Viimeisenä äänestävät maat, joiden kansat on vaikeimmin taivuteltavissa ylikansalliseen päätöksentekoon.

Nopeimmat ilman kansanäänestystä

Liettuan parlamentti ratifioi EU:n perustuslain ensimmäisenä.

Liettualla oli niin kiire saada omaa perustuslakiaan ylempi teksti hyväksytyksi, että se hyväksyi marraskuun alussa 2004 sian säkissä. Hyväksymisen hetkellä ei kaikkia perustuslain osia ollut vielä toimitettu Liettuaan saati että ne olisivat olleet saatavilla maan omalla kielellä.

Seuraavana oli vuorossa Unkari, jossa parlamentti ratifioi asiakirjan joulukuun lopussa äänin 322-12, 8 tyhjää. Ei käyty minkäänlaista kansalaiskeskustelua Unkarissa, jossa viranomaiset takavarikoivat EU-jäsenyyttä koskeneen kansanäänestyksen alla EI-puolen julisteet.

Seuraavana on hyväksymisvuorossa Latvia, joka toimii samaan tapaan kuin edelliset: ei mitään kansanäänestystä vaan kaikki heti poikki ja pinoon. Niin tehdään tammikuun lopussa.

Ensimmäiset kansanäänestykset KYLLÄ-maissa

Vanhoista jäsenmaista ensimmäisenä perustuslain hyväksynee Espanja, jossa asiasta järjestetään kansanäänestys 20.2.2005.

Kun perustuslakiin myönteisimmin suhtautuvat maat äänestävät ensin, seuraavaksi järjestetään kansanäänestys Hollannissa ja Luxemburgissa.

Portugalissa on tehty poliittinen (mutta ei juridinen) päätös kansanäänestyksestä. Sen piti äänestää ensimmäisten joukossa, mutta tilannetta mutkistavat parlamenttivaalit, jotka pidetään samana päivänä kuin Espanjassa on kansanäänestys. Tulevan poliittisen vallan sitoutumisesta kansanäänestyksen järjestämiseen ei ole tietoa. Asiaa monimutkaistaa maan oma perustuslaki, jonka mukaan kansanäänestystä ei ole helppo panna toimeen.

Benelux-maista Belgian hallitus on sitoutunut kansanäänestykseen järjestämiseen, mutta nyttemmin maan demarit ovat alkaneet jänistää: sen pelätään järkyttävän maan poliittisia voimasuhteita. Demarit pelkäävät äärioikeiston EI:tä pakolaispolitiikan yhteisöllistämiseen tähtäävälle perustuslaille.

Epävarmat maat äänestävät viimeisinä

Kansanäänestys perustuslaista järjestetään Tanskassa ja Irlannissa, joissa laki määrää sen toimeenpantavaksi aina siirrettäessä valtaa pois. Nämä maat äänestävät viimeisten joukossa toivoen, että joku muu maa hylkäisi esityksen niin että niiden ei tarvitsisi äänestää lainkaan.

Viimeisten joukossa äänestää myös Englanti. Siellä Tony Blairin demarihallitus toivoo, että perustuslaille kielteinen kansa saataisiin taivuteltua perustuslain kannalle sillä varjolla, että kaikki muut olisivat sen hyväksyneet. Kansanäänestyksen ajankohtaan saattavat vaikuttaa kansalliset parlamenttivaalit (jotka järjestetään mitä ilmeisimmin toukokuussa). Jos Blair saa murskavoiton, hän järjestyttänee kansanäänestyksen heti perään siinä imussa. Toisaalta demaripuolueen sisäisessä pelissä hänen kilpailijansa Gordon Brown saattaa ottaa EI-kannan ja tehdä kansanäänestyksestä taistelun demareiden johtajuudesta.

Pitkään on spekuloitu ajatuksella, että Blairin johtamassa Englannissa ei äänestettäisi itse asiasta vaan kansanäänestyksen kysymys muotoiltaisiin niin että sen kohteena olisi maan jatkojäsenyys EU:ssa. Kysymys ollaan kuitenkin muotoilemalla seuraavalla tavalla: "Pitäisikö Yhdistyneen Kuningaskunnan hyväksyä sopimus, jolla vahvistetaan Euroopan perustuslaki?"

Ranskan on arveltu äänestävän viimeisten joukossa keväällä 2006, mutta demaripuolueen joulukuisen jäsenäänestyksen KYLLÄ-tulos saattaa vauhdittaa maan poliittista eliittiä toimeenpanemaan kansanäänestyksen siinä imussa jo kuluvan kevään lopussa.

