SUULLINEN KYSYMYS H-0013/04 komissiolle
helmikuun 2004 istuntojakson kyselytunnille
työjärjestyksen 43 artiklan mukaisesti
esittäjä(t): Esko Seppänen

Aihe: Made in EU

Viime aikoina on herättänyt julkista keskustelua komission aikomus kieltää kansallisten alkuperämerkintöjen käyttö tuotepakkauksissa. Mikä on komission virallinen kanta tähän asiaan? Saako tällä hetkellä käyttää vapaasti kyseisiä merkintöjä, ja aikooko komissio kieltää ne?

H-0013/04
Komission vastaus
10.2.2004

Muutamat unionin teollisuudenalat sekä muutamat jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentin ja talous- ja sosiaalikomitean jäsenet ovat viime kuukausina ehdottaneet yhteisön (ja sen ulkopuolisten maiden) tuotteita koskevan alkuperämerkintäjärjestelmän ottamista käyttöön tai nostaneet muuten uudelleen esiin tämän aiheen. Useiden pyyntöjen jälkeen komissio on 19. joulukuuta 2003 toimittanut työasiakirjan neuvoston 133-komitealle esittäen mahdolliset vaihtoehdot alkuperämerkintöjä koskevalle yhteisön sääntelylle pyytäen jäsenvaltioita järjestämään kuulemistilaisuuksia omassa maassaan. Komissio on myös lähettänyt asiakirjan parlamentille (teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle) kuulemista varten. Asiakirja on saatavilla komission verkkosivustossa:

http://trade-info.cec.eu.int/doclib/docs/2004/february/tradoc_115557.pdf.

Tässä asiakirjassa ei esitetä mitään konkreettisia ehdotuksia, vaan käynnistetään vain keskustelu asiasta. Komissio haluaisi tehdä selväksi, ettei sillä ole lainkaan aikomusta kieltää kansallisten alkuperämerkintöjen käyttöä tuotepakkauksissa. Asiakirjassa ei kyseenalaisteta kansallisten merkintöjen ja merkkien käytön jatkamista; ne ovat tärkeitä markkinointivälineitä.

Asiakirjassa tarjotaan yleiskatsaus "made in EU"-alkuperämerkinnän eduista ja haitoista sekä esitetään seuraavat harkittavat vaihtoehdot:

se vaihtoehto, että alkuperämerkinnät otetaan käyttöön sekä tuontituotteiden että kotimarkkinatuotteiden kohdalla täysin vapaaehtoiselta pohjalta;

sekajärjestelmän käyttäminen siten, että tuontituotteissa alkuperämerkintä on pakollinen ja kotimaisissa tuotteissa vapaaehtoinen;

ja kolmantena vaihtoehtona pakollinen alkuperämerkintä sekä tuontituotteissa että kotimaisissa tuotteissa.

Komissio aikoo kuulla kuluttajia ja teollisuutta vuoden 2004 alkupuolella ja pyytää jäsenvaltioita tekemään samoin.
Tällä hetkellä mikään ei estä käyttämästä vapaaehtoisia alkuperämerkintöjä kotimarkkinatuotannossa tai tuontituotteissa, mikäli kauppiaat haluavat ilmoittaa alkuperän kuluttajatiedotuksen tarkoituksessa.

Mitä tulee maataloustuotteisiin, sekä kansallisella että yhteisön tasolla on joitakin oikeudellisia välineitä. Niinpä elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevassa direktiivissä 2000/13/EY säädetään alkuperää tai lähtöpaikkaa koskevat merkinnät pakollisiksi, jos niiden ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan, ja luodaan yhteisön tason menettely kansallisella tasolla suunniteltujen toimien hyväksymiselle.

On kaikkien asiasta kiinnostuneiden tahojen, niin kansallisella kuin yhteisön tasolla, asia päättää, mitkä ovat niiden intressit alkuperämerkintää koskevan yhteisön sääntelyn kehittämisessä ja, jos ne asettuvat puoltamaan muutosta, määritellä mahdollisen sääntelyn luonne ja soveltamisala.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]