Mauno Koiviston kirjasta "Venäjän idea"

Esko Seppänen 28.4.2001

Helsingin Sanomissa (26.4.2001) kirjoitettiin:
Venäjän Suomen suurlähettiläs Aleksander Patsev ei allekirjoita presidentti Mauno Koiviston näkemystä, että Suomi olisi Eurooppa-innossaan laiminlyönyt suhteen Venäjään. "Venäjän johdossa ollaan todella sitä mieltä, että sen jälkeen kun Suomi liittyi EU:hun meidän välisemme suhteet eivät ole muuttuneet", Patsev vastasi kysymykseen Paasikivi-seuran kokouksessa.
Moskova.gif (6103 bytes)Patsev kumosi Koiviston näkemyksen myös lainaamalla ministeri Kimmo Sasia (kok): Sasin mielestä suhteet eivät ole liittymisen jälkeen tulleet vähemmän intensiivisiksi.
Onpa aikoihin eletty, kun entistä presidenttiä, joka on ansiokkasti edustanut Suomen ideaa suhteessa Venäjään, lyödään sasilla päähän!
Suurlähettiläs Patsev ei edusta Venäjän ideaa vaan virallista ulkoasianhallintoa, ja hänen puheitaan on tarkasteltava siinä valossa.
Venäjä maksimoi omaa turvallisuuttaan. Se suhtautuu kielteisesti NATO:n itälaajenemiseen - ainakin siihen asti kun se on realiteetti (minkä osoittavat Puolan, Unkarin ja Tshekin tapaukset). Se haluaa murentaa transatlanttista liittoa EU-USA sisältäpäin siinä hengessä, jossa Koivisto arvioi Neuvostoliiton loppua: NKP:n valtaa saattoi murentaa vain sisältä mutta ei ulkoa käsin.Venäjän virallisessa ulkopolitiikassa tuetaan tässä hengessä euroarmeijan perustamista ja EU:n omaa puolustusulottuvuutta. Sen uskotaan heikentävän NATO:a.
Ainakin lyhyellä aikavälillä venäläisillä on väärä tilannearvio: euroarmeija on täysin NATO-yhteensopiva ja vahvistaa NATO:a lisäämällä sen toimintakykyä uusilla joukoilla ja uudella raudalla ja elektroniikalla. Venäjä yrittää turhaan syleillä EU-maat irti NATO:sta.
Venäjän diplomaattisten edustajien tehtävänä on nuoleskella suomalaisia virkamiehiä ja byrokraatteja ja kasvattaa heistä luottohenkilöitä puhumaan EU:ssa Venäjän puolesta NATO:a vastaan?
Kaikki NATO:n toiminnat on suunnattu alueeltaan ja luonnonvaroiltaan maailman suurinta valtiota Venäjää vastaan. Samaan aikaan Venäjä murenee sisäisesti. Kansanterveys huononee ja väkiluku alnee.
On ajateltavissa, että molemmat osapuolet (USA eli NATO ja Venäjä) yrittävät käyttää suomalaisia hyväkseen. Oiva esimerkki on Ahtisaaren tapaus. Hän hyväksyi NATO:n laittomat pommitukset Jugoslaviassa. Sen jälkeen hänet saatettiin valita NATO:n viestien viejäksi serbeille yhdessä Venäjää edustaneen Tshernomyrdinin kanssa. Hän oli NATO:n mies eikä mikään neuvottelija.
Venäläiset (lue: Patsev) yrittävät kohteliaalla käytöksellään valjastaa suomalaisen diplomatian myös omaan käyttöönsä.
Olisi mielenkiintoinen tilanne, kun suomalainen ministeri Kimmo Sasi, joka tunnetusti edustaa Suomen venäläisvastaisimpia voimia, toimisi Venäjän sanansaattajana suhteessa EU:hun tai NATO:on. Mistä me syyttäisimmekään silloin Sasia, joka on koko elämänsä toiminut Suomen ja Venäjän niitä hyviä naapurisuhteita vastaan, joita Koivisto on ollut Paasikiven ja Kekkosen kanssa menestyksellisesti rakentamassa? Olisiko Sasi silloin uusien venäläisten puoluetovereidensa juoksupoika?
