Mauno Koiviston kirjasta "Venäjän idea"
Esko Seppänen 28.4.2001
Helsingin Sanomissa (26.4.2001) kirjoitettiin:
Venäjän Suomen suurlähettiläs Aleksander Patsev ei
allekirjoita presidentti Mauno Koiviston näkemystä,
että Suomi olisi Eurooppa-innossaan laiminlyönyt
suhteen Venäjään. "Venäjän johdossa ollaan
todella sitä mieltä, että sen jälkeen kun Suomi
liittyi EU:hun meidän välisemme suhteet eivät ole
muuttuneet", Patsev vastasi kysymykseen
Paasikivi-seuran kokouksessa.
Patsev
kumosi Koiviston näkemyksen myös lainaamalla ministeri
Kimmo Sasia (kok): Sasin mielestä suhteet eivät ole
liittymisen jälkeen tulleet vähemmän intensiivisiksi.
Onpa aikoihin eletty, kun entistä presidenttiä, joka
on ansiokkasti edustanut Suomen ideaa suhteessa Venäjään,
lyödään sasilla päähän!
Suurlähettiläs Patsev ei edusta Venäjän ideaa vaan
virallista ulkoasianhallintoa, ja hänen puheitaan on
tarkasteltava siinä valossa.
Venäjä maksimoi omaa turvallisuuttaan. Se suhtautuu
kielteisesti NATO:n itälaajenemiseen - ainakin siihen
asti kun se on realiteetti (minkä osoittavat Puolan,
Unkarin ja Tshekin tapaukset). Se haluaa murentaa
transatlanttista liittoa EU-USA sisältäpäin siinä
hengessä, jossa Koivisto arvioi Neuvostoliiton loppua:
NKP:n valtaa saattoi murentaa vain sisältä mutta ei
ulkoa käsin.Venäjän virallisessa ulkopolitiikassa
tuetaan tässä hengessä euroarmeijan perustamista ja
EU:n omaa puolustusulottuvuutta. Sen uskotaan heikentävän
NATO:a.
Ainakin lyhyellä aikavälillä venäläisillä on väärä
tilannearvio: euroarmeija on täysin NATO-yhteensopiva
ja vahvistaa NATO:a lisäämällä sen toimintakykyä
uusilla joukoilla ja uudella raudalla ja
elektroniikalla. Venäjä yrittää turhaan syleillä
EU-maat irti NATO:sta.
Venäjän diplomaattisten edustajien tehtävänä on
nuoleskella suomalaisia virkamiehiä ja byrokraatteja ja
kasvattaa heistä luottohenkilöitä puhumaan EU:ssa Venäjän
puolesta NATO:a vastaan?
Kaikki NATO:n toiminnat on suunnattu alueeltaan ja
luonnonvaroiltaan maailman suurinta valtiota Venäjää
vastaan. Samaan aikaan Venäjä murenee sisäisesti.
Kansanterveys huononee ja väkiluku alnee.
On ajateltavissa, että molemmat osapuolet (USA eli NATO
ja Venäjä) yrittävät käyttää suomalaisia hyväkseen.
Oiva esimerkki on Ahtisaaren tapaus. Hän hyväksyi
NATO:n laittomat pommitukset Jugoslaviassa. Sen jälkeen
hänet saatettiin valita NATO:n viestien viejäksi
serbeille yhdessä Venäjää edustaneen Tshernomyrdinin
kanssa. Hän oli NATO:n mies eikä mikään
neuvottelija.
Venäläiset (lue: Patsev) yrittävät kohteliaalla käytöksellään
valjastaa suomalaisen diplomatian myös omaan käyttöönsä.
Olisi mielenkiintoinen tilanne, kun suomalainen
ministeri Kimmo Sasi, joka tunnetusti edustaa Suomen venäläisvastaisimpia
voimia, toimisi Venäjän sanansaattajana suhteessa
EU:hun tai NATO:on. Mistä me syyttäisimmekään
silloin Sasia, joka on koko elämänsä toiminut Suomen
ja Venäjän niitä hyviä naapurisuhteita vastaan,
joita Koivisto on ollut Paasikiven ja Kekkosen kanssa
menestyksellisesti rakentamassa? Olisiko Sasi silloin
uusien venäläisten puoluetovereidensa juoksupoika?
