Voima-lehden kolumni, toukokuu
Helsingin huippukokouksessa päätettiin EU:n
militarisoimisesta.
Taustalla oli NATO:n Washingtonin huippukokouksessa
(huhtikuussa 1999) hyväksytty strateginen konsepti.
Sen mukaan NATO ei ole vain puolustusliitto, vaan se voi
myös hyökätä. Se voi tehdä niin ilman
kansainvälisen yhteisön eli YK:n turvallisuusneuvoston
päätöksiä. Niinpä NATO:n pommitukset Kosovon
sodassa olivat kansainvälisen oikeuden näkökulmasta
laittomia, samoin USA:n ja Englannin helmikuiset
pommitukset Irakissa. Elämme aikaa, jolloin voima
korvaa lain.
Helsingissä päätettiin myös perustaa
NATO-yhteensopiva euroarmeija, jonka käyttöön Suomi
on luvannut antaa 1 500 sotilasta, saman verran kuin
meitä isompi Ruotsi. Tanska puolestaan ei anna
euroarmeijan käyttöön lainkaan ammattitappajia.
Kun EU:n militarisoimista tehdään kriisinhallinnan
savuverhon suojassa, se on myös rauhaan pakottamista
eli sotaa. Poliittinen suojasavu kätkee sisäänsä
asioiden salaisen valmistelun. NATO on saanut EU:lta
luvan salata ne asiakirjat, joiden pohjalle rakentuu
EU:n sotilaallinen ulottuvuus.
Euroarmeijan osalta ovat vielä ratkaisematta
kaikkein olennaisimmat kysymykset: mihin tarkoituksiin
ja millä mandaatilla EU:n käyttöön annettavia
kriisinhallintajoukkoja käytetään. Se tiedetään,
että asevoimien avulla halutaan turvata EU-maiden
käyttöön niukkoja luonnonvaroja muista maista.
Se, että Suomi tarjoaa EU:n sotilaskomitean johtoon
kenraali Gustav Hägglundia, murentaa Suomen
liittoutumattomuuden uskottavuuden. Se on Suomen
natottamista. Poliittiselle eliitille se on tavoite
sinänsä.
Vaikka 2/3 kansastamme ei halua NATO:on, meitä
natotetaan ilman että sotilaallis-poliittinen
NATO-yhteensovittaminen on mikään juridinen prosessi.
Se on sitä, että "asevoimat liittyvät Natoon,
hallitus säilyy liittoutumattomana".
Minä haluan kansanäänestyksen Suomen suhteesta
NATO:on.
Voima-lehden kolumni, kesäkuu
EU:ssa puhutaan EU-kieltä, joka ei käänny suomen
kielelle poliittisen eliittimme haluamalla tavalla.
Siksi tehdään sanan väännöksiä.
Amsterdamin sopimuksessa Suomi hyväksyi
osallistumisen EU:n yhteiseen rauhaanpakottamiseen
(englanniksi peace making). Kuitenkin Suomen laki kielsi
silloin - mutta ei kiellä enää - Suomen
osallistumisen sellaisiin sotatoimiin. Otettiin
kääntäjät apuun ja "peace making"
käännettiinkin rauhan palauttamiseksi. Sitä ei Suomen
laki ollut huomannut kieltää. Niin oli Amsterdamin
sopimus linjassa lainsäädäntömme kanssa.
Sanan väännöstä tarvitaan myös
taisteluhelikoptereiden hankkimiseksi. Koptereita
tarvitaan Suomen sotilaalliseen
Nato-yhteensovittamiseen. Siinä tarkoituksessa Suomessa
myös koulutetaan valmiusjoukkoja euroarmeijaa varten.
Kun eduskunta päätti olla ostamatta
taisteluhelikoptereita, tulossa on uusi yritys, ja rahaa
pyydetään nyt saattohelikoptereiden hankintaan.
Kyseessä ovat samat miljardikopterit.
Asioita valmistellaan poliittisen sumuverhon takana.
Paavo Lipponen, joka puhuu ulkomailla avoimesti
liittovaltion puolesta, syyllistyy kotona
rehellisyysvajeeseen. Hän käyttää salasanoja, joita
muiden pitää toistella niin kuin muinaisessa
Neuvostoliitossa jokaisen opportunistin piti aikoinaan
hokea marxismi-leninismin mantraa. Vain se on
"keskustelua".
Tärkein federalistinen salasana on konventtimetodi.
Se on sitä, että EU:n uusi perustuslaki ja sitä
kautta EU:n liittovaltioittaminen ja militarisoiminen
valmistellaan epädemokraattisesti ja
epäparlamentaristisesti ulkomailla ja että Suomen
eduskunnan on hyväksyttävä asiakirjat pilkunkaan
paikkaa muuttamatta.
EU ei ole ympäristö- tai sosiaaliturvaprojekti
eikä rauhanyhdistys. Suomea voidaan EU:ta - ja omaa
eliittiämme - vastaan puolustaa vain
kansanäänestyksellä. On vaadittava äänestystä
Natosta. On mobilisoitava kansa.
