Ydinjätedirektiivistä,
UV 5/2003
Ydinjäte on EU:n komission mukaan tavallista tavaraa!
Se kävi ilmi, kun ITRE-valiokunnassa tutkittiin komission
ydinvoimadirektiivipaketin toista osaa käytetyn ydinpolttoaineen
ja radioaktiivisen jätteen huollosta.
Siinä niitä maita, joissa on ydinlaitoksia, velvoitetaan
laatimaan suunnitelmat ja aikataulu oman ydinjätteensä
loppusijoitukselle.
Käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteen loppusijoituksen
osalta komissio haluaa lisätä jäsenvaltioiden
välistä yhteistyötä.
Europarlamentissa on esiintynyt voimakasta tahtoa, jonka
mukaan direktiiviin pitää kirjata nykyistä
selvemmin se, että jokaisella jäsenmaalla on oikeus
kieltää muiden maiden ydinjätteden maahantuonti
niiden loppusijoittamistarkoituksessa.
Täyskiellon mahdollisuus sisältyy jäsenmaiden
- ja EU:n hyväksymiin - kansainvälisiin sopimuksiin,
ennen muuta yleissopimukseen käytetyn ydinpolttoaineen
ja ydinjätteen turvallisuudesta.
Komissio kuitenkin vastustaa kiellon kirjaamista direktiiviin!
Sen mukaan käytetty ydinpolttoaine ja ydinjäte
ovat tavaroita ja että yhteismarkkinoilla ei voida sallia
minkään maan kieltäytyvän vastaanottamasta
toisen maan tavaroita.
Näin törmätään tähän samaan
asiaan, josta Suomessa väiteltiin jo EU-kansanäänestyksen
alla: yhteismarkkinat ovat myös ydinjätemarkkinat.
Komissio on omasta puolestaan valmis kirjaamaan direktiiviin
sen, että näitä "tavaroita" saadaan
tuoda maahan vain vastaanottajamaan suostumuksella.
Tällä sanamuodolla vältytään komission
mielestä sen selvittämiseltä EY-tuomioistuimessa,
ovatko niiden maiden yksipuoliset tuontikiellot laittomia,
jotka ovat jo säätäneet sen kansalliseen lakiinsa.
Ajan mittaan joku markkinaosapuoli vuorenvarmasti selvityttää
asian juridisen puolen EU-oikeudessa, eikä siitä
näin olen ole vielä viimeistä sanaa sanottu.
Jos ydinjäte on tavaraa, uuden perustuslain mukaan EU:n
tuomioistuimella on jäsenmaan asettaman tuontikiellon
tulkintaan ylin valta. Se edustaa ylempää tahtoa
kuin Suomen laki.
| 