Koivisto tarkastelee kirjassaan Venäjän pitkää
juoksua, eikä hänen tarvitse välittää päivänpoliittisista
suhdanteista. Kirja "Venäjän idea" on
suhdanteista vapaa.
Olen poiminut näille kotisivulleni ajatuksia Koiviston
kirjasta. Juttu ja useimmat johtopäätökset ovat
kuitenkin minun. Olen ottanut esille joitakin
kiinnostavia näkökohtia (ammentamatta Koiviston kirjaa
ollenkaan kuiviin); meidänhän pitää uskotella
itsellemme tuntevamme muita EU-maita paremmin naapurimme
ja sen todellisuuden synnyn.
Seuraavilla riveillä olen käyttänyt sitaattimerkkejä
vähän harhaanjohtavasti, Olen poiminut Koiviston
tekstistä irrallisia paloja, jotka eivät ole
pilkuntarkkoja sitaatteja, mutta ajatusta en ole mielestäni
vääristänyt.
- Se, mikä on minun omaa kommenttiani, on tällä
tavalla erotettu ranskalaisin viivoin
Koivisto-sitaateista.
- Että tällaisia ajatuksia Koiviston kirjan
"Venäjän idea" pohjalta:
- Koiviston kirjan johtava ongelmanasettelu liittyy
Venäjän asemaan sekä kartalla että kulttuurien
evoluutiossa: onko se itää vai länttä.
- Karl Marx on tyttärensä Eleanorin kokoamassa
pamfletissa "Secret Diplomatic History of the 18th
Century" antanut sangen tylyn tuomion venäläisistä:
aasialais-mongolialaista kansaa kaikki tyynni
paimentolais-yhteisöllisine maanomistus- ja
valtarakenteineen. Marxin Venäjä-tuntemus oli sangen
rajallinen, ja Koiviston kirja onkin parempi johdatus
asiaan. Hänellä on - tässä asiassa - parempi
asiantuntemus kuin Karl Marxilla (jonka kirjaa ei käännetty
venäjäksi).
- Koivisto näkee Venäjän idean olevan yhteydessä
kristinuskon tuloon Venäjälle. Se tuli sinne
mutkitellen Kiovan kautta.
- Ennen Moskovan Venäjää oli Kiovan Venäjä, ja siinä
merkityksessä venäläiset ovat ukrainalaisten kanssa
historiallisessa kohtalonyhteydessä. Ukraina on
kuitenkin hakenut kaiken aikaa etäisyyttä ikiaikojen
Venäjään, mutta ei se helppoa ole; slaavikansoja
molemmat. Venäjän näkökulmasta on pelottavaa, kun
NATO on alkanut rakentaa suoria yhteyksiä Venäjästä
riippumattomuutta hakevan Kiovan kanssa. Euroopan
historiaa muovaa tällä hetkellä enemmän Kaspian
meren alueen öljy- ja kaasuputkien linjoitus kuin mikään
muu reaalitaloudellinen yhteys.
"Kun Kiovan Venäjälle haettiin uskontoa, Kiovan
edustajiin teki syvän vaikutuksen kreikkalaisen
jumalanpalveluksen sanoin kuvaamaton ihanuus."
"Itäinen kirkko edusti käsitystä, että
jumalanpalveluksen piti periaatteessa tapahtua jokaisen
kansan omalla kielellä. Kuitenkin kieleksi tuli
"oma" kirkkoslaavi, jolla on ollut mahdotonta
ilmaista nykyajan todellisuutta tai mitään
arkikokemusta."
"Raamattu julkaisiin Venäjän kansan ymmärtämällä
kielellä vasta 1800-luvulla. Sitä ennen venäjäksi
oli jo ilmestynyt muun muassa Karl Marxin pääteos Pääoma."
"Venäläinen ajatus oli sanut ilmaisunsa
ikoneissa, hymneissä, pyhimystarinoissa, ei
filosofisissa tai teologisissa erittelyissä."
"Venäjällä oli kansallinen uskonto, kun sen
kilpailijalla Puolalla oli kansainvälinen
uskonto."
- Koivisto löytää lännen uskonnoista leveyttä, idän
uskonnosta syvyyttä.
- Venäjällä on omat legendansa ja sankaritarustonsa
(niin kuin suomalaisilla tai virolaisillakin). Olisiko
sellainen itsenäisen kansan identiteetin eli
itsetuntemuksen edellytys?
