Käytetyn ydinpolttoaineen loppuvarastoinnista

23.3.2001

Eräät Euroopan maat ovat lähiaikoina tekemässä päätöksiä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikoista. Näkeekö komissio mahdolliseksi sen, että varastointipolitiikka yhteisöllistetään niin että kaikkien maiden ei tarvitse säilöä mainittua tavaraa itse vaan että se säilötään koko EU:n näkökulmasta turvallisimpiin paikkoihin?

E-1121/01FI Loyola de Palacion
komission puolesta antama vastaus
(8.6.2001)

Komissio rohkaisee jäsenvaltioita yhteistyöhön korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituksen suhteen. Tällaista jätettä on myös käytetty ydinpolttoaine, jos sitä ei toimiteta jälleenkäsiteltäväksi. Komissio antoi tammikuussa 1999 neuvostolle tiedonannon , jossa se totesi seuraavasti: "Komissio toistaa vetoomuksensa jäsenvaltioille, että ne pyrkisivät saamaan koko Euroopan unionin omavaraiseksi ja lisäisivät solidaarisuutta toisiaan kohtaan radioaktiivisen jätteen loppusijoitukseen liittyvissä asioissa. Unionin olisi pyrittävä omavaraisuuteen radioaktiivisen jätteen, kuten muidenkin jätteiden, osalta, vaikka radioaktiivisen jätteen kuljetuksen valvontaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei ole kielletty viemästä jätettä unionin ulkopuolisiin maihin. On kuitenkin pyrittävä säilyttämään mahdollisuus harjoittaa jäsenvaltioiden välillä vapaaehtoista yhteistyötä silloin, kun esimerkiksi jätteiden loppusijoitukseen liittyvä alueellinen lähestymistapa voisi parantaa turvallisuutta ja lisätä ympäristöön liittyviä etuja".

Komission mielestä tätä lähestymistapaa olisi sovellettava edelleen. Alueellisesta lähestymistavasta on hyötyä erityisesti jäsenvaltioille, joissa ydinvoiman osuus on olematon tai hyvin vähäinen, koska pienten jätemäärien loppusijoitukselle tulisi muutoin hyvin suuret yksikkökustannukset. Toisaalta komissio katsoo, että ydinenergiaohjelmaa soveltavilla jäsenvaltioilla olisi oltava riittävästi kapasiteettia, jotta ne pystyvät vähintään huolehtimaan turvallisesti omista jätteistään. Tämä koskee myös jätteiden mahdollista loppusijoitusta riippumatta siitä, tehdäänkö sen osalta vapaaehtoista alueellista yhteistyötä.

Läntisen Euroopan geologian ja maankuoren rakenteen ominaisuuksien vuoksi on löydetty tai löydettävissä useita paikkoja, jotka mahdollisesti soveltuvat maaperään tapahtuvaan loppusijoitukseen. Lisäksi kuten äskettäin julkaistussa energiahuollon vihreässä kirjassa todettiin, loppusijoitus on toteutettavissa ja rakennus- ja operaatiotekniikat riittävän kehittyneitä sovellettaviksi. Euroopan unionin maiden geologiset piirteet yhdistettyinä loppusijoitustiloissa käytettyihin teknisiin esteisiin mahdollistavat sen, että jokaisen jäsenvaltion alueelta on hyvin todennäköisesti löydettävissä vähintään yksi mahdollinen loppusijoituspaikka.