Ydinturvallisuuspaketti

MEP Esko Seppänen eduskunnan ympäristövaliokunnassa 10.10.2003

EU:n komissio on tehnyt lainsäädäntöaloitteen kahdesta direktiivistä, jotka muodostavat ns. ydinturvallisuuspaketin.

Olen parlamentin esittelijä direktiiviehdotuksesta, joka käsittelee yleisiä periaatteita ydinlaitosten turvallisuudesta. Toinen raportti on käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollosta, ja sen esittelee espanjalainen Alejo Vidal-Quadras Roca.

Neuvostolla on molemmista yksinomainen päätösvalta, ja niistä vain kuullaan Euroopan parlamenttia. Euratom-sopimukseen perustuvat direktiivit ovat parlamentin lainsäädäntövallan ulottumattomissa.

Ydinjätedirektiivi

Ydinjätedirektiivi on pääosin ongelmaton.

On yleisesti esitetty kritiikkiä siinä ilmaistuja määräaikoja kohtaan, ja europarlamentti ehdottanee niihin enemmän joustavuutta.

Käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen loppusijoituksen osalta komissio haluaa lisätä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Europarlamentti omasta puolestaan halunnee kirjata direktiiviin nykyistä selvemmän muotoilun siitä, että jokaisella jäsenmaalla on oikeus olla ottamatta vastaan muiden maiden jätteitä niiden loppusijoittamiseksi omaan maaperäänsä.

Täyskiellon mahdollisuus sisältyy jo jäsenmaiden - ja EU:n hyväksymiin - kansainvälisiin sopimuksiin, ennen muuta yleissopimukseen käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen turvallisuudesta. Raportin esittelijä ehdottaa eksplisiittisen kiellon kirjaamista direktiiviin.

Komissio kuitenkin vastustaa sitä!

Se lähtee siitä, että käytetty ydinpolttoaine ja ydinjäte ovat tavaroita ja että yhteismarkkinoilla ei voida sallia minkään maan kieltäytyvän vastaanottamasta toisen maan tavaroita.

Komissio omasta puolestaan on valmis kirjaamaan direktiiviin sen, että näitä ”tavaroita” saadaan maahan tuoda vain vastaanottajamaan suostumuksella. Tällä sanamuodolla vältytään komission mielestä sen asian selvittämiseltä EY-tuomioistuimessa, ovatko niiden maiden yksipuoliset tuontikiellot laittomia, jotka ovat jo säätäneet sellaisia kansallisiin lakeihin.

Mielestäni on selvää, että ajan mittaan asian juridinen puoli selvitetään EU-oikeudessa eikä viimesitä sanaa ole vielä sanottu. Siksi pidän tärkeänä, että direktiiviin kirjataan jäsenvaltioiden oikeus kieltää käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen maahantuonti. Ei saa syntyä sellaista yllätystä, että niiden kuljetuksia ruvettaisiin säätelemään muun tavarakaupan periaatteiden mukaan ottamatta huomioon jätteen erityisluonnetta.

Käytöstäpoistamisrahastot

Mitä tulee ydinturvallisuusdirektiiviin, jossa olen parlamentin esittelijä, se jakautuu kahteen osaan: 1) yleiseen ydinlaitosten turvallisuuteen sekä 2) käytöstäpoistamisrahastojen hallinnointiin. Nämä kaksi asiaa on sangen keinotekoisesti yhdistetty samaan direktiiviin.

On luultavaa, että komissio yrittää tällä tavalla saada rahastot saman oikeudellisen perustan piiriin kuin ydinlaitosten turvallisuuden, jonka oikeusperusta on Euratom-sopimus ja sen artiklat 31-32 kansanterveydestä ja säteilyltä suojelusta. Komission motiivi lienee se, että tällä oikeudellisella kikkailulla rahastojen hallinnointi saadaan päätettäväksi määräenemmistöllä. Jos käytettäisiin "oikeampaa" oikeusperustaa, asiasta jouduttaisiin päättämään yksimielisesti, ja silloin direktiivin ja siihen liittyvän rahastojen hallinnoinnin riippumattomuuden voisivat estää veto-oikeudellaan ne isot maat (Saksa ja Englanti, Ranskakin), joissa rahastot on pääosin takaisinlainattu ydinvoimateollisuuden omaan käyttöön tai joissa ne ovat viime kädessä valtiovallan hallinnoimia ja takaamia.

Vaikka komissio olisi tavoitteessaan oikeassa, tällainen oikeusperustan manipulointi ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Hyvänkään tarkoituksen puolesta ei pidä antaa kansainvälisen yhteisön säädösten joustaa vaan on edettävä tiukan laillisesti.

Europarlamentissa on kiinnitetty huomio siihen, että näiden rahastojen kautta ydinvoimayhtiöt saavat ylimääräisen kilpailuedun voidessaan käyttää näitä varoja markkinaosuuksien valtaamiseen muilta tuottajilta. Euroopan parlamentin kanta on, että näitä rahastoja pitää hallita markkinoiden vapauttamisen oloissa ja sähköyhtiöiden kilpailutilanteessa ilman kilpailua vääristäviä piirteitä.

Ydinlaitosten turvallisuus

Tutustuttuani erilaisiin näkökantoihin ydinlaitosten turvallisuusdirektiivistä olen päätynyt esittämään Euroopan parlamentille komission ehdotuksen hylkäämistä.

Hylkäyksen perusteet on esitetty kattavasti Suomen hallituksen esityksessä eduskunnalle ja siihen liittyvässä muistiossa EU/2003/0595.

Arvioin, että tällaisen kannan ymmärtävät hyvin erilaiset intressiryhmät ja asiantuntijat Kansainvälisessä Atomienergiajärjestössä (IAEA), kansallisissa valvontavirastoissa ja ydinvoimayhtiöissä.