- Kulikovon kentän taistelussa Moskovan ruhtinaskunta
sai identiteettinsä ja Dmitri Donilaisesta tuli venäläisten
Väinämöinen, kansallisen yhteyden luonnollinen
keskipiste. Iivana II yhdisti sitten slaaviheimot
Moskovan alaisuuteen ja avasi ensimmäisen kerran pääsyn
Itämerelle.
"Moskova oli kolmas Rooma."
"Moskova tarttui maahan. Maasta tuli hallitsijan
omaisuutta."
"Venäjän laajentumisesa yhdistyi kolme tekijää:
pyrittiin saamaan haltuun arvokasta maata, pyrittiin
levittämään uskoa, pyrittiin yhdistämään slaaveja
Venäjän johtoon."
- Samasta maanpäällisestä tilasta kilpailivat sen
kanssa myös monet muut valtakunnat. On muistettava, että
Venäjä on ollut valtakunta, ei pelkkä valtio.
"Venäjän ideologia on tasankovaltion hyökkäyksellinen
aate: jos ei etene, joutuu perääntymään."
- Venäjä laajeni ensiksi itään, kun taas USA laajeni
länteen. Venäjän uudisraivaajat olivat kasakoita.
"Maan viljelemisen on katsottu antavan oikeuden
maan omistamiseen."
"Maata omistava aateli sai vähitellen täydellisen
omistusoikeuden talonpoikiinsa."
- Iivana Julma pysäytti feodalistisen kehityksen, joka
oli hierarkista hallitsijan ja aateliston valtaa.
Feodalistisia rakenteita yhdisti muualla
roomalaiskatolinen kirkko ja latinan kieli, eikä se
valta tunkeutunut Veäjälle. Iivana tuhosi Venäjän yläluokan
pajarit ja sai tsaarin erikoisomaisuudeksi heidän
maansa. Se merkitsi siinä maassa modernin valtion syntyä.
- Noin 400 vuotta sitten valtaan tulivat Romanovit,
joista ensimmäinen (Mihail) hyväksytti ensimmäisen
yleisen lain, joka lukitsi ihmiset syntyperäänsä.
Talonpojat menettivät muuttovapautensa ja tuli
maaorjuus. Lampuotivelka oli sitä, ettei velkaa voinut
maksaa takaisin ja että periytyi isältä pojalle.
- Jos Venäjä on ollut "pahan valtakunta", pääpahuus
oli keisarillista perua: maaorjuus.
- USA:ssa otettiin myös käyttöön orjuus tuomalla
maahan työvoimaksi afrikkalaisia.
- Pietari Suuren vastaus kysymykseen, integroituuko maa
itään vai länteen, oli että länteen. Hän siirsi pääkaupunginkin
Sankt Peterburgiin, joka sai nimensä apostoli Pietarin
nimen mukaan.
- Pietari Suuri teki vallankumouksen ylhäältä päin.
Hän vakiinnutti itsevaltiuden, kukisti kirkon, hallitsi
virastojan avulla (kuten EU), jakoi virat uskollisille
suosikeille ja loi virka-aateliston (jossa oli perusta
kommunistisen puolueen nomenklatuuralle). Kun keisarin
aikaan aateluuden sai viran kautta ja sosiaalinen nousu
oli virassa etenemistä, neuvostoaikaan viran ja
sosiaalisen nousun sai kommunistisen puolueen jäsenyyden
kautta.
- Kruununtalonpoikien itsehallinto on ollut osa sitä
perustaa, joka teki mahdolliseksi vallankumouksen ja sen
myötä yhteisölliset rakenteet. Yhteisöllisiä
vallankäyttäjiä olivat kyläkokous, omat esimiehet ja
tuomarit.
- Vuonna 1861 vapautettiin maaorjat, mutta maa piti
lunastaa kalliilla. Valtio antoi sitä varten lainoja,
joita talonpojat eivät pystyneet lyhentämään.
"Lainsäädännön tarkoitus ei ollut antaa
oikeuksia tai vapauksia vaan pakottaa
tottelevaisuuteen."
"Ruotsissa oli perustuslaillinen monarkia, mutta
Venäjällä ei ollut perustuslakia, joka sitoi
hallitsijaa vaan keisari oli yksinvaltias."
"Sitä oikeusvaltion periaatetta, että laki on
hallitsijan yläpuolella, on vaikea sopeuttaa
yksinvaltiuteen."