Ranskan presidentti Jacques Chirac myy perustuslakia sillä, että se vahvistaa Eurooppaa suhteessa USA:han. Jos Tony Blair tekisin samoin, Englannissa tulos olisi varma EI. Blair joutuu maassaan myymään EU:ta USA:n liittolaisena, ja mainitun transatlanttisen liittosuhteen hän sanoo tulevan turvatuksi perustuslaissa. Saksan liittokansleri Gerhard Schröder keikkuu näiden kantojen välissä; Saksassakin kansa haluaisi äänestää mutta ei saa niin tehdä. Suomi on Saksan poliittisen eliitin linjalla.

Tshekki ja Puola kriittisinä

Uusista jäsenmaista jäsenäänestys järjestetään Tshekissä, jossa presidentti Vaclav Klausin oikeistolainen puolue ja (Kyproksen jälkeen) EU:n toiseksi vahvin vasemmistopuolue eli kommunistit vastustavat perustuslain hyväksymistä. Kansanäänestys järjestetään noin puolen vuoden kuluttua.

Puolassa julkistettiin joulukuussa ensimmäisen kerran mielipidetutkimus, jossa EI-puoli oli saavuttanut perustuslakiasiassa enemmistön. Puolassakin kansanäänestetään, ja siellä on mahdollinen sellainenkin ihme, että parlamentin enemmistö on perustuslakia vastaan.

Kansanäänestys on mahdollinen myös Sloveniassa ja Italiassa, jossa molemmissa on varma KYLLÄ-tulos.

EI-tuloksen mahdollisuus on suurin Englannin, Tanskan, Puolan, Tshekin ja myös Hollannin äänestyksissä. Ranskassakin mielipideilmasto on muuttunut EI:n suuntaan.

Suomessa ei saada äänestää

Suomi kuuluu niihin maihin, joissa lopputulos ei ole varma KYLLÄ - ja siksi Suomessa ei kansa saa äänestää. Sama koskee eräitä muita maita, kuten Ruotsia ja Itävaltaa. Itävallassa ollaan erittäin kriittisiä Turkin EU-jäsenyyteen, ja kansan pelätään ottavan kansanäänestyksessä kantaa myös siihen kysymykseen.

Ruotsissa demarihallitus on tehnyt sopimuksen neljän porvaripuolueen (mutta ei vihreiden tai vasemmistopuolueen) kanssa siitä, että kansanäänestystä ei tule. Pelätään, että taas kansa äänestää "väärin" niin kuin se teki demareiden ehdotukselle luopua omasta rahasta ja liittyä rahaliitto EMU:un.

Sen ohella, että perustuslaista päätetään kansanäänestyksissä, se on kussakin maassa hyväksyttävä sen oman valtiojärjestyksen mukaan.

Monissa maissa ei pelkkä enemmistö riitä

Monissa maissa perustuslain hyväksymiseen tarvitaan suurempi enemmistö kuin puolet parlamentin äänistä. Tanskassa tarvitaan oman perustuslain mukaan 5/6-enemmistö, Ruotsissa 3/4, Saksan molemmissa kamareissa 2/3, Luxemburgissa 2/3, Hollannissa 2/3, Unkarissa 2/3, Tshekissä 3/5, Sloveniassa 3/5 ja Kreikassa 3/5.

Entä Suomessa?

Jos omaamme ylempi EU:n perustuslaki onnistutaan salakuljettamaan voimaan valtiosopimuksena, eduskunnassa sille tarvitaan kahden kolmasosan (2/3) enemmistö. Jos sen sijaan muutetaan omaa perustuslakia, mitä on vaadittava EU:n perustuslain laillisuuden takaamiseksi, eduskunnassa tarvitaan viiden kuudesosan (5/6) enemmistö.

Jotta eduskunnassa selvittäisiin 2/3-enemmistöllä, Suomessa puhutaan perustuslaista valtiosopimuksena.

Ranskassa EU:n perustuslaista järjestetään kansanäänestys.

Siellä keskustelua käydään perustuslain sisällöstä, mutta ei samasta näkökulmasta kuin Suomessa.

Kun Suomessa puhutaan sotilaallisen liittoutumattomuuden yhteensopimattomuudesta unionin militarisoinnin kanssa ja lisääntyvän ylikansallisen päätöksenteon nähdään olevan vallansiirto suurille maille, Ranskassa kansanäänestyksen tulos ratkeaa perustuslain sosiaalisen sisällön perusteella: onko se hyväksi vai huonoksi sosiaaliturvalle.

Demareiden jäsenäänestyksessä KYLLÄ

Ranskassa demarit ottivat ikään kuin varaslähdön kansanäänestykseen ja toimittivat siitä 1.12.2004 jäsenäänestyksen.