Koivisto tarkastelee kirjassaan Venäjän pitkää juoksua, eikä hänen tarvitse välittää päivänpoliittisista suhdanteista. Kirja "Venäjän idea" on suhdanteista vapaa.
Olen poiminut näille kotisivulleni ajatuksia Koiviston kirjasta. Juttu ja useimmat johtopäätökset ovat kuitenkin minun. Olen ottanut esille joitakin kiinnostavia näkökohtia (ammentamatta Koiviston kirjaa ollenkaan kuiviin); meidänhän pitää uskotella itsellemme tuntevamme muita EU-maita paremmin naapurimme ja sen todellisuuden synnyn.
Seuraavilla riveillä olen käyttänyt sitaattimerkkejä vähän harhaanjohtavasti, Olen poiminut Koiviston tekstistä irrallisia paloja, jotka eivät ole pilkuntarkkoja sitaatteja, mutta ajatusta en ole mielestäni vääristänyt.
- Se, mikä on minun omaa kommenttiani, on tällä tavalla erotettu ranskalaisin viivoin Koivisto-sitaateista.

- Että tällaisia ajatuksia Koiviston kirjan "Venäjän idea" pohjalta:

- Koiviston kirjan johtava ongelmanasettelu liittyy Venäjän asemaan sekä kartalla että kulttuurien evoluutiossa: onko se itää vai länttä.
- Karl Marx on tyttärensä Eleanorin kokoamassa pamfletissa "Secret Diplomatic History of the 18th Century" antanut sangen tylyn tuomion venäläisistä: aasialais-mongolialaista kansaa kaikki tyynni paimentolais-yhteisöllisine maanomistus- ja valtarakenteineen. Marxin Venäjä-tuntemus oli sangen rajallinen, ja Koiviston kirja onkin parempi johdatus asiaan. Hänellä on - tässä asiassa - parempi asiantuntemus kuin Karl Marxilla (jonka kirjaa ei käännetty venäjäksi).
- Koivisto näkee Venäjän idean olevan yhteydessä kristinuskon tuloon Venäjälle. Se tuli sinne mutkitellen Kiovan kautta.
- Ennen Moskovan Venäjää oli Kiovan Venäjä, ja siinä merkityksessä venäläiset ovat ukrainalaisten kanssa historiallisessa kohtalonyhteydessä. Ukraina on kuitenkin hakenut kaiken aikaa etäisyyttä ikiaikojen Venäjään, mutta ei se helppoa ole; slaavikansoja molemmat. Venäjän näkökulmasta on pelottavaa, kun NATO on alkanut rakentaa suoria yhteyksiä Venäjästä riippumattomuutta hakevan Kiovan kanssa. Euroopan historiaa muovaa tällä hetkellä enemmän Kaspian meren alueen öljy- ja kaasuputkien linjoitus kuin mikään muu reaalitaloudellinen yhteys.
"Kun Kiovan Venäjälle haettiin uskontoa, Kiovan edustajiin teki syvän vaikutuksen kreikkalaisen jumalanpalveluksen sanoin kuvaamaton ihanuus."
"Itäinen kirkko edusti käsitystä, että jumalanpalveluksen piti periaatteessa tapahtua jokaisen kansan omalla kielellä. Kuitenkin kieleksi tuli "oma" kirkkoslaavi, jolla on ollut mahdotonta ilmaista nykyajan todellisuutta tai mitään arkikokemusta."
"Raamattu julkaisiin Venäjän kansan ymmärtämällä kielellä vasta 1800-luvulla. Sitä ennen venäjäksi oli jo ilmestynyt muun muassa Karl Marxin pääteos Pääoma."
"Venäläinen ajatus oli sanut ilmaisunsa ikoneissa, hymneissä, pyhimystarinoissa, ei filosofisissa tai teologisissa erittelyissä."
"Venäjällä oli kansallinen uskonto, kun sen kilpailijalla Puolalla oli kansainvälinen uskonto."
- Koivisto löytää lännen uskonnoista leveyttä, idän uskonnosta syvyyttä.
- Venäjällä on omat legendansa ja sankaritarustonsa (niin kuin suomalaisilla tai virolaisillakin). Olisiko sellainen itsenäisen kansan identiteetin eli itsetuntemuksen edellytys?