Voima-lehden kolumni, heinäkuu
EU:ssa on demokratiavaje.
Demokratia on kansanvaltaa. Jotta olisi demokratiaa,
pitää olla kansa. EU - tai niin kuin ne sanovat
"Eurooppa" - ei ole kansa.
Tunnetaan vain valtiollista mutta ei ylikansallista
demokratiaa. EU:n liittovaltioittaminen ei niin muodoin
edusta demokratiaa. Liittovaltio on demokratian
merkityksessä benji-hyppy tyhjään ilman köyttä.
Demokratia on edustuksellisuutta ja parlamentarismia.
Se on sitä, että lakeja säätävät kanssaihmiset
valitaan yleisillä vaaleilla, joissa jokaisella on
yhtäläinen äänioikeus. Päätöksillä pitää olla
yleinen hyväksyttävyys eli legitimiteetti, eikä
demokratiaa ole enemmistön diktatuuri. Demokratia on
avoimuutta sekä päätöksentekijöiden ja virkamiesten
julkista valvontaa.
Kaikkea sitä ei EU ole.
Europarlamentti ei ole mikään oikea parlamentti. Se
ei säädä lakeja niin kuin parlamentit säätävät.
EU:ssa ei ole parlamentarismia. Jos olisi, se olisi
sitä pahempi. Se olisi entistä enemmän suurten maiden
valtaa.
EU-lait säätää viime kädessä neuvosto, joka
koostuu kulloinkin käsiteltävänä olevan asian
ministereistä. Harvalla heistä on asetuksista ja
direktiiveistä päätettäessä mukanaan oman
kansanedustuslaitoksensa mandaatti.
EU on ennen muuta eurokratia: komissio
virkamiehineen. Heillä on monopoli lakialoitteisiin.
Heillä on toimeenpanovalta kaikissa niissä asioissa,
joissa EU:lla on yksinomainen toimivalta eli jotka on
yhteisöllistetty. Yhteisöllisyys vahvistaa eurokratian
valtaa.
EU:ta militarisoidaan, ja tulollaan on
Nato-yhteensopiva euroarmeija. Asiaa valmistellaan
salassa, sillä jäsenmaiden ministerit ovat antaneet
Natolle oikeuden salata kaikki sotilaalliset asiakirjat.
Demokratiaa ovat kansanäänestykset. Meidän on
saatava äänestää Natosta. Kysymys on sodasta ja
rauhasta.
Voima-lehden kolumni, syyskuu
Nizzan sopimus oli suurten maiden vallankaappaus.
Isot EU-maat saivat sen myötä veto-oikeuden kaikkiin
EU:n määräenemmistöpäätöksiin. Kolme suurta
jäsenmaata pystyy estämään minkä tahansa
päätöksen hyväksymisen.
Tätä vallankaappausta perusteltiin EU:n
laajenemisella.
Tästä pitää herätä kysymys, miksi entistä
laajemmassa EU:ssa pitää antaa lisää valtaa entistä
pienemmälle joukolle suuria jäsenmaita.
Suurten maiden veto-oikeus otetaan kaiken lisäksi
käyttöön, vaikka EU ei laajenekaan. Se vasta on
vallankaappaus!
Irlannissa mainittu Nizzan sopimus hylättiin
kansanäänestyksessä. Kansa sanoi EI, vaikka kaikki
suurimmat puolueet ja koko media kannattivat
hyväksymistä.
Kun kansa sanoi EI, Irlannin parlamentti ei voi nyt
ratifioida sopimusta.
Jotta Nizzan sopimus tulisi voimaan, se on
ratifioitava kaikissa EU:n jäsenmaissa, myös
Irlannissa. Näin ollen Irlannin kansa näyttää
torpedoineen Nizzan sopimuksen äänestämällä EI.
Suuret maat sanovat nyt, ettei yhden pienen maan EI
saa estää sopimuksen voimaantuloa. Se merkitsisi
niiden vallankaappauksen epäonnistumista. Siksi
irlantilaiset on pantava äänestämään uudelleen.
Sitä varten EU:n Laekenin huippukokouksessa
joulukuussa hyväksytään joku näennäinen
julkilausuma, jolla vahvistetaan Irlannin oikeus
liittoutumattomuuteen. Nizzan asiakirjoihin ei anneta
poikkeuksia, mutta luodaan vaikutelma siitä, että muut
maat antavat Irlannille vähän periksi. Sen jälkeen
Irlannin kansan pitäisi antaa periksi.
Suurten maiden valta pieniin ei ole demokratiaa. EU
on meille vieras valta. Suomessa puoluepamput ovat
vieraan vallan agentteja. Ei kuunnella kansaa.
Seuratkaapa, mitä tapahtuu Irlannin asiassa, kun
kokonainen kansa sanoi liittovaltiolle EI.
Meidän suomalaisten pitää vaatia saada äänestää Natolle EI.
Voima-lehden kolumni, lokakuu
Euroopan parlamentissa tunsimme itsemme tärkeiksi.
Lehdissä kirjoitettiin, että meitä oli uhattu sariinikaasuhyökkäyksellä.
Ei ollut uhattu. Lööpit levittivät väärää sotahysteriaa.
