Vappupuhe
Hyvinkäällä ja Riihimäellä 1.5.2004
Vappu on päivä, jolloin meillä on tilaisuus - ja
velvollisuus - osoittaa kunnioitustamme suomalaiselle
työlle ja sen tekijöille, entisille ja nykyisille
työn sankareille. Me voimme olla ylpeitä ja meidän
tulee olla kiitollisia niistä saavutuksista, joita
ammattiyhdistysliikkeen toverit yhdessä poliittisen
vasemmiston naisten ja miesten kanssa ovat meille
tuottaneet. Suomalainen hyvinvointi on luotu työllä ja
taistelulla, ja edistystä vastaan on aina ollut
ryhmittyneenä taantumus: kapitalistit ja politiikan
porvarit.
Suomalaisen työn päivänä meidän on syytä tuntea
huolta tavasta, jolla nyky-kapitalistit kohtelevat
töidensä tekijöitä. Työtä siirretään suurten
voittojen perässä ja toivossa maasta ulos. Työn
tekijöitä kyykytetään irtisanomisilla ja
lomautuksilla. Työkurina käytetään työttömyyden
uhkaa, ja yhteiskuntaan ollaan synnyttämässä uusi
pätkätyöväenluokka.
Kansantaloudessamme kakkua, jota kutsutaan
kansantuloksi, leivotaan yhdessä. Kakunpalat jaetaan
kuitenkin epätasaisesti, ja osan kansasta täytyy
mennä leipäjonoihin. Viime vuosikymmenen alkuun
verrattuna palkkojen osuus kansantulosta on alentunut
yli 60 prosentista alle 50 prosenttiin. On huonontunut
palkkatyöläisen asema suhteessa muihin kakun syöjiin
ja varsinkin niihin, jotka lihovat ottamalla
yrityksistä ulos ennenkuulumattoman suuria osinkoja.
Osinkoja jaetaan Suomessa lähes yhtä paljon kuin
miljoonalle eläkeläiselle maksetaan eläkkeitä, mutta
erotukseksi verollisista eläkkeistä osingot ovat
olleet verottomia. Kapitalisti syö kuormasta, ja sen
puremahampaita ovat olleet optiot ja osingot.
Isänmaata myydään ja parturoidaan. Pörssin
osakkeista 2/3 on myyty - aliverotetuilla
myyntivoitoilla - ulkomaiseen omistukseen. Meidän
päidemme yläpuolelle synnytetään ahneiden
ulkomaalaisomistajien vieras omistajavalta.
Uudet omistajat eivät tyydy vain omistamiseen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on yrityksistä
tyhjennetty kaikkinaisia aikaisempien sukupolvien työn
tuloksia.
Ennen kapitalistiluokan olemassaoloa perusteltiin
sillä, että pitäähän jonkun investoida ja luoda
uusia työpaikkoja. Silloin sanottiin, että se on
kapitalistin työtä. Ajat ovat muuttuneet ja
kapitalistin työnkuva: hän ei enää investoi, ei
ainakaan uusiin työpaikkoihin. Hänen tehtävänsä on
vain ottaa ulos ja tyhjentää yrityksiä rahasta, jota
ennen riitti myös uusiin investointeihin. Ei riitä
enää. Esimerkiksi viime vuonna kapitalistit eivät
investoineet edes sen vertaa kuin tuotantovälineet
kuluivat. Aivan huikea on jonkun Orion-Yhtymän tapaus:
osinkoihin ja lisäosinkoihin käytettiin rahaa yhtä
paljon kuin palkkoihin, ja samaan aikaan - tietysti -
laulettiin laulua siitä, miten yrityksillä ei ole
varaa palkankorotuksiin ja miten tärkeitä ovat
tulopoliittiset kokonaisratkaisut.
Suomalaiset yritykset maksoivat viime vuonna osinkoja
yli 10 miljardia euroa eli viisi kertaa enemmän kuin
pankkikriisiä edeltäneinä normaaliaikoina. Kun
ulkomaalaiset omistavat 2/3 pörssin osakkeista, osingot
menevät kahdelta kolmasosaltaan ulkomaille. Vieraisiin
käsiin jaetaan rahaa, joka yhtiöihin oli hyvinä
aikoina säilötty huonoja aikoja - ja esimerkiksi
nykyistä euron revalvoitumisen aikaa - varten. Nämä
kymmenien ja sadankin vuoden aikana syntyneet
jakamattomat voittovarat eivät millään muotoa kuulu
nykyisille omistajille, jotka ovat ryhtyneet omistajista
rahastajiksi.