Ranskan demaripuolue on pieni, jos asiaa mitataan jäsenten määrällä: 120 000. Esimerkiksi Saksan demareissa on yli 600 000 jäsentä. Ongelmat näissä molemmissa puolueissa ovat kuitenkin samantapaisia: jäsenet ikääntyvät. Jäsenten keski-ikä on 55 vuotta, suurin osa heistä on miehiä ja joukossa on paljon julkisen sektorin työntekijöitä. Jäsenistä noin 80 % äänesti, ja median myötävaikutuksella KYLLÄ-puoli sai selvän voiton luvuin 59 %-41 %.

Jäsenäänestyksen tulos oli voitto Francois Hollanden johtamalle puoluesuunnalle, jota tuki mielipidetutkimusten mukaan puolueen kannattajien (eikä vain jäsenten) enemmistö. Puolueen kakkosmiehellä Laurent Fabiuksella oli jäsenistössä vankat kannattajansa, mutta hänen uskottavuuttaan sosiaalisesti tietoisella EI-puolella kalvoi pelimiehen maine: hänen koettiin tavoittelevan puolueen presidenttiehdokkuutta.

EU-maiden sosialistipuolueiden edustajat yrittivät rankasti vaikuttaa ranskalaisten toveriensa jäsenäänestyksen tulokseen - ja onnistuivatkin siinä. EU:n demariperhe haluaa EU:sta liittovaltion.

Jäsenäänestyksen jälkeistä politiikkaa

Ranskassa on kuitenkin varsinainen kansanäänestys vielä käymättä. Siinä oikea ja vasen laita sekä kansallismielinen keskusta vastustavat perustuslain hyväksymistä. Toisin kuin monissa muissa maissa, joissa EI on EI, Ranskassa oikeistolaisilla ja vasemmistolaisilla on eri EI.

Demareiden KYLLÄ-tuloksella on monia vaikutuksia.

Perustuslakiasiassa se on nyt samalla puolella presidentti Chiracin oikeiston kanssa. Se saattaa olla este demareiden EI-puolen takinkäännölle ja asettumiselle puolueen viralliselle linjalle. Kansalliskokouksessa puoluejohto haluaa kaikkien demareiden, myös EI-puolen, esiintyvän yhtenäisinä.

KYLLÄ-puoli on luvannut olla kostamatta niille, jotka äänestivät EI. Kostoon on monia mahdollisuuksia maassa, jossa on vaalipiirikohtainen enemmistövaali. Ranskassa puolueet määrittävät ehdokasasettelulla ja liittoutumisilla toisten puolueiden kanssa kansanedustajansa, ja EI-puolella olleet lukuisat kansalliskokouksen ja alueellisten parlamenttien edustajat joutuvat nyt miettimään, säilyttävätkö he paikkansa puolueen listoilla, jos he lähtevät avoimesti vastustamaan perustuslakia myös varsinaisessa kansanäänestyksessä.

Viimeisimpien mielipidetutkimusten mukaan yli 4/5 ranskalaisista sanoo tietävänsä perustuslaista liian vähän. KYLLÄ-puolen asema on ajan kuluessa heikentynyt, ja Metro-lehden joulukuisen mielipidetutkimuksen mukaan tilanne on sen hyväksi enää 52 %-48 %. Naisten enemmistä sanoo EI, miesten KYLLÄ.

Kun EU:n perustuslaista järjestetään eri maissa kansanäänestyksiä, KYLLÄ-puolen tukena on kaikkialla politiikan ja rahan valta.

Me muut emme kuitenkaan ole yksin.

Meillä on toinen toisemme ja kansalaisjärjestömme.

Eurooppalainen EI-kampanja

Jotkut EU-maiden kansalaiset ovat muodostaneet verkoston kansanäänestysten EI-puolten tukemiseksi. Yksi neljästäkymmenestä aloitteentekijästä on ollut Esko Seppänen. Toisena suomalaisena on ensimmäisten allekirjoittajien joukossa kansalaisaktivisti Thomas Wallgren.

Muiden maiden edustajia löytyy verkoston kotisivulta www.europeannocampaign.com

Verkoston koordinaattorina toimii Lontoossa saksalainen Thomas Rupp.

Tuo järjestösi mukaan

Aloitteentekijät ovat hyväksyneet seuraavan yhteisen lausuman:

Osana koko Euroopan yli koostuvaa organisaatioiden ja yksilöiden itsenäistä verkostoa me uskomme, että EU:n itsensä takia tarvitaan kiireellisiä uudistuksia. Ratkaisevat edellytykset näille uudistuksille eivät toteudu perustuslain nykyisessä luonnoksessa. Verkoston kannattajilla voi olla erilaisia perusteita sille, miksi tämä projekti pitäisi pysäyttää, mutta me kaikki uskomme, että jos ehdotettu perustuslaki ratifioidaan, sen kielteiset seuraukset ovat suuremmat kuin sen myönteiset puolet. Siksi me katsomme, että tämä luonnos vaikuttaa kielteisesti Euroopan tulevaisuuteen. Siksi me suosittelemme Euroopan kansalaisille, että he sanoisivat "ei" tälle EU:n perustuslaille. "EI" ei olisi EU:n loppu, vaan se olisi alku hedelmälliselle keskustelulle siinä Laekenin julistuksessa ilmaistussa hengessä, jonka mukaan EU pitäisi tuoda lähemmäksi sen kansalaisia.

