Kirjallinen kysymys E-3615/03 komissiolle, esittäjä Esko Seppänen

Aihe: Vaelluslohien kalastaminen

Itämeren merkittäviin luonnonlohien kutupaikkoihin kuuluvat Pohjanlahden joet. Kun lohet siirtyvät kutupaikoilta merialtaisiin, ne ovat vapaasti myös niiden pyydettävissä, joilla ei ole velvollisuutta huolehtia vaelluslohien kannan säilymisestä. Ovatko komision mielestä nykyiset pyyntirajoitukset asianmukaisia kalakannan säilyttämiseksi ja voitaisiinko jäsenmaiden kiintiöissä ottaa huomioon niiden toimet kantojen säilyttämiseksi lisääntymisjoissa?

E-3615/03FI
Franz Fischlerin
komission puolesta antama vastaus

Itämeren lohenkalastuksen yhteisön tason sääntelyyn sisältyvät suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja kiintiöt sekä tekniset toimenpiteet, joilla pyritään turvaamaan kalavarojen kestävä käyttö. Komissio perustaa TAC- ja lkalastuskiintiöehdotuksensa tieteellisille lausunnoille, kuten yhteisessä kalastuspolitiikassa on tavanomainen käytäntö. Komissio uskoo, että tällaiseen menettelyyn perustuvan käytössä olevan kalastuksen sääntelyn avulla kalakannat on mahdollista säilyttää.

Yksittäisten jäsenvaltioiden kiintiöt perustuvat suhteellisen vakauden käsitteeseen, joka on yksi yhteisen kalastuspolitiikan tärkeistä osatekijöistä (kts. neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 1 kohta). Kansainvälisen Itämeren kalastuskomitean (IBSFC) tasolla ja osanan lohta koskevaa vuosien 1997-2010 toimintasuunnitelmaa vuonna 2002 hyväksytty suositus nro XIX saattaa kitenkin tulevaisuudessa johtaa joihinkin sen suuntaisiin muutoksiin, jollaisia arvoisa parlamentin jäsen ehdottaa. Edellä mainitussa suosituksessa todetaan, että IBSFC päättää viljeltyjen lohien määrän kasvuun perustuvista lisäkalastusmahdollisuuksista, jotka jaetaan osapuolille suhteessa niiden tekemiin poikasistutuksiin. On myös huomattava, että voidakseen käyttää lisäkalastusmahdollisuuksia kyeisien osapuolen on osoitettava, että se pystyy kohdentamaan kalastuksen ainoastaan viljeltyihin lohiin harjoittamalla lisäkalastusmahdollisuuksia vastaavaa kalastusta ainoastaan tarkoin määritellyillä kalastusalueilla ja osallistumalla laajaan rasvaevän leikkausohjelmaan, jonka avulla luonnonvaraiset ja viljellyt lohet voidaan erottaa toisistaan. Tämän uuden kalastusstrategian tavoitteena on siirtää kalastus luonnonvaraisen lohen ja viljellyn lohen sekakalastuksesta kalastukseksi, jossa kohteena ovat pääosin viljellyt lohikannat.