- Kulikovon kentän taistelussa Moskovan ruhtinaskunta sai identiteettinsä ja Dmitri Donilaisesta tuli venäläisten Väinämöinen, kansallisen yhteyden luonnollinen keskipiste. Iivana II yhdisti sitten slaaviheimot Moskovan alaisuuteen ja avasi ensimmäisen kerran pääsyn Itämerelle.
"Moskova oli kolmas Rooma."
"Moskova tarttui maahan. Maasta tuli hallitsijan omaisuutta."
"Venäjän laajentumisesa yhdistyi kolme tekijää: pyrittiin saamaan haltuun arvokasta maata, pyrittiin levittämään uskoa, pyrittiin yhdistämään slaaveja Venäjän johtoon."
- Samasta maanpäällisestä tilasta kilpailivat sen kanssa myös monet muut valtakunnat. On muistettava, että Venäjä on ollut valtakunta, ei pelkkä valtio.
"Venäjän ideologia on tasankovaltion hyökkäyksellinen aate: jos ei etene, joutuu perääntymään."
- Venäjä laajeni ensiksi itään, kun taas USA laajeni länteen. Venäjän uudisraivaajat olivat kasakoita.
"Maan viljelemisen on katsottu antavan oikeuden maan omistamiseen."
"Maata omistava aateli sai vähitellen täydellisen omistusoikeuden talonpoikiinsa."
- Iivana Julma pysäytti feodalistisen kehityksen, joka oli hierarkista hallitsijan ja aateliston valtaa. Feodalistisia rakenteita yhdisti muualla roomalaiskatolinen kirkko ja latinan kieli, eikä se valta tunkeutunut Veäjälle. Iivana tuhosi Venäjän yläluokan pajarit ja sai tsaarin erikoisomaisuudeksi heidän maansa. Se merkitsi siinä maassa modernin valtion syntyä.
- Noin 400 vuotta sitten valtaan tulivat Romanovit, joista ensimmäinen (Mihail) hyväksytti ensimmäisen yleisen lain, joka lukitsi ihmiset syntyperäänsä. Talonpojat menettivät muuttovapautensa ja tuli maaorjuus. Lampuotivelka oli sitä, ettei velkaa voinut maksaa takaisin ja että periytyi isältä pojalle.
- Jos Venäjä on ollut "pahan valtakunta", pääpahuus oli keisarillista perua: maaorjuus.
- USA:ssa otettiin myös käyttöön orjuus tuomalla maahan työvoimaksi afrikkalaisia.
- Pietari Suuren vastaus kysymykseen, integroituuko maa itään vai länteen, oli että länteen. Hän siirsi pääkaupunginkin Sankt Peterburgiin, joka sai nimensä apostoli Pietarin nimen mukaan.
- Pietari Suuri teki vallankumouksen ylhäältä päin. Hän vakiinnutti itsevaltiuden, kukisti kirkon, hallitsi virastojan avulla (kuten EU), jakoi virat uskollisille suosikeille ja loi virka-aateliston (jossa oli perusta kommunistisen puolueen nomenklatuuralle). Kun keisarin aikaan aateluuden sai viran kautta ja sosiaalinen nousu oli virassa etenemistä, neuvostoaikaan viran ja sosiaalisen nousun sai kommunistisen puolueen jäsenyyden kautta.
- Kruununtalonpoikien itsehallinto on ollut osa sitä perustaa, joka teki mahdolliseksi vallankumouksen ja sen myötä yhteisölliset rakenteet. Yhteisöllisiä vallankäyttäjiä olivat kyläkokous, omat esimiehet ja tuomarit.
- Vuonna 1861 vapautettiin maaorjat, mutta maa piti lunastaa kalliilla. Valtio antoi sitä varten lainoja, joita talonpojat eivät pystyneet lyhentämään.
"Lainsäädännön tarkoitus ei ollut antaa oikeuksia tai vapauksia vaan pakottaa tottelevaisuuteen."
"Ruotsissa oli perustuslaillinen monarkia, mutta Venäjällä ei ollut perustuslakia, joka sitoi hallitsijaa vaan keisari oli yksinvaltias."
"Sitä oikeusvaltion periaatetta, että laki on hallitsijan yläpuolella, on vaikea sopeuttaa yksinvaltiuteen."