- Venäjällä oli laki, mutta maata hallittiin keisarin
tai paikallisten hallitsijoiden määräämin
poikkeuspykälin.
"Semmoinen ajatus, että valta tulisi alhaalta päin,
on ollut Venäjällä vieras."
"Venäläisyyteen on liittynyt ajatus, että kärsimystä
ei pidä kavahtaa. Siellä on suurempaa valmiutta
alistua kärsimykseen kuin lännessä."
Vallankumous lähti liikkeelle olevista oloista. Monet
muutkin olivat vallankumouksellisia kuin bolshevikit.
Anarkisti Bakuninin mielestä vapauden vastakohta oli
rikkaitten porvareiden valta.
- Sosiaalivallankumoukselliset (eserrät) kääntyivät
kansan puoleen ja hakivat muutosta kansasta toisin kuin
bolshevikit, jotka hakivat sitä kirjanopeista.
- Kyläyhteisöt olivat vallankumouksen tyyssijoja, eikä
eserrien mielestä vallankumousta "voinut jättää
kansannousun varaan varaan vaan oli turvauduttava
suoraan toimintaan valtaapitäviä vastaan."
"Sosialisteja yhdisti pyrkimys lopettaa se, että
ihminen alistaa toista ihmistä."
- Oli slavofiilejä, jotka uskoivat Venäjällä yhteisöllisyyteen
ja omaleimaisuuteen , ja zapadnikkeja, jotkat uskoivat
Venäjän kehityksen ratkeavan yleiseurooppalaista tietä.
Marxilaiset olivat mieluummin zapodnikkeja.
- Vallankumouksen tekivät Venäjällä muut kuin
bolshevikit, jotka kaappasivat sen
sosiaalivallankumouksellisilta. Se oli kovaa aikaa
bolshevikeille, jotka eivät olleet uskoneet
vallankumoukseen yhdessä maassa ja joiden dialektiikka
päättyi kommunistiseen yhteiskuntaan.
"Bolshevikit joutuivat ottamaan kantaa siihen,
annetaanko kehityksen kehittyä vai ryhdytäänkö
muuttamaan yhteiskunnallista todellisuutta niin, että
todellisuus vastaa teorioita."
"Voidaan sanoa, että neuvostoaikana
marxismi-leninismi toimi valtiouskontona ja
kommunistisen puolueen pääsihteeri sen yksinvaltiaana
tulkitsijana."
"Leninille oli vieras ajatus, että voittaneen
ajatussuunnan sisältä nousee uusi ajatussuunta."
- On mielenkiintoista jossitella. Koivisto on löytänyt
selostuksen Venäjän sosialidemokraattisen puolueen
Lontoon puoluekokouksesta vuodelta 1903, jolloin puolue
jakautui enemmistöläisiin (bolshevikkeihin) ja vähemmistöläisiin.
Vastakkain olivat Lenin (puolue on vallankumouksellinen
etujoukko, joka valitsee jäsenensä) ja Martov
(jokainen halukas pääsee jäseneksi).
Puoluekokouksessa oli vain 43 edustajaa. Kuriositeettina
mainittakoon, että Marxin kirjoittaessa vuonna 1847
Brysselissä omalle puolueelleen Kommunistisen puolueen
manifestin puolueessa oli vain 17 jäsentä, joista osa
erosi pian manifestin julkitulon jälkeen keskinäisiin
kahinoihin kyllästyneinä. Lenin sai kannalleen
enemmistön, kun osa Martovin periaatetta kannattaneista
kokousedustajista poistui kokouksesta ennen tätä päätöstä.
Mitä olisi maailmassa tapahtunut, jos bolshevikit eivät
olisikaan olleet mikään "tarkoitus pyhittää
keinot"-etujoukko vaan demokraattinen foorumi?
- Mitä olisikaan tapahtunut, jos Saksa ei olisi lähettänyt
tai päästänyt Leniniä Venäjälle ja maksanut
bolshevikkien propagandaa Venäjällä kesällä 1917?
- Koivisto miettii, mitä olisi tapahtunut, jos Venäjä
olisi - tasankomaan puolustukseen soveltumattomalla hyökkäysryhmityksellä
ehtinyt hyökätä Saksaan ennen kuin Hitler hyökkäsi
Venäjälle.
- Koivisto antaa ymmärtää, ja se lienee myös
historiallinen totuus, että venäläisistä vain
bolshevikit olivat valmiita tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.