Käydään propagandasotaa.
Bush sanoi, että tässä sodassa "jokaisen kansakunnan
kautta maailman on nyt tehtävä valinta: olette joko meidän
tai terroristien puolella".
Europarlamentissa päätimme olla hänen puolellaan ja "vapauttaa
maailman pahantekijöistä". Kysymys on ristiretkestä,
josta korruptiolla kuorrutettu Italian pääministeri Berlusconi
sanoo, että "länsimaailman arvot on tarkoitettu leviämään
itään ja valloittamaan uusia kansoja". Meitä ovat
vastassa ne, jotka käyvät pyhää sotaa valloittajia vastaan.
Jonkun kummallisen näkymättömän mahdin voimasta 500 miljoonaa
eurooppalaista käyttäytyy edustajiensa välityksellä ikään
kuin sodalla - ja sodille - ei olisi vaihtoehtoja. Tarkoitan
EU:n 15 jäsenmaata ja 13 hakijamaata, jotka lähettivät Belgian
ulkoministerin - meidän nimissämme - sanomaa, että me olemme
hänen puolellaan.
Nyt ei saa olla rehellinen eikä pohtia terrorismin syitä eikä
syyttää USA:ta tai Israelia väärästä voiman käytöstä.
Jotta ei tule leimatuksi terroristiksi tai heidän tukijakseen,
ei saa sanoa ääneen, että USA painostaa muita mukaan ristiretkelleen,
vaikka juuri siitä on kysymys. "Yhteiset arvot"
ovat sotahuuto. Politiikalla pyhitetään laittomuudet.
Suomea natotetaan.
Kaksi vuotta sitten kenraali Gustav Hägglund, joka kokoaa
Brysselissä Nato-yhteensopivaa euroarmeijaa sanoi, että viiden
vuoden kuluttua Suomen Nato-jäsenyys on "kuin Martta-yhdistykseen
menisi". Siihen on vielä kolme vuotta. Turvallisinta
meidän on sanoa EI Natolle ja USA:n johtamille ristiretkille.
Paavo Lipponen on - vastoin meidän etuamme - sitoutunut kaikkeen
siihen, mitä muut esittävät. Sitä on olla sisäpiirissä.
Niin makaa kuin petaa.
Suomi tarvitsee vaihtoehdon Paavo Lipposelle.
Voima-lehden kolumni, marraskuu
Nykyisessä rauhanturvalaissamme on pykälä, jonka mukaan suomalaisia
ei saa lähettää taisteluun euroarmeijan joukoissa ilman YK:n
mandaattia. Niin ollen meidän poikia ei saa tapattaa maamme
rajojen ulkopuolella ilman YK:n lupaa. Vain YK voi antaa sodille
kansainvälisoikeudellisen laillisuuden.
Natossa ovat kuitenkin päättäneet, että Nato-joukot voivat
hyökätä myös ilman YK:n mandaattia, laittomastikin.
Kun EU:lle perustettiin Helsingin huippukokouksessa euroarmeija,
kokouksen asiakirjoihin yritettiin kirjata, että sen käyttö
taistelutehtäviin vaatisi aina YK:n mandaatin. Nato-maat pitivät
kuitenkin huolen siitä, että euroarmeija on tältä osin Nato-yhteensopiva
ja voi hyökätä ilman YK:n mandaattia.
Sen takia myös Suomen puolustusministeriössä ovat alkaneet
puuhata rauhanturvalain muuttamista. Meidän pitää saada hyökätä
rauhassa! Ilman rauhanturvalain muutosta Suomi ei voi osallistua
hyökkäyksiin muiden mukana.
Niissä merkeissä on Suomessa myös päätetty lisätä niiden
joukkojen määrää, jotka osoitetaan euroarmeijan käyttöön vuodesta
2003 alkaen. Kun vuosi sitten marraskuussa Brysselin - Nato-mallisesssa
- joukkojenluovutuskokouksessa päätettiin antaa euroarmeijaan
1500 suomalaista, nyt määrä ollaan nostamassa 2000:een. Samalla
Suomi ottaa maksaakseen osuutensa euroarmeijan sotamateriaalin
eli uuden raudan ja elektroniikan hankinnasta.
Näyttää siltä, ja niin onkin, että Suomi valmistautuu tekemään
entistä vähemmän YK-yhteensopivaa rauhanturvaamista ja entistä
enemmän Nato-yhteensopivaa rauhaanpakottamista - eli sotaa.
Suomalaisia varusmiehiä koulutetaan euroarmeijaa varten
valmiusjoukoissa Porin Prikaatissa Säkylässä. Armeija sanoo,
että jos olet kerran antanut nimesi valmiusjoukon käyttöön,
siitä sitoumuksesta ei pääse irti. Se on julma kohtalo joillekin
kanssaihmisillemme.
Lipposen ajan henki haisee. Ajan henkihän on se, että panssarimersukenraali
Gustav Hägglundin euroarmeijassa halutaan voivan syntyä suomalaisia
sankarivainajia kansainvälisoikeudellisesti laittomissa sodissa.
|