Esitän työkansalle harkittavaksi ehdotuksen
kapitalistiemme kilpailuttamisesta. Julistettakoon
tarjouskilpailu: kuka kapitalisteista suostuu
halvimmalla omistamaan suomalaisia yhtiöitä. Jos
saataisiin halpa tarjous, niistä riittäisi rahaa myös
vakinaisiin työsuhteisiin, palkkoihin ja
investointeihin. Joka halvimmalla omistaisi, sille
annettakoon yhtiömme, ja kapitalisteille
syötettäisiin tällä keinoin heidän omaa
kilpailuttamis- ja yksityistämislääkettään.
Ulkomaalaisten omistajien kanssa saman verran
osinkoja ottavat yhtiöistään ulos osinkoja myös
suomalaiset omistajat: noin 3 miljardia euroa.
Kansantalouden tilinpidossa näitä omistajia kutsutaan
kotitalouksiksi, ja runsaassa vuosikymmenessä ovat
kotitalouksien saamat osingot yli kuusinkertaistuneet.
Noin 60 prosenttia verottomista osingoista ohjataan
suurituloisimmille kanssaihmisillemme, joiden tulot
ylittävät 100 000 euroa vuodessa. Sellaisia ihmisiä
on Suomessa verotilaston mukaan 28 000.
Tämä muutaman kymmenen tuhannen ihmisen joukko ei
ole suomalainen kapitalistiluokka, vaan pelkkä
porvarikerrostuma. Varsinaiset kapitalistit ovat niitä,
jotka valtiovallan suosikkipojun Björn Wahlroosin
johdolla omistavat miljardin (mummon markoissa) ja jotka
tekevät rahaa rahasta eivätkä työstä, eivät
ainakaan omasta työstään. Suomi ei saisi olla
mikään kapitalistisikojen lätti; eiväthän he tee
muille mitään hyvää tai arvokasta.
En puhu rahasta siksi, että sitä ei ole, vaan
siksi, että sitä on ja että se on väärissä ja
tuottamattomissa käsissä. Se, että yksillä on rahaa,
ei tänään hyödytä toisia.
Eniten rahaa on työeläkelaitosten rahastoissa:
lähes viisisataa mummon miljardia. Se oikeuttaa
käyttämään sijoitusvaltaa, jolle ei ole vertaa.
Kun työeläkemaksuja rahastoidaan, monet luulevat
(minäkin olen luullut), että rahastoinnilla
varaudutaan tulevien eläkkeiden maksuun.
Kaikkia työeläkemaksuja ei kuitenkaan ole vielä
koskaan käytetty eläkkeisiin, vaan maksuja on aina
peritty enemmän kuin eläkkeitä on maksettu.
Työeläkevaroja ei varmaan koskaan käytetä
eläkkeisiin, vaan työeläkekapitalistin
päämääränä on rahastojen kasvattaminen hamaan
maailmanloppuun: rahastojen varoja ei saa käyttää
eläkkeiden maksamiseen. Hän haluaa, että
eläkerahoilla pelataan sijoitusmarkkinoilla ja että
vain rahastojen tuotto saadaan käyttämään
eläkkeisiin, ja sekin vain, jos on pakko.
Mitä työeläkerahastojen tuottoon tulee, on turhan
vähän kyselty sen perään.
Viime vuosina yhä suurempi osa eläkerahoista on
sijoitettu ulkomaille. Yli 60 prosenttia
työeläkerahoista hyödyttää ulkomaista
elinkeinoelämää. Suomalaisella eläkerahalla on
alettu keinotella ulkomaisissa osakepörsseissä.
Sieltä saattaa saada tuottoja, mutta on tullut myös
huikeita tappiota. Tämän vuosikymmenen alussa tuli
kaksien sotakorvausten verran arvonalennuksia, ja tänä
vuonna niitä saadaan lisää.
Työeläkerahastojen kautta hallinnoidaan
isännätöntä pääomaa. Käytetään sijoitusvaltaa,
jonka perään ei kysellä, ei ay-liikekään, eikä
ainakaan se. Valtiovalta ei suojaa eläkerahojamme koti-
ja ulkomaisilta kupruilta.
Huonoimmassa tapauksessa EU:n perustuslaki tuo maahan
ulkomaiset henkivakuutusyhtiöt, joita on mahdotonta
valvoa ja jotka rupeavat keinottelemaan isänmaattomiksi
muutettavilla eläkerahoilla omaksi hyväkseen.
