Mielipidetutkimukset ennakoivat EI:tä
useiden kuukausien ajan. Ilmeisesti hollantilaiset
olisivat äänestäneet EI ilman Ranskaakin.
Puolueet
ja media KYLLÄ-puolella
Koko Hollannin poliittinen eliitti pääministeri Jan
Peter Balkenenden johtaman keskusta-oikeistolaisen
hallituksen ja median myötävaikutuksella oli EU:n
perustuslain hyväksymisen puolella. Aktiivisimmin
olivat KYLLÄ- puolella liikkeellä demarit - ja kansaa
vastaan sielläkin.
Merkittävistä puolueista vain Euroopan
vasemmistoperheeseen (GUE/NGL) kuuluva sosialistinen
puolue (SP) oli perustuslakia vastaan. Sen puheenjohtaja
Jan Marijnissen nousi EI-puolen johtohahmoihin.
Hän vetosi julkisesti maanmiehiinsä: ”Eikö meidän
pitäisi tavoitella Eurooppaa, jossa ihminen etusijalla
eikä euro? Vastaus on, että pitäisi, ja samaa mieltä
ovat lukuisat maanmiehemme. Meidän on tavoiteltava
lisää yhteistyötä Euroopan maiden kesken, mutta ei
sellaisen esityslistan mukaan, jonka ovat sanelleet
suuret maat ja suuret yritykset ja niiden tuhannet
Brysselin lobbarit.”
Puolueiden kannatusta mittaavissa mielipidetutkimuksissa
vasemmistopuolueen kannatus liki kaksinkertaistunut ja
on jo suurempi kuin vasemmistoliitolla Suomessa.
Pelottelukampanja Hollannissa
KYLLÄ-puoli kävi pelottelukampanjaa. Uhkailtiin ja
suostuteltiin. Viime vaiheessa yritettiin saada ihmiset
jäämään kotiin äänestämisen sijasta: ”Jos ette
tiedä tarpeeksi, älkää menkö äänestämään!”
Muun muassa palveludirektiivin isä entinen
EU-komissaari Frits Bolkenstein, jota on paljosta
kiittäminen Ranskan EI:stä, patisteli ihmisiä
jäämään kotiin. Sillä tavalla haluttiin
kansanäänestyksestä, jossa eliitti oli kärsivä
tappion, tehdä epäedustava. Hoettiin, että
kansanäänestyksellä oli merkitystä vain, jos
äänestysprosentti on yli 30 %, ja toimittiin sen
puolesta että se olisi rajan alle.
Äänestysprosentti oli 63.
Toisaalla maan hallitus teki kuitenkin vahvaa
europropagandaa. Perustuslakiesityksen vastustajat
nostivat Haagissa kanteen Hollannin valtiota vastaan
väärästä kansanäänestysrahoituksesta. Sen ohella,
että Bryssel rahoitti EU:n rahoista KYLLÄ-kampanjaa,
Hollannin hallitus käytti samaan tarkoitukseen 3,5
miljonaa euroa. EI-puoli piti yksipuolista rahoitusta
laittomana. Sen mukaan vain miljoona euroa oli lain
mukaan hallituksen vapaasti käytettävissä, ja loppu
piti jakaa tasan KYLLÄ- ja EI-puolten kesken.
Toisaalta EI-puolella ei ollut poliittista syytä
valittaa. Yhdessä viimeisimmistä
mielipidetutkimuksista, jossa 60 % ilmoitti
äänestävänsä EI, 59 % heistä sanoi hallituksen
kampanjoinnin kampanjoinnin KYLLÄ:n puolesta
kääntäneen heidät EI:n kannalle. Lehtisitaatin
mukaan esimerkiksi 50-vuotias yrittäjä Foort van
den Donker Lelystadista oli sanonut, että ”mitä
enemmän pääministeri yrittää saada minut sanomaan
kyllä, sitä enemmän olen taipuvainen sanomaan ei”.
Eläkeläinen Jan Weber samasta kaupungista taas
oli todennut, että ”hallitus ei ole koskaan kysynyt
meidän mielipidettämme ennakolta, ja nyt me aiomme
sanoa, mitä mieltä me olemme”.
Euro nosti hintoja
Kaikilla hollantilaisilla ei ollut sama syy äänestää
EI (niin kuin ei ranskalaisillakaan). Yksi keskeisiä
syitä oli tunne siitä, että hollantilaiset olivat
liian suuria nettomaksajia EU:n budjettiin.
Protestoitiin sellaista laajentumista vastaan, josta ei
ollut kysytty kansalaisten mielipidettä ja jonka
koettiin tulevan maksuun hollantilaisille.
Euroon siirtyminen oli vienyt hollantilaisilta oman
rahan, johon yllättävän monet olivat kiintyneet.
Koettiin, että siinä yhteydessä olivat hinnat
nousseet, ja luuloa vahvistivat tutkimukset, joiden
mukaan Hollannin raha oli kiinnitetty euroon alihintaan.
Perustuslaki symbolisoi hollantilaisille ”väärää”
rahaa.
Monet pienyrittäjät kokivat EU:sta tulevan byrokratian
ahdistavaksi. Koettiin, että sieltä sataa aina vain
uusia direktiivejä ja määräyksiä. Koettiin, että
kaikkea säännellään liian tarkasti.
EU:n koettiin kasvaneen yli rajojensa. Laajenemisen
jatkumiselle oli pantava piste. Koettiin, että yhteinen
pakolais- ja turvapaikkapolitiikka (eli yhteinen
vapaus-, turvallisuus- ja oikeusalue) toisi Hollantiin
vielä lisää uusia maahanmuuttajia, joiden määrä
monien hollantilaisten mielestä oli jo ennestäänkin
liian suuri. Pelättiin halpatyövoiman maihinnousua
uusista jäsenmaista ja tulevaisuudessa myös Turkista.
Kristillisissä piireissä oltiin pahoillaan siitä,
että Jumala oli jäänyt kirjaamatta perustuslakiin
EU:n arvojen perustana. Euroviisut vahvisti EI-puolen
asemaa! Kansanäänestyksiin liittyy paljon
kansanpsykologiaa. Kun Viro voitti Eurovision
laulukilpailun vuonna 2003, EU:n kannatus hypähti
rajusti ylös ennen Viron kansanäänestystä
jäsenyydestä. Siihen saakka Virossa puolet kansasta
kuulunut euroepäilijöihin.
Kun Hollanti ei kansanäänestyksen alla toukokuussa
menestynyt kyseisessä kilpailussa, sekin vaikutti
kansanäänestyksen lopputulokseen: 70 % hollantilaista
katsoi Euroopan valta- ja voimasuhteiden muuttuneen
Itä-Euroopan hyväksi, koska itäeurooppalaisilla
mailla oli tässä laulukilpailussa selvä yliedustus.
EU:n poliittinen eliitti sanoo, että kansalaiset eivät
kansanäänestyksessä äänestä perustuslaista vaan
ihan muista asioista. Siksi kansanäänestyksiä ei
olisi pitänyt järjestää. On kuitenkin maita, joissa
demokraattinen perinne. EU:ssa ei ole sellaista
perinnettä.
|