Voima-lehden kolumni, toukokuu

Helsingin huippukokouksessa päätettiin EU:n militarisoimisesta.

Taustalla oli NATO:n Washingtonin huippukokouksessa (huhtikuussa 1999) hyväksytty strateginen konsepti. Sen mukaan NATO ei ole vain puolustusliitto, vaan se voi myös hyökätä. Se voi tehdä niin ilman kansainvälisen yhteisön eli YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä. Niinpä NATO:n pommitukset Kosovon sodassa olivat kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laittomia, samoin USA:n ja Englannin helmikuiset pommitukset Irakissa. Elämme aikaa, jolloin voima korvaa lain.

Helsingissä päätettiin myös perustaa NATO-yhteensopiva euroarmeija, jonka käyttöön Suomi on luvannut antaa 1 500 sotilasta, saman verran kuin meitä isompi Ruotsi. Tanska puolestaan ei anna euroarmeijan käyttöön lainkaan ammattitappajia.

Kun EU:n militarisoimista tehdään kriisinhallinnan savuverhon suojassa, se on myös rauhaan pakottamista eli sotaa. Poliittinen suojasavu kätkee sisäänsä asioiden salaisen valmistelun. NATO on saanut EU:lta luvan salata ne asiakirjat, joiden pohjalle rakentuu EU:n sotilaallinen ulottuvuus.

Euroarmeijan osalta ovat vielä ratkaisematta kaikkein olennaisimmat kysymykset: mihin tarkoituksiin ja millä mandaatilla EU:n käyttöön annettavia kriisinhallintajoukkoja käytetään. Se tiedetään, että asevoimien avulla halutaan turvata EU-maiden käyttöön niukkoja luonnonvaroja muista maista.

Se, että Suomi tarjoaa EU:n sotilaskomitean johtoon kenraali Gustav Hägglundia, murentaa Suomen liittoutumattomuuden uskottavuuden. Se on Suomen natottamista. Poliittiselle eliitille se on tavoite sinänsä.

Vaikka 2/3 kansastamme ei halua NATO:on, meitä natotetaan ilman että sotilaallis-poliittinen NATO-yhteensovittaminen on mikään juridinen prosessi. Se on sitä, että "asevoimat liittyvät Natoon, hallitus säilyy liittoutumattomana".

Minä haluan kansanäänestyksen Suomen suhteesta NATO:on.

Voima-lehden kolumni, kesäkuu

EU:ssa puhutaan EU-kieltä, joka ei käänny suomen kielelle poliittisen eliittimme haluamalla tavalla. Siksi tehdään sanan väännöksiä.

Amsterdamin sopimuksessa Suomi hyväksyi osallistumisen EU:n yhteiseen rauhaanpakottamiseen (englanniksi peace making). Kuitenkin Suomen laki kielsi silloin - mutta ei kiellä enää - Suomen osallistumisen sellaisiin sotatoimiin. Otettiin kääntäjät apuun ja "peace making" käännettiinkin rauhan palauttamiseksi. Sitä ei Suomen laki ollut huomannut kieltää. Niin oli Amsterdamin sopimus linjassa lainsäädäntömme kanssa.

Sanan väännöstä tarvitaan myös taisteluhelikoptereiden hankkimiseksi. Koptereita tarvitaan Suomen sotilaalliseen Nato-yhteensovittamiseen. Siinä tarkoituksessa Suomessa myös koulutetaan valmiusjoukkoja euroarmeijaa varten.

Kun eduskunta päätti olla ostamatta taisteluhelikoptereita, tulossa on uusi yritys, ja rahaa pyydetään nyt saattohelikoptereiden hankintaan. Kyseessä ovat samat miljardikopterit.

Asioita valmistellaan poliittisen sumuverhon takana.

Paavo Lipponen, joka puhuu ulkomailla avoimesti liittovaltion puolesta, syyllistyy kotona rehellisyysvajeeseen. Hän käyttää salasanoja, joita muiden pitää toistella niin kuin muinaisessa Neuvostoliitossa jokaisen opportunistin piti aikoinaan hokea marxismi-leninismin mantraa. Vain se on "keskustelua".

Tärkein federalistinen salasana on konventtimetodi.

Se on sitä, että EU:n uusi perustuslaki ja sitä kautta EU:n liittovaltioittaminen ja militarisoiminen valmistellaan epädemokraattisesti ja epäparlamentaristisesti ulkomailla ja että Suomen eduskunnan on hyväksyttävä asiakirjat pilkunkaan paikkaa muuttamatta.

EU ei ole ympäristö- tai sosiaaliturvaprojekti eikä rauhanyhdistys. Suomea voidaan EU:ta - ja omaa eliittiämme - vastaan puolustaa vain kansanäänestyksellä. On vaadittava äänestystä Natosta. On mobilisoitava kansa.

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]