Virallinen valtiovasemmisto

KU 17.1.2003

Kun olen sanonut, että EU on kapitalismin nykyinen olomuoto Euroopassa, olen ollut epätäsmällinen.

Oikeampaa on sanoa, että EU on kapitalismin valtiollinen olomuoto Euroopassa, ja perustuslain mukanaan tuoman lisäliittovaltioitumisen myötä se on sitä entistäkin enemmän. Kapitalismi ei ole demokratiaa.

Siihen aikaan, kun Euroopassa - ja Suomessa - oli vielä taisteleva työväenliike, kamppailtiin valtiovallasta. Vasemmalla oltiin valtiouskovaisia: valtio oli oikea vastaus kaikkiin kysymyksiin. Uskottiin valtiososialismiin. ja samalla oltiin valtiokapitalismin pönkkämiehiä ja -naisia.

Postkommunistisen vasemmiston ajalle on ominaista aatteettomuus. Se yhdistää valtavirtavasemmistoa. Tässä merkityksessä me kaikki voisimme olla sosialidemokraatteja. Kun me emme ole kapitalismin omatunto, meille on varattu toinen rooli: me olemme sen sosiaalinen ulottuvuus. Valtiovalta, joka yhdistää oikeiston ja vasemmiston, riisuu vasemmistoa poliittisista aseista. Virallinen vasemmisto ei uhmaa pääoman logiikkaa, joka perustuu oman edun tavoitteluun ja osakkeenomistajan edun maksimoimiseen.

Kun Euroopassa ei ole ollut suursodan uhkaa, vasemmiston on sallittu puuhastelevan sosiaaliasioiden parissa. Panssarivaunut ja tykit ovat saaneet rauhassa ruostua luoliinsa.

Nyt halutaan sotia, ja siinä tarkoituksessa on hyökättävä muihin maihin. Amsterdamin sopimuksessa rauhaanpakottaminen (eli sota) otettiin myös EU:n toimialaan. Euroarmeija, jonka käyttöön Suomi on luvannut antaa 2000 sotilasta, on toimintakykyinen jo tänä vuonna. Siltä puuttuu vielä pitkään rautaa ja elektroniikkaa, ja sen johdosta EU:n yhteinen puolustus on ennen muuta yhteinen asevarusteluprojekti. Suomikin kannattaa kansalta salaa EU:n yhteisen asevarusteluviraston perustamista.

Yhteiseen varusteluun ja sotimiseen liittyen meille on vastikään ehdotettu ostettavaksi sotilaallisia kuljetuskoneita poikiemme lennättämiseksi taistelutehtäviin kauas maamme rajojen ulkopuolelle. Suomen puolustamiseen oman maan rajojen sisällä omin päätöksin ei tarvita järeitä joukkojenkuljetuskoneita.

EU:n suuret jäsenmaat Saksa ja Ranska (sekä Italia) ja eräät pienetkin haluavat kirjata tulevaan perustuslakiin Nato-yhteensopivan EU-puolustuksen, joka on myös hyökkäystä. USA harjoittaa jo hirmuvaltaa päidemme sisältöön, ja Natossa me joutuisimme vastuuseen sen hirmuvallasta toisten kansojen elämään.

Paavo Lipponen on Nato-myönteisyydessään rehellinen poliitikko. Vaalien jälkeen Naton tie on hänen tiensä.

Me voitamme kansanäänestyksen siitä, pitääkö liittyä Natoon. EI-puoli voittaa. Siksi Suomessa ei järjestetä Natosta kansanäänestystä? Poliittinen eliittimme, joka vie meitä Natoon, ei voi antaa asiaa kansan päätettäväksi.

Nato ottaa seuraavan kerran uusia jäseniä vasta vuonna 2006.

Sitä ennen Suomen on otettava kantaa EU:n perustuslakiin.

EU:n perustuslaki, johon kirjataan Nato, tulee päätettäväksi ennen Nato-ratkaisua.

Kansanäänestys asiasta järjestetään ainakin Irlannissa, Tanskassa, Hollannissa, Portugalissa, Ranskassa ja varmaankin myös monissa muissa maissa.

Kun Suomi liittyi vanhaan EU:hun, se tapahtui kansanäänestyksen jälkeen. Uuteen liittovaltioon ei pidä liittyä ilman vastaavaa äänestystä. Kun vanha EU lakkaa olemasta olemassa, ja sen tilalle tulee uusi liittovaltio, meidän jäsenyydestämme on päätettävä uudelleen.

Jos ei liitytä liittovaltioon, meidän tulkitaan eroavan EU:sta.

Se on Suomen liittovaltiolaisten kauhukuva.

Siksi Suomessa äänestetään liittovaltiosta niin monta kertaa, että Suomikin liittyy Euroopan Yhdysvaltoihin - ja sitä kautta Natoon.

Nato-kansanäänestyksen me voitamme, mutta liittovaltiokansanäänestyksen lopputuloksesta me emme voi olla yhtä varmoja.

Siksi poliittinen eliittimme äänestyttää meitä liittovaltiosta vaan ei Natosta?

[ Etusivulle | seppanen@kaapeli.fi ]