Voima-lehden kolumni, marraskuu
Nykyisessä rauhanturvalaissamme on pykälä, jonka mukaan suomalaisia
ei saa lähettää taisteluun euroarmeijan joukoissa ilman YK:n
mandaattia. Niin ollen meidän poikia ei saa tapattaa maamme
rajojen ulkopuolella ilman YK:n lupaa. Vain YK voi antaa sodille
kansainvälisoikeudellisen laillisuuden.
Natossa ovat kuitenkin päättäneet, että Nato-joukot voivat
hyökätä myös ilman YK:n mandaattia, laittomastikin.
Kun EU:lle perustettiin Helsingin huippukokouksessa euroarmeija,
kokouksen asiakirjoihin yritettiin kirjata, että sen käyttö
taistelutehtäviin vaatisi aina YK:n mandaatin. Nato-maat pitivät
kuitenkin huolen siitä, että euroarmeija on tältä osin Nato-yhteensopiva
ja voi hyökätä ilman YK:n mandaattia.
Sen takia myös Suomen puolustusministeriössä ovat alkaneet
puuhata rauhanturvalain muuttamista. Meidän pitää saada hyökätä
rauhassa! Ilman rauhanturvalain muutosta Suomi ei voi osallistua
hyökkäyksiin muiden mukana.
Niissä merkeissä on Suomessa myös päätetty lisätä niiden
joukkojen määrää, jotka osoitetaan euroarmeijan käyttöön vuodesta
2003 alkaen. Kun vuosi sitten marraskuussa Brysselin - Nato-mallisesssa
- joukkojenluovutuskokouksessa päätettiin antaa euroarmeijaan
1500 suomalaista, nyt määrä ollaan nostamassa 2000:een. Samalla
Suomi ottaa maksaakseen osuutensa euroarmeijan sotamateriaalin
eli uuden raudan ja elektroniikan hankinnasta.
Näyttää siltä, ja niin onkin, että Suomi valmistautuu tekemään
entistä vähemmän YK-yhteensopivaa rauhanturvaamista ja entistä
enemmän Nato-yhteensopivaa rauhaanpakottamista - eli sotaa.
Suomalaisia varusmiehiä koulutetaan euroarmeijaa varten
valmiusjoukoissa Porin Prikaatissa Säkylässä. Armeija sanoo,
että jos olet kerran antanut nimesi valmiusjoukon käyttöön,
siitä sitoumuksesta ei pääse irti. Se on julma kohtalo joillekin
kanssaihmisillemme.
Lipposen ajan henki haisee. Ajan henkihän on se, että panssarimersukenraali
Gustav Hägglundin euroarmeijassa halutaan voivan syntyä suomalaisia
sankarivainajia kansainvälisoikeudellisesti laittomissa sodissa.
| 