Tähän lausuman on mahdollista yhtyä verkoston sähköisillä kotisivuilla (joiden osoite on www.europeannocampaign.com).

Toiminta laajenee

Ei-kampanjan verkosto käynnistyi samana päivänä 29.10.2004, jolloin EU-maiden johtajat allekirjoittivat perustuslain lopullisen luonnoksen.

Sen jälkeen verkostoa on alettu levittää kaikkiin EU:n jäsenmaihin. Tarkoituksena on aktivoida ja organisoida kansalaisia jakamalla tietoa siitä, että kaikissa maissa on myös niitä, joille poliittisen ja sotilaallisen eliitin sekä markkinoiden valtaa vahvistava perustuslaki ei kelpaa. Kriittistä tietoa perustuslaista - sananselityksineen – löytyy muun muassa osoitteesta www.euabc.com

Suomessa eletään siinä merkityksessä takapajulassa, että poliittisilla puolueilla ei ole halua rikkoa sitä eliitin konsensusta, joka perustuu Matti Vanhasen ja Paavo Lipposen sopimukseen: jyrkkä ei kansanäänestykselle.

Tanskan sosialistinen kansanpuolue (SF) irrottelee oikein kunnolla vasemmistolaisista juuristaan.

Puolueen europarlamentaarikko vaihtoi viime vaalien jälkeen vasemmistosta vihreisiin.

Puolueen jäsenten enemmistökin hyväksyi joulukuun jäsenäänestyksessä EU:n perustuslain.

Puoluejohdon takinkäännös

Tanskalaiset ovat aina olleet euroepäilijöitä. Kun on ollut kansanäänestyksiä, ja sellainen pitää järjestää aina siirrettäessä valtaa maasta ulos, kansalaisten enemmistö on suurin piirtein joka toinen kerta sanonut EI unionin liittovaltiokehitykselle.

Tanskan vasemmistopuolue (SF) on ollut aktiivisesti mukana EI-liikkeissä: ei ole haluttu lisää liittovaltiota Eurooppaan.

Puheenjohtaja Holger K. Nielsenin johdolla puoluejohto on valinnut uuden linjan – ja uuden identiteetin. Tämä kannatukseltaan noin seitsemän prosentin puolue on ruvennut propagoimaan EU:n puolesta.

Jäsenäänestys

Mukaansa puoluejohto on saanut puolueen jäsenten enemmistön. Jäseniä puolueessa on tosin vain 7 500, joista vajaat 5 000 äänesti jäsenäänestyksessä. Heistä 63,8 % äänesti perustuslain puolesta ja 36,2 % sitä vastaan.

Puoluejohto sai tuloksen selvittyä lämpimät onnittelut maan oikeistolaiselta hallitukselta: nyt on hallituksen helpompi hyväksyttää perustuslaki kansanäänestyksessä.

Vasemmistopuolueen puoluejohdolla on kovat piipussa: avoimesti sanottiin ennen jäsenäänestystä, että jos tulee EI, puolue hajoaa. Ne, jotka sanoivat jäsenäänestyksessä EI, eivät uhkailleet "väärän" tuloksen johdosta.

Kansanäänestys ratkaisee

Mielipidetutkimusten mukaan tanskalaisten enemmistö on ollut KYLLÄ-mieltä. Asia ratkaistaan kuitenkin lopullisesti vasta kansanäänestyksessä, ja aina ennenkin on KYLLÄ-puoli johtanut ennen varsinaista äänestystä.

Kansanäänestys ei sinällään ratkaise perustuslain hyväksymistä: parlamentissa oman maan perustuslain muuttaminen vaatii viiden kuudesosan (5/6) enemmistön.

Tässä merkityksessä on vasemmistopuolueen kanta merkittävä. Jos suurin osa sen kansanedustajista äänestää perustuslain puolesta tavoitteenaan ministerinpaikat seuraavassa hallituksessa, se saattaa ratkaista perustuslain läpimenon Tanskassa.

Listavaali tekee puolueen kansanedustajille vaikeaksi äänestää oman tahtonsa ja vakaumuksensa mukaan.

Tanskassa on voimakas kansanliike itsenäisten ja demokraattisten valtioiden Euroopan puolesta. Niissä oloissa vasemmistopuolueella on lähivuosina vaikea säilyttää kaikkien jäsentensä luottamus puolueeseen.