Ilman bolshevikkien vallankaappausta Suomi ei olisi
itsenäistynyt vuonna 1917. Joskus myöhemmin olisi
sitten kyllä itsenäistytty.
- Mielenkiintoista on, että Venäjä on historian
kuluessa ollut vähintään yhtä innostunut
Konstantinopolista kuin Suomesta.
"Jo Aleksanteri I tarvitsi sotien aikaan uuden pääkaupungin
läheisyyteen kansan, joka olisi asemaansa tyytyväinen."
"Ilmeistä on, että ilman ensimmäistä
maailmansotaa Suomesta ei olisi tullut itsenäistä
valtiota."
"Suomea ei liitetty Venäjän maahan vaan osaksi
Venäjän imperiumia: suomalaiset pyrkivät korostamaan,
että Suomi ei kuulunut Venäjään vaan meillä oli
vain yhteinen hallitsija Venäjän kanssa."
"Kristinusko tuli Suomeen ensin idästä. Pyhä
Henrik rantautui Suomeen vasta, kun katolinen kirkko päätti
tehdä vastaiskun, oman ristiretkensä."
"Venäläisessä ajattelussa maa on osa Venäjää,
kun se on kerran valloitettu. Sillä tavalla mekin
edelleen kuulumme heidän ajattelussaan heidän
puolellensa."
"Jos sanotaan, että Suomen itäraja on idän ja lännen
raja, niin se on raja vain siinä mielessä, että se on
kahden kristillisen kirkon raja, Eurooppaa jakava raja,
mutta kuitenkin Euroopan sisäinen raja."
- Kokemukseni EU:sta on se, että suomalaisten kanssa
samaa henkistä mentaliteettia edustavat pohjoisen
luterilaiset ja protestanttiset maat, kun taas katoliset
maat ovat henkisesti yhtä. Kysymys ei kuitenkaan ole
uskonnollisesta vaan maantieteellisestä rajasta.
Uskonpuhdistus löysi erilaisen kaikupohjan erilaisista
luonnonoloista ja kulttuureista. EU:ssa me syömme
uskonpuhdistuksen perintöä?
- Meidän näkökulmastamme on mahdotonta muuttaa EU:n
roomalaiskatolista hegemoniaa. Samalla tavalla on Venäjän
ideaa mahdotonta kehittää muuta kuin sen omasta
uskonnosta ja historiasta käsin. Nykyiset länsimieliset
zapodnikit eivät saa tukea omalta kansaltaan, jos he
rakentavat maataan ristiriitaan oman kansansa sielun
kanssa. Ennen sielulla tarkoitettiin Venäjällä
maaorjaa.
"Boshevikkien internationalismi oli sitä, että
hyväksyttiin Venäjän kieli ja Moskovan johto. Ne,
jotka olivat sitä vastaan, olivat nationalisteja."
- Nykyinen hyppäys lännen velkavankeuteen ei välttämättä
ole Venäjällä pysyvä olotila: "Oli tarkoitus
antaa shokkiterapiaa; shokki tuli kyllä annetuksi
muutta terapian kanssa on ollut vähän niin ja näin."
- Lopuksi lienee hyvä muistaa Koiviston Otto von
Bismarck-sitaatti: "Venäjä ei ole koskaan niin
vahva, kuin miltä se parhaimmillaan näyttää eikä
koskaan niin heikko kuin miltä se huonoimmillaan näyttää."
- On vaara, että Suomen nykyinen poliittinen eliitti
tekee EU:n (Saksan) ja NATO:n imussa sellaisia
peruuttamattomia virheitä, joilla tuhotaan omaleimainen
Suomen idea.
- Koivisto kirjoittaa, että "itsenäinen Suomi ei
ole liittoutunut Venäjää vastaan ja on
selvinnyt". Onpas. Jatkosodassa liittouduttiin
Saksan rinnalle Venäjää vastaan.
- Onko meille turvallista se, että me haemme ystäviä
merten takaa? Koivisto näkee tämän päivän Suomessa
rehellisyysvajeen: puhutaan yhtä ja tehdään toista.
On myös demokratiavajetta ja julkisuusvajetta sen
ohella, että vasemmistolla on aate hukassa.
"Venäjä tarvitsee taas jonkin uuden isomman
aatteen."
- Siltä osin olemme samassa veneessä, Venäjä ja me
Euroopan vasemmisto, tuuliajolla molemmat.
|