Mitä mainittuun EU:hun muuten tulee, sieltä on
meille tulossa perustuslaki, mutta se ei ole ainoa
päästö, joka sieltä tulee. Aloitetaan
hiilidioksidipäästöjen pörssikauppa.
Suomen vihreät ympäristöministerit ottivat EU:ssa
Suomelle muita vaikeammin täytäntöön pantavan Kioton
ilmastokokouksen velvoitteen päästöjen
vähentämiseksi. Suomesta haluttiin tehdä vihreä
mallimaa, eikä sille tarkoitukselle asetettu
hintalappua. Kun EU:ssa käynnistyy ensi vuonna
ilmakehän hiilidioksidin päästökauppa, se on
vihreiden virheiden maksun aika: kotitalouksien sähkön
hinta nousee.
Päästöoikeuksien kaupankäyntiä varten
perustetaan päästöpörssejä. Niissä keinotellaan.
Kasvihuonekaasuille käy siis kuin sähkön hinnalle,
josta on tullut riippumaton sähkön
tuotantokustannuksista: se on markkinoiden armoilla.
Päästöjen pörssikauppaa puolustetaan sillä,
että se muka on markkinamekanismi. Me emme voi luottaa
markkinamekanismeihin sinänsä, mutta tässä
tapauksessa se ei ole edes sitä. Ratkaisevaa on
pörssitettävien päästöoikeuksien alkujako, jonka
suorittaa eri maissa erilainen valtiovalta eri tavoilla.
Suomessa maksajiksi pannaan kotitaloudet.
Tämän sukupolven velvollisuus on toki vähentää
päästöjä, mutta vastuuta siitä ei saa siirtää
keinottelijoille. Niin tehdään EU:sta Suomeen
tulevassa päästökaupassa.
Mitä EU:sta tulevaan uuteen perustuslakiin tulee,
Suomen hallitus on hyväksynyt tämän omaa
perustuslakiamme ylemmän perustuslain sisällön.
Perustuslailla EU liittovaltioidaan ja militarisoidaan.
Siitä ei haluta kansanäänestystä, vaikka kyseessä
on sen EU:n lakkauttaminen, johon liityttiin
kansanäänestyksen jälkeen, ja kokonaan uuden EU:n
perustaminen.
Mitä mieltä asiasta on kansa?
Suomalainen vastaa, kun ei kysytä, ja kysyy, kun ei
vastata. Jos suomalainen vastaa kysymykseen, vastaus
riippuu kysymyksestä.
Helmikuussa EU:n komissio kysyi ns. eurobarometrissa,
pitääkö suomalaisten mielestä EU:lle hyväksyä
perustuslaki. Silloin 68 % suomalaisista halusi EU:lle
perustuslain ja 20 % oli sitä vastaan.
Tämä tulos oli alun perin epäuskottava. Asiasta
oli puhuttu vähän, eikä monellakaan ollut
valistunutta käsitystä siitä, millainen perustuslaki
EU:lle on tulossa. Niinpä Suomen Gallupilla
tutkitutettiin suomalaisten kanta EU:n perustuslakiin
toisella kysymyksellä. Kysyttiin, pitääkö
suomalaisten mielestä EU:lle hyväksyä perustuslaki,
joka on oman perustuslakimme yläpuolella. Siitähän
tässä on viime kädessä kysymys: EU:n perustuslaki on
ensisijainen kansalliseen lainsäädäntöön nähden ja
omaamme ylempi.
Tähän uuteen kysymykseen vastasi 63 %
suomalaisista, että EU:lle ei pidä hyväksyä
sellaista perustuslakia, joka on omaamme ylempi.
Olisi kunnioitettava kansan valtaa ja
järjestettävä asiasta kansanäänestys kuten monissa
muissakin EU-maissa tehdään, esimerkiksi
työväenpuolueen hallinnoimassa Englannissa.
Kansanäänestys on suoraa demokratiaa.
Tiedetään myös kansan kanta Natoon. Kansa sanoo EI
sotaliiton jäsenyydelle. Suomalainen vaistoaa, että
meidän oma turvallisuutemme on paras silloin kun
meidän poikia ei kärsimään vilua ja nälkää
vieraisiin maihin uuden keskusvallan joukoissa. Sotia ei
pidä tuoda EU:n kautta Suomeen, eikä suomalaisia
palkkasotilaita, joiden koulutus on aloitettu, pidä
lähettää muualle sotimaan.
Työ ja taistelu jatkuu. Runoilija sanoo: kaikin
voimme voittaa, yksin emme voi. Eteenpäin siltä
pohjalta. Hyvää vappua, suomalaisen työn juhlaa!
| 