Voima-lehden kolumni, toukokuu

Helsingin huippukokouksessa päätettiin EU:n militarisoimisesta.

Taustalla oli NATO:n Washingtonin huippukokouksessa (huhtikuussa 1999) hyväksytty strateginen konsepti. Sen mukaan NATO ei ole vain puolustusliitto, vaan se voi myös hyökätä. Se voi tehdä niin ilman kansainvälisen yhteisön eli YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä. Niinpä NATO:n pommitukset Kosovon sodassa olivat kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomia, samoin USA:n ja Englannin helmikuiset pommitukset Irakissa. Elämme aikaa, jolloin voima korvaa lain.

Helsingissä päätettiin myös perustaa NATO-yhteensopiva euroarmeija, jonka käyttöön Suomi on luvannut antaa 1 500 sotilasta, saman verran kuin meitä isompi Ruotsi. Tanska puolestaan ei anna euroarmeijan käyttöön lainkaan ammattitappajia.

Kun EU:n militarisoimista tehdään kriisinhallinnan savuverhon suojassa, se on myös rauhaan pakottamista eli sotaa. Poliittinen suojasavu kätkee sisäänsä asioiden salaisen valmistelun. NATO on saanut EU:lta luvan salata ne asiakirjat, joiden pohjalle rakentuu EU:n sotilaallinen ulottuvuus.

Euroarmeijan osalta ovat vielä ratkaisematta kaikkein olennaisimmat kysymykset: mihin tarkoituksiin ja millä mandaatilla EU:n käyttöön annettavia kriisinhallintajoukkoja käytetään. Se tiedetään, että asevoimien avulla halutaan turvata EU-maiden käyttöön niukkoja luonnonvaroja muista maista.

Se, että Suomi tarjoaa EU:n sotilaskomitean johtoon kenraali Gustav Hägglundia, murentaa Suomen liittoutumattomuuden uskottavuuden. Se on Suomen natottamista. Poliittiselle eliitille se on tavoite sinänsä.

Vaikka 2/3 kansastamme ei halua NATO:on, meitä natotetaan ilman että sotilaallis-poliittinen NATO-yhteensovittaminen on mikään juridinen prosessi. Se on sitä, että "asevoimat liittyvät Natoon, hallitus säilyy liittoutumattomana".

Minä haluan kansanäänestyksen Suomen suhteesta NATO:on.

Voima-lehden kolumni, kesäkuu

EU:ssa puhutaan EU-kieltä, joka ei käänny suomen kielelle poliittisen eliittimme haluamalla tavalla. Siksi tehdään sanan väännöksiä.

Amsterdamin sopimuksessa Suomi hyväksyi osallistumisen EU:n yhteiseen rauhaanpakottamiseen (englanniksi peace making). Kuitenkin Suomen laki kielsi silloin - mutta ei kiellä enää - Suomen osallistumisen sellaisiin sotatoimiin. Otettiin kääntäjät apuun ja "peace making" käännettiinkin rauhan palauttamiseksi. Sitä ei Suomen laki ollut huomannut kieltää. Niin oli Amsterdamin sopimus linjassa lainsäädäntömme kanssa.

Sanan väännöstä tarvitaan myös taisteluhelikoptereiden hankkimiseksi. Koptereita tarvitaan Suomen sotilaalliseen Nato-yhteensovittamiseen. Siinä tarkoituksessa Suomessa myös koulutetaan valmiusjoukkoja euroarmeijaa varten.

Kun eduskunta päätti olla ostamatta taisteluhelikoptereita, tulossa on uusi yritys, ja rahaa pyydetään nyt saattohelikoptereiden hankintaan. Kyseessä ovat samat miljardikopterit.

Asioita valmistellaan poliittisen sumuverhon takana.

Paavo Lipponen, joka puhuu ulkomailla avoimesti liittovaltion puolesta, syyllistyy kotona rehellisyysvajeeseen. Hän käyttää salasanoja, joita muiden pitää toistella niin kuin muinaisessa Neuvostoliitossa jokaisen opportunistin piti aikoinaan hokea marxismi-leninismin mantraa. Vain se on "keskustelua".

Tärkein federalistinen salasana on konventtimetodi.

Se on sitä, että EU:n uusi perustuslaki ja sitä kautta EU:n liittovaltioittaminen ja militarisoiminen valmistellaan epädemokraattisesti ja epäparlamentaristisesti ulkomailla ja että Suomen eduskunnan on hyväksyttävä asiakirjat pilkunkaan paikkaa muuttamatta.

EU ei ole ympäristö- tai sosiaaliturvaprojekti eikä rauhanyhdistys. Suomea voidaan EU:ta - ja omaa eliittiämme - vastaan puolustaa vain kansanäänestyksellä. On vaadittava äänestystä Natosta. On mobilisoitava kansa.