Olen esittänyt europarlamentille seuraavat perusteet omalle hylkäämisehdotukselleni:

- Direktiivin oikeudellinen perusta on epämääräinen ja käytöstäpoistamisrahastojen hallinnoinnin liittäminen kansanterveydelliseen oikeusperustaan on tehty vain jäsenmaiden veto-oikeuden estämiseksi.

- Kyseessä ei ole puitedirektiivi eikä komissio ole valmistelemassa muita direktiivejä, jotka antaisivat sen toiminnalle lailliset perusteet.

- Komissio aikoo valmistella "parhaisiin käytäntöihin" perustuvat normit, joilla ei olisi lainvoimaa mutta joita kaikkien ydinlaitosten pitäisi noudattaa. Tämä tekee mahdolliseksi komission mielivaltaiset määräykset alalla, jossa jokainen ydinlaitos on erilainen ja jolla parhain valvontatietämys on IAEA:ssa.

- Komissiolla ei mitä ilmeisimmin ole asianmukaisia resursseja arvioida määräämiensä asiantuntijaryhmien tarkastuskäyntien tuloksia ja antaa niiden perusteella omia määräyksiään (ilman että jäsenmaiden viranomaisilla on mahdollisuus kyseenalaistaa komission toimenpidemääräyksiä).

- Komissiolla ei edes ole tietoa omasta henkilökunnastaan, joka sillä on valvontaa ja raportointia varten käytettävissä eikä valmiita suunnitelmia näiden toimien järjestämisestä.

- Komissio ei ole pystynyt esittämään ongelmia nykyisessä IAEA:n yleissopimukseen sekä sen valvontaan ja kansallisten viranomaisten harjoittamaan valvontaan liittyvässä turvallisuusjärjestelmässä nykyisissä tai tulevissa jäsenmaissa.

- Voidaan vetää muunlaisen näytön puuttuessa johtopäätös, että ydinturvallisuus ei ole uusissa jäsenmaissa huonompi kuin vanhoissa, eikä direktiiviä tarvitse sen johdosta saattaa voimaan ennen 10 uuden jäsenmaan liittymistä.

Avainkysymys

Direktiivillä komissiolle annetaan toimivaltaa ydinlaitosten turvallisuuteen.

Kun kyseessä ei ole puitedirektiivi eikä sitä aiota täydentää muilla laillisilla instrumenteilla, komissio on ottamassa itselleen avoimen valtakirjan päättää oman harkintansa mukaan ydinturvallisuusasioista.

En ole valmis ehdottamaan europarlamentille direktiivin hyväksymistä ennen kuin komissio selvittää tyydyttävällä tavalla, miten se aikoo luoda nykyistä paremmat normit oman toimintansa perustaksi ydinturvallisuusasioissa.

Alkuperäinen esitys muuttuu

EU:ssa niitä ei voida määrätä siitä työstä riippumattomasti roopan parlamentissa mielipiteet direktiivistä jakautuvat ryhmien sisällä.

Vaikka hylkäysesitys jäisi joulukuussa koko parlamentin äänestäessä asiasta vähemmistöön, se on viesti neuvostolle siitä, että europarlamentti ei ole tyytyväinen komission esitykseen.

Monet jäsenmaatkaan eivät ole.

Ruotsi on 25.9 esittänyt neuvostolle non-paperin, jossa ehdotetaan hyväksyttäväksi jäsenmaiden vapaaehtoinen sitoutuminen standardien harmonisoimiseen IAEA:ssa toteutettavan yleisten standardien ja niitä koskevan valmistelun työn pohjalta. Suomi tukenee tätä esitystä. Pitää ottaa huomioon subsidiariteetti ja vakuuttua, että saadaan lisäarvoa antamalla komissiolle uutta toimivaltaa.

Pitemmälle ovat menneet pääministeri Tony Blair ja liittokansleri Gerhard Schröder, jotka yhteisessä kirjeessään (29.9) pääkomissaari Prodille ehdottavat edellä mainitun tapaista vapaaehtoista harmonisointia ja tämän komission direktiiviehdotuksen hylkäämistä.

Itse asiassa komissiokin on jo muuttanut esitystään niin, että se on valmistellut muutosesityksiä alkuperäiseen esitykseensä puheenjohtajamaa Italian kanssa ja kannattaa puheenjohtajamaan kompromissiehdotuksen (30.9) hyväksymistä. Ainoa asia, mistä komissio sanoo pitävänsä kiinni, on se, että asiasta säädetään direktiivillä ja että ei mennä vapaaehtoiseen harmonisoimiseen.

Komission tavoite ydinlaitosten tiukkojen ja lainvoimaisten turvallisuusstandardien laatimiseksi on oikea. Ei voida sanoa, että ydinlaitosten turvallisuuden lisäämiseksi ei tarvita parempia ja lainvoimaisia standardeja tai tehokkaampaa valvontaa. Nykyistä tilannetta voidaan parantaa. Teknisten turvallisuusstandardien laatiminen kestää kuitenkin useita vuosia. Niiden valmistelu on käynnissä IAEA:ssa.

Kun ehdotan direktiiviehdotuksen hylkäämistä, en siis sano, että valvontaa ei voida parantaa. Sanon, että komission ehdotus ei paranna tilannetta vaan saattaa huonoimmassa tapauksessa sekoittaa vastuusuhteita turvallisuudesta tällä alalla, jolla ongelmat ovat vahingon tapahtuessa aina rajat ylittäviä. Valtaa ja vastuuta ei pidä siirtää tahoille, jotka eivät ole kompetentteja sitä käyttämään ja joiden vallankäyttöä eivät rajaa selvät normit.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]