- Venäjällä oli laki, mutta maata hallittiin keisarin tai paikallisten hallitsijoiden määräämin poikkeuspykälin.
"Semmoinen ajatus, että valta tulisi alhaalta päin, on ollut Venäjällä vieras."
"Venäläisyyteen on liittynyt ajatus, että kärsimystä ei pidä kavahtaa. Siellä on suurempaa valmiutta alistua kärsimykseen kuin lännessä."
Vallankumous lähti liikkeelle olevista oloista. Monet muutkin olivat vallankumouksellisia kuin bolshevikit. Anarkisti Bakuninin mielestä vapauden vastakohta oli rikkaitten porvareiden valta.
- Sosiaalivallankumoukselliset (eserrät) kääntyivät kansan puoleen ja hakivat muutosta kansasta toisin kuin bolshevikit, jotka hakivat sitä kirjanopeista.
- Kyläyhteisöt olivat vallankumouksen tyyssijoja, eikä eserrien mielestä vallankumousta "voinut jättää kansannousun varaan varaan vaan oli turvauduttava suoraan toimintaan valtaapitäviä vastaan."
"Sosialisteja yhdisti pyrkimys lopettaa se, että ihminen alistaa toista ihmistä."
- Oli slavofiilejä, jotka uskoivat Venäjällä yhteisöllisyyteen ja omaleimaisuuteen , ja zapadnikkeja, jotkat uskoivat Venäjän kehityksen ratkeavan yleiseurooppalaista tietä. Marxilaiset olivat mieluummin zapodnikkeja.
- Vallankumouksen tekivät Venäjällä muut kuin bolshevikit, jotka kaappasivat sen sosiaalivallankumouksellisilta. Se oli kovaa aikaa bolshevikeille, jotka eivät olleet uskoneet vallankumoukseen yhdessä maassa ja joiden dialektiikka päättyi kommunistiseen yhteiskuntaan.
"Bolshevikit joutuivat ottamaan kantaa siihen, annetaanko kehityksen kehittyä vai ryhdytäänkö muuttamaan yhteiskunnallista todellisuutta niin, että todellisuus vastaa teorioita."
"Voidaan sanoa, että neuvostoaikana marxismi-leninismi toimi valtiouskontona ja kommunistisen puolueen pääsihteeri sen yksinvaltiaana tulkitsijana."
"Leninille oli vieras ajatus, että voittaneen ajatussuunnan sisältä nousee uusi ajatussuunta."
- On mielenkiintoista jossitella. Koivisto on löytänyt selostuksen Venäjän sosialidemokraattisen puolueen Lontoon puoluekokouksesta vuodelta 1903, jolloin puolue jakautui enemmistöläisiin (bolshevikkeihin) ja vähemmistöläisiin. Vastakkain olivat Lenin (puolue on vallankumouksellinen etujoukko, joka valitsee jäsenensä) ja Martov (jokainen halukas pääsee jäseneksi). Puoluekokouksessa oli vain 43 edustajaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Marxin kirjoittaessa vuonna 1847 Brysselissä omalle puolueelleen Kommunistisen puolueen manifestin puolueessa oli vain 17 jäsentä, joista osa erosi pian manifestin julkitulon jälkeen keskinäisiin kahinoihin kyllästyneinä. Lenin sai kannalleen enemmistön, kun osa Martovin periaatetta kannattaneista kokousedustajista poistui kokouksesta ennen tätä päätöstä. Mitä olisi maailmassa tapahtunut, jos bolshevikit eivät olisikaan olleet mikään "tarkoitus pyhittää keinot"-etujoukko vaan demokraattinen foorumi?
- Mitä olisikaan tapahtunut, jos Saksa ei olisi lähettänyt tai päästänyt Leniniä Venäjälle ja maksanut bolshevikkien propagandaa Venäjällä kesällä 1917?
- Koivisto miettii, mitä olisi tapahtunut, jos Venäjä olisi - tasankomaan puolustukseen soveltumattomalla hyökkäysryhmityksellä ehtinyt hyökätä Saksaan ennen kuin Hitler hyökkäsi Venäjälle.