Voima-lehden kolumni, heinäkuu

EU:ssa on demokratiavaje.

Demokratia on kansanvaltaa. Jotta olisi demokratiaa, pitää olla kansa. EU - tai niin kuin ne sanovat "Eurooppa" - ei ole kansa.

Tunnetaan vain valtiollista mutta ei ylikansallista demokratiaa. EU:n liittovaltioittaminen ei niin muodoin edusta demokratiaa. Liittovaltio on demokratian merkityksessä benji-hyppy tyhjään ilman köyttä.

Demokratia on edustuksellisuutta ja parlamentarismia. Se on sitä, että lakeja säätävät kanssaihmiset valitaan yleisillä vaaleilla, joissa jokaisella on yhtäläinen äänioikeus. Päätöksillä pitää olla yleinen hyväksyttävyys eli legitimiteetti, eikä demokratiaa ole enemmistön diktatuuri. Demokratia on avoimuutta sekä päätöksentekijöiden ja virkamiesten julkista valvontaa.

Kaikkea sitä ei EU ole.

Europarlamentti ei ole mikään oikea parlamentti. Se ei säädä lakeja niin kuin parlamentit säätävät. EU:ssa ei ole parlamentarismia. Jos olisi, se olisi sitä pahempi. Se olisi entistä enemmän suurten maiden valtaa.

EU-lait säätää viime kädessä neuvosto, joka koostuu kulloinkin käsiteltävänä olevan asian ministereistä. Harvalla heistä on asetuksista ja direktiiveistä päätettäessä mukanaan oman kansanedustuslaitoksensa mandaatti.

EU on ennen muuta eurokratia: komissio virkamiehineen. Heillä on monopoli lakialoitteisiin. Heillä on toimeenpanovalta kaikissa niissä asioissa, joissa EU:lla on yksinomainen toimivalta eli jotka on yhteisöllistetty. Yhteisöllisyys vahvistaa eurokratian valtaa.

EU:ta militarisoidaan, ja tulollaan on Nato-yhteensopiva euroarmeija. Asiaa valmistellaan salassa, sillä jäsenmaiden ministerit ovat antaneet Natolle oikeuden salata kaikki sotilaalliset asiakirjat.

Demokratiaa ovat kansanäänestykset. Meidän on saatava äänestää Natosta. Kysymys on sodasta ja rauhasta.

Voima-lehden kolumni, syyskuu

Nizzan sopimus oli suurten maiden vallankaappaus. Isot EU-maat saivat sen myötä veto-oikeuden kaikkiin EU:n määräenemmistöpäätöksiin. Kolme suurta jäsenmaata pystyy estämään minkä tahansa päätöksen hyväksymisen.

Tätä vallankaappausta perusteltiin EU:n laajenemisella.

Tästä pitää herätä kysymys, miksi entistä laajemmassa EU:ssa pitää antaa lisää valtaa entistä pienemmälle joukolle suuria jäsenmaita.

Suurten maiden veto-oikeus otetaan kaiken lisäksi käyttöön, vaikka EU ei laajenekaan. Se vasta on vallankaappaus!

Irlannissa mainittu Nizzan sopimus hylättiin kansanäänestyksessä. Kansa sanoi EI, vaikka kaikki suurimmat puolueet ja koko media kannattivat hyväksymistä.

Kun kansa sanoi EI, Irlannin parlamentti ei voi nyt ratifioida sopimusta.

Jotta Nizzan sopimus tulisi voimaan, se on ratifioitava kaikissa EU:n jäsenmaissa, myös Irlannissa. Näin ollen Irlannin kansa näyttää torpedoineen Nizzan sopimuksen äänestämällä EI.

Suuret maat sanovat nyt, ettei yhden pienen maan EI saa estää sopimuksen voimaantuloa. Se merkitsisi niiden vallankaappauksen epäonnistumista. Siksi irlantilaiset on pantava äänestämään uudelleen.

Sitä varten EU:n Laekenin huippukokouksessa joulukuussa hyväksytään joku näennäinen julkilausuma, jolla vahvistetaan Irlannin oikeus liittoutumattomuuteen. Nizzan asiakirjoihin ei anneta poikkeuksia, mutta luodaan vaikutelma siitä, että muut maat antavat Irlannille vähän periksi. Sen jälkeen Irlannin kansan pitäisi antaa periksi.

Suurten maiden valta pieniin ei ole demokratiaa. EU on meille vieras valta. Suomessa puoluepamput ovat vieraan vallan agentteja. Ei kuunnella kansaa.

Seuratkaapa, mitä tapahtuu Irlannin asiassa, kun kokonainen kansa sanoi liittovaltiolle EI.

Meidän suomalaisten pitää vaatia saada äänestää Natolle EI.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]