- Koivisto antaa ymmärtää, ja se lienee myös historiallinen totuus, että venäläisistä vain bolshevikit olivat valmiita tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Ilman bolshevikkien vallankaappausta Suomi ei olisi itsenäistynyt vuonna 1917. Joskus myöhemmin olisi sitten kyllä itsenäistytty.
- Mielenkiintoista on, että Venäjä on historian kuluessa ollut vähintään yhtä innostunut Konstantinopolista kuin Suomesta.
"Jo Aleksanteri I tarvitsi sotien aikaan uuden pääkaupungin läheisyyteen kansan, joka olisi asemaansa tyytyväinen."
"Ilmeistä on, että ilman ensimmäistä maailmansotaa Suomesta ei olisi tullut itsenäistä valtiota."
"Suomea ei liitetty Venäjän maahan vaan osaksi Venäjän imperiumia: suomalaiset pyrkivät korostamaan, että Suomi ei kuulunut Venäjään vaan meillä oli vain yhteinen hallitsija Venäjän kanssa."
"Kristinusko tuli Suomeen ensin idästä. Pyhä Henrik rantautui Suomeen vasta, kun katolinen kirkko päätti tehdä vastaiskun, oman ristiretkensä."
"Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää, kun se on kerran valloitettu. Sillä tavalla mekin edelleen kuulumme heidän ajattelussaan heidän puolellensa."
"Jos sanotaan, että Suomen itäraja on idän ja lännen raja, niin se on raja vain siinä mielessä, että se on kahden kristillisen kirkon raja, Eurooppaa jakava raja, mutta kuitenkin Euroopan sisäinen raja."
- Kokemukseni EU:sta on se, että suomalaisten kanssa samaa henkistä mentaliteettia edustavat pohjoisen luterilaiset ja protestanttiset maat, kun taas katoliset maat ovat henkisesti yhtä. Kysymys ei kuitenkaan ole uskonnollisesta vaan maantieteellisestä rajasta. Uskonpuhdistus löysi erilaisen kaikupohjan erilaisista luonnonoloista ja kulttuureista. EU:ssa me syömme uskonpuhdistuksen perintöä?
- Meidän näkökulmastamme on mahdotonta muuttaa EU:n roomalaiskatolista hegemoniaa. Samalla tavalla on Venäjän ideaa mahdotonta kehittää muuta kuin sen omasta uskonnosta ja historiasta käsin. Nykyiset länsimieliset zapodnikit eivät saa tukea omalta kansaltaan, jos he rakentavat maataan ristiriitaan oman kansansa sielun kanssa. Ennen sielulla tarkoitettiin Venäjällä maaorjaa.
"Boshevikkien internationalismi oli sitä, että hyväksyttiin Venäjän kieli ja Moskovan johto. Ne, jotka olivat sitä vastaan, olivat nationalisteja."
- Nykyinen hyppäys lännen velkavankeuteen ei välttämättä ole Venäjällä pysyvä olotila: "Oli tarkoitus antaa shokkiterapiaa; shokki tuli kyllä annetuksi muutta terapian kanssa on ollut vähän niin ja näin."
- Lopuksi lienee hyvä muistaa Koiviston Otto von Bismarck-sitaatti: "Venäjä ei ole koskaan niin vahva, kuin miltä se parhaimmillaan näyttää eikä koskaan niin heikko kuin miltä se huonoimmillaan näyttää."
- On vaara, että Suomen nykyinen poliittinen eliitti tekee EU:n (Saksan) ja NATO:n imussa sellaisia peruuttamattomia virheitä, joilla tuhotaan omaleimainen Suomen idea.
- Koivisto kirjoittaa, että "itsenäinen Suomi ei ole liittoutunut Venäjää vastaan ja on selvinnyt". Onpas. Jatkosodassa liittouduttiin Saksan rinnalle Venäjää vastaan.
- Onko meille turvallista se, että me haemme ystäviä merten takaa? Koivisto näkee tämän päivän Suomessa rehellisyysvajeen: puhutaan yhtä ja tehdään toista. On myös demokratiavajetta ja julkisuusvajetta sen ohella, että vasemmistolla on aate hukassa.
"Venäjä tarvitsee taas jonkin uuden isomman aatteen."
- Siltä osin olemme samassa veneessä, Venäjä ja me Euroopan vasemmisto, tuuliajolla molemmat.